kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 08.06.2016

5 vuoden päästä?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
21 kommenttia

Mä olen ollut aina aika kova suunnittelemaan tulevaa. Se on ollut mun tapa pitää homma paketissa. Tavoitteet ja unelmat.

Olenkin ennen kummastellut ihmisiä, jotka eivät ole osanneet vastata kysymykseen ”Missä näet itsesti 5/10/20 vuoden päästä?”. On tullut tunne, mitä ihmettä ihmiset oikein puuhaavat, jos eivät tiedä, minne haluavat mennä.

Kun mä mietin itseäni nyt, 31-vuotiaana, voin aika rehellisesti sanoa, että mun tulevaisuus näyttää eniten avoimelle kuin koskaan. Päätin nimittäin vähän aikaa sitten, että koska suunnitelmat ja stressaaminen eivät auta mitään, yritän purjehtia tästä eteenpäin mahdollisimman paljon flown vietävänä. Elää hetkessä.

On mulla silti muutama toive tai tavoite, joita tulevaisuudelta haluan.

VUONNA 2021

  • toivon olevani 36-vuotiaaksi hyvässä fyysisessä kunnossa
  • onnellisen 10-vuotiaan äiti
  • onnellinen
  • hyvä työssäni
  • edelleen mukana kirjoittamishommissa
  • kokeneempi matkustaja
  • parempi englannissa ja ruotsissa
  • ekologisempi
  • vähintään yhtä rento kuin nyt
  • parisuhteessa tai sinkku, mutta kuitenkin niin, että parisuhdestatus on sitä, missä olo on kotoisa ja hyvä

Mitä sä toivot tulevalta? Ja oletko enemmän suunnittelija vai hetkessä eläjä?

-Karoliina-

Kommentit (21)

Minä olen kyllä niitä, jotka eivät ole koskaan osanneet vastata noihin ”missä olet viiden vuoden päästä?” -kysymyksiin. Mutta yritetään:
Vaikka on ollut vakituinen työpaikka jne. en ole koskaan osannut lukita itseäni ajatuksissanikaan samaan työpaikkaan edes niin pitkäksi aikaa.
Nyt on käsillä uusi työpaikka ja todella toivon olevani siellä myös viiden vuoden päästä. Toivon olevani työssäni silloin edes kohtalaisen hyvä, nyt kun pohjalta aloitan.
Ekat rippijuhlat järjestetty, toisetkin jo tulollaan. Toivottavasti onnellinen perhe asuttaa vielä silloinkin tätä omakotitaloa. Ehkä joku koirakin siinä jo lisänä.

Toivon olevani lähes kuusikymppisenä
– hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa
– onnellisen 10-vuotiaan ja ehkä joidenkin muidenkin onnellisten lastenlasten isoäiti
– kelpaava vieläkin tyttärieni tueksi ja turvaksi
– edelleen hyvä ja jaksava työssäni
– vähemmän murehtivainen kaikkien asioiden suhteen
– vieläkin Se Oikea F:n papparaiselle

Hyvät toiveet:) Realistiset ja pitävät sisällään tärkeitä asioita. Onnellisuutta.

Mä en ole koskaan ollut suunnittelija. Entisessä työssäni olin se tyyppi, joka kyseli haastattelutilanteissa, että missä näet itsesi viiden vuoden päässä. Itse en haluaisi siihen kysymykseen nykyään vastata. Toiveita tietty tulevalle on, mutta mä olen oppinut nauttimaan siitä, että voin mennä intuitiolla eteenpäin. Luottaa siihen, että oikeat tyypit ja asiat tulee eteen. Että jotain kivaa löytyy ja jotain uutta voi oppia.

Nykyään mun haavelistalla ei lue niinkään ammatillisia asioita. Siellä on enemmän paikkoja mitä haluan nähdä ja asioita mitä kokea. Se ei tarkoita sitä, ettei mulla olisi tavoitteita. Ne on vaan nykyään muotoa: tee sitä mikä on ihanaa, mitä osaat ja missä haluaisit olla parempi.

