kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 22.11.2016

#helsinkihate

Teksti
Karoliina Pentikäinen
56 kommenttia

Kirjoitin viime viikolla siitä, miksi Helsinki on niin ihana kaupunki. Mutta onhan täällä monta ärsyttävääkin juttua.

#helsinkihate

  • Ruuhka. Jokaiseen paikkaan siirtyessä menee aivan tuhottoman paljon aikaa. Ainoa kulkupeli, joka tässä kaupungissa olisi järkevä, on polkupyörä. Parin kilsan matkaan saa menemään aivan hirveästi aikaa, jos menee omalla autolla tai julkisilla.
  • Parkkeeraaminen ja parkkimaksut. Say no more.
  • Talvisää. Meri tekee Helsingistä usein tuulisen, kolean ja lumettoman. Täällä -10 astetta tuntuu kylmemmälle kun sisämaassa -25.
  • Pinnallisuus. Vaikka Helsinki onkin täynnä jos jonkinmoista hiihtäjää, on kaupunki tietysti pinnallisempi kuin moni muu maamme kolkka. Kulutus, ainakin minusta, on jotenkin enemmän konkreettista ja lähellä kuin vaikkapa Keski-Suomessa.
  • Kyynisyys. Ehkä siksi, että Helsinki on monella tavalla liike-elämämme keskus, moni ihminen kyynistyy. Sen näkee tylyistä katseista ja ihmisten kuoresta. (toim.huom. On olemassa roppakaupalla mukaviakin helsinkiläisiä.)
  • Kiire. Kun muutin Helsinkiin, ihmettelin, kun ihmiset juoksivat joka paikkaan. Olin ihan kummissani: seuraavaa bussi/metro/spora kun tulisi kuitenkin jo parin minuutin kuluttua. Mutta niinhän siinä kävi, että kiire tarttuu.
  • Helsinki-puhetyyli. Harva sitä todellisuudessa puhuu, mutta kun kuulen suhinaässän tai sellaisen leuhkan artikulaation, alkaa pänniä. Edelleen.
  • Metron nistit. Vaikka kirjava elämänmeno kuuluu kaupunkikulttuuriin, metrossa hengaavat huumeidenkäyttäjät ovat pelottavia.

Mikä omassa kotikaupungissasi inhottaa?

-Karoliina-

Kommentit (56)

Leuhka artikulaatio! Tuo on oikea termi just sille mikä etelässä asuvissa ärsyttää! Se antaa niistä ihmisistä tosi kusipäisen kuvan, vaikkei ihminen oikeasti sitä olisikaan. Kiitos osuvasta termistä!

Olen itse muuttanut junantuomana Helsinkiin viitisen vuotta sitten landelta tosi pieneltä paikkakunnalta, enkä ymmärrä, miksi tätä kaupunkia aina haukutaan. Erityisesti ihmetyttää juuri se ylimielisyys, jolla muualla Suomessa asuvat (myös oma perheeni ja sukulaiseni) tuntuvat usein suhtautuvan pk-seudulla asuviin. Mä olen ainakin elänyt täällä elämäni parhaat vuodet ja edelleen jaksan olla onnellinen siitä, miten vapaaksi ja hyvällä tavalla anonyymiksi tunnen itseni täällä. Voin hiihdellä keskustan halki täydessä tällingissä tai punoittavana ja hikisenä salivaatteissa, eikä ketään kiinnosta. Ei kytätä naapureita ja kaupassa voi käydä ilman, vastaan tulee yhtäkään tuttua.

Ylipäätään täällä ollaan mielestäni paljon avoimempia ja suvaitsevaisempia enkä kyllä pysty allekirjoittamaan tuota pinnallisuutta ja kyynisyyttä. Varmasti on paljon pinnallisia helsinkiläisiä, mutta ei ole myöskään ongelma, jos ulkonäkö ja pintaliito ei kiinnosta. Parasta täällä onkin mielestäni se, kuinka paljon erilaisia ihmisiä tähän kaupunkiin mahtuu ja sielunkumppaneiden löytäminen on huomattavast helpompaa kuin ainakin omilla kotikonnuillani. Myös kyynisimmät ja negatiivisimmat tuntemani ihmiset löytyvät pääosin sieltä idylliseltä maaseudulta. Ja mitä tulee ruuhkaan ja kiireeseen, niin ainakin Helsinki saa multa pointsit siitä, että ylipäätään on niitä ratikoita ja metroja ja busseja joihin juosta.

