Toukokuun arkea
Tuntuu sille, kuin arki olisi hiipien astellut meidän uuteen elämäämme. Joka ilta ei tarvitse enää muistuttaa itseään, koska se aamubussi nyt taas lähtikään täältä uudelta pysäkiltä, eikä tavaroiden paikkaa tarvitse etsiä tai haikea. Lähikauppa on jo se ihan oma lähikauppa. Rappukäytävässäkin tulee morjestettua ne samat tyypit, kotikadulla siliteltyä ne tutuksi tulleet koirat.
Jos mietitään konkretiaa vaikkapa vuodentakaiseen, meillä on muuttunut eniten aamut. Mä herään puoli tuntia aikaisemmin kuin ennen, F jopa tuntia aikaisemmin kuin ennen. Niin ja hoitoon matkataan keskimäärin neljänä aamuna viikossa kahdestaan bussilla. Aluksi uudet aamurutiinit vähän jännittivät minua, mutteivat enää. Aamut ovat sujuneet oikein hyvin, kunhan vaan unille menee tarpeeksi ajoissa. Tai siis F menee. Minä kukun edelleen aika myöhään, mutta ei se näin kevätvalon aikaan haittaa.
Toinen asia, joka minun arjessani on muuttunut, on sen kaksijakoisuus. Toisina päivinä olen touhuäiti, joka leikkii, laittaa ruokaa, pesee pyykkiä, käyttää puistossa, lukee iltasadut ja hoitaa kaiken muun. Toisina – niinä oman ajan päivinä – mä taas elelen jotenkin oudonkin vapaata elämää. Silloin ei ole pakko olla kunnollista iltapalaa kaapissa, eikä töistä kiirettä kotiin tai päiväkotiin. Ne hetket ovat suorastaan vähän kummallisia.
Meidän arki on nyt toukokuista. Se tarkoittaa loman ja talviarjen välimuotoa. Se on kyllä kaurapuuroaamiaisia, mutta myös rannalta kulkeutuneita hiekkaisia sandaaleita ja aivan liian usein syötyjä jädejä. Se on toisaalta aikaisia aamuherätyksiä, mutta silti iltoja mökillä, jolloin nukkumaanmenosta jo lipstuaan.
Arkinen toukokuu on kyllä parasta arkea. Voi kun talvellakin voisi olla näin rentoa arkea.
-Karoliina-
Kommentit
Hei, luin Eskon blogista juuri uusimman postauksen. Siinä aika rajusti mollaa sinua ja blogistasi on siellä jopa suoria lainauksia. Kuinka vain hyvä ero on kulissia. Tuntemuksistaan kun jouduitte istumaan tyttärenne kevätjuhlassa vierekkäin. Huh. Julkinen blogi niin aika lähellä kunnianloukkausta ollaan. Varmasti ero ei ole helppo. Jotkut rajat ja kunnioitus toista ex-puolisoa kohtaan täytyisi säilyttää. Rumaksi meni.
Kommentit
Itsekin eronneena yhden lapsen äitinä korvaani vain särähti tuo lause, ettei kyseinen henkilö liity sinuun enään mitenkään. Minun ex mieheni liittyy minuun vielä valtavan paljon, vaikkemme mitään parhaita kavereita olekaan. Olen ikuisesti kiitollinen exälleni siitä, että olen saanut lapsen ja lapsi on tehnyt minusta äidin. Exäni ansiosta minusta on tullut äiti, joten ainakin sillä tavalla hän liittyy vielä minuun henkilönä. Hän on muuttanut elämäni lapsen myötä paljon paremmaksi. Aina, kun katson lapsemme maailman kauniimpia kasvoja, joissa on meidän kummankin piirteitä, en voisi olla onnellisempi siitä mitä minulle on annettu. Ja ilman exääni tätä elämäni suurinta lahjaa ja rakkautta minulla ei nyt olisi. Joten sillä tavalla myös ex mieheni liittyy minuun, ja saan olla hänelle kiitollinen tästä lapsesta, jota saan kasvattaa ja rakastaa estoitta. Vaikka rakkauteni exääni on loppunut, niin kiitollisuus ja yhteinen päämäärämme kasvattaa lasta liittää minut edelleen ex mieheeni halusinpa sitä tai en. Koskaan en myöskään voisi sanoa kenellekään, ettei hän liity minun elämääni millään tavalla, sillä se olisi ajattelematonta, kiittämätöntä ja loukkaavaa myös lapsemme kannalta (varsinkin jos lapsi saisi jossainvaiheessa lukea tämmöistä julkisesta blogista.)
