Kolmistaan

Kaksoiselämää?

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Teistä joku kyseli tässä pari viikkoa sitten siitä, millaista mun arki on niinä päivinä, kun olen yksin. Aika hyvä kysymys, koska vaikka F:n ja mun arkihan onkin sitä mitä mun elämä suurimmaksi osaksi on, on mulla tässä elämäntilanteessa myös enemmän omaa aikaa kuin vuosiin.

Ekoja iltoja yksin silloin kevättalvella vähän jopa pelkäsin. Keksin kauheasti hommia ja tuntui, kun olisi pitänyt pitää radiota ja telkkaria päällä vaan ihan siitä syystä, että kodissa olisi meteliä. Sitten huomasin, ettei mulla ole mitään hätää.

Viimeiset muutaman kuukauden olenkin – jos aivan rehellisiä ollaan – mielestäni jopa viihtynyt myös silloin, kun olen yksin. Vaikka F:ää kaipaankin ja en vaihtaisi yhtään yhteistä hetkeä pois, olen osannut ottaa ilon irti myös muunlaisesta elosta. On ollut joskus jopa vapauttavaa, että ihan tavallaisena arki-iltana ei ole tarvinnut miettiä nukkumaanmenoaikoja, vaan on voinut vaikka nähdä kaveria seitsemän jälkeen. Käydä lenkillä tai vetää pussillisen karkkia ilman, että kukaan puuttuu asiaan.

Tai toisaalta: Eilen illalla sain esimerkiksi viikkosiivouspuuskan kahdeksalta illalla ja niinpä jynssäsin kotia kahteentoista. Tänään taas heräsin ennen kellon soittoa, ja koska mulla ei ollut päiväkotilaisen vientiä hoitoon, ehdin kirjoittaa yhden postauksen, kuvata aamuaurinkokotia ja pestä koneellisen pyykkiä ennen töihin lähtöä. Semmoisissa hetkissä – niin arkista kun se onkin – uudenlainen vapaus on käsinkosketeltavissa.

No elänkö mä sitten kaksoiselämää? En. Vaikka lapsiperhe-elämä ja itseään varten eletty aikuiselämä ovatkin nyt niin paljon selkeämmin kahdessa lokerossa kuin ennen, tuntuu sille, kuinka koko tämä kokonaisuus olisi minua. Ne hetket, kun peittelen tyttären oikealla suukolla sänkyyn, marssin täyttämään tiskikoneen ja pakkaan seuraavan päivän hoitorepun. Kuten nekin hetket, kun ainoa äitihommani päivään on hyvänyön viestin laittaminen tekstarilla vähän ennen sitä kun vedän aurinkolasit päähän ja suuntaan kaverin kanssa iltapalapiknicille.

Millaista teidän elämänne ja arkenne on, samassa veneessä seilaavat : Ahdistaako yksin olon hetket vai osaatko nauttia rauhallisista hetkistä? 

-Karoliina-

 

Lue myös

X