kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 11.12.2016

6 vinkkiä lastenjuhliin

Teksti
Karoliina Pentikäinen
40 kommenttia

 

Tänään vietettiin F:n kaverisynttäreitä. Viimeiset kemut tätä 6-vuotisjuhlimista. Ensimmäiset kemut juhlittiin sukulais- ja kummivoimin jo marraskuussa, toiset ihan pienesti Saksassa siinä varsinaisen päivän tietämillä ja kolmannet nyt kaverivoimin vielä vähän jälkijunassa.

Nämä taitavat olla vasta toiset varsinaiset kaverisynttärit F:llä (jos oikein muistan), mutta aika monta asiaa on tullut synttärijärjestelyistä jo oivallettua.

6 LAPSISYNTTÄREIDEN AHAA-ELÄMYSTÄ:

  1. Kemut kannattaa järjestää mahdollisimman aikaisin aamupäivällä. Odotuksen ja innon määrä ei ehdi eskaloitua megamittasuhteisiin, kun juhlia voi jo melkein heti heräämisen jälkeen. F:n synttärit oli tänä vuonna klo 11-13. Loistavaa! Hiljaisimmat, rauhallisimmat ja hyvähenkisimmät synttärit tälle sakille. 
  2. Jos mahdollista, kannattaa varata tila, jossa voi riehua vapaasti. Kun on tilaa ja vapaus juosta, syntyy vähemmän kahnauksia ja sokerihumalankin voi juosta pois.
  3. Tarjoiluissa kannattaa panostaa yhteen wau-efektiin, koska eivät lapset jaksa kuitenkaan keskittyä moneen pikkutarkkaan räpellykseen, saati maistella makuyhdistelmiä. F:n kakku oli – kuten sukulaissynttäreilläkin – Frangipanista*, ja voin sanoa, että kakku herätti ihailua niin aikuisissa kuin lapsissakin. Vitsi en voi kun ihmetellä tuota taitoa, mitä kakun tekeminen vaatii. Ja se maku – taas. Pure love!
  4. Vanhempana voi nipottaa terveellisyydestä kaikkina muina päivinä, mutta ehkä synttärijuhlat voi vetää sieltä, mistä aita on matalin (ainakin silloin, kun siltä tuntuu). Minun kokemukseni mukaan lapset a)harvoin syövät kemuissa juuri mitään ja b)varsinkaan niitä tarkkaan suunniteltuja ja aikaa vieviä porkkanatikkuja, vegekolmioleipiä tai kasvisvartaita. 
  5. Ruokaa enemmän lapsia kiinnostaa juhlaan virittelevä koristelu*, yllätyspussukka (tästä aiheesta lisää myöhemmin) tai jokin kisa. Koska F halusin Unicorn-synttärit, toimi koristelun punaisena lankana Pop Up Kemujen ihanat yksisarviskamat. Yllätyspussukat muistin aivan viime tipassa, joten haalin ne kokoon lähiostarin ruokakaupasta ja Suomalaisesta kirjakaupasta.
  6. Lahjat kannattaa avata ringissä lattialla. Silloin jokainen vieras saa hetken olla keskipiste antaessaan oman lahjansa ja tilanne rauhoittuu kymmenen minuutin ajaksi.

Kuinka teillä juhlitaan lasten synttäreitä? Yhdessä aikuisten kanssa vai kahdessa osassa? Mitä neuvoja sinä antaisit lastenkutsujen järjestämiseen?

-Karoliina-

*saatu 

Kommentit (40)

