kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 08.09.2016

Häissä ilman omaa rakasta

Teksti
Karoliina Pentikäinen
18 kommenttia

 

Lauantaina vietetiin ystäväni häitä Hämeenlinnassa. Samaisen, jonka polttareita juhlittiin Flow`ssa glitter-teemalla. Ehkä muistattekin? 

Minä ja kaksi ystävääni olimme kaasoja, joten matkustimme jo perjantaina Hämikseen. Morsiuspari ja heidän perheensä olivat tehneet hommia hääpaikalla jo koko perjantain, joten meidän hommaksemme jäi enää vain koristella hääpaikkaa vähän perjantai-iltana. Niin ja toki käydä ohjelmaa läpi. 

Lauantai olikin sitten kiireisempi päivä. Kukkien laittoa, katering-firman odottelua, viime hetken raivaamisia ja muuta. Ihmeellistä, kuinka niihin loppusilauksiin saa niin paljon aikaa menemään. Suuren jännitysmomentin loi sää. Oli tarkoitus, että hääpari vihitään ulkona, joten uhkaavat pilvet loivat oman tunnelmansa. Onneksi kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin. Ja ensimmäiset sadepisarat ropisivat nenälle vasta, kun vihkiseremonia ja ulkona laususut tervetuliaissanat oli saatu pois alta. 

Hääjuhla oli kaiken kaikkiaan ihana. Pari oli mennyt naimisiin jo aikaisemmin kesällä, joten nyt tarkoitus oli vaan juhlia rennolla otteella. Rupatella ilman plaseeraus-paikkoja, viettää iltaa saunoen. 

Vaikka tilaisuus oli rento ja epäperinteinen, joku perinne sentään säilyi. Itkettyä tuli aivan hirveästi. Jo heti ensihetkistä, kun hääpari käveli kohti vihkipaikkaa, ekat kyyneleet kihosivat silmiini. Häätanssi ja sulhasen puhe vasta itkettivätkin. Huhhuh! On se ihanaa herkistyä onnesta ja myötäonnesta.

Nämä häät olivat muuten elämäni ensimmäiset, joissa itse olin ilman avecia. Tai siis olihan F minun avecini, mutta ilman puolisoseuraa. En ollut ajatellut sen olevan minulle ongelma, eikä se oikeastaan ollutkaan. Kyllä silti illan viimeisinä tunteina alkoi juhlamekon sisään hiipiä tunne, että varsinkin tällaisissa rakkaudenjuhlissa olisi ihana, jos voisi pitää toista kädestä kiinni ja tanssia illan viimeiset hitaat. 

Onneksi illan viimeisen tanssin sai tanssia ystävän kanssa. Sellaista se on, ystävyys. 

(Niin ja sellaista. Että aveciton laitetaan nukkumaan hotellin lattialle lasten varapatjalle. Öhöm.)

Hyvät bileet, ihana rakkaus! Onnea vielä I&J! 

-Karoliina-

Kommentit (18)

Voi, itselläni nyt lauantaina hääjuhliin osallistuminen. Takan pari vuotta sitten avioero ja poikaystävä halusi erota viikko sitten. Mitenköhän selviän juhlista? Yhdessä piti mennä…

Kiitos, kun olet muutamassa postauksessa nostanut esille itsekseen (tai jälkikasvun kanssa) elävän aikuisen naisen elämää. Minä en ole löytänyt rinnalleni puolisoa, joten näkökulmasi ovat olleet niin tuttuja! Minä olen se, joka nukkuu varaston nurkassa tai vaatehuoneessa lasten patjalla. Ja ei, enhän minä voi olla kiinnostunut tai ihastunut, kun olen sen tietyn iän (vanhapiikaikä?) ohittanut. Ei niistä voi edes puhua! Paitsi missä se sun puoliso? Olis sunki jo aika…

Siinä vanhapiikaiässä ilmeisesti on ajateltu haaveiden kuolevan. Mutta niin ei minulle ole käynyt, enkä halua käyvänkään! Voi, kun kaipaan perhejuhlissa viereeni sen rakkaan, jonka kädestä puristaa, kun alkaa itkettää, jonka kylkeen painautua, kun ympäröivä rakkaus ja hyvyys koskettaa.

