kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 11.01.2016

Kun olin lapsi...

Teksti
Karoliina Pentikäinen
24 kommenttia

Kun mä olin lapsi:

  • venyttelin aina mun korvisreikiä, koska mun mielestä meidän mummon korvat, joissa painavat korvakorut olivat venyttäneet reiät pitkiksi, olivat kauniit.
  • halusin aina neuvolareissulla, että mun sormesta napataan verikoe. Muistatteko vielä sen vanhanaikaisen hemoglobiinilasin, jolle veri laitettiin? Mielenkiintoista!
  • inhosin sukkahousuja.
  • luulin, että Jaakko kullassa laulettiin ”Kello-Jasi soita, Kello-Jasi soita.” Luulin, että tämä Kello-Jasi oli joku henkilö, joka piti kelloista. Tai oli peräti kellonnäköinen. Vähän kuin Könni Kaunottaressa ja Hirviössä.
  • kuvittelin olevani ikuisesti viisaampi kuin pikkusiskoni.
  • unelmoin kauppojen valmiista naamiaisasuista, enkä osannut arvostaa äitini itse ompelemia tarpeeksi.
  • olin varma, että musta tulee näyttelijä.
  • luulin, että jokaisella ihmisellä on kotimummo, ja koti, jossa elää kolme sukupolvea saman katon alla.

Niin se aika muuttaa ihmistä ja ajattelua…Minä esimerkiksi yritän nykyisin aina tehdä F:lle itse naamiaisasun oman kodin tarpeista (en siis ommella, vaan kyhätä!), vaikka tottahan se on, että meiltäkin löytyy jo monta kaupan rooliasua. Viime lauantaina F oli kaverisynttäreillä leopardi. Oma haalari asuna, mun sukka häntänä ja kasvoilla meikistä tehty maalaus.

-Karoliina-

Kommentit (24)

Mä asuin ensimmäiset 16 vuotta siinä Hankasalmen naapurikunnassa. (Hankasalmen monnarillakin olin monessa diskossa ja vissiin mm. Popedaa katsomassa… ?) Muistan, että neuvolan täti aina ehdotti puolukkaleikkiä eli verikoetta sormesta. Mun mielestä se oli vähän huono leikki.

Kröhöm, ajat muuttuvat myös tuossa viisaudessa sisarusten kanssa.. 😉 <3

No niinpä ???

Totta!! Se oli puolukka!

Oi, oi monnarin diset ❤

🙂
Minäkin halusin neuvolassa aina sormiverikokeen! Se nipisti ja kutitti yhtä aikaa, ja samalla tuli myös voittajaolo. Sen sijaan tavallista verikoetta pelkäsin.
Halusin myös hammasraudat ja silmälasit. En saanut kumpaakaan.

Ja varmaan kouluikäiseksi asti luulin, että kaikkien mummot asuvat maatilalla. Kun ystäväni kertoi mummonsa asuvan kerrostalossa, en sisäistänyt sitä ollenkaan vaan kysyin: ”niiiin, mutta missä sen maatila on?”

On jännää, miten elävänä nuo hetket ja mietteet ovat yhä mielessä. Silloin tuntui niin isolta, mutta kuinka pieni ja ihanan tietämätön sitä olikaan.

Ihan tolkuttoman ihana lepardipepardi!!! Olisikohan tuo yhtä söpöä tämmösellä 30:a lähenevän äiti-ihmisen päällä? 🙂

Mun tyttärellä olis toi sama haalari, joskin musta tuntuu, että se on ehkä kasvanut jo siitä ohi. Hmm. Haluan nyt jonkun pienen leopardin tänne meille! 😀

P.S. Ettekö uhkaillut postaustahdin hidastuvan :O 🙂

Meiän neuvolassa otetaan yhä niin se verikoe?

Aivan huippua, että joku muukin mamma KYHÄÄ naamiaisvaatteita! Oma äitinikin teki aina meille naamiaisvaatteet ja olin todella ylpeä koska näytin aivan erilaiselta kuin muut lapset. Viime syyskuussa oma esikoiseni täytti 3 vuotta ja hän toivoi naamiaissynttäreitä. Sitten sitä kyhättiin pupuasua yömyöhään ja pikkusiskosta tuli perhonen. Mukavaa hommaa!

Minä halusin pienenä Tiimarin tädiksi. Halusin, että meidänkin mummilla olisi lehmiä. Äitini kysyi, että mihin mummi ne lehmät lattaisi? No parvekkeelle, vastasin itkien. Lempiruokani oli hernekeitto. Kysyin papalta, että mitä tänään syödään ja hän vastasi, että papusoppaa. Juoksin äidin luokse itkien, että pappa sanoi että me syödään papusoppaa. Äitini onneksi valisti minua ja kertoi sen olevan hernekeittoa. ?

Minäkään en tykännyt sukkiksista! Enkä jos huuliin laitettiin huulirasvaa! Nämä muistot jostain kumman syystä tulevat aina käsikädessä mieleen 🙂

Voi ihana postaus! Tuo korvis juttu etenkin. <3

Mä luulin lapsena että kaikkien muidenkin mummot ja papat on lapsena asuneet alueilla jotka nykyään kuuluu Venäjälle. Siis ehkä vasta joskus ala-asteen loppupuolella tajusin ettei asia ole niin.

Hei kiva toi lepardiasu, mistäs moinen? Haluaisin nelivuotiaallemme jonkun kivan jumpsuitin.

t. Katruska, vakilukijasi

Mä ”sain” sitten ne rillit :/

Tuokin haalari on jo aika nafti.

Kyllähän se hidastui. Joulukuussa taisi olla kaksi postausta päivässä. Nyt vai yksi…tai jos hurjaksi heittäydytään : 6/viikko 😀

Oikeasti? 😀

Hah 😀 Mutta niin oli (ja on) yksi lempiruuistani edelleenkin!

Meillä ei taidettu laittaa. Enimmäkseen taidettiin syödä ne rasvat 😉

Juuri näitä lapsen ihania oivalluksia!

Hemoglobiini taidetaan ottaa vain sellaisella napsautuslaitteella (näyttää seinänastalle) nykyisin. Ja verikoe miniputkeen.

Ainakin vuoden vanha, Lindexista 🙂 Ollut kyllä tosi laadukas ja paljon käytössä! Kiva, kun luet <3

Kyllä se verikoe sormenpäästä otetaan edelleen niin… ennen verenluovutusta ainakin viime viikolla?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X