kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 18.11.2017

Viihdyttävä pikkujouluvinkki!

Teksti
Karoliina Pentikäinen
7 kommenttia

Kaupallinen yhteistyö: Tampereen Työväen Teatteri

Minun on tullut viimeisen kuukauden aikana käytyä teatterissa enemmän kuin vuosiin. Ehkä koskaan. On ollut ihana sukeltaa erilaisten esitysten, tarinoiden ja mielialojen maailmaan. Istua teatterin penkkiin ja vaan nauttia siitä, mitä eteen tulee.

Kävin viime viikolla A:n kanssa katsomassa Jykevä on rakkaus, Agents -musiikkikomedian TTT:llä. Musikaali perustuu Seppo Saraspään romaaniin Ansiosidonnainen ja sen tarinaa rytmittää erilaiset kotimaiset iskelmähitit aina Agentsista Baddingiin ja Topi Sorsakoskeen.

Menin teatteriin sillä asenteella, että aion nauttia. Ja minä todella nautin! Vaikka itse näytelmän juoni ei ollutkaan mitenkään kovin yllätyksellinen, ei se ainakaan haitannut katselukokemustani. Oli ihana viihtyä! Kuunnella päähän soimaan jääviä musiikkiesityksiä, nauraa aidosti hauskoille jutuille ja tempautua hyvän mielen mukaan.

Jykevä on rakkaus kertoo Askosta, työttömästä raksaäijästä, jonka elämä ajautuu oudoille poluille rakkauden (ja kostean baari-illan) myötä. Vai toisinpäin? Lapin karut maisemat, Teboil ja Askon ystävät – Jatkoroikka ja Killeri – pitävät huolen siitä, ettei elämä käy tylsäksi edes 40-vuotissyntymäpäivien korvilla.

Vaikka esimerkiksi Jatkoroikkaa esittävän Jari Aholan roolisuoritus ja aivan loistava lauluääni ovatkin musikaalin parhaimmistoa, olen ihan hirmuisen iloinen siitä, miten hauskoja ja tärkeitä rooleja naisille oli tässä – helposti kovin äijäilylle kuulostavassa – näytelmässä annettu. Jykevä on rakkaus -musiikkinäytelmässä kun moni entuudestaan miesartistin esittämä hitti olikin laitettu naisen laulettavaksi. Niin ja koko näytelmän hulvattomin hahmo oli ehdottomasti Teboilin omistaja (Suvi-Sini Peltola), jonka roolisuoritus oli aivan uskomaton. 

Minusta Jykevä on rakkaus sopii talvi-iltojen viihtymiseen, pikkujouluihin, elämän ilon lisäämiseen. Se on hauska, lämmin ja täynnä energiaa. Mitä muuta sitä pimeimpään vuodenaikaan edes tarvitsisi? 

-Karoliina-

*Viimeinen kuva TTT:n kuvapankista 
 

 

Kommentit (7)

Hassua miten mielipiteet voivat erota näin radikaalisti. Kävin itse katsomassa ko. näytelmän muutama viikko sitten ja mielestäni se oli alimman luokan puskateatteria. Laulu kulki yliviereisesti etenkin ennen puoliaikaa, tauon jälkeen hiukan paremmin. Näytelmän kaikki biisit olivat muuten Agentsien ohjelmistosta vaikka moni tunnetuimmista jäikin puuttumaan. Juoni tässä pätkässä oli tosiaan olematon mutta eihän se aina maailmaa kaada. Sensijaan ”näyttelemisen” olematon taso vaikutti asiaan, samoin muutamat noloakin nolommat kohtaukset esim. loppupuolen pidennetty ”Borat”-kohtaus sekä juoppohulluus-kohtaus. Itse halusin vain painua läpi lattian silkasta myötähäpeästä.
Kommenttini ei ole kritiikkiä arvosteluasi tai sinua kohtaan, vaan lähinnä koska kokemuksemme erosivat toisistaan niin suuresti, halusin tuoda omankin mielipiteeni esille. Ammattimaisestihan pätkää on arvosteltu mm. Aamulehdessä, se löytyy helposti googlaamalla.
Teatterin iloa toivon sinulle jatkossakin, kokeile vaikka saman teatterin ”Viulunsoittajaa”, siinä TTT onnistuu paljon paremmin 🙂

Siinähän se teatteri ja muunkin kulttuurin rikkaus on että niistä voivat eri ihmiset löytää ihan eri tasoja, näkökulmia, funktioita ja niitä voi käyttää eri hetkinä eri tarpeisiin. Yksilö se on ”asiantuntijakin” omine näkökulmineen. Aamulehdessäkin:)

Helt rätt 🙂 etenkin Aamulehdessä sanoo nimim. Entinen Helsinkiläinen joka ei ole vielä tottunut Aamulehteen.

No nyt vastasin ihan samoin sanoin itse tuolla, mitä tänne oli kommentoitu. Anteeksit tahaton kopiointi!

 

Ja vielä Aamulehdestä –> musta sitä on niiiin paljon helpompi lukea kun Hesaria. Jotenkin omaan silmääni selkeämpi. 

Kun kyseessä on kaupallinen yhteistyö bloggarin ja teatterin välillä, lienee käytössä kirjoittamattomattomat säännöt siitä, mihin sävyyn näytelmästä kirjoitetaan. Kriitikot saanevat palkkansa jostain muualta kuin teatterilta 🙂

Noinhän se on kuin elävässä elämässäkin:asioista voi nähdä hyviä puolia tai sitten vaihtoehtoisesti tonkia esille surkeuksia. Yleensä asioissa kuin asioissa on molempia. Ja yleensä taiteellisia tuotoksia kriittisimmin arvioivat ne joilla on siihen jokin tarve.
Kyseistä kappaletta en ole nähnyt mutta yleisellä tasolla voisi todeta myös että niillä joilla on tarve esittää itsensä asiantuntijoina ( tai ehkä jopa ovatkin niitä) on myös suurin tarve esittää negatiivista kritiikkiä.

Blogi ei ole onneksi kulttuuriarvostelupalsta. Itse ajattelen, että on suuri onni kuulua ihmisryhmään joka katsoo esityksen ja yleensä nauttii siitä, viihtyy katsellen ja kuunnellen ja ottaa irti sen hyvän mitä siitä voi saada antamatta puutteiden häiritä liikaa elämyksen antia. Hyvä muuten elämänfilosofianakin.

Kolmeen edelliseen kommenttiin:

Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Yhtään vähättelemättä oikeita kriitikoita, olen itsekin sitä mieltä, että kulttuuri on tehty kaikkien nautittavaksi. Siksi kai mikään tulinta ei ole toista parempi tai huonompi. Siinä sen ihanuus <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X