kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 16.10.2016

Paras perheblogi 2016 !

Teksti
Karoliina Pentikäinen
18 kommenttia

Jopas jotakin, mikä viikonloppu takana. Mahdoton määrä ystäviä, kavereita, naurua, kuohuvaa, korkokenkiä, ruokaa, hiuslakkaa, tekoripsiä, tunteita, keskusteluja, whatsapp-viestejä, halauksia ja Buranaa. Olo on kuin uudesti syntyneellä…ja samalla jyrän alle jääneellä. Tätä se on, kun kolmekymppinen mutsi saa viikonlopun vapaaksi.

Perjantaina vietettiin The Blog Awards Finlandeja. Oli ihan superihanaa valmistautua iltaan oikeastaan aamusta asti ja virittäytyä tunnelmaan. Ennen puoltapäivää pakkasin jo mekkooni ja tavarani kassiin, ja kävin heittämässä koko komeuden QHairille. Sitten suippailin kaupungilla ja etsin viime hetken pakko-ostoksia: Rintsikoita, korkokengän pohjallisia ja kynsilakkaa. Yhdeltä suuntasin The Spa Helsinkiin meikkiin*. Minua jännitti ihan kauheasti, koska en ole ollut meikissä kuin muutaman kerran elämässäni. Mutta vitsi olen tyytyväinen, että menin! En olisi ikinä osannut/uskaltanut laittaa niin vahvaa silmämeikkiä itse. Muutenkin kokemus oli aika ihana. Ei tarvinnut pelätä, että kiireessä ja paineen alla pilaan meikin, vaan sain istua ihan rauhassa ja silmät kiinni, kun Suvi teki taikojaan.

Meikin jälkeen suuntasin QHairiin ja mun oman Halkosen Mariani tuoliin. Olimme Marian kanssa katselleet Pinterestistä jo etukäteen inspiskuvia kampaukseen* ja lopputulos oli juuri sitä, mitä halusinkin – vähän 60-lukua, mutta sopivasti huoletonta.

Mariahan lähti myös minun avecikseni juhlaan, joten kun meikit ja hiukset oli kuosissa, otettiin vähän kuohuvaa ja pukeuduttiin. Ivana Helsinki oli lainannut meille molemmille mekot. Minulla oli tuollainen melkein yöpuvunnäköinen valkoinen kevyt hörsylä ja Marialla taas uniikki kissapaljettimekko. Koska en halunnut jäädä bling blingissä kakkoseksi, toimi minun käsilaukkunani Ivana Helsingin ensi vuonna myyntiin tulevan Animal Rights -malliston leopardipaljettilaukku. Aivan ihana, joka minun on todellakin pakko ostaa sitten, kun se tulee oikeasti myyntiin.

Noh. Sitten juhlaan. A-lehtien rakennus Kulosaaressa toimi mielestäni todella hyvin juhlapaikkana. Valaistus oli ihanan tunnelmallinen, ruoka oli superhyvää ja ihmiset – tietysti hirvittävän kauniita ja hyvällä fiiliksellä.

Kun alun kavereiden moikkaamiset oli tehty, aloitti Tuija Pehkonen jo lukea ehdokkaita ja palkintojen saajia. Perhekategoria julkistettiin melko alkupuolella gaalaa, joten ei tarvinnut jännittää kauaa. Ja kun oman blogin nimi sanottiin, tuli kyllä ihan käsittämätön fiilis. Tuntui, kuin koko pystin hakeminen, Tuijan kysymykset ja ystävien onnittelut olisi tapahtunut kuin unessa.

En yleensä perusta mistään ulkokultaisuudesta ja muutenkin olen ehkä jopa tökerösti vähän ylenkatsonut kaiken maailman pokaaleja tai titteleitä. Mutta tiedättekö mitä? Tämän palkinnon, juuri tänä syksynä, minä ihan oikeasti halusin voittaa! TBAF kun ei ole minusta mikä tahansa kisa, vaan sellainen tunnustus, jota jokainen tätä hommaa työkseen sydämellä tekevä ei voi olla arvostamatta. Olin perjantaina, ja olen edelleen, ihan älyttömän otettu siitä, että raati päätti ottaa minut mukaan ja vieläpä palkita. Tuli tunne, että perhana vieköön, minun on täytynyt tehdä jotain oikein. Ja että se linja ja tyyli, josta olen halunnut pitää kiinni, on todella tuottanut hedelmää.

Eniten – tietysti – haluan kiittää teitä, jotka päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen pysytte mukana. Annatte ideoita kirjoituksiin, haastatte ja tuotte iloa. Kiitos kun äänestitte yleisöosuudessa ja kiitos kun olette siellä ruudun takana. Kiitos myös niistä sadoista onnitteluista. En voisi teitä nöyrimmin kiittää!

Mitäs tästä eteenpäin? Ensinnäkin minun ja Pupulandian Jennin pitää vaihtaa omat pokaalimme takaisin. Kävi nimittäin niin, että juhlahumussa ja samassa seurueessa pystit vaihtuivat (ilmeisesti siinä kello 22 ja 24 välillä, sen kertonee kuva-aineisto, kuten ehkä huomaattekin).