Näyttää ihanilta juhlilta! Kakku taas niin upea!
Tuli vaan mieleen kun tätä luin, että jotenkin ahdistaa se, miten nykyään lasten synttäreistäkin on tullut jonkinlaista ”kilpailua”, enkä nyt tarkoita tässä, että se sitä F:n synttäreillä olisi. On kuitenkin jotenkin paha mieli niitten puolesta, joilla ei ole varaa järjestää huikeita teemasynttäreitä hoplopissa (vai onko sekin juhlapaikkana jo ihan out?) ennennäkemättömine kaverilahjoineen. Miten tämä vaikuttaa lapsiin? Voiko enää kutsua kavereita synttäreille, jos tarjolla on tavallinen kermakakku ranskanpastilleilla koristeltuna eikä tiedossa ole lahjoja kavereille?! Omille lapsille emme ole vielä järjestäneet kaverijuhlia, mutta vähän hirvittää, kun sen aika tulee, että millainen show pitää järjestää ja lähteekö kaverit myrtseinä kotiin kun kaverilahjaksi saatu pieni pussukka oli aivan liian tylsä?! Kaverilahjat synttäreillä on ylipäänsä sellainen juttu mitä en vaan tajua…

Miksi isän pitäisi olla kaverisynttäreillä? Omia vinkkejäni: kyllä meillä vaan erityisesti uppoavat porkkanatikut, ovat todella monen lapsen herkkua, vettä pitää olla iso kannu helposti saatavilla, ettei janoon juoda sokerilitkua, mistä tulee vain paha olo, maljat voidaan alkuun nostaa pienellä määrällä mehua, mutta sitten vesi (korkeintaan marjoilla, kurkkuviipaleilla ja appelsiinilohkoilla koristeltu vesi), meilläkin kakku on kaverisynttäreillä lähinnä koriste, ja voikin olla överi, kun eivät ne sitä muutenkaan juuri syö. Olen samaa mieltä siitä, että on ihan kasvatuksesta ja lapsen valmistamisesta kiinni, valittääkö lapsi lahjojen hinnasta (tai tietääkö edes), kyllä vaan jopa lapselle voi huolellisesti harkittu, käsintehty, kirpparilöytö tai muu taloudellisia ponnisteluja vaatimaton lahja olla rakas ja tärkeä. Sen sijaan pätemistarkoituksessa hankittu kallis lahja voi olla lapsellekin kiusallinen. Näin vähävaraisina olemme pärjänneet mielestäni tosi hyvin paljon varakkaammissa seurapiireissä tarkalla kuuntelemisella ja pienellä budjetilla, läheisille kavereille käsitykseni mukaan meidän lapsilta ovat tulleet ne tärkeimmät lahjat. Ainoat ongelmat ovat tulleet kimppalahjoista, kun mieluummin antaisimme jotain pientä, mietittyä, kun laitamme saman tai suuremman rahan johonkin älyttömään. Pelkkää rahaa toivoville (meitä varakkaampien vanhempien) lapsille annamme usein vain lapsen itse tekemän kortin.

Fiksuja aatteita ja ihana, jos tuo oikeanlainen kasvatus on toiminut <3

Oliko nämä nyt kolmannet synttärit joissa lapsen isä ei ollut juhlimassa? Eikös voisi tulla molemmat puolitiehen vastaan edes lapsen tähden?

mistä lukija teki päätelmän että lapsen isä EI ollut mukana näillä (tai muilla synttäreillä)? Minä en nähnyt kenestäkään aikuisesta yhtään kuvaa, joten semmoista päätelmää en minä ainakaan voinut tehdä.

Heippa. En edelleenkään, enkä jatkossakaan, kommentoi tähän teemaan liittyviä asioita. Jos asia mietityttää, kannattaa kysyä asia häneltä itseltään 🙂

Eihän älypuhelin, vaatteet, synttärit jne kerro mitään var_esta. Voihan joku ajatelka niin, mutta se kertookin paljon ihmisestä…tämä siis kommentteihin.

Nätti, mutta hankalasti leikattavan oloinen kakku.

Näihin, niinku aikuistenkin juhliin kakku on saatu ilmaiseksi. Monissa blogeissa synttärijuttuja on saatu ilmaiseksi ja silti moni ajattelee kyseisiä ihmisiä varakkaiksi.

