Tänään on ollut vähän surkea päivä. Ei tähän maailma kaadu. Kukaan ei ole kuollut, eikä mitään vakava-vakavaa ole tapahtunut, mutta mieli on ollut maassa, kroppa jo aika on väsynyt. Koska:
sunnuntaina iski kuume. Luulin, että ihan sellainen perus virusflunssa, joka menee ohi muutamalla lepäilypäivällä. No. Nyt on lämpöä ollut se 10 päivää, ja olo ei ainakaan parempaan suuntaan ole muuttunut.
Lepäilin koko viime viikon nenäkannun, Duactin ja mehun voimin, koska ajattelin, että en viitsi lähteä turhaan lääkäriin. Ajattelin, että en todellakaan halua antibioottikuuria, joten miksipä sitä sitten muuten lääkäriin edes menisi.
Perjantaina perheeni haki F:n ja minut viikonlopuksi Keski-Suomeen, jotta saisin levätä oikein rauhassa, kun F:llä olisi muuta aikuisseuraa ja minulle toimisi mehun tarjoilu suoraan sohvalle. Samana iltana minulle isku kuitenkin aivan kauhea korvakipu. Siis sellainen, että koko oikea puoli päästä olkapäähän asti oli niin kipeä, että oli pakko ottaa jopa Panacodia (vaikkei sekään paljon auttanut). Kipu kyllä hätkähdytti itsenikin, koska olen monta kertaa aikaisemminkin huomannut, että minulla on korkea kipukynnys. Esimerkiksi niin kova, että F meinasi syntyä kotiin, koska olin vaan ”ei tässä vielä mitään hätää ole. Turha lähteä sairaalaan liian aikaisin”.
Kun heräsin sitten lauantaiaamuna, huomasin, että korvastani oli vuotanut verta. Äitini äkkäsi heti, että tärykalvoni oli varmasti puhjennut ja pakotti minut varaamaan ajan Jyväskylästä yksityiselle lääkäriasemalle (koska eihän maalla ole viikonloppuisin terveyskeskus auki). Siitäkin huolimatta, että edelleenkin tässä vaiheessa vastustin lääkärille menoa aika rutkasti.
Onneksi kuitenkin menin. Lääkäri kurkkasi korvaani ja hänen suustaan pääsi empaattinen ”voi,voi”. Korvissani oli kyllä tulehdus, mutta oikea korvani oli sen lisäksi muutenkin aika seulana. Mätäinen. tärykalvo veressä ja kuten äitini arveli – tärykalvo puhjennut. Kouraan sairauslomatodistus ja paljon pelkäämäni antibioottikuuri.
Olen nyt syönyt lääkettä pari vuorokautta, mutta olo ei ole juuri parempi. Itse asiassa. Tänä aamuna oloni oli tuplasti karmeampi, kun kipujen lisäksi minua huimasi ja oksetti. Tasapainoaisti kun sattuu sijaitsemaan korvassa. Täytyy myöntää, että jopa vähän itketti. Kipeänä sitä välillä hätkähtää siihen tosiasiaan, että asuu F:n kanssa kahden ja koko perheeni on satojen tai tuhansien kilometrien päässä. Miten ihanaa olisi, jos voisi jäädä peiton alle sairastamaan ja joku hoitaisi kodin, lapsen ja toisi kuumaa mehua jalkahieronnan kaveriksi. Tosin enpä tiedä, tottuisinko edes sellaiseen yleellisyyteen. Kun käly tarjosi viemään minut lääkäriin, hakemaan F:n päiväkodista ja käymään kaupassa, olin vaan : ”Kiitos hirveästi, kun tarjosit apua, mutta kyllä me pärjätään”. Mistähän tämä reippauden pakkokin aina puskee?
Mutta sitten taas asiaan. (Huomaan, että näin kipeänä kirjoitushommakaan ei pysy ihan pakeitissa). Kävin päivällä terveyskeskuksessa ja siellä sain käteeni vähän lisää nenäsumutetta, kotihoito-ohjeet, lisää lepopakkoa ja jatkotoimenpideohjeet. Toivottavasti tämä lähtee nyt tällä oikeasti etenemään ja pääsen taas pian kiinni oikeaan elämään. Ette usko, kuinka minulla on ikävä tavallista kotoilua, energistä oloa, töihin menoa ja F:n kanssa puuhailua. Oikein kyllästyttää tämä oma mantrani: ”Äiti ei nyt voi laulaa, kun ääni on poissa. Äiti ei jaksa nyt oikein kutitella. F, voisitko nyt yrittää itse hoitaa tämän homman kun äiti on kipeänä.”