Ihana viimeinen virke <3 TOTTA!! Maalla on turha olla joukkoliikenteen kannattaja…tai sitten saa olla kotona. 

Anteeksi mikä ihmeen suhuässä? 😀 enpä oo koskaan kuullu tai tullu vastaan ihmisiä keillä ässä suhisee ku musta meillä on suomessa vain yksi äs. Voisko joku selventää?

Et ole sitten varmaan koskaan kuullut stadilaista puhetyyliä. Ne ketkä on, tietää :).

Hmm. Mitenhän sen selittäisi. En osaa 😀 Pitäisi näyttää!

Mielenkiintoista stadilaisessa ässässä on se, että sitä ei tähänastisen tutkimuksen mukaan ole olemassa muuten kuin siinä mielessä, että ihmisten mielestä sellainen on olemassa: http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=2607

Ainakaan toistaiseksi ei siis helsinkiläisten tuottamien s-äänteiden akustisia ominaisuuksia tarkastelemalla ole pystytty löytämään tiettyä äännevarianttia, joka kävisi yksiin sen kanssa, minkä ihmiset kokevat stadilaisena ässänä. Sen sijaan stadilaisena ässänä voidaan pitää monenkin tyyppistä ässää, jos puhe muuten on helsinkiläisen yleispuhekielen piirteiden mukaista.

Tämä on minusta valtavan kiinnostava juttu!

Hups, tuo linkki ei toimi, menisköhän nyt oikein: http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=2607

Anteeksi nyt tämä spämmääminen, mutta en saa toimivaa linkkiä laitettua 😀 Tuo juttu on musta niin kiinnostava että oli pakko yrittää jakaa linkki vielä uudelleen. Mutta siis ainakin mulle tulee Googlessa ekana hakutuloksena tuo Kielikellossa julkaistu juttu, jos haen sanoilla ’stadilainen ässä’. Ihan vaan jos jotakuta muutakin kiinnostaa kuin minua. 😀

Itse olin juuri Helsingissä käymässä ja keskustassa alkoi heti ahdistaa ihmispaljous ja kiireen tuntu. Tuli myös heti sellainen olo, että ellen ole varuillani, niin puhelimeni pöllitään taskusta. Ihan hassua, ei kotikaupungissa tule koskaan tuollainen mieleen. Asuin joskus Helsingissä ja se kiire tosiaankin tarttuu. Onneksi siitä pääsi eroonkin, kun vaihtoi maisemaa.

Itseänikin ahdistaa Helsingissä aina nistien määrä. Kotikaupungissani näen nistejä ehkä kerran-pari vuodessa, Helsingissä joka ikinen kerta, etenkin metrossa. Ja joo joo, nistitkin ovat ihmisiä. Mieluummin vaan eläisin maailmassa, jossa ei olisi aineiden väärinkäyttöä.

Onneksi Helsingissä on paljon hyvääkin, kuten mahtava kulttuuritarjonta ja lähiöiden ihanat merenrantareitit. 🙂

Juuri niin. Paljon ihanaa ja vähän jotain ei-niin-ihanaa!

Nistikin on ihminen.

Väkivaltainenkin on ihminen jne? Hyvä mentaliteetti sulla. Heh.

Kyllä. Nistikin on ihminen. Joskus pelottava sellainen. 

Ratikka on kyllä kätevä ruuhkassa. Autot ja bussit jumittaa vieressä, kun spora huitelee menemään. 😉

Paitsi siellä, missä sporat kulkevat autojen seassa. Spora ei kierrä, jos joku idiootti seisoo autonsa kanssa kiskoilla 😀

Näin on. SiksiKIN se on niin ihana!

Kiire tuli ainakin minulla siitä, että kun asuin metron varrella, lähtemistä sai aina viivytettyä ihan viime tippaan, kun tiesi, että aina tulee parin minuutin päästä se seuraava metro ja sitten pitikin jo juosta, että ehtii ajoissa sinne minne oli menossa. 🙂
Nyt kun asun Espoon puolella niin meneminen julkisilla on rajoitetumpaa, kiire on vähäisempää ja yleensä olen ajoissa tai etuajassa…

Toisaalta monilla kiire tulee myös siitä, että esim. työmatka voi olla pitkä ja sisältää useampia vaihtoja, joiden välillä ei ole tarpeeksi aikaa. Täällä tunnin työmatka on ihan tavallista, mutta sitten muualla Suomessa sitä karsastetaan, vaikka olisi työttömänä ja saisi työpaikan naapurikaupungista ja bonuksena tunnin työmatka.

