kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 07.09.2016

Kaverit, ne pirulaiset. Vievät lapseni.

Teksti
Karoliina Pentikäinen
9 kommenttia

Meidän ovi käy nykyisin monta kertaa päivässä. Naapurin lapset sisään ja F heille. Ja jos näin ei ole, pyydetään minua laittamaan viesti Liljan, Ellenin ja vaikka kenenkä äidille, josko saisi mennä kylään. Mielellään yksin.

Olen ymmälläni siitä, että F on jo niin iso, että kaverisuhteet ovat napanneet niin suuren osan lapsen elämästä. Alkaa jo vähän pelottaa aika, jolloin koti toimii vain unen ja ruuan tankkauspaikkana, kun ulkona oleva maailma ja erityisesti kaverit vetävät mennen tullen voiton vanhemmasta.

Kaverisuhteet on taas yksi niistä uusista asioista, joiden eteen näin vanhempana joutuu. Ja taas yksi asia, jossa ajankulun huomaa. Tuossa se menee naapuriin yksin. Kohta varmaan kantaa tavaroitaan jo opiskelijayksilöön. Hui! 

Missä vaiheessa teidän perheessänne kaverien kanssa oleminen alkoi nousta yhä tärkeämmäksi? Ja onko teillä perheen säännöt siitä, kuinka usein kavereilla voi olla?

-Karoliina-

panta ja mekko, H&M 

https://ssl.gstatic.com/ui/v1/icons/mail/images/cleardot.gif

 

Kommentit (9)

Tyttäreni täyttää kohta kuusi vuotta ja kavereiden merkitys on korostunut entisestään. Parhaimmillaan meillä käy päivässä neljäkin eri kaveria tai tyttäreni heillä. Kaikki kaverit ovat erilaisia, osa rauhallisia, toiset vilkkaampia. Olen iloinen neidin kaikista ihanista ystävistä, mutta kieltämättä on käynyt mielessä, pitäisikö tätä ramppaamista jotenkin rajoittaa..

Pisti silmääni tekstistäsi kohta, jossa lapsi pyytää sinua kutsumaan itsensä kylään kaverin luokse.
Meillä lapsille opetetaan kotona hyvien käytöstapojen mukaista sääntöä, jossa kaverin voi kutsua meille, jos on seuraa vailla, mutta itseään ei voi kutsua toisen kotiin kylään.
Jos saat kutsun, on syytä olla kiitollinen ja käyttäytyä kylässä niin, että kutsun voi saada uudelleenkin. On myös kohteliasta kutsua vastavierailulle.

Tuopa onkin erikoista, että jollakin paikkakunnalla on eskarilaisen mahdollista lähteä yksin kotiin. Olen kuullut että eräälläkin pienellä savolaisella paikkakunnalla vaaditaan 1.luokkalaisellekin koulumatkalle saattajaa mennen tullen. Paljon ilmeisesti paikkakuntakohtaisia eroja tässä asiassa!

Meidän päiväkodissa eskarilainen saa mennä ja tulla yksin, mikäli hän ei ole lainkaan päivähoidossa. Eli pelkät neljä eskarituntia paikalla olevat saavat kulkea kuin koululaiset. Kauempana asuvat on oikeutettuja kuljetukseen ja he kulkevat taksilla.

Samaa olen ihmetellyt.
Viisivuotiaana alkoi kulkea alakerran kaverilla ja samoin kaveri meillä. Oli helppoa, kun oli sama rappu.
Kun muutimme kesällä rivariin (tyttö kohta 6), on hänellä ollut helpompaa olla pihalla keskenään kavereiden ja isoveljen kera.
Meidän piha on suojaisa lintukoto.
Talojen keskellä on 2 eri leikkipihaa, joissa lapset leikkivät ja käyvät välillä viereisessä pikkumetsässä, jossa kulkee kuntopolku.
Ei ole vielä tarvinnut huolestua, paitsi täytyy houkutella välillä, että tulisi jo aiemmin kotiin.
Nuo ruokailut on itselle rajana niin, että kaikki syövät omassa kodissa. Välipaloja ei tarjoilla kavereille.
Olen kyllä tarkasti kertonut, ettei pihalta ja lähimetsästä saa mennä minnekään muualle.

Meidän kunnallinen päiväkoti kertoi, että nykyään eskarilainen saa lähteä vanhempien suostumuksella yksin kotiin.
Mitä olette tästä mieltä?

Sama meno alkoi nyt kesällä, kun eskarilainen tutustui uusiin naapureihin. Syksyllä mukaan astui eskariluokkakaveri isiveljineen, jotka asuu tässä lähellä. Oma ja kaverin talo toimivat rajoina, joiden välissä saavat vapaasti kulkea. Koko päivän menisivät keskenään, nälkä välillä tuo kotiin. Kaverit on tosi hieno juttu ja olen iloinen poikani itsenäistymisestä ja ystävystymisestä, mutta joka päivä myös pidän huolen, että perheenkin kanssa ollaan.

Meillä myös eskarilainen ja noin vuodenverran on kulkenut naapureiden lasten kanssa toistensa luona leikkimässä. Varsinaisia sääntöjä ei ole mutta yhdessä muiden vanhempien kanssa on sovittu että jokainen sanoo jos ei josksu sovi ja näin on myös toimittu. Välillä tulee kotiin kovin pettynyt lapsi (alahuuli väpättäen) kun on ovella sanottu että nyt ei sovi tai vasta esim. tunnin päästä jos on ruokailut ja läksyjen teko hommat vielä kesken, mutta se on ihan hyvä juttu että oppivat että aina ei sovi ja josksu sanotaan myös ei ☺. Samoin meillä jos on joku juttu tai ei vaan jaksa niin sitten sanotaan että nyt kavereiden pitää lähteä ja vastarintaa tästäkin tulee välillä.

Kyllä se eskarista alkoi.. läksyjen jälkeen saa tulla kavereita ja mennä kavereille. Jos kyse lähinaapureiden lapsista, yhteinen sääntömme on, että kun alkaa ruokailu lähestyä kaikki menevät koteihinsa. Sen jälkeen taas voi vierailut alkaa. Kotiintuloaika on 18.30, nukkumaanmenoaika on klo 20.00. Nämä ajat koskevat junioria, hän on 10v.
Jos koko perheellä on yhteinen vapaapäivä viikonloppuna, silloin rauhoitamme päivän perheelle. Silloin kyläilee kaikki yhdessä tai ei kukaan. Saattaa kuulostaa ankaralta…näitä päiviä meillä ei kuitenkaan ole paljon. (Seuraava on marraskuun alussa.)
Kesällä sitten on vapaampaa, ainoastaan ruokailusääntö pätee=)

Niin olen minäkin iloinen. Ja samaa silti pohdin. Ettei vaan riistäydy käsistä!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X