Vaikka korvan megatulehdus ottaakin päähän, oli diagnoosin saaminen kuitenkin myös helpotus. Tuollainen korvatulehdus ei tule ihan päivissä, eikä edes viikoissa aikuiselle, joten voipi hyvinkin olla, että tulehdus on muhinut korvassa kuukausia. Ja samalla myös aiheuttanut tämän minun syksyn sairastelukierteeni. On jotenkin helpottavaa saada selitys sille, miksi olen ollut niin paljon kipeänä viimeisten kuukausien aikana. Tämä korva selittäisi myös sen, miksi flunssa on aina aktivoinut juuri lentäessä.
Nyt täytyy pitää peukkuja, että tauti menee kiireesti ohi. On aivan kauhean syyllinen ja ahdistunut olo siitä, että työt ja velvollisuudet vaan lykkääntyvät, kun en pääse niitä hoitamaan. Kyllä tiedän, etten ole missään työssäni korvaamaton, mutta tällä työmoraalilla kotona oleilu – vaikkakin sitten kipeänä – tuntuu aika kauhealle. Sitä alkaa kerätä päässään sellaista tekemättömien töiden listaa, että huimaa jo kohta ihan siitäkin syystä.
Toki minua huolestuttaa jo ensi viikon viikonloppukin, vaikka siihen on vielä aikaa. Lääkäri sanoi, että ”nyt ei saa sitten sukeltaa eikä lentää”, ja minulla ja F:llähän on lentoliput taskussa Saksan matkaa varten juurikin tuohon kuun vaihteeseen. Voisin vaan kuvitella sen F:n pettymyksen määrän (ja OMANI!), jos reissuun ei päästäisikään.
Mutta ehkä nyt en maalaile piruja seinälle vaan keskityn – taas vaihteeksi – lepäämään.
-Karoliina-
HUOMINEN CAFE KÖKETIN KIRJAILTA SIIRTYY TOISEEN AJANKOHTAAN SAIRASTELUNI VUOKSI!
Kommentit (26)
Ikävä juttu! Lepääminen on vaikeaa, mutta tarpeellista :/ Pikaista paranemista!
Voi sua! Pikaista paranemista ja nyt oikeasti lepäät rauhassa ja keskityt pelkästään parantumiseen eikä tekemättömien töiden ja asioiden miettimiseen.
Mulla oli viime syksynä vastaavanlaista sairastelua ja lopulta mullekin puhkesi piinaavaa korvatulehduskierre. Kolmet eri antibiootit jouduin syömään ennenkuin tulehdus saatiin kuriin, joten jos sinusta tuntuu vielä muutaman päivän kuluttua, ettei tulehdus helpota, niin mene lääkäriin uudestaan… Lopulta, kun lääkkeet tehosivat huomasin kuuloni alentuneen ja korvassani tärykalvossa todettiin reikä, josta tulehduksen aikana oli vuotanut verta ja mätää. Tärykalvossa oleva reikä ei umpeutunut ajan saatossa, joten niinpä minut leikattiin kesäkuussa ja tärykalvoni saatiin kuntoon ja reikä paikattua. Nyt vuosi tästä kaikesta on kulunut ja ensimmäistä kertaa voin todeta, että alan tuntea oloni suht normaaliksi (ei huimausta tai suhinaa korvassa ja kuulen myös hyvin). Lentokoneeseen en ole uskaltanut astua tämän prosessin aikana ja nyt ensimmäistä kertaa uskallan taas haaveilla matkustamisesta.
Toivottavasti sun tulehdus taittuisi vähän helpomman kaavan mukaan kuin mulla. Ja suosittelen käyttämään korvalääkäreiden palveluja pelkästään, sillä he osaavat ja tuntevat asian parhaiten. Pikaista paranemista sulle!
Voi vitsi miten hurja tarina sulla. Auts!
Menin tänään tosiaan korvalääkärille, kun tuntui, ettei nuo yleislääkärit oikein osanneet sanoa tk:ssa mitään siihen, ettei lääke ole purrut neljään päivään. Puhkaisivat korvat, mössöt ulos (sattui niin paljon, ettei edes kirosanat riitä) ja uusi antibiootti kouraan. Toivotaan, että lähtisi nyt tällä.
