kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 18.07.2017

Mitä sä siellä Hankasalmella oikein teet?

Teksti
Karoliina Pentikäinen

Olemme olleet F:n kanssa Hankasalmella perjantaista asti ja vielä tovi jäljellä. A kävi viikonloppuna myös täällä kunnes hänen tuli taas lähteä takaisin Tampereelle omiin hommiinsa. Olemme viettäneet lähinnä aikaa vanhempieni ja siskoni ja tämän miehen kanssa, jotka olivat niin ikää tulleet Tampereelta tänne mökkeilemään. Tänään näin Auroora-siskoni Jyväskylässä.

Kun olin lähdössä viime viikolla Hanksulle, kaverini kysyi, mitä me oikein tehdään täällä. Olen joskus ennenkin saanut kyselyjä siitä, mikä minua vetää maalle. Miksi haluan käydä vielä näin aikuisenakin vanhemmillani melkein joka kuukausi, kesällä useamminkin.

Minusta kysymys on tavallaan aika hassu. Koska en oikeasti näe mitään niin luonnollisena kuin perheen kanssa olemista. Toisekseen minusta on hirveään tärkeää, että kaupungissa syntynyt ja kasvanut F saa isovanhempiennäkemisreissun plussaksi vielä elää oikeaa maalaiselämää: juosta ulkona paljain jaloin, syödä metsämansikoita suoraan pihannurkilta, katsoa itse kalastetun kalan perkaamista ja tutustua sellaiseen lapsuuteen, jollaisen minä sain elää.

Mutta siihen kysymykseen, mitä minä täällä maalla aina konkreettisesti teen, on aika selvät vastaukset. Nämä päivät Hanksulla kun osaltani pitävät sisällään aina tietyt perusspeksit, jotka olen vuosien saatossa maalla vieraillessa muodostanut.

HANKASALMELLA MINÄ AINA:

  • Käyn kirppiksellä. Suurin osa Viikon kirppislöytö -löydöistäni onkin tehnty Hanksalmen Aseman kirpparilta.
  • Nukun pitkään. Ja päikkäreitä. Se luksus on siinä, kun isovanhemmat ja F ovat niin tiivis porukka yhdessä, ettei kukaan huomaa, jos äiti vetelee sikeitä kymppiin.
  • Käyn saunassa. Talvella usein lapsuutenkotini sähkösaunassa. mutta kesällä ja joskus talvellakin meidän mökin puusaunassa, jossa on mielestäni maailman parhaat löylyt.
  • Näen mummoa. Toinen mummonihan kuoli toissa talvena, mutta onneksi toinen F:n isomummo on vielä hyvissä voimissa. Mummo tarjoaa herkkuja ja kahvia, tietysti. 
  • Juon kahvit useaan otteeseen kylän ainoassa kahvilassa. Ja syön jotain gluteenitonta hyvää – yleensä unelmatortun tai karjalanpiirakan – jotka valmistetaan hankasalmelaisessa gluteenittomassa leipomossa.
  • Laitan kynnet. Isäni kysyi viimeksi, kuinka usein lakkaan kynnet, kun näyttää sille, että teen sitä aina. Oikeasti teen sen kerran kuussa – juurikin Hankasalmella, jossa tuntuu olevan aikaa tämmöiseen vähän hömppäänkin.
  • Elän kuin teini. Jotenkin lapsuudenkodissa oleminen saa olemuksen muuttumaan matelevaksi teiniksi, joka unohtaa viedä astiat (valmiiksi tehdyn aterian jälkeen) tiskipöydälle. Saati täyttää sitä tiskikonetta.
  • Katselen järveä. Jännä juttu, miten sitä näin vanhemmiten on alkanut olla hirveän kliseinen. Järvelle tuijottelu ja auringonlaskun katsominen ovat yksiä parhaita juttuja kesässä. 
  • Kuljen samoissa rönttövaatteissa koko reissun. Unohdan nyppiä kulmakarvat, meikata tai laittaa hiukset. Sitten tuleekin ongelma, jos joku kutsuu minut jonnekin ihmistenilmoille Hanksu-reissun aikana. Joka kerta saa kyhäillä kaappien perukoilta jotkin edes vähäsen siistejä vaatteita muistuttavan asukokonaisuuden. Onneksi huulipuna pelastaa usein aika monelta tilanteelta.
  • Syön, syön ja syön. 

-Karoliina-

Kommentit (1)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X