On muuten ehkä maailman kaunein mekko tuo ystäväsi hääpuku <3 Ihana, rakkaiden ystäviesi oloinen juhlatunnelma välittyy noista kuvista.

Valoisaa syksyä, Karoliina, ja iloa elämääsi ja työhösi!

T. Ope-kollega

Kiva kuulla, että teksteistä on saanut vertaistukea.

Älä koskaan menetä toivoa. Pidän sulle peukkuja rakkauden suhteen <3

Tuli tästä mieleen, kun itse olin 16 vuotta sitten juuri jätettynä ja petettynä sydän ruvella ja sitten tuli kutsu serkun hääjuhliin. Pitkään olin sitä mieltä, että en pysty menemään lainkaan. No, kuitenkin sitten menin, töiden takia vähän myöhässä ja kuinka ollakaan, samalla hetkellä, kun avasin juhlapaikan oven, alkoi häävalssi soida ja se oli Matin ja Tepon Minä rakastan sua – täsmälleen sama häävalssi, kun minulla ja exälläni aikoinaan :). No, vedin henkeä, astuin rohkeasti sisään ja tuumasin, että tämän ”pahempaa” ei varmaan illan aikana enää voi eteen tulla. Nyt jo nauruttaa, mutta silloin oli kyllä itkukin melko liki.

Hienosti vedetty henkeä 🙂 Noinhan noista lopulta pääsee eteenpäin!

Saako kysyä, mistä tämä upea hääleninki on hankittu?
Todella uniikki ja erilainen.

Puku olisi minunkin unelmahääpukin. Jo sanoin kaverille, että varastan saman idean, jos joskus naimisiin päädyn 🙂 

 

Kysyn puvun merkkiä!

Mekko brittimerkkiä Needle & Thread. Tykkäsin itsekin kovasti.

UPEA häämekko!

Ja totta että on kurjaa kun avecittomana joutuu yleensä sille jämäpaikalle nukkumaan, ja ne illan kylmät tunnit myös… Tosin enpä tiedä olisiko kovin käytännöllistä sinkkuna vaatia vaikka parisänky, jos se olisi ainoa vaihtoehto jämäpaikan lisäksi, ja ajaa pariskunta änkemään sinne jämäpatjalle. Tietysti ihanteellisinta olisi jokaiselle oma riittävänkokoinen nukkumapaikka 🙂

Mietin samaa eli kenen siellä patjalla pitäisi nukkua, jos on pariskunta + sinkku. Ilmeisesti miehen. 🙂

Ja ymmärrän, että se ärsyttää, jos joutuu aina tyytymään johonkin lattiapaikkaan, mutta kai voi sitten varata itselle oman huoneen tms. Usein ne resurssit on rajalliset, kun varataan hotellihuoneita ym eikä se, että haluttaisiin ilkeillä parittomille.

Tuo nukkuminen oli ihan oma valintani. Oli vaan koomista, koska patja oli niin pieni 🙂 

Hei osaatko sanoa mitä kasvia tuo pöydissä kiemurteleva köynnös on? Tulen juhlimaan omia häitäni ensi kesänä ja olen haaveillut juuri tuon tyylisistä kukista/kasveista.

Murattia. Oli helppoa laittaa ja todella näyttävää. 

Ihanannäköinen tunnelma välittyy kuvista! Maailman kaunein mekko morsiammella!

Eikö olekin? Ihana morsian muutenkin!

Ihana postaus, olen jonkin aikaa blogiasi seurannut ja kirjoitat kivasti ja elämänmakuisesti! 🙂 Sellaisen huomion tein, että jos ystäväsi menivät ennen tätä tilaisuutta naimisiin, niin pappi ei tässä juhlatilaisuudessa heitä vihkinyt, vaan siunasi sen aiemmin solmitun avioliiton. Ajattelin vain sanoa, kun sinulla kiinnostusta teologiaakin kohtaan on. 🙂

Olet ihan oikeassa 🙂 Kiitos korjauksesta!

Voi sinua. Voimia sinne <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X