Itselleni tulee usein mieleen leuhotus. Halutaan esitellä kuinka järkätään kahdet-kolmet juhlat rahoja säästelemättä ja annetaan kuva, että se on ainut ja oikea tapa. Oikeesti siinä säästää pitkän pennin, jos kakku ja osa muista on ilmaiseksi saatu…

Asutaan 55 neliön kerrostalokodissa. Olisi sata kertaa helpompaa järjestää yhdet kemut, mutta se ei ole tilan vuoksi mahdollista (ja mummoja en halua istuttaa koulun liikkasalin lattialle). Ja kuitenkin mummot ja kummit on minusta tärkeä kutsua, samoin tyttären omat ystävät. Kolmansissa ”juhlissa”, jotka olivat oikeana synttäripäivänä, syötiin kakku kollareissa reissun päällä. En kutsuisi leuhotukseski, mutta se lienee tulkinta-asia 🙂

Ihanan näköiset synttärit teillä <3 Mä palaan tähän kun järjestän taas lastenkutsuja, toi aikainen ajankohta oli aivan loistava vinkki!! 

Meillä lähtee kaikkien juhlien kanssa yleensä ihan käsistä, 2-v synttäreillä oli muistaakseni 40 vierasta ja pitopalvelu.. Omat lapsuuden synttärimuistot ovat  Aikuiset ja lapset samassa, on sitten monta ”vahtijaa” ja komentelijaa. 

Ei se sokeri ketään tapa silloin tällöin synttäreillä nautittuna, mä en ainakaan halua olla se nipottava äiti jonka lapsi kieltäytyy kaverin synttäriherkuista, ”koska äiti kielsi”. Itse en lapselleni sokeria syötä, mutta en katso kenenkään herkkusynttäreitä millään lailla kieroon, päinvastoin.

Ai vähän lapasesta? 😀

Miten tosta kakusta leikataan pala ja mikä pitää olla lautasen halkaisija? Kiitos!

Samaa mietin 😀

Veitsellä. Mutta haasteita oli 😀

”Vanhempana voi nipottaa terveellisyydestä kaikkina muina päivinä, mutta ehkä synttärijuhlat voi vetää sieltä, mistä aita on matalin”.
Suosittelen lukemaan sokerimyrkytys-kirjan, tai edes selailemaan läpi. Sieltä taitaa jo takakannesta löytyä osuva teksti: jokainen lapsi jokaisen vastuulla.
Teidän synttäreiden sokerimäärä näyttää todella runsaalta, vielä kun juomatkin ovat kaikki? sokeripitoisia. Itseäni ainakin ärsyttäisi, jos lapseni olisivat synttäreillä, missä ei tarjota suolaista(synttärit vieläpä lounasaikaan) ja siihen päälle saa vetää sokeria niin paljon kun haluaa. Tämä tyhjä vatsa+sokeri yhtälö on vaarallista ja useimmille siitä tulee vielä hirveä olo ja tähän riittää pienikin sokerimäärä tyhjään vatsaan. Mielestäni on ihan aiheellista miettiä minkälaiset suolaiset lapsille siellä synttäreillä maistuisivat. Synttäreitä tulee kuitenkin juhlittua aika monet vuodessa, siis kavereiden ja kaikki muut juhlat vielä tähän päälle. Toivoisin todella vähän vastuullisempaa asennetta muilta vanhemmilta. Noille överisokerisynttäreille on kuitenkin paljon vaihtoehtoja. Meilläkin on aina ihan suosikkeja olleet vanhat perinteiset suolaiset cocktailtikut. Hedelmät ja tuoreet marjat maistuvat myös hyvin lapsille! Ja myös makeuttamiseen on nykypäivänä paljon valkoista sokeria terveellisempiä vaihtoehtoja (hunaja, kookossokeri ym).
Toivottavasti tästä tekstistäni ei tullut liian hyökkäävä, aihe vaan nostattaa karvat pystyyn. Mukavaa joulun odotusta sinulle!

oletko varma että täällä synttäreillä ei tarjottu myös suolaista vaihtoehtoa?

En ole varma ja nyt kun mietin, niin varmaan tarjottiinkin. Minulle jäi vaan kirjoituksesta sellainen kuva, ettei suolaisiin kannata lasten juhlissa panostaa. Vähän turhan kärkäs tuosta ylemmästä kommentistani kyllä tuli 😀

Tiedoksi: valkoinen sokeri, kookossokeri, hunaja kaikki samalla viivalla kun puhutaan siitä reaktiosta mitä saa elimistössä aikaan ja mitkä on sen haittaoireet.