Todellakin enemmän suunnittelija! Läheisteni mielestä varmasti turhankin suunnitelmallinen.. Onneksi mieheni spontaanisuus on tarttunut hiukan minuunkin, ja pystyn välillä tekemään myös ex-temporee juttuja. Mutta olen se tyyppi, joka tekee paljon kaiken maailman listoja ja suunnittelee bile-vaatetuksetkin kuukautta ennen itse tapahtumaa 🙂

Niin ja mitä viiden vuoden kuluttua..

-olen palannut työelämään kotiäitiyden jälkeen
-olen timmimmässä kunnossa
-”omaa elämää” on enemmän kuin nyt, sillä lapset ovat jo isompia
-käymme ulkomailla piiitkästä aikaa
-elämä on kiireistä mutta onnellista.

Itse en juuri koskaan edes ajattele viiden vuoden päähän. Enintään seuraavaan kauteen, syksyyn tms. Mutta tiedostamattomia toiveita silti selvästi on: onnellinen parisuhde ja perhe, ekaluokkalaisen vuoksi pysyvämmällä asuinalueella&omassa kodissa (piti ihan laskea että onko hän sitten minkäs ikäinen.), oma koulu paketissa… Tiedä sitten.

Olen 5 vuoden päästä vasta 23, mutta itsekin tykkään miettiä tulevaisuutta! 🙂

Toivon, että olisin:

– Yliopisto- opintojeni loppuvaiheessa ja olisin pääsemässä jo työelämään
– Hauska, rakastava ja omistautuva täti jommankumman ellei kummankin siskoni lapsille
– Kerännyt ikimuistoisia kokemuksia erilaisilta matkoilta ja reissuilta
– Asustanut jo jokunen vuosi omassa kämpässäni, jossa olisi mukava asustaa
– Aikuistunut hieman lisää ainakin jollakin tasolla
– Tavannut uusia upeita ihmisiä, mutta olisin vielä yhtä läheinen nykyistenkin rakkaiden ihmisten kanssa

Moi Karoliina! Löysin blogisi hiljattain, ja haluaisin vain kiittää sinua tästä aidosta ja innostavasta blogista! En varsinaisesti ehkä kuulu blogisi kohderyhmään, sillä olen lapseton 21-vuotias, mutta jäin lukijaksesi, sillä hain tänä keväänä yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä, haaveenani äidinkielen opettajan ammatti.
Vaikka blogisi nyt ei työsi ympärille rakennukkaan, olen saanut hurjasti lukuinspiraatiota aiemmin kirjoittamistasi työpostauksista! On ilo lukea blogia, joka on kirjoitettu näin ilmeikkäällä kielellä! 🙂 Tämä nyt oli kaiken kaikkiaan turha kommentti, mutta jään ilolla seuraamaan blogiasi, ja toivotan sinulle ja tyttärellesi ihanaa ja lämmintä kesää!

Minä kuulun niihin, jotka eivät osaa vastata tuohon kysymykseen. haluan katsoa, mitä elämä tuo tullessaan! ? Viiden vuoden päähän minulla on ainoastaan yksi toive; että minä ja perheeni olisivat onnellisia.

Oi ihania toiveita <3 Onnea niiden tavoitteluun!

Hyviä toiveita!

Tsemppiä haaveiden toteuttamiseen!

Oi miten ihana asenne, Laura <3

Tsemppiä tulevaan! Toivottavasti kaikki haaveet käyvät toteen 🙂

Viiden vuoden päästä 30-vuotiaana toivon olevani:
-terve
-onnellinen
-kokeneempi maasto- ja maantiepyöräilijä (ja tietenkin komean pyöräkokoelman omistaja)
-vauvan äiti tai tuleva äiti
-koiranomistaja
-aktiivisempi kummitäti (!!!)

Ennen kaikkea toivon että ympärilläni olisi edelleen koko ihana lapsuudenperhe, isovanhemmat ja lähisukulaiset. Sekä ystävät! Toivoisin myös löytäväni sen ”oman juttuni” – se ei tuntunut olevan kitaransoitto. Olisiko se valokuvaus, maalaus, pianonsoitto vai kirjoittaminen? Sitä yritän tässä selvittää ja toivon löytäväni vastauksen 30. ikävuoteen mennessä.
Lisäksi toivon niin kovasti että löytäisin jo sen elämäni rakkauden. Voi että, kun tahtoisin jo rakastaa.

Kiva postaus! Mukavaa kesää!

Voi! Onnea rakkauden etsimiseen <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X