Metsä ei todellakaan aina vastaa, kuinka sinne huudetaan. P#skimmat sanonnat, osa 1.
Olen kertonut jo aikaisemminkin, että minä olen oikea iskulause- ja quote-fani. Minusta on maagista – samalla tavalla kuin runoudessa – kuinka muutamaan virkkeeseen, joskus jopa yhteen, voi kiteyttää niin paljon viisautta. Kokonaista elämää ohjaavan moton, elämänmuutokseen kannustavan rohkaisun tai kiteytyksen siitä, mitä olet tuntenut, mutta jolle ei ole löytynyt sanoja omasta sana-arkusta.
Mutta samalla, kun maailma on pullollaan hyviä iskulauseita, on niiden vastapainoksi myös kymmeniä ihan surkeita. Olen viime vuosien aikaan miettinyt niitä huonoja iskulauseita aika paljon. Ja vaikka kuinka suomen kieli onkin lähellä sydäntäni, täytyy sanoa, että monet niistä meidän kansamme perinteisistä sanonnoista ovat aivan todella huonoja.
Metsä vastaa kuin sinne huudetaan – Täyttä soopaa. Todellakaan ei aina vastaa. Joskus se huutelee ihan mitä sattuu tai sitten ei päästä ääntäkään. Kerronpa nyt, miksi olen tullut tähän päätelmään.
Jos miettii sanontaa metsä vastaa kuin sinne huudetaan, perustuu se siihen ihmiskäsitykseen ja maailmankatsomukseen, jossa ihminen on lähtökohtaisesti hyvä. Ja niin minäkin ajattelin, ihan hirmuisen monta vuotta, että elämä kohtelee hyvin, jos vain itse kohtelee sitä ensin oikein. Uskoin, että ihminen pystyy itse vaikuttamaan, millä sanoilla se metsä huhuilee takaisin ja kuinka ihminen tulisi kohdelluksi.
Sanonta sinänsä on aika ihana. Ja hirvittävän hyvä ohjenuoren useimpiin tilanteisiin. Totta kai usein kannattaa tarkastella omaa käytöstään silloin, kun tuntuu, ettei kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa mene ihan putkeen. Miettiä, mitä itse voisi tehdä paremmin ja missä itse voisi toimia toisin. Milloin itse on tyrinyt ja kuinka voisi ottaa toiset paremmin huomioon.
Metsä vastaa -sanonnan ansa on kuitenkin siinä – ja se ansa on muuten iso – että sanonta ei ota huomioon sellaisia ihmisiä ja sitä ihmistyyppejä, joiden tarkoitus on vain ja ainoastaan hyötyä toisista ihmisistä. Sellaisia, jotka eivät edes pyri dialogiini – metsän kaikuun – vaan ennemminkin pyrkivät tilanteeseen, joka on täynnä monologia. Heidän omaansa.
Näiden kaikkien omaa käytöstä ja positiivista elämän asennetta korostavien iskulauseiden ja ohjenuorien heikkous ja vaarallisuus piileekin siinä, että ihan oikeasti elämässä tulee välillä vastaan tilanteita tai ihmisiä, joiden käytökseen tai kohteluun ei voi itse vaikuttaa. Ei, vaikka kuinka kohtelisit itse muita, kuin toivoisit itseäsi kohdeltava. Huutelisi metsään kuinka kauniita sanoja hyvänsä. Tiedän lukuisia ihmisiä, joiden elämä tai ainakin osa siitä on perustunut toisen tai toisten ihmisten miellyttämiseen oman hyvinvointinsa kustannuksella. Ja kuinka he ovat silti kokeneet, että heidän tulisi olla jatkuvasti kiltimpiä, suopeampia ja joustavampi.
Nämä ihmiset ovat jääneet ikään kuin metsä vastaa kuin sinne huudetaan -sanonnan vangiksi siten, että ovat uskoneet huonon kohtelun ja ruman metsän kaiun olevan heistä itsestään kiinni. Heidän oman olemuksensa tai käytöksensä vikaa.
Mutta kaikki metsät eivät vastaa kaiulla. Joskus metsässä on seinä, joka sulkee kaikki muut äänet ulos. Ja puiden kyljessä sellaiset äänentoistolaitteet, joilla huudellaan vaan omia rumia sanoja takaisin. Silloin viisautta, siellä metsän laidalla, on tajuta kerätä omat retkivehkeet ja vaeltaa muualle.
Vanhassa vara parempi, vaan ei aina. Kuka keksisi uuden sanonnan vanhan tilanne? Metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Paitsi silloin, jos metsän puut ovat lahoja?
-Karoliina-
Kuva: Pixabay
Jaa oma kokemuksesi