Kolmistaan

Toukokuun arkea

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Tuntuu sille, kuin arki olisi hiipien astellut meidän uuteen elämäämme. Joka ilta ei tarvitse enää muistuttaa itseään, koska se aamubussi nyt taas lähtikään täältä uudelta pysäkiltä, eikä tavaroiden paikkaa tarvitse etsiä tai haikea. Lähikauppa on jo se ihan oma lähikauppa. Rappukäytävässäkin tulee morjestettua ne samat tyypit, kotikadulla siliteltyä ne tutuksi tulleet koirat.

Jos mietitään konkretiaa vaikkapa vuodentakaiseen, meillä on muuttunut eniten aamut. Mä herään puoli tuntia aikaisemmin kuin ennen, F jopa tuntia aikaisemmin kuin ennen. Niin ja hoitoon matkataan keskimäärin neljänä aamuna viikossa kahdestaan bussilla. Aluksi uudet aamurutiinit vähän jännittivät minua, mutteivat enää. Aamut ovat sujuneet oikein hyvin, kunhan vaan unille menee tarpeeksi ajoissa. Tai siis F menee. Minä kukun edelleen aika myöhään, mutta ei se näin kevätvalon aikaan haittaa.

Toinen asia, joka minun arjessani on muuttunut, on sen kaksijakoisuus. Toisina päivinä olen touhuäiti, joka leikkii, laittaa ruokaa, pesee pyykkiä, käyttää puistossa, lukee iltasadut ja hoitaa kaiken muun. Toisina – niinä oman ajan päivinä – mä taas elelen jotenkin oudonkin vapaata elämää. Silloin ei ole pakko olla kunnollista iltapalaa kaapissa, eikä töistä kiirettä kotiin tai päiväkotiin. Ne hetket ovat suorastaan vähän kummallisia.

Meidän arki on nyt toukokuista. Se tarkoittaa loman ja talviarjen välimuotoa. Se on kyllä kaurapuuroaamiaisia, mutta myös rannalta kulkeutuneita hiekkaisia sandaaleita ja aivan liian usein syötyjä jädejä. Se on toisaalta aikaisia aamuherätyksiä, mutta silti iltoja mökillä, jolloin nukkumaanmenosta jo lipstuaan.

Arkinen toukokuu on kyllä parasta arkea. Voi kun talvellakin voisi olla näin rentoa arkea.

-Karoliina-

 

 

Lue myös

X