Joo, meillä kanssa muualla Suomessa asuvat pomot oli hyvin yllättyneitä meidän helsinkiläisten työntekijöiden työmatkoista: ”Jaajaa, ohhoh… Minulla on pahimmillaan vartti ruuhkassa ja sekin tuntuu pitkältä. Mitä te teette niillä matkoilla, luetteko kirjaa vai miten?” Että joo. Kyllä juoksen bussiin jos saan sillä nipistettyä päivittäisistä työmatkatunneista vähänkin.

Todella hyvä pointti. Minun äiti aina kysyy, paljon täällä kilometreissä matka on jonnekin. Sanon aina, ettei sillä ole väliä. Sillä on, kulkeeko sen ruuhka-aikaan. Silloin tunti vierähtää lyhyessäkin matkassa. 

Minua on henkilökohtaisesti aina ihmetyttänyt ja samalla jopa ärsyttänyt maalaisten tapa haukkua ja arvostella helsinkiläisiä. Ja niin kuin edellisessäkin kommentissa todettiin, arvostelua pidetään jostain syystä aivan hyväksyttävänä. Olen saanut kuulla lukuisia kertoja juurikin tuosta ”suhinaässästä” ja ”ylimielisestä” helsinkiläisestä puhetyylistäni. Itselläni ei tulisi mieleenkään ruveta luokittelemaan ja arvostelemaan ihmisiä sen mukaan, millä murteella he suomea puhuvat. Olen myös täysin samaa mieltä kommentista, jossa todetaan syntyperäisten helsinkiläisten olevan usein avarakatseisia, mukavia ja fiksuja.
Ennakkoluulot romukoppaan!

P.S. Kirjoitat hyvin ja pohdit asioita fiksusti. Blogisi on kivan persoonallinen.

”Suhinaässä” ja ”leuhka intonaatio” eivät ole murteellisia piirteitä. Ne on ihan vaan tietoisesti tai tiedostamatta omaksuttuja tapoja.

En usko, että kukaan aikuinen ihminen aidosti tosiaan arvottaa ihmisiä puhetyylin mukaan. Mutta puhetyyli on piirre, johon helposti kiinnittä huomiota ennen kuin tutustuu persoonaan. Ja kyllä nämä 12 vuotta ovat osoittaneet, että puhetyylin – se ärsyttävänkin – takaa paljastuu ihan samanlaisia ihmisiä kuin kaikkialla muuallakin. 

 

Kiitti <3

Itse olen landepaukkuna kokenut miten vapauttavaa on, kun voi vetää päälleen vaikka leoparditurkin ja pistää kirkkainta huulipunaansa eikä kukaan tuijota, eikä ketään kiinnosta. Saman jos tekisin synnyinkaupungissani niin uskon että saisin aika paljon huomiota ja paheksuntaa. Ja tietysti jos vertaa Helsinkiä maailman suurimpiin kaupunkeihin, olemme me täällä ihan yhtä juntteja koko kansa, olimme sitten syntyperäisiä helsinkiläisiä tai emme. Mutta sekin on omassa sarjassaan rikkaus. Toki jokaisessa kansassa on ne omat junttinsa olipa sitten Yhdysvalloista tai Virosta, tietysti myös katsomme ylöspäin yleensä sitä, mitä meillä ei ole, tai mitä emme itse edusta.

Muistan miten minua varoiteltiin muuttaessani tänne 7 vuotta sitten niistä ”tylyistä hesalaista”, mutta olen ainakin itse havainnoinut, että eniten näissä tylyissä tapauksia on ollut muualta Helsinkiin muuttaneita (niinkuin itsekin olen muualta tänne tullut). En tiedä johtuuko tylyys epävarmuudesta ja siitä ettei tiedä miten missäkin tilanteessa pitäisi olla tai käyttäytyä. Tai sitten se paljasjalkalaisuuden esittäminen, kitkeäkseen esimerkiksi omat hämäläiset juurensa. Tietysti ihmisiä on paljon enemmän Helsingissä kuin vaikka pohjoisessa, ja altistumme enemmän erilaisille persoonallisuuksille, kulttuureille ja kohtaamisille ja muovaudumme niiden ja elinympäristömme lomassa. Esimerkkinä tästä, synnyinpaikkakunnallani ei ollut kaupungin sisäistä liikennettä, kaikki matkat kuljettiin jalan tai pyörällä. Ennen 10 kilometriä oli ihan normaali matka mennä jalan kaverille kylään, nykyään huomaan itsekin meneväni kilometrin matkan sporalla 😀

Hyviä pointteja! Itse olen myös kohdannut sen, että monesti Helsinkiin muuttaneet ovat näitä ”tylyjä”, koska kuvittelevat kai helsinkiläisen kuuluvan olla sellainen..? Toinen mitä oon huomannut on, että helsinkiin muuttaneet ovat useammin myös niitä pinnallisempia, kuin aina helsingissä asuneet.

