kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 12.04.2016

I can do it

Teksti
Karoliina Pentikäinen
48 kommenttia

Uusi koti ja uudenlaiset tilanteet ovat tuoneet eteen kohtia, joissa alkaa pohtia menneitä ihan uudessa valossa. Yksi niistä on vaikkapa se, miksi minä en ole ennen tajunnut sitä, että olen ihan hyvä remppa- ja Ikea-kalusteidenkokoamishenkilö siinä missä moni mieskin. Siis mähän osaan lukea ohjeita, pystyn vääntämään ruuvimeisselillä, yhdistämään lampun piuhoja, tunkemaan johtoja erilaisiin laitteisiin ja ylipäättän pistämään myös niihin perinteisiin miehisiin asioihin liikettä. Ja jos ei mene ekalla kerralla putkeen, voi yrittää uudelleen. Tai soittaa isille tai siskolle (erikoistunut tekniseen työhön) ja pyytää neuvoja. Viimeiseksi voi jopa kutsua paikalle remppamiehen ja maksaa senkin. Ihan itse tienaamilla pennosilla. Ei sekään ole häpeä.

Miksi ihmeessä en ole tajunnut tätä aikaisemmin? Miksi sitä on tullut tuskailtua viikko- ja kuukausitolkulla sängyn alla makaavaa kokoamatonta String-hyllyä tai palanutta lamppua, kun olisi samalla vaivalla itse voinut hoitaa koko homman pois alta? Tai miksi sitä on ikäänkuin himmaillut omia kykyjään ja potentiaaliaan? Ehkä se on tämä mies-naismuotti, johon sitä väistämättäkin ajautuu, jos asioita ei pohdi kunnolla.

Kyllä on aika voimauttavaa huomata itsessään uusia puolia. Kun ruuvasin viimeistä ruuvia tv-tasoon kolmelta yöllä ja työnsin sen jälkeen tason paikalleen, tuli tunne, että tässähän pystyy ihan mihin vaan.

-Karoliina-

*Rosie the Riveter -kuva lainattu täältä

Kommentit (48)

Loistava kirjoitus! 🙂 Ihan vähän vaan alko huvittamaan, kun luettuani vilkaisin olohuoneen kattovalaisinta.. Jokainen lamppu ollut palaneena noin puoli vuotta, koska ”noi pallot on niin vaikeet avata ja en varmaan edes osais niitä vaihtaa….” 😀 haha, taidanpa huomenna lähteä lamppuostoksille!

Ja onpa saman asian myös Esko tunnustanut aika monta kertaa. 🙂 En itse näe piikittelyä tässä asiassa. Lähinnä Karo tässä varmaan hakee sitä, että ettei ITSEKÄÄN ole viitsinyt palaneita lamppuja vaihtaa. Hienoa tosin saadasomemyrsky aikaan palaneista lampuista, way to go mielensäpahoittajat!:)

Pst.. Sä oot kiva. 😉

Kyllä naiset osaa kun vaan on halua ja intoa opetella. Leipäni hankin rakennusalalla, kaadan kotiimme polttopuut moottorisahalla, pilkon ja pinoan. Kokoan huonekalut ja vaihdan autoon renkaat sekä öljyt. Kaikkeen sellaiseen on tullut vuosien varrella opeteltua. Kiva kirjoitus Karoliina siitä, kuinka olet rohkeasti tarttunut uusiin asioihin 🙂 se ilahduttaa kun huomaa onnistuneen.

Jostain syystä nimimerkille Näkkäri kohdistamani vastaus ei onnistu… Mielestäni ei tarvitse lukea rivien välistä. Karo on täällä aiemminkin vuodattanut, kuinka Esko ei ole nikkari iskä. Turha nyt siitäkin mielensä pahoittaa…?

Höpö höpö. Ei tarvitse lukea rivien välistä. Onhan Karo täällä jo ennenkin itkenyt, kun Eskolta ei nikkarointi hommat onnistu samoin kun isilta.

No eipä tossa nyt tarvitse rivien välistä lukea. Ja onhan Karo täällä aiemminkin itkenyt, kun Eskolta ei hommat hoidu kuten isilta.

Itse kyllä tulkitsin selkeän piikin Eskolle..mitä blogia olen seurannut riveistä ja rivien väleistä aika pitkälti Karoliina on vastannut arjen pyörityksestä.

Hienoa, pystyt mihin vain!! Olethan jo vuosia pääosin vastannut tyttärenne hoidosta ja arjen pyörityksestä. Aurinkoa päiviinne!

Kiitos Nimettömälle! Kuten sanotaan, you have won the internet today. 🙂

Eiköhän se ollu ennemminkin piikki kirjoittajalta itselleen? Miten on jättänyt ne vaihtamatta vaikka aivan hyvin olisi osannut itsekin?