No ei ihan näin. Sokerin GI 70, hunajan 55, ja kookossokerin 35.

”Vanhempana voi nipottaa terveellisyydestä kaikkina muina päivinä, mutta ehkä synttärijuhlat voi vetää sieltä, mistä aita on matalin”.
Suosittelen lukemaan sokerimyrkytys-kirjan, tai edes selailemaan läpi. Sieltä taitaa jo takakannesta löytyä osuva teksti: jokainen lapsi jokaisen vastuulla.
Teidän synttäreiden sokerimäärä näyttää todella runsaalta, vielä kun juomatkin ovat kaikki? sokeripitoisia. Itseäni ainakin ärsyttäisi, jos lapseni olisivat synttäreillä, missä ei tarjota suolaista(synttärit vieläpä lounasaikaan) ja siihen päälle saa vetää sokeria niin paljon kun haluaa. Tämä tyhjä vatsa+sokeri yhtälö on vaarallista ja useimmille siitä tulee vielä hirveä olo ja tähän riittää pienikin sokerimäärä tyhjään vatsaan. Mielestäni on ihan aiheellista miettiä minkälaiset suolaiset lapsille siellä synttäreillä maistuisivat. Synttäreitä tulee kuitenkin juhlittua aika monet vuodessa, siis kavereiden ja kaikki muut juhlat vielä tähän päälle. Toivoisin todella vähän vastuullisempaa asennetta muilta vanhemmilta. Noille överisokerisynttäreille on kuitenkin paljon vaihtoehtoja. Meilläkin on aina ihan suosikkeja olleet vanhat perinteiset suolaiset cocktailtikut. Hedelmät ja tuoreet marjat maistuvat myös hyvin lapsille! Ja myös makeuttamiseen on nykypäivänä paljon valkoista sokeria terveellisempiä vaihtoehtoja (hunaja, kookossokeri ym).
Toivottavasti tästä tekstistäni ei tullut liian hyökkäävä, aihe vaan nostattaa karvat pystyyn. Mukavaa joulun odotusta sinulle!

Synttäreillä tarjottiin myös suolaista ja pillimehut olivat Raikastamon (ei lisättyä sokeria).

Hyviä pointteja, mutta en itse pysty, enkä oikeasti haluakaan olla noin ehdoton. Vaikka toki myönnän, ettei sokeri ole varmasti tarpeellista kenellekään.

Kyllä se on niin että teit niin tai näin niin aina teet väärin; altistat lapsesi kulutusyhteiskunnan kirouksille tai toimit muuten epäekologisesti. Hoh hoh. Minusta on ihana että joku järjestää synttäreitä! Nämäkin näyttävät kuvista päätellen olla jossain koulun liikuntasalissa, mikä lienee luonnollinen valinta kun molemmat vanhemmat ovat opettajia. Ei liene kallista vaan järkevä valinta. Pääsevät lapset tekemään sellaista mitä ei välttämättä voi muualla tehdä. Eikä kai iso lapsilauma mahtuisi kummankaan vanhemman huushollissa juoksemaankaan…. Ja eiköhän jokainen järjestäjä nykyisin tarjoa sekä suolaista että makeaa.

Mielestäni taas lahjojen avaaminen ringissä antaa juuri mahdollisuuden ihailla yhdessä kaikkia lahjoja – se on sitten kavattajan hommaa valmistaa ja opettaa lapsi siihen, että kaikkia lahjoja ihaillaan ja niistä kiitetään. Samoin vieraiden. Jos tätä ei ole järjestetty niin monesti lahjojen anto menee vain lahjojen riipimiseksi käsistä joista tuskin edes kiitosta sanotaan.

