Sydämeeni osuman sain

Minun yksi lempikappaleistani on Broodsin Heartlines. Kun kurkistan whats app -näppäimistöni 20 kätetyintä emoji-merkkiä, yhdessätoista niistä on jollain tavalla mukana sydän. Sydän on villatakin kuviossa ja sydän on asia, jonka laatu ihmisessä on mielestäni kaikkein tärkein. Tietysti kirjaimellisesti, mutta vähintääkin yhtä tärkeää on se, millainen symbolinen sydän ihmisellä on. 

Olenkin viime aikoina pohtinut aika paljon sitä, voiko sanoa, että jollain ihmisellä ei ole sydäntä. Tai että voiko musta sydän muuttua epäitsekkääksi? Voiko jonkin sydän olla toivoton tapaus, pilalle myrkytetty? Olisi ihana usko, että kaikkien ihmisten sisällä sykkii lopulta hyvä sydän, mutta maailman tapahtumat lähellä ja kaukana saavat kyllä epäilemään asiaa välillä aika vahvasti. Olisiko sittenkin viisautta uskoa, että kaikkien sydämistä ei saa kultaisia, vaikka kuinka yrittäisi?

Jotenkin haluaisin kuitenkin uskoa, että ainakin suurin osa ihmisten sydämet on parannettavissa. Että katkeran sydämen voi herättää eloon ilolla, tyhjän rakkaudella. Se on varmaa, että särjetyn voi korjata ehjäksi jos korjaajat toimivat tarpeeksi hellästi ja varovaisesti.

Jos jotain elämästä saisi pyytää, niin sitä, että sydän jaksaisi aina mukana, mitä ikinä tapahtuisikin. Se jaksaisi painaa tasaisesti tasaista arkea, pompata kurkkuun innosta tai yllätyksestä, roihuta rakkaudesta. Olla katkeroitumatta vääryyksistä ja pitää pintansa pehmeänä, vaikka sen reunojen suojaksi tekisi mieli rakentaa kova muuri. 

Parasta sydämelle on tietysti löytää toisia kaltaisiaan ympärilleen. Koska mikään ei ole niin hyvä sydän kuin sellainen, joka saa olla toiselle se sydämistä sydämin. 

-Karoliina-

neule, Ivana Helsinki // t-paita, H&M // farkut, Marc O´Polo // kengät, Vans //korvikset, Sanni Kariniemi // kaulakoru, Glitter