Mä rakastan unelmoida. Joskus oikein odotan hetkeä bussissa (jolla kyllä kuljen Tampereella hirveän harvoin) tai junassa. Jotta voin laittaa kuulokkeista musan täysille ja vaan unelmoida.
Minulla on elämässä monia isoja unelma. Sellaisia pitkän tähtäimen haaveita tai suunnitelmia. Mutta sen lisäksi huomaan unelmoivani jostain ihan pienistä arkisista asioista.
Unelmoidessa on se ihana, että ne tuovat päiviin kivaa positiivista tunnelmaa. Ja minulla ne toimivat usein myös konkreettisina tavoitteina. Harvoin unelmoin enää nimittäin sellaisia isoja ja pieniä, jotka eivät voisi hyvässä lykyssä joskus tapahtua. Nyt meillä ei ole mahdollista lähteä maailmanympärimatkalle, mutta ehkä joskus. Nyt ei ole mahdollista, että aivan joka viikko kotona kävisi siivoaja, mutta ehkä sitten joskus.
Listasin tähän ihan arkisen arkisia haaveita. Niitä, joilla on kiva fiilistellä. Ne, jotka ehkä joskus toteutuvat, mutta joiden ei ole pakko. Hyvä on näinkin.
10 arkiunelmaa:
- Kauppakassipalvelu. Vielä ei olla siihen kokonaan ryhdytty, mutta olisi ihan huippua, jos ei tarvitsisi käydä ruokakaupassa KOSKAAN.
- Siisti koti töistä kotiin tullessa. Vitsi olisi mahtavaa!
- Aamuisin aikaa lukea päivän lehti. Sinne se jää usein pöydän kulmalle nököttämään (minun osaltani).
- Langattomat kuulokkeet telkkariin. En jaksaisi ollenkaan kuunnella aamun lastenohjelmia.
- Kuivaushuone, jossa olisi sellainen puhallin, joka huristelisi pyykit hetkessä kuiviksi. Meillä on edelleen pyykinkuivaukseen liittyviä logistisia ongelmia.
- Auringonpaiste herätessä…tai edes kirkasvalolamppukello.
- Vähän vähemmän muuttuvia osia. Viime viikkoina olen rikkonut niin monta tavaraa, unohtanut niin monta asiaa ja muutenkin sählännyt, että kaipaisin pienen balanssin toimintaani. A:lla on tapana sanoa sählätessäni: ”Voisi sattua kenelle vaan.” Tarkoittaa sitä, ettei todellakaan voi sattua ihan jokaiselle.
- Enemmän päiviä, jolloin ei ole suunniteltua ohjelmaa. Tämä liittyy juurikin lapsen harrastuksiin. Jos päättäisin asiat itsekkäästi, lapsi ei harrastaisi yhtään mitään. Mutta…hän harrastaa.
- Takka. Se olisi niin ihana kylminä syysiltoina. Onneksi on sentään kasoittain kynttilöitä ja tuikkija, joita voi poltella.
- Energiaa ja aikaa A)siivota varasto loppuun ja B)organisoida seinänporausoperaatio. String-hylly ja esimerkiksi neljä taulua odottavat hetkeään päästä esille.
Oikeasti kun kirjoitin tätä listaa, piti miettiä unelmia aika kuumeisesti. Se lienee tarkoittaa, että asiat on aika kivasti!
-Karoliina-
P.S. Viitateen kohtaan 7. Kun nämä postauksen kuvat oli otettu, repäisin kenkääni juuttuneen lehden pois…sillä seurauksella, että käteni oli täynnä koiran kakkaa. Ja kun saavuin takaisin työhuoneelle, huomasin, että niin oli myös koko kengänpohjani. Jonka seurauksena lemu (ja työkavereiden pilkka) oli melkoinen. Voisi sattua kenelle vaan.
Kuvat: Armando Tranquille
Asu: viitta, Ivana Helsinki (saatu) // mekko, Aarrekid (saatu) // kengät, Dr.Martens // korviket, Uhana Design
Kommentit (2)
Mä en juuri nyt jaksaisi ihan oikeasti meidän arkea, jos pitäisi käydä kaupassa. Toki pieniä täydennyksiä pitää tehdä, mutta se iso 1,5 tunnin kauppareissu on poistunut viikko-ohjelmasta. Sen lisäksi, että se aika on vapautunut muuhun, on se vapauttanut hirvittävän määrän energiaa. Olin aina ihan rikki kauppareissujen jälkeen, kun se piti hirveessä kiireessä hoitaa ja viisi ihmistä kuluttaa kyllä ihan hirveästi kaikkea, etenkin kun neljä ihmistä on suurimmaksi osaksi kotona koko ajan. Joten ääni kauppakassille! Kaikki ei varmasti ole ihan näin fiiliksissä, mutta mut se pelasti pahimmalta uupumukselta.
Kauppareissut on kyllä uuvuttavia vaikka taloudesamme on vain kaksi ihmistä (tosin molemmilla hyvin erilainen ruokavalio) – uskon kans että kauppakassipalvelu olisi sijoittamisen arvoinen asia. 🙂 (Kuten myös varmaan ne lanagattomat kuulokkeet!)