Kolmistaan

Hyvästi Helsinki, moro Tampere

Teksti: Karoliina Pentikäinen

”Se tulee olemaan sitten aikamoinen postaus”, sanoi kaverini, imaisi pirtelön pillistä ja viittasi siihen, kuinka kertoisin F:n ja minun muutosta A:n kotiin Tampereelle. 

Niin tästä pitikin tulla. Listaisin useamman illan perusteluja kuin jotakin hakemusta varten ja kirjoittelin, kuinka muutto olisi hyvä tehdä ennen lapsen kouluikää, kuinka tukiverkko olisi lähellä, miten voisin nyt työskennellä kotona ja niin edelleen ja niin edelleen. Lopulta deletoin kaikki. (Ilmeisesti uusi postaustyylini, kun on tullut viime kuukausina tuhottua postaus jos toinenkin.)

Aloin miettiä, kenelle niitä perusteluja oikeasti kirjoittaisin? Itselleni, perheelleni, ystävilleni? En, en ja en. Meidän ja heidän kanssa asiat on käyty läpi ja punnittu jo satoja kertoja. Syyt ja seuraukset. Mahdollisuudet, ilot ja onni. Muutot, muuttolaatikot ja muutokset. 

Joten päädyn nyt sanomaan tähän väliin vain: ”Moro Tampere!”. Täällä sitä on useampi viikko jo asusteltu. Purettu tavaroita kaappeihin, tehty remonttisuunnitelmia, tallustettu uutta eskaripolkua, kauhottu entuudestaan tuntemattoman uimahallin vettä ja vaihdettu uusi puhelinnumero jos toinenkin. Totuteltu ruuhkattomaan ruuhka-aikaan, mustamakkaraan, morotteluun, littaan, rotvalliin ja pipaan. 

Voisi ajatella, että elämä muuttui nyt yhdellä kertaa. Mutta jos totta puhutaan, ei se muuttunut paria käytännön asiaa lukuunottamatta juuri mitenkään. Nyt on vain enemmän huoneita, sänky jonne mahtuu kaksimetrisen jalat ja kauppahalli, jonne tallustaa nopeammin. Yllättävää kyllä; Tampereellakin on arki, makaronilaatiikko ja työpäivät. Sitä tavallista, kaiken perustaa. 

-Karoliina-

Lue myös

X