Toisaalta, tekemällä omia tulkintoja ja rivien välistä lukemalla saadaan aikaan vaikka mitä.

Tuttu tunne! Muistan ekan eroni ja sen jälkeisen kämpän, johon asensin hyllyn erikoisella ruuvitekniikalla seinään. Samoin asensin stereot soimaan ja asettelin parhaat levyni hyllylle. Ah, musiikki soi jälleen, olin ylpeä itseatäni ja kaikki oli taas hyvin!

Meillä se menee kyllä vähän niin, että mies ei anna mun tehdä joitain asioita. Kyllä mä lamput vaihdan ja Ikea-huonekalut kokoan, mutta esimerkiksi seiniä en saa maaalata enkä porata. Ja siistimpi jälki se tuleekin, kun mies tekee, kun hänellä on kokemusta remppailusta. Nyt mulla on tuolien hiomis- ja maalausprojekti kesken ja voi että kun se hiominen on tylsää ja ärsyttävää! Mutta en varmana kysy apua! Enkä varmaan saiskaan kun omin luvin ostin ne tuolit 😀

Ikean huonekalut on tosi hyvä alku opetella kaikkea itse, niissä usein on jopa kaikki osat tallella ja kun noudattaa orjallisesti ohjetta niin ei mene pieleen. Mä olen aina ollut sellainen ”ei tartte auttaa” tyyppi ja mitä en osaa, opettelen. Vaikka pari kertaa menisikin pieleen niin ei se maailma siihen lopu. Aina kyttään miehen olan yli kun tekee jotain mitä en vielä osaa 😀

Oikein näit. Alkoi oikein mietityttämään tämä aina aika ajoin vellova keskustelu yhteistyöpostauksista ja bloggaajien syyllistäminen. Ottamatta sen enempää kantaa siihen millä perusteella yhteistyökuviot määräytyvät päätin tehdä laskelman, josta kävi ilmi seuraavaa:

Karoliina on blogannut vuoden 2016 puolella 99 kertaa. (kaksi kertaa Esko)
Näistä kaupallisia kampanjapostauksia oli 10 kpl eli minun matematiikallani 10%. Hän on myös kokeillut/testannut saatuja tuotteita 9:ssä postauksessa eli näitäkin on n. 10%. Lisäksi on kaksi arvontaa =2% ja yksi muu testi =1%. Eli tästä voisimme päätellä että n. 77% postauksista EI käsitellyt millään tavoin kampanjoituja tai saatuja tuotteita. Minusta kuitenkin se on 3/4 osaa postauksista.
Mitä sitä sanotaankaan…? Lukee kuin piru Raamattua…

No voi…kuukausi tolkulla palaneet lamput. Olipa tämä piikki Eskolle.

Oon aina ihmetelly, et keitä ne ihmiset on, jotka joutuu venaan toista auttaan kokomaan vaikka sitä Ikeaa 😀 Koska siis kaikkeen pystyy! Ihan hyvin voi tehdä ihan samat hommat, mitä miehetkin ja argh kuinka mua pännii kuunnella sitä valitusta et kuin joku nurkka on maalaamatta tai hylly ruuvaamatta – pöh!

Elän avioliitossa, mutta teen kyllä silti ihan itse. Jääräpäinen selviytymisen vietti ja tarve kulkee varmaan geeneissä tai on hyvin malliopittu jo (ainakin) kolmannessa polvessa, mutta minähän osaan 😉
Olen aina ajatellut sen niin, ettei lenkkiavaimen käyttämiseen voi pippeliä tarvita (eikä napin ompeluun niitä rintoja sen enempää). Toisinaan esimerkiksi puutarhahommissa toki tulee ihan fyysinen voimattomuus vastaan, kun ei kivi käänny, mutta noin muuten, aika monesta sitä selviää.
Eilen kävin ostamassa lapselle polkupyörän, lastasin sen pikkuautoon (sellaista penkkien kääntelyä) ja kokosin itse ajokuntoon. Ikean kalusteiden kokoaminen on niin kivaa, etten milloinkaan antaisi miehelleni sitä iloa :D. Kirjahyllyt, parvisängyt jne. on tullut koottua itse ja yksikseen, kun ei ole malttanut odottaa apua ;).

Näenkö oikein että tämä ei ollut yhteistyöpostaus? 😀 Oho!

Voisin väittää, että meidän perheessä ei ole miesten ja naisten töitä. Meillä se joka ensimmäisenä ehtii, niin tekee. Itse uusin mm. pienjännitejohdotuksia tuossa pari viikkoa sitten, että keittiön upotetetut valaisimet saatiin taas kuntoon. Toki insinöörinaisena kiinnostus tekniikkaan on aina ollut kova ja uran alussa työmaaharjoittelussa pääsi myös oikeisiin miesten töihin :). Niitä peruja on mm. se, että piikkaus, poraus ja hitsauskin onnistuu. Eikun vain poran ja vasaran varteen, siitä se lähtee.

