kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 08.04.2016

Eron anatomia

Teksti
Karoliina Pentikäinen
36 kommenttia

Hassua, miten ihmiskroppa reagoi. Kriisin keskellä sitä toimii, tekee ja puskee kuin juna, mutta kun tilanne alkaa edes vähän selkiytyä, ja stressit – muutto, asunnnonmyynti ja muut – on hoidettu, huomaakin yhtäkkiä olevansa ihan naatti. Ennen niin aktiivinen ja reipas minä onkin yhtäkkiä hidas ja löysä haahuilija, jota nukuttaa koko ajan.

Nykyisessä elämänmenossa usein unohtuu se, että ihminen on kokonaisuus. Kokonaisuus, jossa mieli ja ruumis ovat yhtä. Itse ainakin olen monta kertaa laiminlyönyt fyysistä minääni. Painanut menemään ja odottanut, että kyllä se kroppa sieltä perässä kulkee. Vaan kun itseään, myös sitä fyysistä itseäänkin, on välillä kuultava.

Alkuvuodesta, eron ollessa aivan konkreettisesti käsillä, mä laihduin todella nopeasti useita kiloja. Ruoka tökki, mua oksetti koko ajan ja lämpöilin monta viikkoa kuumeen ja ei-kuumeen rajamailla. Kävin lopulta muutamissa verikokeissakin, mutta vastaus oli, kuten olin odottanutkin: ”Stressistä johtuva reaktio”. Silti painoin eteenpäin. Touhusin, järjestelin ja organisoin. Untakin sain ainoastaan melatoniinin avulla. Tuntui kun aivoni olisivat juosseen sitä tahtia, että ainoa keino katkaista niiden raksutus oli napata tabletti ennen sänkyyn menoa.

Kun muutto omaan kotiin sitten pari viikkoa sitten koitti, alkoi ruokakin maistua . Ja kyllähän se muuten maistuukin! Ei pienin askelin, vaan jatkuvana meganälkänä, joka jatkuu edelleen. Maha kurnii ennätysajassa ja ennen aamupäiväkahtatoista olen usein jo ehtinyt syödä kaksi aamupalaa ja kaksi lounasta. Tuntuu, ettei mikään ruokamäärä olisi tarpeeksi.

Ruokahalun kylkiäisenä on tullut kuitenkin väsymys. Itse olen aina ollut (kevät)virkku, mutta nyt koen ensimmäistä kertaa elämässäni kevätväsymystä. Olen mennyt monina iltoina nukkumaan F:n kanssa kahdeksan maissa ja päivien kahvinjuontitarve on lisääntynyt siinä määrin, että olen joutunut asettamaan itselleni sumppirajoituksen.

Odotan jo kauheasti normaaliksi, virkeäksi ja aktiiviseksi itsekseni muuttumista, vaikka toisaalta ymmärrän oikein hyvin, että tämäkin vaihe on vain elettävä läpi. Nyt on varmasti fiksuakin kerätä voimia. Nukkua ja syödä.

Kuulostavatko oireet tutuille? Hyviä niska-, hartia- ja selkävenytysvinkkejä saa muuten myös antaa. Viikolla oli sellainen migreeni, että tiedän sen todellakin johtuvan vaan venyttelyn laiminlyönnistä.

Ihanaa viikonloppua! 1/2 sairastanut vatsataudin tällä viikolla. Toista tulemista odotellessa…

-Karoliina-

Kommentit (36)

Tsemppiä sinne!! <3

Osaatko sanoa, miksi mun sivupalkissa lukulistallani luki ”Esmeralda’s”-blogi ja tämä otsikko Eron anatomia? ..ja johti linkki tänne sun blogiin..hmm..

Kiitos vinkistä En vaan oikein tiedä, olenko ryhmäliikuntaihmisiä…

Molemmissa kommenteissa taitaa piillä totuuden jyvä 🙂

Sitä olenkin joskus testannut. Kiitos muistutuksesta 🙂

Kiitos Maarit <3 Olet ihan oikeassa! Monihan tulee tästä syystä kipeäksi aina heti loman alettua.

En tiedä yhtään. Johtuisikohan jostain teknisistä seikoista, kun Essihän lähti juuri omalle alustalleen. Toimiiko nyt jo hyvin?

Sellaista se yh-äidin elämä ja arki on. Ei voi muuta, kun tottua siihen, että jatkossa saa kaiken hoitaa yksin. Onko F reagoinnut fyysisellä oireilla teidän eroon? Mitä olet mieltä Eskon blogista, seuraatko sitä?

Mulla pilatespallo, sellainen pehmeä ja kokoonmenevä auttaa. Lautan sen lapaluiden väliin ja makaan selälläni. Tai sitten niskan alle. Ja vähän heijaa. Kun muistais vaan tehdä..

