Viimeinen päivä 31-vuotiaana. Ja elossa!

Huomenna minä täytän 32 vuotta. Olen jo ihan rehellisesti kolmekymppinen. Aikuinen nainen, äiti, avovaimo ja työntekijä, jonka palkkakuitissa lukee jo toisen vuosilisän (eli IKÄLISÄN!)merkki.

Muistan, kuinka pelkäsin joskus lukioikäisenä vanhenemista. Ajattelin, että yli 25-vuotiaana ei ole enää elämää. Että kaikki asiat on tehtävä heti nyt, koska myöhemmin ei enää voi. Mutta hitsi vieköön: Myöhemmin sitä vasta voikin! Aika moni elämän osa-alue tuntuu vain parantuvan vanhetessa, joten mietin, miten pysyn nahoissani, jos sama meininki jatkuu tämmöisenä tästä eteenpäinkin.

Kun tuossa äsken mietiskelin, mikä muu kuin hauskuuden lisääntyminen ikääntymisessä on hyvää, meinasin ihan vähän valehdella. Meinasin nimittäin jostain syystä kirjoittaa, että näin vanhetessa sitä tuntee itsensä. Buhhahhaa! Hölmö ja valheellinen klisee, ainakin minun tapauksessani. Sanoisinkin ennemmin, että näin kolmekymppisenä tunnen itseni niin, että tiedän, etten koskaan tunne edes itseäni kokonaan. Että uudet elämäntilanteet, ihmiset ja ilmiöt tuovat jatkuvasti esille minusta asioita, joista en tiennyt mitään, ja jotka yllättävät jopa minut. Tämän asian havaitseminen hämmensi minua aluksi. Mutta nyt, kun olen tajunnut, että oma keskeneräisyys mahdollistaa vaikka kuinka monien uusien asioiden oppimista ja ymmärtämistä, tuntuu tämä tilanne aika mahtavalle.

Minusta kolmekymppisenä on ihanaa myös se, että tuntuu, että olen asian ja elämän ytimessä. Enää ei tarvitse odotella monienkaan isojen asioiden tapahtumista, mutta toisaalta mitkään tärkeät asiat eivät ole vielä kokonaan takanakaan. Tuntuu mahtavalle olla juuri tässä hetkessä, näiden ihmisten ja kokemusten kanssa.

Huomenaamuna herään 32-vuotiaana. Ja minusta tuntuu, että olen onnellisempi kuin koskaan kaksi- tai kolmekymppisenä, vaikka elämääni on tähänkin asti mahtunut monia hienoja vuosia ja hetkiä. Kutsuisin sitä kehitykseksi ja elämän ihmeellisyydeksi.

Joten te junnut: Ei huolta! Vanhetkaa rohkeasti. Haastakaa itsenne, etsikää onni, älkää tyytykö vähään, rakastakaa, juhlikaa, oppikaa , viisastukaa ja älkää missään tapauksessa miettikö annosten kalorimääriä vaan tilatkaa toinenkin viinilasi tai kakkupala, jos siltä tuntuu. Koska mikään ei ole niin mahtavaa kuin elää. Niin, että elää.

-Karoliina-

Lippis, BikBok // paita, Uhana Design // housut, Carlings