Tunnistan itseni, sitä vaan odottaa, että mies hoitaa tietyt jutut ja uskottelee itselleen ettei osaa. Olenkin yrittänyt muuttaa nykyään ajattelutapaa; minä yritän, opin, osaan, pystyn ja haluan.
Ja lisäksi olen alkanut pohtia, että miksi sen miehen pitäisi muka osata!? Minunkaan puolisoni ammatti kun ei liity tekniikkaan millään tavalla, niin miksi minä silti oletan ja odotan, että hän osaa/hoitaa tietyt hommat. Niin kuin hän on kyllä tehnytkin, mutta omassa päässä alkanut ärsyttää tämä olettaminen ja tietty mies-nais asetelma, jonka olen ominut..
Eroon siis siitä! Me naiset pystytään, kun itse halutaan ja uskalletaan! ? Tsemppiä loppuviikkoon teille kahdelle! Ja äärettömän kauniit kuvat teistä Mainio postauksessa! ?

Mä oon tottunut hoitamaan asiat itse ja jos en osaa, soitan mun isälle. Ja oon ihan hoomoilasena jos mies sit sanoo et osais ja vois hänkin ja sitten vielä tekee ja onnistuu 😀

Tiedän tunteen. Itse olen yksinhuoltajana löytänyt itsestäni aika moisen remppanaisen! Ostin työkalut, sahan ja porakoneenkin ja vaikka mitä tullut värkättyä. Isiä tarviin vaan jos iskuporakonetta pitää käyttää. On mahtavaa huomata miten paljon osaa kun vaan päättää niin!
T. Suvi

Voin samaistua niiin tähän sun tekstiin 🙂 Oot jotain huonekalujen kokoamista postaillutkin instassa ja oon ollut vaikuttunut! 😉

Jäin itse yksin 3v sitten ja tulin samaan tulokseen.. Asiat voi hoitaa myös itse! Sitä ennen ”miesten hommat” hoiti silloinen poikaystäväni tai jos ei onnistunut häneltä, soitin insinööri-isin kylään 😀 Totesin sinkkuna, että ei kehtaa aina soitaa iskälle, jospa yrittäisin ensin itse!! 😉 Ja useinhan ne hommat onnistu, IHAN ITE! 🙂

Nyt tosin oon taas taantunut tasolle ”olen nainen, en osaa mitään”, koska oon löytänyt poikaystävän, joka on myös insinööri ihminen ja hirveen kätevä teknisissä jutuissa 😀 Ei siinä kehtaa räveltää puolta tuntia jotain asiaa, jonka toinen hoitaa 5 minuutissa, vaikka ehkä pitäisi?! 😀

Tsemppiä elämänmuutoksessa ja myös uuden kodin sisustamisessa! Ei varmasti ollut viimeiset ikean kalusteet, jotka joudut tai oikeastaan saat koota! 🙂 Ihanaa ja toivottavasti myös aurinkoista loppuviikkoa teille tytöille! 🙂

Mä oon huomannut samaa itsessäni, että tiettyjä asioita vaan olettaa miehen osaavan ja tekevän ja kun on vielä itse tottunut siihen, että isä on aina ns. Osannut kaiken. Sellaista asiaa ei ole ollutkaan, mitä isä ei olisi osannut korjata.
Mutta tykkään kyllä itsekin tarttua toimeen ja oppia kaikkea mahdollista. Exäni kanssa remppasin asuntoamme oikein huolella ja hän ulkomaalaisena ihmetteli aina sitä, kun suomalaiset naiset tekevät niin paljon ns. Miesten hommia. Itse en pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä, kun halusin esim. kasata jonkun ikean hyllyn.

Siitä tulee kyllä kiva fiilis, kun tajuaa että osasikin tehdä jonkun ennalta mahdottomalta tuntuvan homman! ?

Niin samaistun näihin postauksiin, nimimerkillä just samaan aikaan sun kanssa eronnut kahden lapsen äiti. Mahtavaa saada ”rakentaa” vähän sinnepäin, kun ei ole sitä perfektionistirakentajaa olan yli neuvomassa. Mahtavaa saada sisustaa asunto tyttökämpäksi, ja surullista, että hoidan kaiken tästä lähin itse ja yksin. Mahtavaa ja surullista!