Aivan käsittämätön kommentti ja vielä käsittämättömämpi vastine blogin pitäjältä. Missä alapeukku sydämen viereen. Olisi todella kiinnostavaa nähdä ihminen, joka on tyly vain siksi, että luulee sen olevan pakollista, koska nyt sattuu asumaan Helsingissä?! Että ”hei oikeasti oon todella ihana ihminen, mutta päätinpä olla nyt tyly koska luulin, että tässä kaupungissa on oltava!” Voinko olla ainoa, joka ei tämän argumentin järkevyyttä näe. Huhhuh.

Suhuässiin tai stadin slangiin en edes käy puuttumaan, oon aina nähnyt kaikki murteet ja kielen vivahteet vain rikkautena, siksi tuntuu aivan uskomattomalta laittaa jokin puhetyyli #helsinkihate -tägin alle. Tämä kommenttina bloggaajalle.

Sitten voi myös miettiä, miten pinnallisuus määritellään ja miten kamalaa se sitten onkaan, jos joku sattuu olemaan välillä pinnallinen. Ei kai se sulje pois sitä, että ihminen ei voisi olla muutakin jos myös pinnalliseksi luokitellut asiat kiinnostaa. Ja ei, en ole helsinkiläinen enkä Helsingistä kotoisin.

Oon syntyperäinen helsinkiläinen kuten vanhempani mutta meitä on täällä vähemmistö. Noin 50% on muuttanut muualta tänne. Ja kyllä se on yleensä sitä porukkaa joka on niitä ylimielisiä helsinkiläisiä. Tottakai on poikkeuksia mutta kyllä tavallinen helsinkiläinen on yleensä reilu ja mukava, moikkaa naapuria, on suvaitsevainen eikä päivittele muiden asioita selän takana. Sen ymmärrän että slangi voi kuulostaa ärsyttävältä. Ja sellainen huomio vielä että perushelsinkiläinen on kyllä aika köyhä ja asuu vaatimattomasti johtuen asumisen kalleudesta.

Tosi hyviä pointteja <3 Tunnistan!!

No jopas on ärhäkkää kommentointia. Kai tiedätte, että pääkaupunkiin ja pääkaupunkilaisiin liittyy samantyyppisiä mielikuvia muissakin maissa. Ei siis edes ole suomalainen ilmiö. Puhetyyli vaikuttaa siihen, millainen mielikuva ihmisestä tulee. Stereotypiat leuhkoista helsinkiläisistä, kieroista savolaisista, vilkkaista karjalaisista, hitaista hämäläisistä ja suorista pohjalaisista ovat ihan yleisiä ja pitävät joskus jopa paikkansa.

Joo ja yhtä hölmöä se on kaikissa maissa, ei tuo ilmiön globaalius pääkaupunkilaisvihasta yhtään fiksumpaa tee. 😀 Itse tunnen porukkaa ympäri Suomen, enkä kyllä parhaalla tahdollakaan osaa heitä laittaa syntymäpaikkansa mukaisiin persoonalokeroihin (jotka muuten ovat muiden kohdalla usein paljon leikkimielisempiä stereotypiavitsejä kuin ”leuhkoja” helsinkiläisiä kohtaan osoitettu todellinen kauna).

Osuit naulan kantaan 🙂 

Pitäsköhän bloggaajan kattoa vähän peiliin tuon pinnallisuus kohdan kanssa. Tai siis, katsoohan hän.

Ihan varmasti kannattaa ja usein. Jokaisen meistä. Ja miettiä, mikä on tärkeää ja mikä turhaa pintaa. 

Leuhkasta tulee heti mieleen Pekka Töpöhäntä ja espoolaisten ässät suhisevat pahimmin. Olen koko pienen helsinkiläiselämäni ihmetellyt, miksi helsinkiläisiä saa haukkua päin naamaa ja muuten ja tuntuu, että minne vain Suomessa menee, helsinkiläisiä kohtaan on kauheasti ennakkoluuloja ja sitten sanotaan, että ”Sinua ei kyllä uskoisi helsinkiläiseksi, kun olet niin mukava”. Minusta syntyperäiset helsinkiläiset ovat noin keskimäärin avarakatseisia, mukavia ja sivistyneitä. Kusipäitä toki löytyy kaikista maan kolkista. En myöskään koe kaupunkilaiselämää pinnallisemmaksi kuin maalaiselämää, kerskakulutusta löytyy joka nurkan takaa, se vain ehkä kohdistuu erilaisiin asioihin.

