kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 01.09.2016

Ensimmäinen postaus

Teksti
Karoliina Pentikäinen
33 kommenttia

 

     

Tuijotan valkoista blogipohjaa. Aloitan muutamalla sanalla. Pyyhin pois. Yritän uudelleen. Pyyhin taas. Ehkä kupillinen kahvia auttaisi. Tai homman lykkääminen vielä kerran huomiseksi. Työnnän vielä toisen kapselin kahvia koneeseen ja vilkaisen kelloa. Nyt pitäisi oikeasti saada jotain aikaiseksi.  H-hetki lähenee.

Olen blogannut viisi ja puoli vuotta. Aluksi sivutyöharrastuksekseni, kolme jo niin, että sitä voi ammatiksi kutsua. Elämäntapa, sitä sanotaan. Ja sitä kai tämä jo minulle on – tapa olla ja elää.

Siksi tämä ramppikuume, johon sekoittuu aimoannos uutuudenviehätystä, intoa ja pelkoa, onkin niin uusi. Koska enhän minä enää juuri koskaan pode valkoisen paperin tai ruudun kammoa. Sen kun vaan naputtelen kirjaimia toisensa perään ja annan mennä. Sillä omalla tyylilläni ja tavallani. Koska blogi – tämähän on minun kotini. Eikä kotonaan tarvitse jännittää tai pähkäillä suorituspaineita.

Tänään kaikki on kuitenkin toisin. Sormetkin kai hikoilisivat, jos ääreisverenkiertoni edes joskus toimisi normaalisti. Olen ensimmäistä päivää lilyläinen. Ensimmäistä päivää taas vieraalla maaperällä, jossa mukanani on varmasti iso joukko minulle jo tuttuja lukijoita, mutta myös teitä, jotka saavutte tänne ensimmäisen kerran.  Pitäisi kertoa kuka olen. Yritetään.

Ensinnäkin. Olen 31 vuotta ja melkein 6 kuukautta. Minulla on tytär, bloginimeltään  Neiti- F, usein vain pelkkä F. Hän on eskarilainen ja ihana sellainen.

Asumme kahdestaan. Pienessä kerrostalokodissa sporakiskojen varrella. Meillä on vaaleanpunainen ruokapöytä, ihan liikaa takkeja ja pari kuollutta huonekasvia. ”Sä et ole oikein viherpeukalo”, sanoi tytär katsoen viikon toista kuollutta basilikaa ja on siinä kyllä aivan oikeassa.

Minulla on juuret maalla. Peltojen keskellä. Siellä, missä kaikki tuntevat toisensa ja jossa lehmänlanta jäi mukavasti lenkkitossun pohjaan, kun käveli koulubussipysäkille (muita busseja, eli linkkejä niillä leveysasteilla ei sitten oikein enää satukaan kulkemaan).

Olen koulutukseltani filosofian maisteri. Pääaine kotimainen kirjallisuus. Painan kahta duunia, blogia ja sitä toista. Yleensä tämä kombo on ihan jees. Välillä ahdistaa, kun päivät ovat niin täynnä. En vaan halua luopua kummastakaan, koska kuka nyt rakkaistaan vapaaehtoisesti luopuisi.

Yritän harrastaa liikuntaa. Välillä se unohtuu, sitten taas tsemppaan. Olen vaan todella huono olemaan missään asiassa ehdoton, ja sitä jos mitä nykyiset fitnes-buumit ja superruokagurut yrittävät meille tuputtaa. Siksikin ehkä vastustan vähän periaatteessa liikaa liikuntaa ja terveellisyyttä. Niin ja otan yhden lisäannoksen kermapastaa. Kettuillakseni.

Vaatteet on kivoja. Samoin kauniit asiat: Siisti koti, huolitellut kynnet, oikeanvärinen huulipuna. Visuaalisuus on minun juttuni, vaikka todella se, mikä merkitsee, on aina ydin. Se sisin. Niin ihmisessä kuin kodeissakin. Ei siinä paljon merkkifarkut tai design-tuoli auta, jos henki sen ympärillä on huono.

Minulle elämässä eniten merkitsee rakkaus. Onhan se kliseistä, mutta niin se vaan on. Rakkaus on minulle sama kuin elämä, koska ilman sitä ei olisi mitään. Minulle rakkautta on rakkaus tyttäreen, romanttinen rakkaus, perhesiteissä oleva rakkaus ja rakkaus ystäviin. Niin ja vaikka välillä sorrun melankoliaan, kaipa minä olen – kuten moni sanoo – peruspositiivinen. Inhoan uikuttaa ja valittaa. Mieluummin keskityn siihen, mikä tuo hymyn. Sillä tavalla kun saa elämästä paljon enemmän irti.