Ja lopuksi: jokainen järjestää synttärit oman vointinsa ja mahdollisuuksiensa mukaan. Ihanaa olisi varmaan peuhata pihalla ja paistaa nuotiomakkaraa, mutta kaikilla sekään ei liene mahdollista ihan olosuhteiden vuoksi. Kaikki eivät myöskään ole itse leipureita, jolloin sen kakun voi hyvin ostaa. Kaikilla ei ole mummon mehuja, nekin voi ostaa. Eli tehdä ihan niin kuin parhaaksi näkee!! Hyvä kuitenkin, että eri näkemyksiä tulee esille:)

Hyviä pointteja. Ei tämä niin vakavaa ole 🙂 Onneksi !

Jännä miten tämä ”kilpavarustelu” meininki on edelleen voimissaan, vaikka sitä vastaan kampanjoitiin jo silloin kun omille lapsille (nyt 21 ja 19) synttäreitä järjestettiin.

Kuka olisi se ensimmäinen rohkea bloggaaja, joka postaisi synttäreistä, joissa syödään muumikeksejä ja kaupan kääretorttua ja lapset saavat itse keksiä omat leikkinsä ilman showmasteria ja aikatauluja?
Nythän se vääristynyt todellisuus on, että kun ensimmäisiä lastenkutsujaan järjestävät etsivät ideoita netistä, niin mitäpä muuta sieltä silmille iskee kuin toinen toistaan megalomaanisempia juhlaohjelmia, ihan jo päiväkoti-ikäisille?

Sinänsä tässä pata haukkuu kattilaa – itse rakastin järjestää lapsille synttärijuhlia milloin milläkin teemalla, oli naamiaisia, leivontasynttäreitä, merirosvojuhlia ja milloin mitäkin, onneksi omassa kodissa on tilaa niin että vaikka molempien lasten kaverisynttärit juhlittiin samalla kertaa, niin 20-30 -päinen pikkuhunnilauma mahtui hyvin häröilemään.

Itse huomasin jo päiväkotiaikojen juhlista lähtien, että suolaiset tarjoilut upposivat paljon paremmin kuin kakut ja herkut, niinpä meillä olikin milloin minihampurilaisia, coctail-tikkuherkkuja (lihapullia, kasvispullia, juustoa, kirsikkatomaatteja) tai esim. itse täytettäviäsämpylöitä sokeriherkkujen sijaan.
Kaksi kakkua tietysti piti joka vuosi tehdä ja niistä tulikin milloin käärmeitä, satulinnoja, hämähäkkejä tai mitä ikinä päivänsankarit keksivät pyytääkään. Kakut olivat kuitenkin lähinnä kynttilöiden puhaltamista ja onnittelulaulua varten, varsinaisen syömisen suoritimme me vanhemmat.

Yllätyspusseja ei jaettu, mutta synttäreillä askarreltiin mm. karkkihelmet, koristeltiin pipareita (joulukuun lapsia) tai useampana vuonna tein ilmapalloeläimiä (mieletön hitti ikävuosille 6-9) ja vieraat saivat tekeleensä kotiin.

Silti – jokainen järjestäköön oman näköisensä juhlat – jos on varaa, niin suurelliset ja jos ei ole varaa, niin pienemmät. Pääasia, että omia juhliaan ei selittele eikä häpeä!
 