I feel you. Koko viime kesä meni piloille korvan takia. En osannut kuvitellakaan, että korvasärky voi olla jotain niin infernaalista. Kolmen antibioottikuurin jälkeen helpotti. Toivottavasti pääset helpommalla!
Itsellä menossa numero kakkonen, joten toivotaan, että menee tällä ohi, Hassu sairaus kyllä näin aikuiselle tämä…
Sympatiat täältäkin! Olen kärsinyt samantapaisista vatsavaivoista jos vuosia, fodmap-ruokavalioita yritän noudattaa aina kun jaksan. Se vaan on niin tympeetä… Kolme viikkoa sitten sain ruokamyrkytyksen ja vatsa oli ekstrakipeä viikon, vaikka en paljon mitään syönytkään. Ja puolitoista viikkoa sitten iski flunssa, diagnoosina tärykalvon tulehdus, pleuriitti eli keuhkopussin tulehdus ja silmätulehdus molemmissa silmissä! Toiselta lääkäriltä sain antibioottia, jota aloin mielelläni popsia ja nyt pikku hiljaa alkaa tuntua, että kyllä tämä tästä. Vaikka olekin vain levännyt ja levännyt, niin viikkoon en nukkunut kunnolla kun yskiminen häiritse eli lepoa kiitos vaan lisää! On nämä nykyflunssat sitkeitä ja kaikkea mahdollista on liikkellä. Pikaista paranemista sinulle!
No onneksi alkaa sulla jo olo paranemaan. Aika hurja kombo sullakin nyt tautia takana.
Pidetään peukkuja terveemmän lopputalven puolesta!
Pitäiskö nyt oikeasti levätä ja lopettaa se laahkasu siellä täällä. Lapsi isälleen ja kaikki apu vastaan mitä irtoaa! Tuhdimpi kuuri jos ei jo helpota ja ikävä kyllä lentäminen noin pian…
Mitä tarkoittaa laahkasu?? Kai useimmat ihmiset töissä käy kuitenkin?
Mäkään en ymmärtänyt ”laahkasua”, mutta jos tarkoitat huitelua, olen kyllä pysynyt kotona (tai vanhempien kotona) lähinnä makuuasennossa koko sairauden. Mutta tietysti näin kodin ainoana aikuisena ei voi missään taudissa jäädä 24/7 lepäämään, vaan tosiaan lapsi on hoidettava, ruoka haettava jne.
Onneksi on osunut myös lapsen isipäiviä tälle ajalle ja apua hoitoon viennissä olen myös hältä saanut!
Niin ja uusi antibiootti on juuri kourassa 🙂 Jos tällä sitten lähtisi!
Voimahalaus!
Maitohappobakteereita päivittäin masuun.
Merivesisuihke apteekista korviin. Meillä poisti jopa lapsen alkavan korvasäryn.
Korvatulehduksia ei juuri esiinny maissa, joissa uidaan merivedessä säännöllisesti.
Miten olet ratkaissut lapsen hoitoon viemiset ja hakemiset sairaana?
Itse kun loukkasin kaatuessani selän äskettäin, en voinut viedä lasta eskariin lainkaan.
Tällä hetkellä ei ainakaan missään nimessä suolavesisuihketta korvaan, kun tärykalvo on rikki!
Maitohappoja olen onneksi vedellyt jo ennen kuuriakin, joten samaa menoa jatketaan.
Olen vienyt F:n hoitoon ihan normisti bussilla, niin kuin muulloinkin. Ja sitten itse takaisin peiton alle. Myös F:n isä on auttanut kun olen pyytänyt ja kahtena päivänä annoin jäädä tytön kotiin, kun en vaan jaksanut lähteä ulos edes tuoksi pieneksi bussimatkaksi.
Täällä myös korvatulehduksesta toipuva. Korvakivun voimakkuus yllätti minutkin ja voisin jopa väittää se oli pahin kipu, jonka olen kokenut. Huh…
Kannattaisi ehkä käydä näyttämässä korvaa erikoislääkärille ja varmistamassa häneltä, pystytkö lentämään. Ilman tärykalvon puhkeamistakin korvatulehduksesta toipumiseen menee useampi viikko.
Rauhallista lepoa (ettei tule jälkitauteja)!
Teidän neuvojen saattelemana tosiaan kävin äsken korvalääkärillä. Korvan puhkaisu ja muuta mukavaa. Uusi kuuri ja jälkitarkastus ennen lentoa.
