Minulla on ollut melkein aina pitkät hiukset. Viime keväänä kuitenkin intouduin leikkaamaan ne polkkamittaan. Ihan vain hetken mielijohteesta.
Polkka oli aluksi ihanan raikas, mutta aloin kesän aikana kyllästyä siihen. En jotenkin näyttänyt mielestäni omalle itselleni siinä. Se, missä olin kuvitellut polkan tekevän freesimmän näköisen, aloin omasta mielestäni näyttää liikaa tädille. Varsinkin silloin kun kiharsin hiukset. Ja minähän rakastan kihartaa ja kiharoita!
En ollut koskaan edes kuvitellut ottavani hiustenpidennyksiä. Olen ajatellut niiden kuluttavan omaa tukkaa, jopa pilaavan ne. Olen ajatellut hiusten olevan myös todella kalliit, vaivalloiset ja feikin näköiset. Noh. Sitten eräänä päivänä tässä syksyllä Näppilän Noora tuli meille kuvaamaan, ja sain kuulla, että hällä oli (tuolloin) pidennykset. Mitä ihmettä? En olisi koskaan uskonut! Hiukset olivat niin luonnollisen näköiset.
Tästä tapahtumasta intoutuneena aloin selvittää, voisiko pidennykset sopia minullekin. Ja jos, millaiset pidennykset.
Juttelin asiasta monen pidennyksiä käyttäneen tuttuni kanssa ja kyselin asiasta myös kampaajaltani, The Loftin Sofialta. Ja niinhän siinä kävi, että maanantain päähäni ”ommeltiin” lettitekniikalla ihanat pidennykset. Ja tiedättekö mitä? En voisi olla tyytyväisempi. Rakastan tätä tukkaa, joka näyttää – vaikka koko luomu ei olekaan – juuri minunlaiselleni. Sille pitkälle, jollaisena olen tottunut pääni näkemään.
Me päädyimme Sofian kanssa tekemään minulle pidennykset letitystekniikalla, koska se tekniikka ei kuluta omaa tukkaa ollenkaan. Oma tukka saa kasvaa siis rauhassa pidennysten lomassa. Letteihin päädyttiin myös siksi, että ne näkyvät vähinten oman tukan seasta. Minä kun en missään nimessä halua tai edes jaksa alkaa asetella hiuksia pidennysten peitoksi. Pidennysten pitää joko toimia sellaisenaan, tai sitten en halua niitä laisinkaan. Lettien kanssa kuulemma peittelyongelmaa ei ole.
Nyt ei kun opettelemaan elämää pitkätukkaisena. Tai no: Jatkamaan siitä, mihin olen jäänyt. Totuttelua pitkät kutrit eivät varsinaisesti vaadi, koska ne ovat se oma olotilani. Sen sijaa pidennysten hoitaminen ja niiden kanssa toimiminen tosin vaatii opettelua. Esimerkiksi nyt en saa mennä enää litimärällä tukalla nukkumaan, kuten luomuletin kanssa tein. Pitää alkaa kuivaamaan hiukset.
Jos sinulla on mitä tahansa kysyttävää pidennysten otosta tai niiden kanssa elämisestä, vastaan mielelläni. Raportoin käyttökokemuksia, kun olen saanut elettyä näiden kanssa vähän kauemmin.
Ihanaa iltaa!
-Karoliina-
Kuvat: The Loft & Armando Trenquille
*Hiukset toteutettu yhteistyössä Sofia Soinin/ The Loft kanssa
Kommentit (6)
Moi!
Ihanat hiukset!! Todella.
Yhteen edelliseen postaukseen jäi kysymys että mitä paikkoja tai paikkaa suosittelisit mm pistos/täyte etc ottamiseen? :))
Onko mitään ns ylitse muiden?
Ois kiva kuulla!!
Kiitos!
Tosi onnistunut ja kaunis lopputulos munkin mielestä. Ennen kaikkea varsin luonnollinen muutos. Leikkasin muutama vuosi sitten hiukset tosi lyhyiksi, ja oman aikani tässä nyt kasvatellut. Vaikka se lyhyt olikin aivan ihana, oon itsekin aina ollut pitkähiuksinen, ja aloin kaivata sitä pitkää ja paksua leijonanharjaa. 😀 Itsekin monta kertaa tässä kasvatusprosessin aikana miettinyt pidennyksiä, mutta ilmeisesti mulla on niin paljon tätä omaakin tukkaa, ettei näyttäisi hyvältä. Ei siis vissiin auta kuin odotella, että oma kasvaa tästä vielä 🙂 Nähnyt jo pidempään unia pitkästä tukasta, joten ehkäpä tämä tästä vielä.
Kauniit!
Kauanko tällä tekniikalla laitettuja pidennyksiä voi pitää ja onko tekniikka kuinka paljon eri hintainen kuin esim. sinettipidennys?
Mun käsityksen mukaan letit on juuri se tekniikka, jota voi pitää pisimmillä huoltoväleillä. Ja huoltoon mennään, kun tuntuu, että tyvi on kasvanut liian pitkäksi, eli ts lettikohta tuntuu menneen liian alas.
Mä en valitettavasti osaa antaa vertailuhintaa muihin tekniikoihin. Suosittelen soittamaan Sofialla The Loftiin 🙂
Mua kiinnostaisi nämä samat asiat myös, pidennysten ottaminen kun käy haaveissa aina välillä ja tää vaikuttaa mielenkiintoiselta tekniikalta.
Onhan lopputulos nyt hirmu kaunis 🙂
Hitsi kun mä en tiedä 🙁