Kolmistaan

Keskiviikon kuulumisia

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Ensin eiliseen muuttoilmoituspostaukseen. Tiesin tietysti etukäteen, että postauksen aihe tulisi herättämään keskustelua. Kiitos kommenteistanne. Yhteisesti voin tässä vaiheessa nyt vain todeta ja samalla vastata teille, että on hyvin ymmärrettävää, että aihe herättää tunteita eritoten siitä syystä, että olen ollut vaitonainen tietyistä elämämme käänteistä viimeisten vuosien aikana. Ja jos asioista ei puhu, jää niiden tulkinta faktan sijaan spekulaation varaan. En kuitenkaan tässäkään vaiheessa koe, että minun tulee perustella valintojani julkisesti, vaikka pieni osa elämästämme onkin kaikkien luettavana. Pääasia, että valintani eivät ole ristiriidassa lapsen etua tutkineiden viranomaisten tulkinnan sekä lainkirjaimen kanssa. Niin ja toki minun ja koko tukiverkkoni. Uskon, että tulee kuitenkin se hetki, kun kaikki tähän asti kerrottu ja myös ei-kerrottu tulee näyttäytymään aivan uudessa valossa.

No sitten kevyempiin aiheisiin. Tähän tavalliseen blogielämään. Vaikka joskus mietin, onko edes sellaista olemassa. Nimittäin tavallista blogielämää. Tuntuu sille, kuin tämänkin blogin sisällä olisi niin monta maailmaan. Sitä kevyttä hömppää, tavallista arkea ja syntyjä syviä. Mutta sitä kai se elämäkin on. Kaikkea sekaisin, limittäin ja päällekkäin.

Meidän keskiviikko on alkanut yllätykseen: Ulkona oli lunta! Iskin muutossa kaikki toppatakit jo varastoon, vaikka tuntuu sille, että ne olisi todellakin pitänyt ainakin minunlaiselleni vilukissalle säästää. Hyvin vaikea uskoa hellevappuun, joita iltapäivälehdet vielä viime viikolla lupasivat.

Muuten elämä on mennyt näitä kymmeniä ja taas kymmeniä laatikkoja purkaessa. Kun ei haluttu ostaa ihan kaikkia säilytyskalusteita Ikeasta, vaan entisöidä vanhoja saatuja ja Tori.fi:stä ostettuja, täytyy vaan olla kärsivällinen sen suhteen, että osa vaatteista ja tavaroista saa olla viikon jos toisenkin vielä laatikoissa.

F on ollut ihan paras (kon)marittaja. Hän on rankannut leluja, pelejä ja kirjoja niin tiukalla kädellä, että ei ole voinut kun ihailla: ”Varastoon, tänne, köyhille lapsille, varastoon, tänne, kirpparille”. Miten minä saisin samanlaisen draivin luopumiseen? Meinasin testata tuota varastoon-korttia. Että en edes laittaisi kaikkia kamoja suoriltaan myyntiin, kuten yleensä teen, vaan jättäisinkin harkintalaatikot ullakolle. Jos en sitten kaipaile mitään sieltä kuukausiin, voin kai hyvällä omatunnolla luopua niistä.

Ihanaa iltaa! Meille tuli juuri Torin kautta ihana 50-luvun liinavaatekaappi, johon alan latoa juuri vaatteita.

-Karoliina-

Lue myös

X