Sä olet ollut ihailtavan reipas juhlajärjestäjä 🙂

No mutta kyllähän itsetehdyissäkin juhlatarjoiluissa ja lahjoissa on paljon eroja ja niilläkin erottaudutaan. Koen, että nykyään on niinpaljon moninaisempia arvopohjia, että aina äidin voi dumata, joko olet köyhä tai sitten ympäristönvihollinen. Toisaalta jos itse on empaattinen ja reilu ja lapset kasvatetaan samoin, ei eri tulotasoilla tai kiinnostuksenkohteilla ole niin väliä. Överikerskakulutusmeininkiä toki tulee ihan eettis-kasvatuksellisista syistä välttää, mutta mielestäni hienon, paikallisena käsityönä tehdyn kakun tilaaminen on pelkästään hienoa. Lisäksi Karoliinan julkisesti kertoo saaneensa tuotteet ilmaiseksi työnsä kautta ja juhlapaikkakin näyttää koulun liikkasalilta. Kyllä muistan itse ainakin jo eskarissa tajunneeni, että jotkutvanhemmat saattavat ole superrikkaita, toisilla on siisti ammatti, jonka kautta saa hienoja juttuja ilmaiseksi (ryömiessämme yhden näyttelijän tyttären kanssa teatterin penkkien alla). Lapsille parhaat jutut voivat olla ilmaisia tai lähes ilmaisia, meilläkin parhailla synttäreillä lapset juoksivat opiskelija-asuntolan vehreällä pihalla ja ampuivat vesipyssyillä vapaaehtoista aikuista kurahaalarissa. Lapset tiedostavat kyllä, että eri kodeissa on erilaista, mutta en usko, että he opettamatta arvottavat näitä eroja. Yhtä lailla se, jolla on enemmän kuin muilla, voi joutua silmätikuksi kuin se, jolla on vähemmän. Ennemmin pitäisi pyrkiä vaikuttamaan tuloerojen kasvuun, eriarvoistumiseen ja köyhyyteen, kuin syyllistää ihmisiä tuloistaan tai työsuhde-eduistaan nauttimisesta.

Olen samaa mieltä, että toki yhteiskunnan polarisoitumisee tulisi puuttua ja ensisijaisesti pyrkiä vaikuttamaan isossa kaavassa. Ja lapset toki ymmärtävät kotien erot ja niistä muuten kyllä usein kiusataankin rankalla kädellä, enkä kommentillani tarkoittanut arvostella Karoliinan tapaa vaan yleensäkin synttärikulttuuria. Itse olen ajatellut, että järjestämällä lapsilleni kivat juhlat, myös vieraana olevat lapset saavat nauttia kivoista asioista jne. Kuitenkin, lasten maailma on vaan niin hitsin raadollinen, että jos pystyn yhtään vaikuttamaan siihen järjestämällä juhlia ilman sen kummempia hienosteluja niin se on jo alku ja panos minkä itse haluan asialle antaa. Ihan oikeasti minusta on kamala tilanne lapselle esim. tuo lahjojen avaus ringissä (mikä usein synttäreillä on, ei vain F:n juhlissa), kun miettii että miten pahalta se voi tuntua, kun oma lahja onkin jotain muuta kuin mitä muut ovat tuoneet. Ä Aikuisethan voi tässä ajatella, että ei meidän lapsi ainakaan inhottavasti ajattele, mutta juuri näistä pienistä jutuista erottelu ja syrjiminen lähtee, puhutaan päiväkodissa ja koulussa. Ja siis, en vain ymmärrä miksi tätä kulttuuria ei voisi lähteä muuttamaan, olisi ainakin yksi asia vähemmän erottelemassa, sillä ne erottelun aiheethan eivät maailmasta lopu. Mutta tämä on vain näkemykseni. Itse ajattelen monesta muustakin lapsiin ja materiaan liittyvistä asioista melko eri tavalla, kuin valtavirta, sillä mielestäni se on asia mitä tulisi korostetusti miettiä tässä mini rodinien ja laulavien Elsa-nukkejen yhteiskunnassa.

Pakko kommentoida tuohon ringissä avaamiseen. Kuinka eri lailla me ihmiset ajattelemme. Meillä lahjat on kaverisynttäreillä aina avattu ringissä vuoron perään kunkin lahja pullonpyöritysidealla. Mä olen puolestani ajatellut, että tällä tavalla jokaisen vieraan tuoma lahja saa ansaitsemansa huomion ja etukäteen on tähän tilanteeseen viitaten myös lapsen kanssa käyty läpi, että jokainen lahja on tärkeä; sen on joku ajatuksella hänelle valinnut ja sitä myös arvostetaan. Meillä tämä oppi on mennyt hyvin perille ja olen nähnyt hyvin monella vaatimattomammankin lahjan antajalla onnellisen hymyn kasvoilla, kun saatuja juttuja on yksitellen ihailtu.