Uskon, että se on ylipäätään tätä naapurinälväilyä. Pienessä mittakaavassa samaa tehtiin minun kotiKYLÄLLÄNI kirkonkyläläisten ja Aseman kylällä asuvien välillä. Sellainen Suomi-Ruotsi -asetelma 🙂 

Täytyy kyllä nyt sanoa että entisenä lappilaisena olen niin ennakkoluulojen kyllästämä että helsinkiläisten pienimuotoinen kiusaaminen on täysin hyväksyttävää. Kuinkahan monta kertaa olen vastannut pääkaupunkiseutulaiselle että kyllä vain, myös oulun yläpuolella voi asua ja kyllä vain, mekin olemme ihan tavallisia ihmisiä. Mun kokemus menee siis näin: minne vain Suomessa menee niin lappilaisia kohtaan on kauheasti ennakkoluuloja ja tämän takia ”vaikutat helsinkiläiseltä” on kuin maailman suurin kohteliaisuus.

Kyllä metro ja lähijuna kulkee ruuhkassa ihan yhtä nopeasti kuin muulloinkin, ja suuri osa busseista vetelee bussikaistaa. Liityntäliikenne toimii parhaiten ruuhkassa, kun vuoroja paljon. Pyörällä voi ajaa 8 kk vuodesta ilman talvirenkaita. Ehkä toi ”autokuskin ajattelu” että pikku matka veisi ruuhkassa pidempään ei ole täältä päin kotoisin?

Minusta on Oululaisena aina tosi kummallista, kun Helsingissä käydessä bussikuskit eivät koskaan tervehdi bussiin noustessa tai nosta kättä ku jää kyydistä pois. Minulla on ikuinen mustikuva siitä, kun yritin nuorempana paniikissa saada tietoa, mistä tietty bussi kulkee, että ehdin lennolle. Tuolloin ei vielä ollut älypuhelimia ja kukaan missään ei osannut/halunnut auttaa. Pysäytin yhden bussin ja yritin kysyä, mutta kuski vain pyöräytti silmiään sulki ovet ja jatkoi matkaa. Että, ehkä siihen on syykin, miksi ainakin itselläni on hieman töykeä kuva hesalaisista. Ja kyllä tänä kesänä kun etelä-suomalaisten kanssa käytiin käsivarren lapissa niin moneen otteeseen kuuli ihmettelyä, kun kaikki on niin avuliaita ja ystävällisiä.

Kyllä moni bussikuski tervehtii, aika rankkaa yleistystä yhden kokemuksen perusteella. Harmi että sinulle kävi näin, mutta toivoisin inhimillisyyttä suurta osaa muita helsinkiläisiä kohtaan.

Missä vaiheessa sanoin, että vain yksi olisi jättänyt tervehtimättä? Kyllä niitä on useampiakin ollut ja varmaan paljon kertoo se, että moni helsinkiläinen jotka tänne on muuttanut ihmettelee kun bussikuskit tervehtii.

Kävin koulut ja asuin Helsingissä monta vuotta ennenkuin päädyin Jyväskylän kautta Tampereelle. Jokaisessa kaupungissa on omat hyvät ja huonot puolensa ja ennakkoluuloja riittää ympäri Suomen.

Olen itse siitä onnekas että olen reissannut töiden takia Suomessa paljon ja saanut tutustua ihmisiin ympäri maan: niin syntyperäisiin helsinkiläisiin Helsingissä kuin opiskelemassa muualla Suomessa, täysiin maalaisiin (as in ammattina maidontuotanto) syvällä maaseudulla, ja kaikkeen siltä väliltä. Sekä ulkomaalaisiinkin! Olen myös tavannut kusipäisiä ihmisiä ihan joka paikassa. Kamalimmat ihmiset olen kohdannut Hämeenlinnassa, Jämsässä ja Espoossa. Same same, but different.

