On se vaan joskus pienestä kiinni.
Jostain syystä F keksi tänä talvena, että monta vuotta menneet PO.P:n korvaläppähatut ovat hänen mielestään todella rumia. Itse olen hamstrannut näitä hattuja kaappeihin monessa koossa ja värissä, koska ne ovat niin mainioita ja viimalta suojaavia päiväkotihattuja.
Hetken oli pulma. Millä hatulla lapsi nyt menisi päiväkotiin? Ja sitten keksin. Pipoihin silitettiin ihanat kuvat ja taas meno jatkui aivan kuin ennenkin.
Millä tavoin sinä olet saanut jälkikasvun pitämään inhokkivaatettaan?
-Karoliina-
Kommentit (2)
Onhan se ihan ymmärrettävää, että lapsen kasvaessa myös vaatteiden malli vaihtuu. Leuan alle solmittava pipo voi ”isosta tytöstä” tuntua ”ihan vauvojen jutulta”
– olkoon kuinka lämmin tai viimalta suojaava tahansa.
Koululaisten kanssa vääriin vaatehankintoihin törmää myös usein. Lapsi ei saa kiinni äidin vaatevisiosta ja äiti ei vaan YMMÄRRÄ. Joskus tappio on vain nieltävä todeten, että ohi meni. Tosinaan erilaisesta tyylistä pitävä pienempi sisarus korjaa aikanaan tilanteen pitämällä juuri siitä hankinnasta, josta vanhempi sisarus ei löytänyt mitään kivaa.
Joskus tuunatenkin syntyy hyvää jälkeä: kiireessä väärän värisenä ostetut kurahousut (mustat, voiko parempaa väriä olla?) ovat muuntautuneet käyttökelpoisiksi itseliimautuvan heijastintarran avulla. Siitä kun saksittiin sydämiä, niin johan oli taas…
Ihan olet oikeassa : Lapsellinenhan tämä F:stä varmasti oli (ennen kuvia).
Hieno idea tuo hejastintarra!