kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 09.11.2015

Maalaisjuntti twisti

Teksti
Karoliina Pentikäinen
21 kommenttia

Viime viikonloppuna vietettiin oman lukioni 50-vuotisjuhlaa. Meidän viisihenkisestä perheestä kolme on käynyt kotikunnan pienen lukion. Ja samalla kolmen hengen porukalla me myös viikonloppuna juhlimme vanhaa opinahjoamme peräti kaksi päivää putkeen. Minä, äiti ja pikkusiskoni Auroora.

Kun asuin Hankasalmella, pienessä maalaiskunnassa, en koskaan varmasti oikein osannut arvostaa omaa kotiseutuani. Paikka tuntui aina liian pienelle, liian tutulle ja ennen kaikkea se oli liian kaukana kaikesta äksönistä. Sellaisesta elämästä, johon minulla tuntui olevan koko nuoruuteni kaipuu. Katuvaloihin, anonyymiuteen ja edes paikkaan, jossa olisi leffateatteri.

Kun sitten lopulta muutin Helsinkiin 20-vuotiaana vuonna 2005, oli pääkaupunkimme alkuhuuma aivan mieletön. Oli hirveän vapauttavaa seistä liukuportaissa niin, ettei kukaan tuntenut minua. Oli älyttömän siistiä nähdä kadulla päivittäin niitä julkkiksia, jotka ennen oli nähnyt vain tv:ssä ja lehdissä. Oli ihanaa avata oman kerrostaloasunnon ovi ja kuulla, kuinka naapurissakin elettiin.

Pian, varmasti jo vajaan vuoden päästä muutosta,aloin tajuta, kuinka tärkeä paikka Hankasalmi minulle lopulta kuitenkin oli. Vaikka kaupungin humu oli – ja on edelleenkin – asia, joka on minua, tajusin, etten koskaan olisi kasvanut minuksi ilman lehmänlantaa koulukengissäni, kotitaloa peltojen keskellä.

Viikonloppuna minuun iski taas ihan mieletön kotiseuturakkaus ja -nostalgia. Hienon juhlan – vanhojen koulukamujen, opettajien, rakennusten ja tunnelman – keskellä tajusin taas, että olen ikuisesti hankasalmelainen ja maalainen. Ja olen ihan hemmetin ylpeä siitä!

Joku kysyi minulta joskus, mitä blogini teksti “maalaisjuntti twisti” oikein tarkoittaa. Nyt osaan vastata siihen paremmin kuin koskaan.

Maalaisjuntteus on sitä, että ymmärtää termin olevan kohteliaisuus. Tietää mistä maito tulee, milloin puolukat ovat kypsiä ja kuinka pimeä suomen marraskuu oikeasti on paikassa, jossa katuvaloja ei ole. Maalaisjuntteus on elämäntapa, se on kiireetöntä toisten ihmisten huomioimista ja yhteisöllisyyttä, jossa yhdeltäkään kauppareissulta ei pääse kotiin, ennen kuin jutellut vähintään kolmen ihmisen kanssa. Se antaa ihmiselle juuret, pitää jalat maassa ja opettaa, ettemme ole täällä yksin. Maalaisjuntteus on hyppy järveen, tuuli puiden latvoissa ja routainen, kynnetty maa. Se on sielun koti.

-Karoliina-

P.S.Vielä lopuksi siskoni Uusi manner -bändin Käpykylä-kappale. Ei ole varmasti vaikea arvata, mistä paikasta biisi kertoo.

//pipo, Nurmi Clothing (saatu) // neule, Makia (isältä lainassa) // farkkuhaalarit, Crocker // kumisaappaat, äidiltä lainassa

 

Kommentit (21)

No nyt mä haluan muuttaa maalle 😀

Oikeasti, ihana teksti ja tunnistan itseni siitä, vaikka olenkin ihan paljasjalkainen kaupunkilaistsiksi. Kaipaan juuri noita asioita, joita kuvaat maalaisjuntteudeksi. Mutta huomaan, etten ole vielä valmis. Asutaan nyt vähän siinä rajalla. Pienessä kunnassa aivan ison kaupungin kyljessä. Aika optimi juuri tällä hetkellä 🙂

kylläpä oot uskomattoman hienosti kiteyttänyt Hanksu-fiiliksen, niin samat ajatukset. Välillä pitää mennä kauas jotta voi nähdä lähelle ja löytää kodin uudelleen 🙂

