Kolmistaan

Vuoden viimeinen! Nyt on aika luvata ja toivoa!

Teksti: Karoliina Pentikäinen

 

Joinakin vuosina tämä lupausten tekeminen on ollut paljon helpompaa kuin nyt. Johtuu ehkä siitä, että edessäni häämöttää mitä todennäköisemmin vuosi, jolloin elämä muuttuu taas monella tavalla ja useakaan asiaa ei voi ollenkaan vielä ennustaa. F aloittaa esimerkiksi koulun ja kaipa tätä omaakin tulevaisuutta on taas monelta osalta rakennettava.

Silti minä rakastan tätä vuoden vaihtumista. Uutta starttia. Koska vaikka vuoden vaihtuminen on oikeasti vain kalenteritekninen juttu, on silloin mahdollisuus aloittaa monikin asia alusta. Minulle sellainen konkretia oikeasti toimii. Luo pontta ja inspiroi.

Päätin, etten tee varsinaisia lupauksia, koska lupaus kuulostaa tähän väliin liian ankaralle. Varsinkin, kun yritän olla vähän armollisempi itseni suhteen. Mutta sen sijaa teen toiveeni vuodelle 2017.

Liikkuisitko, hyvä nainen? Te blogini vanhat lukijat varmasti nauratte tälle, koska olenhan niin monta (kymmentä) kertaa aloittanut kuntoilun ja lopettanut hetken päästä kuin seinään, mutta nyt olisi melkein pakko alkaa tehdä tälle kropalle jotain. On myönnettävä, etten ole enää nuori tyttö. Vartalo ei pysy matkassa enää itsestään, eikä terveys ole itsestäänselvyys. Tiedän, että edelleenkin ajan löytäminen liikkumiselle on TODELLA suuri haaste, mutta minähän rakastan haasteita. Lenkkien lisäksi (joita pitäisi pidentää ja tihentää) päätin, että otan SALIKORTIN! Huhhuh! Ekan kerran sitten vuoden 2010.

Mitäpä jos vähän konmarittelisit? Vaikka kirjoitinkin syksyllä siitä, miten konmaritus on mielestäni osittain vain onnettomien ihmisten yritys hallita omaa elämäänsä, on myönnettävä, että pieni karsiminen – onnellinen tai onneton – tekee hyvää aina tasaisin väliajoin. Vaatekaappini on tällä hetkellä täysi katastrofi. Tiedän, etten pysty vuosia sitten haaveilemaani minimalistiseen vaatekaappiin vain muutamine vaatteineen – olen tajunnut rakastavani erilaisia, eri tyylisiä ja hassuja vaatteita liikaa – mutta nyt kaapeistani löytyy myös paljon sellaisia vaatteita, joita en käytä oikeasti koskaan. Ne on saatava ulos, jotta lempparit pääsevät paremmin esille. Ja niitä muistaa ylipäätään käyttää!

Muistapa keskittyä olennaiseen! Elämässä on aina asioita, jotka huolestuttavat, surettavat tai ärsyttävät. Mutta jos niille antaa vallan, häviää kaikki se ihana, iloinen ja elämisenarvoinen ympäriltä, vaikka sitä olisi kuinka paljon. Tämän vuoden tavoite onkin keskittyä vielä enemmän hyvään ja antaa huonolle sen ansaitsema paikka (eli hyvin pieni nurkkapaikka jos sitäkään).

Olethan rehellinen, edelleen? Vuosi 2016 oli todistus – taas kerran – siitä, kuinka omaa sydäntään kuuntelemalla ei voi mennä mönkään. Haluan nähdä, mitä oman itsensä kuunteleminen ja niihin elämän aidosti tärkeimpiin asioihin keskittyminen vielä voikaan saada aikaan. Veikkaanpa, että tällä taktiikalla paljon puhuttu sisäinen rauhakin voisi olla ihan vakio-olotila. 

Mitä lupauksia tai toiveita sinä teet? 

-Karoliina-

Kuvat: Janita Autio // Stailaus: Ida Nyrhinen // Asu:Ivana Helsinki 

Lue myös

X