Kiitos tsempeistä <3
Hei ja pikaista paranemista!! Eikö F:n isä asu ihan lähellä (muistqn niin lukeneeni). Mietin, että eikö hän voi ottaa tyttöä pariksi päiväksi, että saisit levätä? On kurjaa olla vastuussa lapsesta, kun on kipeä.
Onneksi tuo ihan normaali isipäivä sattui tälle päivälle ja sunnuntai-illankin F oli hänellä, joten sain ja saan levätä.
Onhan se kurjaa olla vanhempi kipeänä, koska silloin ei tosiaan voi antaa parastaan, mutta toisaalta :Tätä elämä ja vanhemmuus on 🙂
Kiitos tsemppaamisesta <3
Onneksi tuo ihan normaali isipäivä sattui tälle päivälle ja sunnuntai-illankin F oli hänellä, joten sain ja saan levätä.
Onhan se kurjaa olla vanhempi kipeänä, koska silloin ei tosiaan voi antaa parastaan, mutta toisaalta :Tätä elämä ja vanhemmuus on 🙂
Kiitos tsemppaamisesta <3
Siis miksi ihmeessä jauhat isipäivistä? Etkö voi antaa lapsen mennä isälleen ihan ilman, että on se virallinen isipäivä ?!!
Nyt en ymmärrä oikein, mistä moinen kiukki. ”Jauhan”, koska termi on meillä kaikilla asian osaisilla käytössä ja kyse ei ole minun antamisestani vaan yhdessä sovituista asioista.
Voi ei! Kuulostaa todella ikävältä 🙁 Pikaista paranemista! Mutta mielenkiintoista asiasta sivuavaa keskustelua on juuri tämä, että miksi isän kanssa vietettyä päivät ovat ”isäpäiviä”, ovatko äidin kanssa vietetyt viikot ”äitiviikkoja”? En tiedä miksi eron jälkeen näette tarpeelliseksi erotella päivien merkitystä. Olivatko päivät ennen eroa ”perhepäiviä” tai ”perhevuosia”?
Kiitti paljon, Toivotaan tosiaan, että menee pikaisesti ohi 🙂
Hmm. Hyvä kysymys. Tuo on termi, jota minusta tuntuu, että kaikki olemme vaan alkaneet käyttämään ilman sen suurempaa pohdintaa. Äiti-päivät eivät ole äitipäiviä vaan tavispäiviä, ehkö siksi, että niitä on huomattavasti enemmän. Tuo isipäivä on lapselle helppo muistaa erotuksena toisesta.
Tarpeellista ei ole – kuten varmasti moni ehkä tulkitsi – arvottaa päiviä toisistaan. Se on näin jäkikäteen ajateltuna ollut vaan arkea ja ennen kaikkea F:n arkea selkeyttävä ilmaus.
Nää on näitä lapsen kanssa yksinasumisen ”kultahetkiä”. Mulla ei ole ollut lapsen isää käytettävissä missään määrin avuksi, eikä edes niitä normaaleja isiviikonloppuja tai -päiviä. Aika surkuhupaisia muistoja on kyllä sairasteluista kerääntynyt… Muistan yhdenkin mahatudin, kun itsellä kuumetta 40 astetta ja kummastakin päästä tuli tavaraa. Lapsi oli sillon joku 3-vuotias. Istuin vessassa vati sylissä, lapsi tuli sinne ja jätti sormensa oven väliin. Alkoi itkeä ja raivokkaan itkun seurauksena oksensi vessan lattialle. Sillon kyllä aattelin, että soitanko 112 vai mihin… Nyt tämäkin muisto jo nauruttaa, mutta silloin oli kyllä hauskuus kaukana. Tsemppiä sinulle ja ota kaikki mahdollinen apu vastaan; aina ei ole pakko jaksaa kaikkea ihan yksin!
Voi ei! Tuo on niin klassikkokauhunhetki <3
Moikka!
Suosittelen heti paikalla jättämään kaikki maitotuotteet pois syömisistä, kokeile edes 1 kuukausi vaikka tuntuisi kuinka vaikealle. :/
En jaksa alkaa kertoa koko tarinaani korviin ja poskionteloihin liittyen, mutta usko pois, tästä saat avun ja hyvän olon. Sitä mitä tuo korvaongelma voi tuoda mukanaan jatkossa, en missään nimessä toivoisi sinulle. 🙂
Voit kysyä lisää maililla jos haluat, vertaistukea on minulla roppakaupalla. Valitettavasti! ;D
Tiia
Kiitos <3