Minä olen asunut elämäni kolme ensimmäistä vuotta rivarissa, ikävuodet 3-19 omakotitalossa ja siitä eteenpäin kerrostalon syövereissä. 16 vuotta siis omakotitaloeloa, lähes sama aika päällekkäin, rinnakkain ja ahtaasti asumista kaupungissa.
Kysyitte minulta vähän aikaa sitten, mikä kerrostaloasumisessa on hyvää ja mikä taas huonoa. Helpostihan tästä tulee myös tällainen maaseutu-kaupunkiasettelu, mutta se kai on aika luonnollista. Vaikka en ole lasta kasvattanutkaan omakotitalossa, saa tuolla mummolassa maalla vieraillessa vähän näkökulmaa myös siihen, mikä omakotitaloasumisessa olisi lapsen kanssa kätevämpää. Tällaisia asioita tuli mieleeni:
KERROSTALOASUMISEN PLUSSAT:
+ Yhteisö, jonka ympärillä elää. Minulle se tuo turvallisuutta ja elämisen tuntua, kun naapurista kuuluu ääniä. Minua karmii edelleen olla lapsuudenkodissani, keskellä peltoja ja pimeää, yksin, koska mielikuvitus alkaa laukata aivan eri tahtiin kun äänteen ja katuvalojen keskellä.
+ Helppous ja taloudellinen turvallisuus. Kun jotain menee rikki, voi soittaa huoltoyhtiöön. Ja jos jotain menee isosti rikki, maksaa sen vuokranantaja tai omistusasunnossa kulut jaetaan koko taloyhtiön kesken.
+ Sähkö- ja vesimaksut todella kohtuullisia.
+ Yleensä kerrostalot ovat lähellä muutakin elämää. Kerrostalosta pääsee elämän keskelle kätevästi. Bussit liikkuvat oven edessä, ulkona on muitakin ihmisiä, puistoissa lapsia ja tapahtumat aivan kivenheiton päässä.
+ Hyvällä tsäkällä lapsella on samassa rapussa leikkikavereita, itsellä ystäviä. Helpottaa kummasti!
+ Pihan kolaamisen, lehtien haravointiin ja muihin ulkotöihin ei mene aikaa.
KERROSTALOASUMISEN MIINUKSET:
– Tilaa on (yleensä) vähän,
– Lasta ei uskalla päästää niin pienenä yksin ulos.
– Ei omaa pihaa.
– Joskus ahdistaa, että omassa kodissa ei saa (tai ei SAISI) meluta niin paljon kun haluaa.
– Tuntuuko kerrostalo kuitenkaan lopulta aivan kodille? Vaikka nyt se onkin oiva ratkaisu, olisi vaikeaa kuvitella, että vaikka 50-vuotiaana asuisin vielä kerrostalossa.
Millaisia plussia ja miinuksia löydät kerrostalo-, rivari- ja omakotitaloasumisesta?
-Karoliina-
*Kuvat: Pixabay
Kommentit (4)
Kiinnostava keskustelunaihe! Mäkin oon viettänyt lapsuuteni lähes kokonaan rivi- ja omakotitalossa ja sieltä on jotenkin juurtunut sellainen ajatus, että oma talo on joskus itsekin saatava. Nyt tyytyväisenä kerrostaloasukkina olen alkanut hieman kyseenalaistaa ennen niin jyrkkää kantaani ja miettiä, haluaisinko OIKEASTI oman talon vai onko se vain tällainen ”opittu malli”, jonka mukaan pitäisi elää. Tällä hetkellä ajattelen, että kerrostaloasumisessa ei todellakaan ole mitään vikaa: olen samaa mieltä kaikista mainitsemistasi plussista ja tilan vähyydenkin voi helposti kääntää eduksi, kun ajattelee, että sittenpähän ei tule kerättyä turhaa roinaa. Mikäs siis täällä kaupungin sykkeessä elellessä, kaikki toimii!
… tässä iässä. Olen siis erittäin tietoinen myös siitä, että lapsettomalle 25-vuotiaalle kerrostaloasunto kaupungin keskustassa on the place to be. Luulen kuitenkin, että vaikken enää naiivisti ajattelekaan omakotitalon olevan automaattinen ratkaisu kaikille perheellisille, saatan alkaa kaivata omaa pihaa ja rauhaa viimeistään siinä vaiheessa, kun mahdolliset lapset kasvavat vähän isommiksi. Samoilla linjoilla siis ollaan, mitä tulee ”lopulliseen kotiin”! Kyllä oma onnellinen lapsuus ”maalla” kannustaa tavoittelemaan samaa myös omalle jälkikasvulle 🙂
Omakotitalossa on ainakin se plussa, että pyykkikonetta voi pyörittää yöllä. Monen pienen lapsen kanssa osaan myös arvostaa sitä, että pienetkin voi laittaa pihalle keskenään tai ainakin siksi aikaa, että puen myös itselle. Ainakin meillä myös omakotitaloalueella on jonkun näköistä yhteisöllisyyttä, lapsille on kaverit heti tien toisella puolella ja naapurin kukat käydään kastelemassa lomareissujen aikana, käydään lainaamassa kananmunia ja postilaatikolla vaihdetaan muutama sana melkein joka päivä.
Ulkotöistä on tietysti monta mielipidettä, mutta sopivan kokoisen pihan lumityöt tai lehtien haravointi on ihan tosi mukavaa puuhaa 🙂
Omaan mieleeni on luhtitaloasuminen. Vaivojeni vuoksi en kykene hoitamaan pihaa, joten toinen eli ylin kerros olisi siis se hyvä itselle. Luhtitaloissa yleisesti rauhallista, kalliimpaa tosin kuin kerrostaloissa pääasiassa. Yleensä rakennetaan maaston lähelle, joka sopii itselle enemmän kuin hyvin.
Olen miettinyt paljon samoja asioita. Lapsuus meni 50:50 kerrostalossa sekä omakotitalossa. 16-vuotiaana muutin omilleni. Niin skutsissa, että lähikauppaan oli matkaa 8 km. Rivarissa en ole asunut koskaan itsekseni, ainoastaan kerrostaloissa. Mieheni asuu taas paritalossa, joka myöskin on mielenkiintoinen konsepti. Silti uskon, että tulevaisuudessa hommaan mielummin itselleni kesämökin järven rannalta ja pysyn muuten kerrostalossa. Mukava pakopaikka landelikalle, joka välillä ahdistuu myös kaupunkikerrostaloelämästä.