kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 11.10.2016

Tytöt - pitäkää munistanne kiinni!

Teksti
Karoliina Pentikäinen
11 kommenttia

Tänään vietetään kansainvälistä tyttöjen päivää. Sen tarkoitus on muistuttaa syrjinnästä, jota tytöt kohtaavat kaikkialla maailmassa ikänsä ja sukupuolensa takia. Toisaalta se on juhlapäivä, joka nostattaa esiin tyttöjen voiman, mahdollisuudet ja toivon tasa-arvosta*. 

En tiedä, missä vaiheessa itse ensimmäisen kerran elämässäni ajattelin konkreettisesti, että olen feministi, naisasianainen(tyttöasiatyttö?) ja tasa-arvon vaatija, mutta uskon, että sellainen sisäinen palo ja luontainen vimma asian suhteen minulla on ollut aina. 

Uskon tämän, kuten monen muunkin tällainen ajattelumallin, olevan lähtöisin kotoa. Meitä asui saman katon alla lapsuudessani mummo, äiti, minä, kaksi siskoani ja isä, ja jos reunaehtojen valossa nais- ja tyttöasiat olivat meillä esillä.

Mutta eipä se pelkkä naisten lukumäärä minusta silti vielä feministiä tehnyt. Sen teki se, että meillä arvostettiin tyttöjä ja tyttöyttä. Tai sanotaanko näin, että tyttöydestä ei tehty mitään numeroa, vaan meidän annettiin olla ihmisiä. Meillä on koskaan sanottu, että ”tytöt eivät tee noin” tai ”prinsessat” eivät saa toimia tietyllä tavalla. Meillä sai pukeutua röyhelöön, mutta myös möyriä maassa etsimässä matoja. Meillä sai leikkiä Barbieilla, mutta yhtä hyvin saimme leikkauttaa lyhyeksi tukkamme ja kulkea löysissä hopparifarkuissa.

Nyt kun F ja minä asumme kahdestaan, tuntuu, että meillä on meidän kahden oma naistiimi. Haluan, että F.lle tulee sellainen olo, että me pystymme kahdestaan –  naisina – juuri siihen mihin haluammekin. Ei lampun vaihtoon tarvita miestä (vaikka pappa toki SAAKIN sen tehdä), eikä meitä pidättele se, että muskeleita on tällä kertaa tässä asunnossa vähän vähemmän. Kun roudasimme sunnuntaina yhdessä ulkoa kolmea mattoa, kahta postipakettia, kauppakassia ja mattopiiskaa, ja kun molemmat pinnistelivät voimiensa äärirajoilla ja jeesasivat toisiaan, tuli eteiseen päästyä aika mahtava fiilis. Taisinkin sanoa F:lle, että ollaan me vaan aikamoisia naisia. 

Joskus ihan sapettaa se ajatus, että girl poweria pidetään jotenkin kylmien naisten juttuna, ja että feminismi on kuin kirosana, jonka takaa ei voi löytyä lempeää tai hyväkäytöksistä naista. Koska totuushan on se, että voimakas, rohkea ja puoliaan pitävä nainen ja tyttö voi olla myös jotain muutakin kuin rääväsuu, ja tässä(kin) tapauksessa stereotypioille voisi heittää jo hyvästit.

Jos saisin vaikuttaa siihen naiskuvaan, jonka F saa maailmasta, haluaisin hänen ymmärtävän, ettei kenenkään naisen tarvitse olla miestä huonompi vain siksi, että on nainen. Toivon, että oma esimerkkini käytännössä osoittaisi, että nainen pystyy siihen mihin mieskin, ja että vaikka kuinka olisi tyttömäinen pitsien ja korujen ihastelija, ei se vähennä laisinkaan tytön tai naisen sisäistä voimaa tai fiksuutta. Haluaisin opettaa, ettei kenenkään naisen tule kestää miehen alistamista, eikä kotona ole automaattisesti miesten tai naisten töitä (saati sitä käsitystä, että miesten ei tarvitse tehdä noita hommia). Niin ja äly, mielipiteet, vauhti ja rohkeus – ne eivät ole vain poikien yksinoikeus. 

https://ssl.gstatic.com/ui/v1/icons/mail/images/cleardot.gifJa ennen kaikkea haluaisin näyttää F:lle maailman, joka on hänelle juuri niin avoin, kun se on. Ei vain niin avoin, kun se tytölle on. Vaan niin täynnä mahdollisuuksia, kuin se voi ihmiselle olla. 

Uskon, että lapsuudessa iskostettu voima kantaa läpi vaikeidenkin aikojan ja auttaa nousemaan niissä hetkissä, kun feminismi ja ylipäätään voimat ovat lopussa, oma persoona hetkellisesti kateissa. Kiitos siis äiti ja isi. Kiitos, että meidän perheessä tytöille kasvatettiin pitkien hiusten lisäksi myös munat!

Perinne jatkukoon. 

-Karoliina-

*Lähde: Plan

Kommentit (11)

Tyttöjen/naisten päivällä on toki vielä paljon tärkeämpikin merkitys kuin tuo esille tuomasi pointti.
Tarkoitus alunperin oli kuitenkin tuoda esiin niitä puutteita, joita maailmassa on liittyen tyttöjen koulutukseen ja vapauteen liittyen ruumiilliseen koskemattomuuteen.
Mutta onhan jokaisella oikeus miettiä tätä(kin) asiaa kevyemmältä kantilta.
Ja jos kevyesti mietitään, lienee aika jo miesten /poikienkin päivälle.