Minulla on takanani elämäni kolme raskainta vuotta. Paljon pohdintaa siitä, mitä asioita olen valmis uhraamaan ja millaista elämää haluan vanhana mummona katsella taaksepäin. Mutta nyt tässä hetkessä, syksyssä 2016, seison onnellisempana kuin ihan oikeasti koskaan. Ja tiedättekö mitä? Aika mahtavaa, että kaiken tämän pakahduttavan onnen kruunuksi tuli tämä muutto Lilyyn. Minulla on sellaiset fibat, että tästä yhdistelmästä voi syntyä jotain aika hienoa.

Tämmöinen minä nyt sitten olen. Ja paljon muuta. Ehkä joku vanha, oikein aboriginaali Kolmistaan-lukija haluaa kertoa jotain minusta tai blogista, sen tyylistä ja aiheista, teille uusille. Se jos mikä olisi hienoa, koska itseään on aika vaikea analysoida kovinkaan objektiivisesti.

Tervetuloa, uudet ja vanhat!! Odotan tulevaa niin, etten meinaa nahoissani pysyä!

Pusuja!

-Karoliina-

*kuva: Janita Autio // Asu, Ivana Helsinki 

 

Kommentit (33)

Vielä unohtui höpsö puoli; Horokooppimerkki?
Onnea uuteen!

Tervetuloa, vielä kerran! Huippua, että olet just täällä! <3

Kiitos <3 Ihana olla!

Hei mä oon ainakin uusi lukija ja hurahdin HETI! 🙂 Tervetuloa tänne, toivottavasti viihdyt <3

Oi mahtavaa!! Tervetuloa lukemaan 🙂 

Jee ihanaa että olet täällä!

Aivan huikeaa olla 🙂 

Hei, mahtavaa! Oikein lämpimästi tervetuloa!

Kiitti, kiitti, kiitti!

Mä oon lukenut sun blogia jo pitkään, nyt varmasti vielä joka postauksen kun olet täällä Lilyssä niin on helppo seurata. Ihana juttu, niin ja upeeta syksyä sulle ja neiti F:lle 🙂 

Oi kiitos ja samoin sulle 🙂 

Onnea uuteen! Ja tiiäkkö mitä? Moni tätä jo sulle on aiemmin kommentoinut vanhassa paikassa, mutta mullakin on vielä pakko: Oot aivan valtavan kaunis ja nää ihan oikeasti hehkut nykyisin! <3 Ilo seurata. Ilo katsoa. Iloa syksyynne! 🙂 Kyllä se näkyy, että kaikki on nyt hyvin.

Oi <3 Ihana kuulla, että sisällä oleva fiilis näkyy ulospäin (ehkä jopa heijastuu muihin positiivisena energiana) !

Oi olipa onnenpotku löytää tämä blogi, vaikuttaa ihanalta! Tervetuloa Lilyyn! <3

T. Toinen kirjallisuustieteilijä 😉

Jes!! Jo toinen uusi lukija. Tervetuloa, toisellekin lukutoukalle!

Tervetuloa palloporukkaan Karoliina!

Onnea (tai tervetuloa?) uuteen blogikotiin!
Jatkukoon onnellisten muutosten ja muuttojen sarja täällä.

Sitä toivotaan. Ja kiitos <3

Olen ollut hiljainen lukijasi jo Kaksplus-ajoilta ja lukenut liioittelematta kaikki postauksesi 🙂 Olen saanut blogistasi aivan valtavasti ideoita ja inspiraatiota elämääni. Postaustesi laatu ja sisältö ovat parantuneet selvästi tämän vuoden aikana. Entistä suuremmalla innolla odotan uusia postauksia <3 Ihanaa syksyä! 🙂

Olipas kiva lukea kaikki tuo. Kiitos ja ihana syksyä <3

Ihanaa, että sun blogikoti on nyt Lily! Hirmu lämpimästi tervetuloa! <3

No niin on! Jes ja kiitos 🙂 

Mukana aina vaan! Nykyään vähän hiljaisempana, kun perheessämme tasapaino notkahti lasten ylivoimaan ja äiti on täällä vielä vähän ihmeissään 🙂

Ihanaa syksyä!

Oi onnea <3 Aivan mahtavaa (ja ihanaa nähdä heti ”tuttujakin” täällä)!!

Taidokas kirjoitustyyli teki vaikutuksen. Ihanaa syksyä ja tervetuloa Lilyyn! T. Uusi lukija 🙂

Kiitos 🙂 Ihana olla täällä!

Onnea uuteen blogikotiin! 🙂 Inspiroiva blogi – jatkossakin luen takuuvarmasti!! 🙂 t. Vakkarilukija

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X