Pitkään on/off-suhteessa aikoinaan olleena kaiken muun tein itse, mutta poraaminen ei ole mun laji, vaikka kuinka yritin.
Sitten tapasin ex-mieheni ja huomasin, että minun on parempi antaa hänelle tilaa olla mies ja tehdä nuo nikkaroinnit. Niinpä seitsemässä vuodessa unohdu koko taidon. Ja nyt olen päässyt taas opettelemaan. Mutta poraa en edelleen uskalla käyttää! Ja tässä talossahan kaikki seinät ovat kunnon tavaraa, joten Stringit makaavat kellarissa.
Ps. Onnea uuteen kotiin! Harmi, ettei ehditty nähdä enää. Yläkerrassa vielä toistaiseksi.

Onnistuisi on yhtä kuin innostuisi. Kiitos ennakoivan tekstinsyötön :D.

Minulla ensimmäinen suoritettu tutkinto lukion jälkeen on FM, mutta loppujen lopuksi työn ohella opiskelin lapsuuden haaveammattiin ja en ole katunut. Toki miehisessä maailmassa saa varmasti jatkossakin työskennellä. Omalla tekniikan alalla naisten määrä on alle 10 %. Onneksi opiskellessa oli sentään yksi toinenkin nainen 35 miehen joukossa. Minä niin toivoisin, että naiset onnistuisi tekniikasta ja matematiikasta, sillä niiden parissa työskentely on kyllä kivaa…

Meillä minä vaihdan lamput ja kasaan Ikean kalusteet. Ulkomaalaisen mieheni aika menee vieressä ihmetellessä, että miten kokoamispalvelu ei kuulu hintaan. Välillä hän kyllä ehtii myös mukaan ja saan opettaa häntä kokoamaan kalusteita.

Tsemppiä uuteen elämänvaiheeseen! Sä osaat ja annat F:lle hyvän esimerkin tulevaisuuteen!

Mä olen itse kyllä se, joka lintsaa ohjeissa 🙂

Kunpa pystyisin joskus samaan. Hyvä Salli!

Vastasin jo itse tuolla yllä 🙂

Kiitos tsempistä Elle 🙂

Juuri näin 🙂

Voi ei! Hiominen on niin tylsää. Miksi ei voisi vaan suoraan maalata 🙂

Meillä ei mitään tapahtuisi, jos jäisin odottamaan sitä päivää tai kuukautta, jolloin mieheni ehtisi huonekaluja kokoamaan ymv. Kyllä me naiset osataan, joskus jopa paremmin, sillä miehet ei aina vaivaudu ohjeita lukemaan…

Ikealla on kyllä hyvät ohjeet!!

Elämän kevät x2 + yhden kerran nimettömän kommentin jättänyt sama Elämän kevät -henkilö . Sekä te muut: Näkkäri, Elle ja AS:

Kyllä piikki oli itselleni. Olinpa ollut joskus tyhmä. Siis minä!

Ja muutenkin haluan sanoa tämän nyt selvästi. Minusta ei ole oikein puida blogissa sellaisen ihmisen asioita ja tekoja, joka ei blogiin – enää – kuulu. Tähän juttuun ja vastaisuuten infoksi: Minä en kommentoi exäni tekemisiä tai tekemättä jättämisiä menneisyydestä tai tästä hetkestä. Se on minusta vähiintäänkin korrektia häntä kohtaan!

Se, että oman nykyisyyteni pohdintaan liittyy oma menneisyyteni (ja tietyt henkilöt siellä) on minusta aika luonnollista.

Minä haluan, että blogin ilmapiiri on mukava. Ei piikittelevä. Ja niin myös tekstini kirjoitan.

Näin on! Terveisin: Myöhäisherännäinen 😉

Tattis, Nimetön ja Lehtokotilo: Nimetön taisi olla ihan oikeassa laskuissaan. Kiitos muuten vaivannäöstä. Oikein yllätyin, kun tulin tänne. Itse en olisi varmasti jaksanut tehdä laskutoimitusta noin perusteellisesti, vaikka kyllä toki tiedänkin, ettei täällä ihan aina yhteistyöjuttuja olekaan 🙂

Mäkin halusin nuorena insinööriksi. Pidin matematiikasta, mutta sitten äikkä vei mukanaan!

Hienoja ajatuksia! Eihän kukaan minultakaan ole odottanut, että osaisin esimerkiksi ommella (enkä kyllä osaakaan)!

Kiitos <3

Olet supernainen 🙂 Hyvä sinä, otan mallia!

No niin on mahtavaa! Ostin itse juuri ikioman ruuvimeisselisarjan! Pitänee ostaa seuraavaksi työkalupakki!

Kiitos tsempeistä 🙂 Jännää, miten näistä pienistä arkisista asioista löytyy syvempiä merkityksiä!

Tsemppiä lampunvaihtoon!

Niin tulee, tosi hyvä olo 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X