kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 26.11.2017

Tyttäreni bloggarina ja graafikkona: Lapsi mukaan töihin -päivä

Teksti
Karoliina Pentikäinen
15 kommenttia

Meillä vietettiin perjantaina H23:lla todellista lapsi mukaan töihin -päivää. Toimisto oli täynnä meidän muksuja, jotka saivat testata, mitä me vanhemmat oikeasti teemme työksemme. He saivat esimerkiksi suunnitella Aallon leipomon leipäpussit ja …tai no. Annetaan minibloggari-graafikon itse kertoa ja näyttää. Seuraava teksti ja kuvat F:n itsensä käsialaa. 

tulin äitin töihin aamulla. miiro teki pastaa. teen leipä pusin. täällä oli 8 lasta. tein töitä.

-F-

Kommentit (15)

Hei! On kyllä aika tekopyhää, että omasta lapsestasi et julkaise kuvia blogissasi mutta muiden lapsista julkaiset! Vaikka olisi luvat vanhemmilta kunnossa niin silti kyllä ihmetyttää toimintasi! Ja vaikka kuvat ovat kuinka lapsesi kuvaamia, ei se tee julkaisusta yhtään sallivampaa!
Mielestäni lapsien, ei omien eikä varsinkaan muiden lapsien kuvat vaan kuulu some blogi maailmaan!

Pakko myöntää, että nuori bloggaajanalku onnistui hienosti kiteyttämään mikä päivässä oli olennaista! Mitä sitä turhaan sivukaupalla jaaraamaan, kun voi pariin sanaan tiivistää koko homman 😀 Ja kuvat oli huikeita, naperossa on selvästi ainesta <3
Lisäksi olis huikeeta nähdä, millaisen leipäpussin pienet avustajat päivän aikana suunnitteli!

Minä kiinnitin kuvissa huomiota ihan muuhun.

Oli tosi hauska päästä minusta ikään kuin lapsen pään sisään siinä, mikä päivässä on ollut kivaa tai olennaista. Kynät, sukat ja toiset lapset. Ja tekstikin on oikein osuva. Tosi hauska juttu! 🙂

Nuo kolme potrettia ovat oikeasti tosi hienoja valokuvia! Toivottavasti terkut menevät kuvaajalle itselleenkin. 🙂

Kiva postaus 🙂

Jos nyt tarkkoja ollaan, tämä ensimmäinen kommentoija ei mielestäni missään kohdassa kommentoi lapsesi tekemää työtä. Sen sijaan hän nostaa esille kysymyksen siitä, miten sinä blogin pitäjänä ja sen sisällöstä vastuussa olevana henkilönä suhtaudut lapsista otettujen valokuvien julkaisemiseen omassa blogissasi. Tämä on mielestäni ihan ymmärrettävä aihe nostaa esille, koska olet aiemmin ilmaissut selkeästi, ettet halua oman lapsesi naamaa tänne blogiin. Mielestäni nyt myös vastasit tähän kysymykseen aiemmissa kommenteissa oikein hyvin. Mutta että vaikka sävy oli kirjoittajalla toki tuohtunut, kommentin sisältö ei mielestäni vastaa sitä, miten ilmeisesti olet sen tulkinnut.

Hitto, paha mieli tulee sun puolesta, noiden ilkeiden kommentoijien takia.

Älä suotta! Mä olen ammattini valinnut, kommentoihin tapaan jo tottunut ja päättänyt, että minua ei hetkauta anonyymit ilkeilyt. Sitten kun on pokkaa tulla samalla levelillä avoimesti omalla nimellä ja naamalla kertomaan mielipiteensä, arvostan jo kovasti, oli sanoma sitten minun kannaltani kurja tai kiva. 

Ei mikään ole nykyisin pyhää. Lyödä saa ketä vaan ja missä tilanteessa vaan – jopa ekaluokkalaista joka on juuri julkaissut ensimmäisen oman tuotoksen suurelle yleisölle. Lyöjä lienee tekstin laadusta päätellen ollut aikaihminen ainakin iältään. Säälittävää.

