Mikä joulu! Heräsin aattoaamua edeltävänä yönä kolmelta, enkä saanut enää unta. Liekö jännitti joulupukki vai mikä, mutta kun hyppäsin ystäväni kyytiin seitsemältä kohti F:n hakemista ja Keski-Suomea, olin ehtinyt valvoa jo useamman tunnin. Aikaisin lähtemisessä oli ideaa. Ruuhkaa ei ollut laisinkaan ja pimeässä aattoaamussa ajamisessa oli vähän jopa taikaa. Olimme perillä Hankasalmella, jossa jo muu perheeni odotti meitä, ennen yhtätöistä.
Aatto eteni, kuten aatot yleensäkin etenevät. Tosin tänä vuonna piti ottaa pikkuiset torkut, jotta jaksoi iltaan asti. Kirkko, hautausmaa, saunat, ihanaa ruokaa ja pukki. Kyllä oli mahtavaa huomata, kuinka paljon F on kasvanut ja kehittynyt vuodessa. Ei yhtään hepulia vaan rauhallista odotusta. Lahjojen jaossakin hän jaksoi odottaa aina vuoroaan. Tulipa hyvä mieli!
Olin ollut ilmeisen kiltti tänä vuonna, kuten kyllä koko muukin sakki. Tuli niin ihania, kekseliäitä ja hauskoja lahjoja. Niistä lisää myöhemmin.
Mutta nyt hyppäämme autoon ja kohti mökkiä. Siellä ajateltiin vähän laskea pulkalla, lämmittää puusauna ja paistaa iltapalamakkarat tikun varressa takassa. Ihan kuten pienenäkin aina tehtiin.
Kuinka teidän joulu sujui?
-Karoliina-
Kommentit (8)
Miksi F näkyy edelleen blogisisi ja muiden somekanaviesi kuvissa, vaikka sanoit jokin aika sitten ettei näin enää tulisi olemaan?
Toivottavasti lapsi saa jouluperinteet nimenomaan aattoillasta kummankin vanhempansa luota. Ei kai äidllä ole siihen yksinoikeutta?
Joulu on muutakin kuin aattoilta! Tuntuu, että aikuisetkin hairahtuvat siihen ajatukseen, että vain aattoilta on jotain ja vain se on merkityksellistä. (Lahjat????) Omassa perheessäni on usein vietetty aina syystä jos toisesta monia ”aattoja” enkä ole siitä sen kummemmin kärsinyt, päin vastoin, olen erityisesti lapsena kokenut sen rikkautena ja etuoikeutena! Jännitys ja ilo monta kertaa!! Mutta jopa enemmän iloa ja mukavaa tekemistä on ollut niinä muina vapaapäivinä ulkoillessa ja leikkiessä. Ja eiköhän noin kasvatuksellisestikin ole hyvä kasvattaa lapsi kokemaan joulu kokonaisvaltaisesti kaikkine siihen liittyvine perinteineen ja riemuineen.
Mistä muuten käsitys ”yksityisoikeudesta” – tuli vain mieleeni… Myös toisen vanhemman blogissa kysyttiin samaa asiaa jokunen aika sitten, johon hän vastasi, että kahden aaton systeemi on heillä ollut perinne jo aikasemminkin (ja ilmeisesti nimenomaan näin järjesteltynä näissä paikoissa), ja he ovat nähneet hyväksi jatkaa samalla kaavalla. Kummallista vastakkainasettelun lietsomista minusta täällä kommenteissa jollain tavoin nähtävissä edelleenkin…. Toivottavasti se vähitellen loppuu.
Kiitos huolenpidosta, mutta tässä – kuten muissakin asioissa – on asiat, käytänteet, juhlanvietot ynnä muut mietitty yhdessä ja lapsen edun mukaisesti. Joulussa lapsen etu lienee se, että juhlaa vietetään, kuten aina ennenkin tähän asti. Toisessa mummolassa 23.pv, toisessa 24,pv.
Ja mukavaa tosiaan olisi, jos vuoden 2017 kommenttihenki olisi iloinen ja positiivinen!
Pakko vielä kommentoida (aikaisemminkin kommentoin), että iloisellä ja positiivisuudella et tarkoittane vain samaa mieltä olevia kommentteja, vaan eri näkökulmia asioihin? Sillä sehän on ratkaisevaa, KUINKA JA MISSÄ HENGESSÄ ne kommentit esittää, eikö? Riidan lietsominen ja keskustelu ovat eri asioita, ainakin minusta.
Juuri niin! Eri mieltä saa olla ja sitä kai kukaan ei halua karsia. Menisi niin sanotusti keskusteluilta vähän pohja.
Se, että järjestelmällisesti haluaa iskeä negatiivishenkistä vastakkainasettelua tai ilkeillä, on toinen asia. Mutta nämä kaksi asiaa kyllä varmasti jokainen erottaa toisistaan 🙂
Hän sanoi, että lapsen KASVOKUVIA ei e nää näy blogissa eikä instagramissa. Luulisin, että tämä sen vuoksi, että ei niin sitten tunnistettaisi, kovasti kun näyttää kiinnostavan lukijakuntaa. Vaikea taitaa ollakin perheblogia pitää, jos tärkein perheenjäsen pitäisi rajata kuvista kokonaan pois….
Hyvää joulumieltä vain sinnekin. 😉
Juurikin niin. Sanoin, ettei kasvokuvia tule näkymään 🙂