Heti yläasteen jälkeen oli kova hinku päästä maalta pois ja vannoin etten ikinä enää muuta takaisin. Oli ihanaa ELÄÄ kaupungissa. Ei mennyt kymmentä vuotta, niin muutin takaisin. En olisi ikinä uskonut, kuvittelin ihan toisenlaista elämää, jossain humussa vielä etelämpänä kuin Helsinki. Nyt on helppo sanoa että näinhän sen pitikin mennä. Piti päästä kaupungin humuun, että oppi arvostamaan tätä rauhaa ja hiljaisuutta. Oi että maalla on ihanaa <3 Mää niin rakastan tätä elämän tahtia! Ja näin isompana sitä sitten onneksi pääsee välillä sinne kaupunkiinkin… 🙂

Ymmärrän sua täysin. Olen itsekin pienestä maalaiskunnasta, Juankoskelta. Ja vaikka tiesin, etten koskaan sinne tule jäämään, enkä jäänyt, olen aina ylpeä juankoskelainen. Tuo ”maalaisjunttilla twistillä” termin käyttö sai minut aikoinaan kiinnostumaan tästä teidän blogistanne :).

Kommenttini ei varsinaisesti liity postauksen aiheeseen (joka kylläkin on aivan mainio ja kolahtaa myös tähän maalaisjunttiin lukijaan hyvin osuvasti!), mutta blogin uusi ulkoasu on ihana! Selkeästi voi huomata, millainen värimaailma kirjoittajaa miellyttää 😉 Lisäksi yläreunan banneri on musta ihan älyttömän siisti. Yksi pikku miinus: sivupalkin esittelyteksti tavuttuu ainakin mun selainnäkymässä vähän miten sattuu. Ja toi uusittu esittelyteksti on aivan mainio! (Olisin kylläkin pitänyt tekstissä mukana ennemmin sen makaronilaatikon kuin maksalaatikon 😀 )

Ihanaa syksyn jatkoa! Niin ja täällä innolla odotetaan kuulumisia kirjaprojektista 🙂

Täällä kans yks keskellä peltoa ja metsää kasvanut ;D Kolme vuotta sitten muutin kaupunkiin, mutta onhan se aivan parasta mennä maalle vanhempien luo, rauhallista lääniä riittää, verrattuna pieneen kaupunkiyksiöön.

Ihanan pirteä tämä uusi ulkoasu blogilla, vau !

Olen Helsingissä syntynyt, mutta asuin ala-asteen puolivälistä ylä-asteen puoleen väliin maalla. Eli juuri sen ihana kasvuajan jolloin elämässä ei ollut vielä huolen häivää. En tiedä johtuuko siitä, mutta nyt kun oma lapsi on jo teini, tekisi mieli maalle. Yhtään en jaksa enää kaupungin rientoja. Olisi mukavaa törmätä tuttuihin ulkoillessa/kaupassa… En tunne ketään. En edes naapureita. Yksinäinen voi olla suureessa cityssäkin.
Tämä kaunis postauksesi sai kaihon sydämeeni 🙂

Voi että miten ihana teksti! Mä olen syntynyt Hankasalmella. Kun olin 10kk, muutettiin vähän lähemmäksi Jyväskylää, mutta kuitenkin maalla olen kasvanut. Mun molemmat vanhemmat on Hankasalmelta kotoisin, ja siellä asuu paljon sukulaisia, joten siellä tulee käytyä aika usein. Mulle maaseutu oli ihan paras kasvuympäristö, ja voisin kuvitella muuttavani maalle, jos saan joskus lapsia.

Ai Uusi manner on sun siskon bändi! Se on ihan mahtava <3

Maaseutumainos? ❤

Noinhan se elämä vie!!

Kiitti kommentista! Fiksattiin vähän! Näyttääkö nyt paremmalle?

Kiitos! Tykkään itsekin tästä hirveästi!

IHANA teksti, ihania ajatuksia ja upeat syksyn sävyt hiuksissasi!

Toivottavasti tasapaino asumispaikkanne suhteen löytyy!!

Terkut syntyperäiselle hanksulle 🙂

Juu, pikkusiskon. Niin on ❤

Voi kiitos. Juuri itse tuskailin, kun minusta väri on kauhea. Jämä väri jostain vuoden takaa…

[…] Maalaisjuntti twisti […]

Ehdottomasti kohteliaisuus:) Tää oli erittäin kauniisti kirjoitettu. Olen ihan samaa mieltä siitä, että pitää tietää mistä maito tulee, marjat kypsyy ja osata nauttiakin siitä, ettei katuvaloja ole. Aina se ei naurata (esim jos on laina koira kylässä ja yrität ulkoiluttaa sitä joulukuisena iltana otsalampun valossa :)), mutta yleensä se on ainoastaan rauhoittavaa.

Niin se on. Ja yhdessähän me mentiin, Anne ❤❤

Vastaa käyttäjälle Kun on maalta… | Kolmistaan Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X