Niin minustakin! Säälittävää ja surullista. Näissä tilanteissa täytyy muistaa kuitenkin se, että jokainen kertoo enemmän teksteillään itsestään kuin kenestäkään muusta. 

Karoliina. Minusta tuntuu kurjalta lukea jatkuvasti kielteistä kommentointia blogiisi liittyen. Kielteisellä en tarkoita kriittistä, minkä eron jokainen fiksu lukija varmaan ymmärtääkin. Tuntuu, että jotkin ovat ottaneet asenteekseen kyseisen tavan kommentoida. Ei kai kukaan nyt kuvittelekaan, että alan ammattilainen ei noudattaisi hyvää ja oikeaa käytäntöä kuvausasioissa! Ja niin kuin sanoit, niin tämä asia on jokaisen perheen päätettävissä. Sinä olet valinnut oman linjasi, muut myös omansa. Eihän tässäkään kai ollut kaikkien töissä olleiden lasten kuvia?

Itse sanoisin, että hyviä kuvia ja napakka teksti nuorelta bloggaajalta! Kiitos ! 🙂

Minustakin tuollainen käytös on kummallista. Ehkä moni anonyymi ”panttasi” vihaansa sen ajan, kun kommentointi oli kirjautumisen takana. Ja on nyt sitten innostunut, kun ei tarvitsekaan täyttää esimerkiksi omia sähköpostitietojaan.

Kritiikki on eri asia kuin ilkeily, kuten jo sanoitkin fiksusti! 

Minustakin erityisesti potretit olivat loistavia! 

*lapseni
*kurjalta

Olen julkaissut myös oma-ottamiani lapsikuvia aikaisemmin, joten kyse on – kuten jo tiesitkin – siitä, onko vanhemmilta lupa vai ei. Ja se taitaa olla ihan jokaisen perheen omassa päätöntävallassa. Lapsen opetteli bloggajan uraa muuten ihan aidosti ja hän esimerkiksi kysyi kuvausluvat kuvissa olevien lasten vanhemmilta, kuten olin häntä opettanut.

Tekopyhää on mielestäni se, että voi jakaa anonyymisti omia kommenttejaan lapsen kirjoittamaan ja kuvaamaan postaukseen. Olisi luullut, että moni olisi kokenut edes tämmöisen aiheen pyhäksi kirjalta kommentoinnilta. Mutta jokainen tyylillään!

Olen samaa mieltä, että kommentit voi sano kivasti ja rakentavasti jos on eri mieltä. Itseänikin jäi ihmetyttämään muiden lasten kuvat, vaikka vanhemmilta olisikin lupa. Ymmärsin, ettet julkaise kuvia omasta lapsestasi (ainakin osittain siksi) koska et voi tietää mitä hän miettii niistä vanhempana. Miksei tämä ajattelu yllä muihin lapsiin? Vaikka heidän vanhempansa olisivat antaneet luvan kuvien julkaisuun onko lapsesta silti kiva mahdollisesti löytää omia kuviaan vanhempana jonkun toisen, mahdollisesti itselle tuntemattoman ihmisen blogista?

Jokainen vastatkoon omista päätöksistään, joten en ala spekuloida sitä.

Omasta mielestäni on kuitenkin aivan eri asia julkaista satunnaisesti jonkin melko anonyymin ihmisen (lapsen tai aikuisen) kuva, kun sellainen, josta moni tietää, kuka kuvassa on. Esimerkiksi jos lapseni ei olisi koskaan tullut esille blogissa omana itsenään, ei minua haittaisi, jos hän olisi vaikka urheiluseuran mainoksessa naamallaan. Yhdestä kuvasta kun ei paljon tietoa revitä. Ei edes lapsen nimeä. 

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X