Mutta muutama pointti etenkin täällä kommenttiboksissa loukkaantuneille (syntyperäisille) helsinkiläisille:

– Helsinki ei ole yhtä kuin Suomi, vaikka välillä siltä tuntuukin: itse esimerkiksi hämmästyin sieltä pois muutettuani huomatessani että miten vähän esim. ”valtakunnallisissa” kympin uutisissa olikaan enää minua koskevia asioita. Puhuttiin Helsingin seudun asuntotilanteesta, liikenteestä, hankkeista jne…
– te ette voi tietää millaista on elää muualla Suomessa, jos ette itse sitä koe, ja usein teidän on vaikea käsittää miten suuri maa Suomikin loppujen lopuksi on. Esimerkiksi ihan toimistotyökulttuurissa on isoja eroja vaikka vain Helsingin ja Jyväskylän välillä. Ja kyllä monessa paikassa tunninkin työmatka on ihan vakio, se vain ajetaan itse peltojen keskellä koska busseja ei kulje.
– te olette loppujen lopuksi vähemmistö: pk-seudulla asuu alle 1,2 miljoonaa Suomen melkein 5,5 miljoonasta ihmisestä. Silti koska maamme on mitä on maantieteellisesti ja talous ja hallinto on pääkaupunkikeskeistä, on pk-seudun merkitys ja huomio jopa hieman suhteeton.
– kiire on tosiasia: on mitattu että ihmisten kävelynopeus on Helsingissä Suomen kovin.
– kovempi ilmapiiri on tosiasia: on enemmän kilpailua opiskelu- ja työpaikoista, ja niissä myös paras tarjonta on pk-seudulla. Vuokrat ja asuntojen hinnat on pilvissä, markkinatalous ja kuluttaminen hyppää silmille kaikkialla ympärillä ja ihmisille tulee helposti olo että on pakko pysyä muiden vauhdissa mukana ”kilpavarustelussa”. Koko ajan tulee lisää kauppoja ja ajanvietetapoja kokeiltavaksi, ja kaupat on ”aina” auki, eli aina on mahdollisuus kuluttaa.
– helsinkiläinen puhetyyli eroaa muusta suomen kielestä; se on nopeampaa ja sekoittunutta, siinä on eri intonaatio. Mutta kyllä, muuallakin Suomessa puhutaan hassusti. Luulen kuitenkin että helsinki-kieli koetaan leuhkaksi koska moni stadiin muualta muuttanut opettelee sen tarkoituksella ettei tarvitse kuunnella junantuoma-vitsejä, ja lopulta se tarttuukin. Sitten kun he reissaavat lomilla kotiseudulle, todetaan että ”tuostakin on tullut niin leuhka ettei enää osaa puhuakaan niinku me muut”. Slangi-sanojen käyttö pahentaa asiaa, koska niitä on vaikea arvailla, ja lisäksi pk-seudun suuri määrä expatteja, suomenruotsalaisia ja maahanmuuttajia tuovat kieleen paljon lainasanoja, pääkonttorien bisnesjargonista puhumattakaan.
– suhuässää pohtivat: sitä voi kuulla esim YleX:n juontajan Saara Sarvaksen suusta. Kuunnelkaa ja verratkaa vaikka saman kanavan alunperin tamperelaisen Iida Karimaan ässään.
– huumori on vaikea laji näköjään ympäri Suomen, itseironiasta puhumattakaan. se koira älähtää johon kalikka kalahtaa… 😀 VITSI VITSI.

Ja vielä itse kysymykseen: omassa kotikaupungissa inhottaa myös nistit ja avohoitopotilaat. Sekä surettaa korkea työttömyys, vaikken itse siitä mitenkään kärsikään. Ja ajoittainen paha haju keskustan tehtaanpiipuista.

Bravo.

Juup. Kun joku kerrankin kertoo stereotypioista humoristisesti ja täysin subjektiivisesti ja kutsuu keskustelemaan, niin heti on lynkkauspartio taas liikkeellä. Ei nämäkään stereotypiat mihinkään katoa ilman avarakatseista ”onko näin/miksi näin”-keskustelua. Propsit kirjoittajalle siviilirohkeudesta!

Kuinka moni näistä vioista vaikuttaa sinun elämään negatiivisesti..?

Oon myös aina miettinyt, miksi helsinkiläisiä sanotaan töykeiksi. Mun yhdeksän Helsingin-vuoden aikana lähdin naapureiden kanssa pihalta täysin ex tempore -baarireissulle, toisten naapureiden kanssa jaettiin elämäntarinoita rappukäytävässä, kaupan kassa moikkasi aina jo ovelta sisääntullessani ja muutenkin mulla on aina ollut siinä kaupungissa kotoisampi olo kuin missään muualla, missä oon ehtinyt asua. Metron narkkareiden kanssa oon myös jutellut, ja tyypit kiitteli siitä, että kohtelin heitä kuin ihmisiä. Ehkä elin vain jossain Kallio-kuplassa? 😀 Tietty pitää itse olla semmoinen vähän höntti luonne, että lähtee kaiken maailman ihmisten kanssa juttusille. Nyt vaihdoin rakkaat kotinurkat Berliiniin, saa nähdä mitä suurkaupungin ilmiöitä täällä vielä ehtii tulla vastaan!