En tiedä, olenko jotenkin vanhanaikainen tai sitten huippu nykyaikainen, mut vanha mä ainakin olen moneen lukijaan ja itse blogin kirjoittajaankin nähden. Se on varma 🙂

Mua kovin ihmetyttää, kun nykyaikana pitää monesta asiasta tehdä niin kovin ”vaikeita”; esimerkkeinä mm. nämä kaikki sukupuolien väliset tasa-arvo-ongelmat (saako se poika nyt vetää sen hameen päälleen yms.), nyt uusimpana jostain luin tästä fyysisestä koskemattomuudesta, joka sinällään on ihan huipputärkeä asia, tietysti. Mut sit kun jossain listassa näin jo joulupukin sylissä istumisenkin ongemallisena tältä kantilta katsoen, niin en voinut kun äimistellä suu auki.

Mulla on tosiaan ikää jo neljänkymmenen paremmalla puolella, enkä koskaan oo ajatellut olevani mikään feministi tai muun suunnan kannattaja, mutta musta on ihan pienestä pitäen ollut ihan päivän selvää, että tytöt ja pojat saavat pukeutua ja leikkiä ihan niinkun itse lystäävät, joulupukin syliin ei oo pakko mennä, jos ei haluu ja tytöt ja naiset pystyy ihan mihin vaan, mihin ne itse haluaa.

Olen asunut kanssa oman tyttöni kanssa kaksin 16 vuotta ja luulen, että melko vahvan naiskuvan on myös mun tyttäreni saanut. Koskaan ei asia ole tullut edes puheeksi, mut luulenpa, että hän ei osaa edes ajatella, että hän ei vaikka pystyisi johonkin vaan siksi, että hän on tyttö. Hän tietää, että pystyy mihin vaan, kunhan vaan itse tietää, mitä haluaa.

Ihan outo ajatuskin on se, että naiset olis jotenkin heikompia kun miehet. Kyllä se monesti menee varmasti ihan päin vastoin. Jos nyt otetaan esimerkkinä vaikka avioerotilanne, joka nyt jollakin tavalla koskettaa tätä kyseistää blogiakin, niin mun kokemukseni on, että kyllä ne naiset useasti selviävät paljon paremmin eron jälkeen jaloilleen. Monesti on vaan pakko, kun on ne lapset siinä ja asiat on vaan pakko hoitaa ja elämän pitää jatkaa eteenpäin kulkuaan. Ei auta jäädä loputtomiin surkuttelemaan kohtaloaan. Enkä nyt tarkoita, etteikö sitä kohtaloaan pikkasen saisi ja vähän niinkun pitäisikin surkutella 🙂 Mutta rajansa kaikella.

Mun tuttavapiiriin kuuluu ainakin sellasia sisupussinaisia, että voin kertoa, että harvassa on ne kaksilahkeiset, jotka sen souvin olisivat yksineen läpi vetäneet, mitä nämä superäidit ovat.

Tämä menee nyt yleistyksen puolelle – anteeksi – mutta olen kanssa samaa mieltä siitä, että monesti naisen on pakko olla vahvempi. Mutta se johtuu siitä, että alistaminen/lyttääminen/ennakkoluulut/vaatimukset ajavat siihen. 

Kertoo aina tietynlaisesta sivistymättömyydestä, jos sanoo että ”en ole mikään feministi mutta..” Se kertoo vaan siitä että ei tiedä mitä sana tarkoittaa. Koska eiköhän me kaikki haluta edistää tasa-arvoa! Musta on hullua miten älyttömän moni julkkiskin haluaa kieltää feminismi-sanan käytön, viimeksi Sanni ihan pari viikkoa sitten jossain haastattelussa. En voi tajuta 😀 mikä siinä sen sanan käytössä on niin noloa ja pahaa.

Onko se noloa joistakin? Minusta on kummallista, jos ei halua ajaa tasa-arvoa. Oli sitten mies tai nainen. 

Kiva kirjoitus ja tärkeä aihe. Seuraava on pilkunviilausta, jota pahoittelen jo etukäteen 😉 Miksi tytöillä pitää olla ”munaa”? Tiedän, että kyse on pelkästä sanonnasta ja tiedän, mitä sillä symbolisesti tarkoitetaan, mutta itseäni häiritsee se, että rohkeus, päämärätietoisuus, jämäkkyys etc. yhdistetään kielellisesti(kin) mieheen ja tämän sukupuolielimeen. Kieli kuitenkin heijastaa ja rakentaa ajatteluamme ja todellisuuttamme. Voisiko tytöillä olla vaikka mieluummin ”tissiä” 😀

Olet kyllä oikeassa!! Kieli on patriarkaalinen !

Itsellä särähti tuo ihan sama korvaan, vaikka ehkä turhan tarkaksi pilkun viilaukseksi jo meneekin. Silti, eikö se jo itsessään taas luo mielikuvaa siitä että on oltava enemmän miestenkaltainen ollakseen vahva nainen.
Hyvä teksti ja tärkeästä aiheesta toki! 🙂

Mielestäni yllä mainitsemasi pointti tuotiin kyllä esiin postauksen ensimmäisessä kappaleessa (ihan lähteen kanssa). Sen jälkeen asiaa pohdittiin henkilökohtaisesta näkökulmasta. Suomalaisten tyttöjen kannaltakin asiassaelokuva on vielä paljon miettimistä, vaikka ollaankin kansainvälisissä vertailuissa maailman kärkipäässä.

Asiassa elokuva? 

Oikeassa olet. Nämä meidän Suomi-jorinat on toista tyttöjen ympärileikkausten ja lapsiavioliittojen vierellä. 

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X