Toisekseen. Haluan tehdä tätä työtä vieläkin paremmin ja niin, ettei kenellekään tule olo, että tunnustus meni väärään blogiin. Joten murut: Todellakin tästä kirjoittamisdraivi vain nousee.

Kiitos, kumarrus ja sata suukkoa!

-Karoliina-

*saatu blogin kautta

Kuvat: Janita Autio, Riikka Sipilä, A-lehdet Oy : Paula Virta, Petri Mulari 

Kommentit (18)

Valtavasti onnea palkinnosta Karoliina! Se tuli juuri oikeaan osoitteeseen minunkin mielestäni-äänestin 😉
Kiitos ihanasta blogista ja kaikesta siellä jakamisesta. Olen seurannut blogiasi jo pitkään ja varmasti seuraan myös jatkossa. Pidän tavastasi ja tyylistäsi kirjoittaa.
Toivon kaikkea hyvää sinulle ja läheisillesi!

ps. Ahmin melkein yhdeltä istumalta myös uunituoreen kirjasi, sekin oli oikein nautinnollista luettavaa!

Valtavasti onnea – hieno tunnustus, hienosta duunista! Itse löysin blogisi vasta täällä Lilyssa ja pidän sen raikkaan rönsyilevästä tyylistä. Ja onnea myös kirjastasi, etsin sen käsiini kunhan saavun Suomeen ensi kuussa.

Musta on NIIN mahtavaa, että olen saanut Lilyn kautta ison joukon teitä uusia tuttavuuksia. Kiva, kun olette löytäneet paikalle. Minusta koko blogin ilmapiiri on freesaantunut siitä(kin) syystä. Tervetuloa Suomeen ja kirjakaupoille!

Paljon onnea saavutuksestasi! On varmasti huikea tunne saada tuollainen palkinto kovasta työstä. Kiitos miellyttävästä ja aidosta blogista. En juuri muita blogeja lue tai jos olen lukenutkin, niin jostain syystä ne ovat aina jääneet pois.

Kiitos tuhannesti. Kyllä tosiaan tuli hyvä mieli tästä…edelleen lämmittää sydäntä, kun näkee (väärän)pokaalin kaapin päällä!

Onnea aivan älyttömästi, sinä upea nainen!

No huh!  Kiitos <3

Siis tää on paras perheblogi? Eihän sulla edes ole perhettä vaan kahden kodin väliä seilaava lapsi. Kirjoitat ulkoisista seikoista, meikeistä ja kynsistä ja piilotat epävarmuutesi ulkoisten seikkojen alle. Blogisi on pintaraapaisu, koska et uskalla luottaa ja kerrot vain asioita sieltä täältä, mitä olet ostanut ja mitä kuvannut, missä festareilla käynyt ja useampaa kuin joka toista postaustasi kuvittavat itsekeskeiset naamakuvasi. En ole koskaan törmännyt näin epävarmaan ja sielun syvyyttä karttelevaan blogiin.

Kurja, jos ajattelet noin. 

Ja kommenttina edelliseen että en ole koskaan mitään blogikommentteja lukiessani törmännyt noin kateelliseen ja huonon sisälukutaidon omaavaan blogin lukijaan… ”Sielun syvyys” – voi juma! Tämä kommentti oli täydellinen osoitus täydellisestä ”sielun syvyttömyydestä”. Ei voi enää kuin nauraa 🙂

Mutta kahden kodin väliä seilaavasta lapsesta puheen ollen: moni lapsen vanhempi haluaa varmaankin ydinperheen, perheen jossa jokainen osallistuu ja vastaa perheestä ja sen asioista. Aina se ei ole kuitenkaan mahdollista. Syitä on monia. Ihmiset voivat muuttua. Vanhempien käsitys perheen/perheenjäsenten tehtävistä voi olla hyvin erilainen, arvot ovat vanhemmilla erilaiset, voi olla sellainen, että yhdessä eläminen ja asuminen ei enää ole esim. em. syistä mahdollista. On surullista, että ajattelet tällaisessa tilanteessa, että lapsella ei ole enää perhettä. Minun mielestäni voi hyvinkin olla ja tässä nimeomaisessa tapauksessa näyttää niin olevankin. Kaksi hyvää perhettä ja edelleen huolehtivat vanhemmat.

Voi että miten ihanaa! Mä äänestin myös sua ja en oo ehtinyt tänne kurkata taas hetkeen ja pitikin kahlata monta postausta läpi. Kyllä olet palkintosi ansainnut, tää on sellainen hyvän mielen blogi että 😀 Tänään mulla onkin ollut vähän ankea päivä niin juuripa sen takia päätin pitkästä aikaa kurkata tänne, no sehän sitten venähti hieman kun piti lukea kaikki postaukset läpi sitten kirjan julkkareiden jälkeen, eh. Kaunis meikki ja hiukset 🙂 Ja onnea sen rakkaudenkin suhteen, vastaan siihen tässä nyt samalla.

Oi kiitos ihanista sanoistasi <3 Tuli superhyvä mieli!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X