Moi, ”roppa kaupalla” kirjoitusasu on ”roppakaupalla”.

Ruuhkat…jaa-a. Taidat vaan joutua liikkua niinä kahtena lyhyenä ruuhkaisena aikana päivästä. Itse en liiku työn puolesta tai muutoinkaan juuri koskaan tyypillisinä ruuhka-aikapätkinä eli en törmää ruuhkaan Helsingissä lähes koskaan. Mun silmissä Helsinki on siis erittäin vähä-ruuhkainen kaupunki ja kaikkialle pääsee ripeästi 🙂

Sää on vain pukeutumiskysymys. Itsellä kesti monta vuotta oppia pukeutumaan oikeasti kunnolla ja sään mukaan, ei palele enää Helsingissä merituuli 🙂 Lisäksi satun rakastamaan kosteaa, sateista säätä!

Kiireeksi luullaan usein sitä kun ihminen ottaa pari ripeämpää askellusta ehtiäkseen juuri pysäkille jarruttavaan sporaan. Minusta taas olisi hölmöä olla kirimättä parin askeleen verran jos vaihtoehtona on jäädä mahdollisesti tuuliselle/sateiselle pysäkille notkumaan ja odottamaan seuraavaa sporaa joka todellakaan aina ei tule kahden vaan usein lähes kymmenen minuutin kuluttua 🙂

Minäkin muutin tänne kaksitoista vuotta sitten ja lulin myös että täällä olisi oltava aina tyylikäs 😀 No ei pidä enkä ole 🙂

Metron nistejä en pelkää, kertaakaan eivät ole häirinneet millään tavalla. Tietysti sitä katselisi mieluummin vaikka kauniisti kukkivaa ketoa…. eniten tunnen surua ja sääliä näiden ihmisten puolesta joiden elämä on mennyt siihen tilanteeseen.

Mitä tulee ihmispaljouteen niin mä taas hyvin usein mietin ”Miten täällä ei ole ketään?! Missä ihmiset ovat!?” Helsingissä on ihmisiä vähän ja hyvin usein leveät kadut ovat typötyhjiä ja voi kuvitella liikkuvansa autiokaupungissa. Ja asun ja liikun siis hyvin liki kantakaupunkia…..

Hauskaa miten eri tavoin ihmiset kokevat saman kaupungin. Mulle Helsinki on pieni, soma, kaunis ja raikas. Ainoastaan ihmisiä ja värejä kaipaisin lisää tänne.

Joo nimenomaan! Ulkomailla isoissa kaupungeissa nautiskelen, kun joka paikassa on IHMISIÄ. Ja Suomessa iloitsen aina, kun on paljon ihmisiä liikkeellä, tulee hyvä tunnelma ja turvallinen olo, hiljaiset kadut ja kujat ovat aavemaisia. Minäkään en ole koskaan huomannut mitään stadilaisässää, minulle sen sijaan on urputettu ruotsalaisesta intonaatiostani, joka luultavasti selittyy sillä, että molempien vanhempieni toinen vanhempi puhui suomea nuotilla. Tämäkin on minusta todella loukkaavaa, ensin ihmiset joutuvat vaihtamaan äidinkieltään pärjätäkseen yhteiskunnassa ja sitten heidän jälkeläisiään pilkataan nuotilla puhumisesta.

Sukuni puolesta tutuksi tullut mies oli iloissaan kun tuli käymään täällä meillä maalla ja ilmoitti kuuluvaan ääneen kuinka on mukava nähdä oikea duunari. Ihmetteli myös kuinka sillä rahat riittää elää ja olla.
Hetken samanlaista keskustelua kuunneltuani kysyin että jos kerran kehä kolmosen ulkopuolella ei ole elämää miksi tänne maalle pitää työntää joka juhannus ja joulu?!
Seuraavalla kerralla tultiin jo juttuun paljon paremmin 🙂 että ei ne ennakkoluulot ole aina vaan meillä landepaukuilla.