Meillä kaverisynttärit on ajoittuneet kesälle ja olemme usein vuokranneet läheisestä maauimalasta vuokrasaunan ja sitten pitäneet uimisen lomassa piknikkiä nurmikolla. Väittäisin, että melko halpa ja takuuvarmasti mieluisa tapa. Lisäksi aina on joukkoon mahtuneet kaikki luokan tytöt, mikä kotiseinien sisällä ei olisi mahdollista.

Kotiviini.

Hyvä pointti tuo tila ja se, että vuokratilalla ei tarvitse rajata kurjasto pois osaa lapsista (joka sekin aiheuttaa kuumenevia tunteita). Täällä kerrostaloissa kun ei ole oikein tilaa kutsua kovin montaa vierasta kerralla. 

Moi.
Juhlien pitopaikka tosiaan näyttää liikkasalilta. Voisitko kertoa mitä kautta olet sen vuokrannut? Oma tytär haluaisi kutsua sen verran monta vierasta, että meidän kaksioon ei millään mahdu ja liikuntasali voisi olla aika täydellinen vaihtoehto.

Vierailija ja Annaman.

Fiksuja ajatuksia molemmilta. Ehkä olennaista on se, miten lapset kasvatetaan. Millaista esimerkkiä aikuiset näyttävät sillä, kuinka ihmisiä kohdellaan. Merkkivaatteet tai ei. Hienot juhlat tai ei.

Minulla heräsi samoja ajatuksia, kuin ensimmäisellä kommentoijalla. Itse olen aiemmin järjestänyt lapsille kivoja juhlia hienoilla koristeilla ja kakulla, mutta pari viime vuotta ollaan menty paljon matalammalla profiililla. Oikeasti, sitä ei ehkä aina osaa ajatella, mutta lasten keskuudessa on niitä, joiden vanhemmilla ei ole varaa järjestää edes niitä yksinkertaisia juhlia ja se, että toiset hankkivat hienot kakut sun muut voi olla lapsille tosi iso erottelevat tekijä. Silmäni aukesivat, kun juttelin ystäväni kanssa, ja hänellä ei ole varaa laittaa lapsille aina lainkaan juhlia, sillä kaikki rahat menevät arjessa selviämiseen. Miten pahalta se tuntuu äidistä, kun ei voi päästää lastaan kavereiden syntymäpäiville, kun ei ole varaa ostaa lahjaa tai lasta hävettää viedä huonompi lahja kuin muut vievät. Tai kun muilla kavereilla on ollut vuokratut tilat ja hienot kakut niin miltä tuntuu olla porukan ainoa, jolla on hyvin vähäeleiset juhlat ja jäätelöä kakun sijaan tms. Minusta lapselle on tärkeä näyttää että hänen syntymäpäivänsä on erityinen ja todellakin juhlan arvoinen, mutta ainakin omat lapseni ovat ymmärtäneet että ei ne hienot kaverisynttärit ole tärkeä asia lainkaan, vaan heidän merkityksensä on täysin muissa tekijöissä. Mielestäni blogeissa näkyvät kaverisynttärit luovat vain turhaa painetta ja eikö olisi hienoa, jos bloggaajat voisivatkin tehdä esimerkiksi jonkinlaisen syrjinnän vastaisen haasteen ja liputtaa yksinkertaisten, vähemmän materialististen lastenjuhlien puolesta.

Teen töitä vähävaraisten lapsiperheiden kanssa ja tavallaan olen todella vahvasti samaa mieltä. Mutta toisaalta se lasten eriarvoisuus näkyy niin monissa asioissa, harrastuksissa, vaatteissa, älypuhelimissa, ulkomaanmatkoissa… Mitä elämyksiä vanhemmat voivat lapselle järjestää, niin ettei se aseta toisia eriarvoiseen asemaan? Itse olen pyrkinyt tukemasn vähävaraisia lapsiperheitä mm. Hope ry:n kautta. Että mahdollisimman moni lapsi tässä materialistisessa maassa saisi edes yhden lahjan jouluna ja syntymäpäivänä. Ja yritän omalta osaltani puhua omille lapsille siitä, mikä on synttärijuhlissa ja kaverisuhteissa tärkeää. Olinkin pakahtua ylpeydestä, kun 10-vuotias ilmoitti synttärikutsussa haluavansa kavereilta vain itsetehdyn lahjan/kortin. Poika saikin sitten yhden äidin tekemät villasukat, mahtavia piirustuksia, kaverin leipomia keksejä. Näistä asioista kannattaa puhua lasten kanssa avoimesti. Lapset ovat usein materialisteja, mutta usein tätäkin enemmän empaattia ystäviä.
Toivoisinkin, että enemmän mietittäisiin, mitä voidaan tehdä eriarvoisuudelle, joka näyttäytyy terveydessä ja koulutustasossa…

