En tiedä, mistä tämä into kirjoitella ihan muuten vaan ja kaikkea mikä päässä liikkuu, syntyi, mutta nyt tulee jo toinen viikko putkeen tämmöinen kuulumispostaus. Ehkä tästä pitäisi ottaa ihan tapa, vai kuinka? Tosin jatkossa toivon itselleni vähän positiivisempaa otetta.
Tämä viikko on mennyt ihan hirveää vauhtia. Luulin, että viikko ennen reissua olisi pitkäveteinen ja odotteleva, mutta mitä vielä. Viikko on juossut sellaista tahtia, että on ihan jopa pelottavaa huomata, että nyt on jo lauantaiaamu. Kohta F:llä ja minulla lähtee kone Saksaan A:n luokse ja mitään – kerrassaan mitään – valmisteluja ei ollut tehty vielä ennen eilisiltaa . Koti piti laittaa jonkin sortin kuntoon, että reissusta on kiva tulla takaisin sitten itsenäisyyspäivää ennen. Ja laukutkin piti pakata. Onneksi tällä kertaa meillä on myös ruumaan menevä laukku, joten aivan niin pahaa tavaroiden änkemistä ja karsimista käsimatkatavaroihin ei tarvinnut suorittaa.
Tällä viikolla olin alkuviikon yksin. Ramppasin kampaajalla, kynsihuollossa (joo, otin TAAS kynnet. Kerron tästä lisää myöhemmin) ja ripsihuollossa. Tein aivan niskalimassa ja kellonympäripäiviä töitä, kävin taas kahdesti lääkärissä, katsoin nolla tuntia telkkaria ja join kupin kahvia päivässä.
Kuuloni suhteen minulla on tällä hetkellä suuri huoli. Päivätöideni teko on lähes mahdotonta, koska kuulen vain vasemmalla korvallani. Ja kun kuulee vain toisella korvalla, ei se tarkoita, että kuulisi puoliksi. Koska kuulo on stereo, toisen korvan puuttuminen pelistä on enemmän kuin vain -50 prosenttia. Kaikki ääni on minulle nyt vain kovaa mössöä, josta on vaikea erottaa esimerkiksi äänen suunta tai sen etäisyys. Hiljaiset tilat, joissa on 1-5 henkilö, vielä menevät, mutta isommissa tiloissa olo on todella ahdistunut. Siinä minä sitten vain hymyilen hölmön näköisenä, kun en viitsi koko ajan kysellä ”anteeksi, mitä sanoit?”.
Korvassa on siis edelleen tulehdus päällä. Sain torstaina kolmannen antibioottikuurin ja sillä pitäisi nitistää viimeisetkin pöpöt. Onneksi korva kuulemma kuitenkin näyttää paremmalle ja lennon suhteen ei ole ongelmaa, kun korvassa on nyt putki. Toivotaan todella parasta.
Kohta kohti lentokenttää! Kertokaa, mitä Saksan joulumarkkinoilta kannattaa bongailla!
-Karoliina-
Kommentit (2)
Musta nää kuulumispostaukset on kivoja, ihan sitä rehellistä elettyä elämää ja sen hetken iloja ja harmituksia 🙂 saa postaa lisääkin näitä!
Ja voi kun tuo sun korva vaan paranis, joskus muinoin mulla oli pitkään, siis toista kuukautta toinen korva niin lukossa että kuulin käytännössä vaan toisella korvalla ja jo pelkästään se oli kurjaa.
Mukavaa viikonloppua Saksassa! 🙂
Kiitos reissutoivotuksista. Onneksi korva on parempi…tosin ei kyllä terve. Vähän jännittää ensi viikon jälkitarkastus!