Olipa ikävä, negatiivinen ja ennakkoluuloja hyväksyvä blogiteksti. Luin blogiasi ensimmäisen kerran. En lue uudestaan. Tuli ikävä fiilis.

Anteeksi, jos tuo ylempi kommenttini meni ihon alle. Kuten yritin kommentissanikin sanoa, se vain antaa ylimielisen kuvan, vaikkei ihminen sitä olekaan.
Maalaisittain puhuminen antaa aivan varmasti vajaaälyisen kuvan, en epäile yhtään 😀 terkkuja kainuusta!

Karolle vielä: Harmi, kun et vieläkään vastaile kommentteihin. Palasin pitkän ajan jälkeen lueskelemaan ja selailin vanhoja postauksia, ja useissa oli kommentit jätetty huomioimatta. Tuohon vieläkin toivoisin parannusta

Mulle tuli tämä sama mieleen! Helsinkiläisiä saa arvostella ja ihmetellä, mutta jos kehä kolmosen ulkopuolisia ihmettelee on heti leuhka Helsinkiläinen… huoh. 😀

Sehän se onkin, ettei puhetyylillä TODELLISUUDESSA ole tekemistä sen kanssa, millainen ihminen on. Mutta se ensivaikutelma…

Minusta ihmisen puhetyylin arvosteleminen on kiusaamista – itse sain tämän kokea, kun muutin lapsena Helsingistä Kuopioon. Puhetapaani haukuttiin niin, että päädyin käytännössä olemaan neljä vuotta hiljaa.

Mistä lapset oppivat sen, että on hyväksyttävää arvottaa ketään murteen perusteella?

Itse olen tosi tarkka siinä, että omat lapseni tietävät, että suomea voi puhua monella eri tavalla. Kaikki tavat ovat yhtä arvokkaita. Ihmisen ominaisuuksista (leihka tms) kertoo puheen sisältö, ei murre.

😀 Vähän kuin minä helsinkiläisenä sanoisin, että jyvääskylääläisissä ärsyttää laiska puhetyyli, joka antaa niistä tosi heikkolahjaisen kuvan. Paitsi eiku. Vain helsinkiläisistä saa puhua noin rumasti. 😀

Joo, ymmärsin kyllä että tarkoitit myös sanoa, että mielikuva ei vastaa totuutta. Enkä enää ota kovin vakavasti ennakkoluuloja muutenkaan, totuttu on jo. 😀 Silti oli pakko tuohon tarttua, koska onhan se nyt helvetin rumasti sanottu joka tapauksessa että ”ihmisryhmästä X nyt vaan saa tietyn ulkoisen/kulttuurisen/kielellisen piirteen Y takia mielikuvan, että heihin olennaisesti kuuluu negatiivinen piirre Ö, näin nämä asiat koetaan.” Että toki sitäkin voi pohtia, voisiko se oma mielikuva perustua virheellisiin oletuksiin ja voisiko sitä vaikkapa tietoisesti hieman korjata. 😀

Jostainhan se mielikuva on alkunsa saanut, ja siitä tullut yleinen olettamus, jonka tiedostan olevan väärä suurimmassa osassa tapauksia. Joskus tästäkin mielikuvasta oppinee pois, mutta se vaatii oikean tilanteen, kohtaamisen ja ihmiset. Siihen asti riittänee että tiedän että mielikuva on väärä. Kaikkialla ja kaikista on ennakkoluuloja tai olettamuksia, savolaiset on kieroja, kainuulaiset kateellisia ja helsinkiläiset ylimielisiä kusipäitä jotka ei tiedä mitään elämästä kehä kolmosen ulkopuolella. Ei se silti tarkoita että kukaan oikeasti ajattelisi koko ”väestön” edustavan kyseistä harhaluuloa.
En minä pahoita mieltäni jos joku vaikka Helsingissä ajattelee, että ”kylläpä tuo pohjoissuomalainen tapa puhua kuulostaa vajaaälyiseltä omaan korvaan” kysehän on siitä, ettei siihen ole tottunut ja erilainen puheenparsi luo vain tietyn mielikuvan, jolle on saattanut saada tukea esimerkiksi mediasta (nunnukanunnuka) tai näytelmistä tms. Se olisi eri asia, jos jonkun piirteen luoman mielikuvan vuoksi alkaisi muuttamaan käytöstään tai asennettaan ihmistä kohtaan. Se olisi törkeää.
Pahoittelut jos toistan itseäni tai Oon epäselvä, johtunee kellonajasta 🙂

Vastaa käyttäjälle Karoliina Sallinen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X