Annaman ja Vierailija.

Syrjinnän vastainen haaste olisi ihana blogiin. Kuitenkin se, miten järjestän äitinä juhlat ei ole – vaikka kuvia sieltä onkin blogissa – ”blogihaaste”, vaan ihan tavallista elämää. Valintoja, joita äitinä olen tehnyt. 

Tuo eriarvoisuus ja se, miten voisi tehdä asiat oikein on NIIN iso haaste. Voi kun kukaan lapsi ei joutuisi kohtaamaan kurjaa oloa esimerkiksi toisen lapsen synttäreistä :/

Kyllä se vaan niin on, että hyvä on oppia jo lapsesta pitäen siihen, että aina on ollut ja aina tulee olemaan eri palkkaluokkien vanhempia ja niiden lapsi. Kyllä sitä rahaa saa käyttää, jos sitä on. Ei se hautaan kuitenkaan mukaan tule. Ja enimmäkseen ne rahat omalla työllä hankitaan. Suomessa ilmaiset koulut, joten mene ja opiskele ammatti, jossa tienaat hyvin. Turhaa paapomista sulkea lasten silmät siltä. Kyllä se jossai vaiheessa karu totuus tulee vastaan.

Ihanat synttärit!<3

Ihan kamalasti sanottu! Ei kukaan vain ”mene ja opiskele”- tiesitkö että lasten koulutukseen vaikuttaa eniten vanhempien sosioekonominen tausta? Lisäksi korkeakouluihin on todella vaikea päästä ja kaikilla ei edes lähtökohtaisesti ole varaa opiskella pitkiä aikoja jos vanhemmat eivät pysty tukemaan. Eikä opiskelemaan pääseminen todellakaan aina ole mahdollista vaikka kuinka yrittäisi ja tekisi töitä sen eteen. Mua harmittaa ihan älyttömästi tää asenne että kuka vaan voisi opiskella korkeapalkkaiseen ammattiin.

Kyllä mä toivoisi kaikille lapsille tasavertaisia oloja. Se lienee mahdotonta kuitenkin. 

Kylläpä synttäriasia herättää suuria tunteita! Näistä kommenteista hoksaa, ettei ole yhtä tapaa tehdä oikein – aina menee jonkun mielestä vikaan.

Mä oon kyllä samoilla linjoilla siitä, että jos arkena syö terveellisesti, niin juhlien tarjottavat ei keikauta kenekään ruokavaliota epäterveelliseksi. Tai sitten pitää ainakin juhlia monta kertaa viikossa. Ehkä joillakin on vaan superpaljon kekkereitä?

Meillä oli 3-vuotissynttäreillä tarjolla jätskibuffet, josta jokainen sai valita haluamaansa jätskiä ja koristella sen kastikkeilla, erilaisilla strösseleillä ja niin halutessaan vaahtokarkeilla. Musta se oli loistava idea, helposti gluteeniton ja erilaisilla jätskeillä vielä maidotonkin. Lapsista oli hauskaa tehdä annoksia. Näitä kommentteja lukiessa tajuan, että meillä olikin köyhät ja vielä epäterveelliset tarjoilut 😀

Loistava kommentti! Tällaisesta itseironiasta tykkään!! 🙂

Tämä kaverilahja on asia, joka sapettaa myös minua. Siksi tekstissä tuo ”palaan asiaan myöhemmin -huomio”. Palaan asiaan vielä tänään 🙂

Vastaa käyttäjälle Karoliina Sallinen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X