kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 30.10.2016

Konmaritus - onnettoman ihmisen viimeinen oljenkorsi?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
18 kommenttia

Minulla on viime viikkoina ollut jo perinteeksi muodostunut kaappiensiivousvimma. Se iskee aina muutaman kerran vuodessa. Silloin, kun arki on ujuttautunut komeroon ja kuukausien saatossa pyykkinarulta taitellut vaatteet eivät olekaan jostain syystä menneet niiden oikeille paikoille, yksi sukka seilaa urheiluvaatehyllyllä ja toinen korviksista on korulippaan sijaan sujahtanut hiuspompulalaatikkoon.

Samalla kun siivosin, tein tietysti inventaarioita tavaroistamme. Tuli muutama Ikea-säkillinen taas kodin tuotteita, vaatteita ja kenkiä kierrätykseen, mutta kylläpä tuonne kaappeihin jäi ihan rutkasti vielä tavaraakin.

F:n vaatemäärä on vuosien saatossa pysynyt aina aika samana, mutta minun vaatekaapissani on selvästi tapahtunut taas notkahdus anti-konmarituksen puolelle. Siinä, missä 2014 yritin karsia ja vähentää, on tuo nykyinen vaatekaappi aikamoinen sekametelisoppa fiksua ja ei-fiksua ostosta, ketjuliikettä ja parempaa, järkevää ja ei-sitten-tippaakaan-käytännöllistä. Ja tiedättekö mitä? Se tuntuu juuri nyt oikein hyvälle!

Vaikka kuinka lähtökohtaisesti ja perusluonteeltani rakastankin järjestystä (ja kaikkia ihania säilytysjärjestelmiä, suoria kaappirivejä ja en aio tätä touhua kokonaan koskaan lopettaa), olen myös huomannut, että omalla kohdallani äärimmäinen järjestyshakuisuus on liittynyt elossani usein hetkiin, jolloin elämässäni on ollut muuten jotenkin kaaosta : Kun on juossut kilpaa kellon kanssa, stressannut töistä, huolinut rahasta tai lapsi on sairastellut paljon,  on auttanut, kun on tiennyt, että edes bussikortti on sille varatulle hyllylle tai että sokeripurkki on aina se saman keittiönkaapinoven takana.

Olenkin alkanut pohtia, onko tämä konmarittaminen ja muu karsiminen (jos ei oteta nyt siis ekologista aspektia huomioon tässä yhteydessä!) osa nykyihmisen kontrollin tarvetta. Että onko se, minkä olen huomannut oman elämäni ja järjestyksen tarpeen väliseksi yhteydeksi, myös yleismaailmallista? Yritämmekö laajemmassakin mittakaavassa kontrolloida huonoa oloamme, sekavaa yhteiskunnan tilaa ja pahoinvointia sillä, että tuijotamme vaatetta kysellen tuottaako se meille iloa?

Kerro sinä, miksi karsit ja konmaritat! Onko sillä jokin syvempi merkitys vai onko se vain yksi tapa siivota ja pitää koti kauniina?

-Karoliina-

Kommentit (18)

Itse huomasin innostuneeni Konmarituksesta nimenomaan stressivyyhdin takia,halusin että edes joku asia -edes vaatekaappi olisi järjestyksessä :). Sotkuista on edelleen,mutta ei läheskää nii paljon kun ennen 🙂

Mä en koe karsimisella tai järjestelyllä kontrolloivani niinkään pahoinvointia, mutta toisaalta mitä enemmän elämässä on kiirettä, stressiä sekä yleensäkin liikkuvia osia, sitä tärkeämmältä tuntuu, että kotona saa leputtaa hermojaan ilman kaaosta ja sekasotkua (joka jo löytyy pääkopasta!).

Juurikin niin. Pääkoppaa voi (yrittää) hallita ulkoisilla seikoilla. Ja joskus se jopa onnituu. Vai miksi ihmeessä minulla on 4 kalenteria? 😀 

Huomaan itse, että kun voin henkisesti oikein hyvin, on kotikin hyvässä järjestyksessä. Aivan ryytyneenä ei ole energiaa mihinkään ylimääräiseen.

Vaatteiden suhteen olen todella nirso ja ostan todella harvoin mitään ja jos ostan, ostan koska edellinen on joutanut roskiin kuluttuaan puhki. Tänä vuonna olen ostanut elämäni ensimmäiset nahkashousut, jotka ovat nyt lähes joka viikko käytössä ja kesällä ostin uudet bikinit kun edelliset hajosivat. Muistaakseni keväällä jouduin ostamaan myös uuden paketin sloggeja ja urheilusukkia, mutta tosiaan säästän mielelläni monta kuukautta mieluiseen vaatekappaleeseen, jotta se sitten varmasti on oikeanlainen ja kestävä. Usein sovitan haluamaani vaatetta monta kertaa, jotta näen sen eri kenkien ja asuyhdistelmien kanssa 😀

Meikkien ja hiustuotteiden kohdalla olenkin sitten aivan toivoton 😀

Sulla menee siis toisinpäin. Mielenkiintoista!
 

Vähän kateellisena kuuntelen sun vaateostosronkeliuttasi. Ihailtavaa!

Oivoi, kun en taida konmarittaa ollenkaan. Mulla on just nyt vähän samanlainen olo kun sulla. Arki on jotenkin balanssissa ja tuntuu helpolta, sujuvalta. Kotona mikään keskeneräinen ei häiritse ja tavaraa on vaikka vähän muillekin jakaa.