Tsemppiä sinne ja tässä ihan huippuvenytys lantionseudulle (toivottavasti onnistun selittitäämään):

Mene selälleen lattialle.
Nosta polvet koukuun, mutta jalkapohjat pysyvät maassa.
Nosta toinen jalka toisen polven päälle, kuten venytät peppulihasta.
Laske nyt se jalkapohja maahan, joka on polven päällä. Kyllä, tulee kiertoa kroppaan.
Hae jalkapohjan paikkaa lattiassa että alkaa tuntua vastakkaisen lonkan päällä.
Tehoa saa lisättyä työntämällä sitä päällimäisenä olevaan polvea sinusta poispäin

Aurinkoista lauantaita sinulle Karoliina. En tiedä, mutta koen että viime aikojen kommenttihyökkäykset johtuvat joidenkin lukijoiden asettumisesta erossanne jomman kumman puolelle. On tämä hassua että me lukijat elämme niin tosissaan elämässänne mukana! Ei oteta liian vakavasti! 🙂

Moni varmaan eroaa sen takia että on ne tähänkin asti hoitanut yksin. Ja sen toisen aikuisen vielä lisäksi. Voin kokemuksesta sanoa, että elämä eron jälkeen oli jopa helpompaa sen jälkeen kun arki oli löytänyt uomansa.

Mulla oli vuoden seurustelusuhteen loppu ja samanaikainen ahdistus tulevaisuudesta, piti päättää kahden eri yliopiston ja kahden eri maan välillä. Saatoin mennä päiviä litkimällä sokerivettä koska en pystynyt syömään mitään, ja oksentelin ihan koko ajan. Nyt tuntuu ihan kammottavalta kun miettii olotilaa ja viime kevättä, ja että miten sitä pystyi edes selviämään sellaisesta. Muistan kuinka tuntui että sydän tykyttää jatkuvasti ylikierroksilla ja rintaa ahdistaa. Mutta siitä pääsee onneksi ohiste. PItää vaan muistaa levätä ja nukkua, ja aika parantaa kaiken muun. Mulla oli tänä keväänä vähän samanlainen tilanne tulevaisuudenpäätösten ja lopputyön palauttamisen takia, ja nyt kun olen kaksi viikkoa palautuksien jälkeen nukkunut, levännyt, ulkoillut, liikkunut ja syönyt hyvin niin olo on kuin uudestisyntyneellä! Olin jo unohtanut miten ihanalta normaali olotila tuntuu 😀 Tsemppiä!

Niska hartija jumiin suoittelen erityisen lämpimästi bodycombattia. Monet näistä vaivoista kärsivät on löytäneet avun.

Lisäksi sanoisin,Tervetuloa kerhoon; lasta,arkea,kotia on paljon raskaampaa hoitaa yksin!!!

Niska-hartiaseudun ehdoton rentouttaja on foamroller! Tuskallinen patukka, mutta toimiva. Ei tarvi kun asettua sen päälle makaamaan, ikään kuin foami olisi ”tyynynä” niskalla ja pyörittää päätä hitaasti puolelta toiselle. Laukaisee ihanasti niska-jumeja. 🙂 tsemppiä!

Näinhän siinä usein käy,että kun ns. pahin stressi helpottaa,ilmaantuu oireita flunssasta ym. Joskus vakammastakin sairaudesta. Joten…annahan itselles rauhaa ja lepoa aina kun voit Kroppa on viisas ja sitä pitää kuunnella.
Voimia sinulle <3

Nhs-jumeihin suosittelen lämpimästi hierontaa. Jos lihakset jumissa muutamalla käsittelyllä kallonpohjalle ja kaulanlihaksille tekee ihmeitä. monilla migreenioireet väistyneet samantien. Samalla pieni rentoutus tekee hyvää. Oikein hyvää kevättä 🙂

Voimia sinne ruudun toiselle puolelle! Muistutti niin hämmentävän paljon omia tuntemuksia että piti oikein bookmarkata sivu.

Toukokuussa ero, 2-3kk ihan sumussa ja voimat todella poissa. Jos yhtään tuntuu siltä niin hae keskusteluapua.

En seuraa, koska olemme sopineet lapsen esiintymiseen liittyvät asiat ja säännöt jo etukäteen keskenämme.

Et seuraa Eskon blogia vaikka siellä esiintyy oma lapsesi…?

Hei! Löysin blogisi sattumalta tänään seku vain netissä surffaillessa. Kerrankin joku uskaltaa kirjoittaa avoimesti elämästä, vaikka se ei aina helppoa ole. Kovasti tsemppiä ja voimia sinne! Ajan kanssa eteenpäin 🙂 Jään ehdottomasti seurailemaan!

Tuo oli hyvä pointti, ettei ero ole sille lähteneellekään helppo.
Ikäänkuin vain jätetty kärsisi. Ei sinne päinkään!
Jokainen kärsii tahoillaan, kunnes surutyö on tehty.
Ja monen kohdalla niin toivoisin, ettei uusia kumppaneita liian pian sotkettaisi keskelle vanhaa soppaa.
( Jolloin surutyö monella tiedostamattakin vielä kesken ja sama rumba jatkuu…)

Ihmiset, uskaltakaa olla yksin, ja tutustua itseenne, ennen kuin voitte ajatella uutta kumppania!