Täytyy vielä täsmentää, että en kommentissani väittänytkään, että lapsen asiat kuuluisivat tänne blogiin. Lähinnä tällähetkellä käy sääliksi teidän lasta, jonka vanhemmat käyvät raskasta eroprosessia näinkin julkisesti blogeissaan läpi. Onneksi lapsen isä kuitenkin poisti kyseisen postauksen blogistaan ja onneksi sinä muokkasit rohkeat rantakuvat tyttärestänne, jotka julkaisit aiemmin tällä viikolla olleessa postauksessa. Aika hurja blogiviikko takanapäin, eli sammakoita on tipahdellut molemmista suunnista. No ei tähän muuta kuin, että tekevälle sattuu…
Voimia raskaaseen eroprosessiin. Itsekin saman prosessin läpikäyneenä voin todeta, että aika on parasta lääkettä ja katkeruuteen ei kannata vaipua. Ihanaa ja voimaannuttavaa kesää!
Mutta ei minuun henkilönä. Lapsen asiat asia erikseen. Aina. Mutta ne eivät myöskään kuulu blogiin.
Kyseinen henkilö ei liity mitenkään sinuun!!;-D kyseinen henkilö on kuitenkin alaikäisen lapsesi isä, joten kyllä hän nyt jollain tavalla liittyy sinuun halusit sitä tai et!
Kyseinen henkilö ja blogi ei liity enää mitenkään minuun tai Kolmistaan-blogiin, joten pyydän, ettei hänestä ja hänen blogissaan täällä myöskään puida. Minusta se ei ole tarpeen.
Jos hän haluaa niin tehdä, sille en voi mitään.
Itse en halua sotaa somessa, enkä muutenkaan.
Mollaa Karoliinaa? Esko lainasi Karoliinan julkisen blogin tekstiä ja ihmetteli miten hän on voinut olla niin sokea toisen pahalle ololle. Miten sen voi kääntää toisen mollaamiseksi? Ja että oli ”jopa” lainauksia tästä blogista. Hyvänen aika, tämähän on myös julkinen blogi.
Moi Karoliina! En koskaan ikinä missään kommentoi mihinkään, mutta nyt on pakko. Sun blogi on ihanan aito, kirjoitat nimen omaan omista fiiliksistä ja arjesta, siitä monet lukijat nimen omaan haluaa lukea! Itse olen niin kyllästynyt jatkuvaan tavaroiden esittelyyn blogeissa. Toki ymmärrän, että siitä moni bloggari tienaa elantonsa, mutta harva lukia on niin materialisti että jaksaa jatkuvaa pinnallista tavaroiden kuvaamista ja esittelyä. Sun blogista sen sijaan tulee hyvälle mielelle ja se saa pohtimaan myös omia arjen positiivisia asioita. Viime aikoina varsinkin tekstisi ovat saaneet ajattelemaan syvällisempiä ajatuksia (muutakin kuin perus muotiblogien herättämät ajatukset, kuten pakko saada samanlaiset Adidas all-starsit ja LV-laukku 😀 ) Olet muutenkin niin positiviisen ja reippaan oloinen ihminen. Tsemppiä jatkoon!
Lämpimät päivät helpottavat pukemista.
Itse kävin tyttären kanssa eilen tutustumassa uuteen päiväkotiin ja eskariryhmään.
Meni hyvin! Parasta on, että kävellen voi kuljea lyhyen matkan.
Ihana reppu tosiaan!
Toivottavasti teillä on mukava loma?
Se kirjoitus on jo poistettu.
Eikö vain olekin hassua, miten se normaali arki saa hymyn huulille ja olon ihanaksi?
Ihanaa arkea teille!
Hei Karoliina! Haluaisin vain kysyä, että mistä tuo ihana reppupussi on? Todella söpö ?
Päiväkodissakin toukokuinen arki on just parasta!
Ihaninta on seurata, kuinka hyvä fiilis tarttuu.
En tiiä mimmonen toi sun kukkakuvioinen shortsipuku on kokonaisuudessaan mut kuvassa oleva osa näytti ihanalta! 🙂
Hei, luin Eskon blogista juuri uusimman postauksen. Siinä aika rajusti mollaa sinua ja blogistasi on siellä jopa suoria lainauksia. Kuinka vain hyvä ero on kulissia. Tuntemuksistaan kun jouduitte istumaan tyttärenne kevätjuhlassa vierekkäin. Huh. Julkinen blogi niin aika lähellä kunnianloukkausta ollaan. Varmasti ero ei ole helppo. Jotkut rajat ja kunnioitus toista ex-puolisoa kohtaan täytyisi säilyttää. Rumaksi meni.