On mulle edelleen tärkeää, että tavaroilla on omat paikkansa. Mutta karsiminen ei kiinnosta nyt yhtään. Elämä tuntuu ihan hyvältä just tämän tavaramäärän kanssa 🙂

Oi kuulostaa ihanalle <3

Mä kyllä uskon, että tää ilmiö liittyy juurikin siihen, että muuten maailma on niin kaoottinen. Ja toisaalta taas siihen, että meillä on liikaa tavaraa, enää ei ihannoida sellaista hamstraamista. Tai että se ei ole menestyksen merkki että on paljon tavaraa, ennemminkin se että on sitä mistä karsia.

Ja siitä, että rimpuillaan irti vanhempiemme sukupolven tavoista. Silloinhan tavara ja omaisuus olivat juurikin hyvästä. 

Ehdottomasti suurin syy pitää koti järjestyksessä on se, miten paljon se tuottaa minulle iloa. Se, että tavarat on paikoillaan ja vaatehuoneessa komeilee suorat vaatepinot, saa minut niin valtavan tyytyväiseksi. Kotini ei todellakaan ole aina siisti, mutta siivoaminen todella palkitsee. Välillä naureskelen itsellenikin, miten onnelliseksi voin tulla suorista vaatepinoista! 😀

Samalla voin myöntää, että arjen ollessa kaaosta, haluaa kodin pitää vielä enemmän järjestyksessä. Silloin mennään ehkä jo tuonne kontrollin tarpeeseen/hakemiseen. Pienetkin jutut, kuten tiettyjen kohtien siivous kotona, tekevät omasta olosta levollisemman.

Hih! Tiedän kyllä tuonkin tunteen. Joskus kun olen siivonnut kaapit, pidän ovia auki, jotta voin katsella sinne 😀 Pienet on ilot!

Ulkomaille muutto pakotti valikoimaan kahden ihmisen kodista mukaan vain ne asiat jotka mahtuvat neljään matkalaukkuun ja kuuteen muuttolaatikkoon. 

Olosuhteiden pakosta tuli siis siivottua koko elämä kierrätykseen ja nyt puolen vuodn kokemuksella voin sanoa, että onhan se nyt ihan perseestä. En mitenkään nauti siitä että ruuanlaittoa joutuu miettimään sen mukaan mitä astioita on.  

Olen samaa mieltä Anniinairin kanssa, että Konmari on nykyajan hyväksytty tapa julkisesti osoittaa vaurautta. ”Minulla on niin paljon kaikkea, että voin valita niistä parhaat ja nakata pellolle loput”. Huonosti verhoiltu humble brag. 

Tosi mielenkiintoinen pointti tuokin. Asiat on niin hyvin, että voin luopua. 

Luulin muuten, että totetat viestissäsi, kuinka hyvää tekee, että karsit tavaraa. Hauskaa, että tuli myös tällainen näkökulma.

Mä olen niin samoilla linjoilla! Olen pohdiskeleva kuluttaja ja pyrin täydelliseen tasapainoon siinä, että vaatekaappi olisi toimiva, olisi tuoreen tuntuista päällepantavaa ja kulutustahti olisi kohtuullisen tasainen. Siisteydessä eniten haasteita aiheuttaa se, että meidän nelihenkisessä perheessä jokaisella on niin erilainen siivoamistapa, käsitys viihtyisyydestä ja ylipäänsä erilainen tapa olla kotona. Vieläkin haemme kaikkia tyydyttävää kompromissimallia. Uskon siis vahvasti, että kodissa tulee olla tilaa myös lasten jopa monipäiväisille leikeille (leikit kuitenkin pitää siivota, kun ei leiki enää tai kun aloittaa seuraavaa) ja rennolle olemiselle ja turhat säännöt ovat pahasta. Sentään tässä on paljastunut, että mieheni kärsii sotkusta herkemmin kuin minä, vaikka minä olinkin alunperin innokkaampi siivoaja.

Itse huomaan yhdistävän siivous/järjestely innon (hulluuden) elämässä hetkiin ja aikoihin jolloin on paljon stressiä. On jotenkin helpottavaa, että voi edes yhtä osa-aluetta elämässään pitää järjestyksessä ja jonka langat vain sinulla on käsissäsi 😀

Juurikin niin! 😀

Kun elämä tuntuu ja näyttääkin kaaokselta niin hetkellisen ja parhaan helpotuksen saan kun levittelen kiireessä pyykätyistä koneellisista parittomiksi jääneet sukat lattialle ja alan yhdistellä. Voi sitä hetkellistä mielenrauhaa.

Kiireessä paritan (:DDD) siis vain ”helpoimmat” sukat ja loput jätän ”huomisen huoleksi” ja sitten aamulla aina nappaan suht samanlaiset sukat mukaan kun valmiiksi paritetut on käytetty.

Lähes saman ilon saa siitä kun viikkaa esimerkiksi topit värijärjestykseen tms. Teen mieluiten stressaantuneena jostain syystä just sellaista hommaa mikä jää ”piiloon”. Eli kämppä voi olla kaaos muuten, mutta kaapit järjestyksessä 😀 Mutta siitä saa jotenkin parhaan tyydytyksen, koska hyvin järkkäillyt kaapit pysyy hyvinä yleensä kauemmin kuin vaikka huolellisesti järjestetyt pöytäpinnat.

Hienoa! Siis semi-siisteys, ei stressi 🙂 

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X