Vinkkinä sulle ja muillekin kuntosalista kiinnostuneille! Pitäjänmäellä on liviaclub-niminen naisten kuntosali jonka konsepti uppos ainakin muhun ei-niin-kuntosalityyppiseen-naiseen. Huippulaitteet ja ohjelmat tallentuu älykortille. Espoon puolella on kaks salia. Tietoja http://www.liviaclub.fi

Itse tykkään ja hartiat ei oo ollut jumissa tammikuun jälkeen ?

Itse olen käynyt eroprosessia läpi kohta vuoden verran. Ero oli oma päätökseni, muttei silti helppo sellainen, koska toisessa ihmisessä ei ollut mitään vikaa vaan en vain ollut onnellinen hänen kanssaan. Rakkaus ei aina riitä, etenkin jos osapuolet ovat hyvin erilaisia keskenään. Silti uskon, että rakkaus ei koskaan häviä vaan muuttuu lopulta ystävyydeksi ja yhteiseksi vanhemmuudeksi.
Ensimmäiset 3-4 kuukautta keskityin vain toimimiseen ja asioiden järjestämiseen (ja myös siihen, että sain helpotettua muiden oloa päätökseni seurauksena) mutta olo oli kuitenkin jotenkin helpottunut ja koin pitkästä aikaa olevani oman elämäni kapteeni enkä vain matkustaja. Tämän vaiheen jälkeen alkoi vasta tunteiden käsittely ja varsinainen surutyö, jossa kävin läpi menetettyjä unelmia ja haaveita. Kertaakaan en katunut päätöstäni, mutta ihmiset tuntuvat unohtavan että ero ei ole helppoa myöskään sille osapuolelle, joka päättää lähteä. Nyt pikkuhiljaa surutyö alkaa olla loppusuoralla ja pystyn jo katsomaan menneisyyden sijaan tulevaisuuteen.
Nyt tuli pitkän kaavan kautta tämä oma tarinani, mutta tarkoitukseni oli sanoa, että kaikki järjestyy kyllä 🙂 Ero on pitkä ja vaikea prosessi, joka ottaa oman aikansa, mutta lopputuloksena voi löytää sen uuden elämäntien, jota on tarkoitus seurata. Voimia teille kaikille <3

P.s. Minulla on 4-vuotias poika joka on sopeutunut tilanteeseen aivan hienosti. Lapset tottuvat kyllä muutoksiin, ja eihän erossa kukaan lopullisesti häviä mihinkään vaan molemmat vanhemmat rakastavat lasta ihan kuten ennenkin. Olosuhteet vain muuttuvat. Tsemppiä kevääseen!

Ihana kuulla, että sulla on asiat nyt jo paljon paremmin. Kiitos <3

Ei maksa maltaita ja tosiaan menee pieneen tilaan!

No tänään luki blogin otsikkona Esmeralda’s mutta oli Nooran blogin juttu 😀 Jospa Bellat sekoilee vaan jotain..no mä poistin Essin blogin lukulistalta. Pitääpä lisätä uudestaan uudella osoitteella 🙂

Minä taas liputan kuntonyrkkeilyn puolesta! Ihan ykkönen niska/hartia/selkäjumeihin! Vaan jos et ole ryhmäliikuntaihmisiä… Vaikka voihan sitä itsekseenkin säkkiä hakata, jos on perusteet hanskassa. 🙂

Toivottavasti stressi helpottaa, kun kevätkin tästä etenee!

Vaikka minulla ei juuri kokemusta aiheesta vielä ole, olen melko varma, ettei elämäni ja oloni tällaista tule loppuelämää (onneksi) olemaan. Koen, että fyysiset oireet ovat nyt jäävuoren huippu. Arjen pyörittäminen yksin ei ole minusta raskasta. Ennakoida vaan pitää enemmän ja tehdä asiat toisin mm. sen takia, että minulla ei nyt käytössäni autoa.

F:n asioita eron suhteen en kommentoi. Asiasta voi luke täältä : http://kolmistaan.bellablogit.fi/julkisesti-erolapsi/

Eskon blogia en seuraa. On kuitenkin upeaa, että hän tekee asioita, joista nauttii.

Hyvä huomio. Niskajumihan ei ole vain NISKAjumi, vaan kropan kaikki lihakset vaikuttavat toisiinsa.

Odotin itse asiassa paljon rajumpaakin, joten eipä tilanne juuri järkyttänyt. Puolille asettuminen ylipäätään elämässä on minusta jotenkin erikoinen ilmiö, mutta toki ihan inhimillistä ja ymmärrettävää. Ei oteta <3

Loistava linkki. Tänks!

Ilmajooga! Mun rakenteellisesti päin peetä olevaan selkään ei mikään jumppa, fysio, venyttely tai hieronta oo tepsiny samallalailla kun ilmajooga. Ja mulla ei ollut yhtään joogataustaa kun ekalle tunnille menin eikä ollu mikään ongelma. Suosittelen sitä myös kaikkien henkisten vaivojen hoitoon – ihan super rauhottumis- ja jopa itsetutkiskelunpaikka!

Vastaa käyttäjälle Anneli Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X