Kirjan deadline -päivä ja joulukuun odottelua

Marraskuun vika päivä. Enkä ole varmasti koskaan odottanut tätä päivämäärää näin kovasti. Tämä päivä on ollut se, johon olen tähdännyt koko syksyn ja nyt kun se on käsillä, on yhtä aikaa kauhistunut ja innokas olo. Tänään oli nimittäin kirjani deadline. Tähän päivään mennessä toisen kirjani, #vauvavuosi -romaanin, tuli olla valmis. Ja olihan se. Laskin tekstitiedoston aamulla matkaan ja toivon, että sellaisenaan se myös kelpaa ihan julkaisuun asti.

Nyt pyörittelen peukaloita ja mietin, mitäs sitten tehdään. Vaikea ajatella, että prosessi on ohi. Se, joka kulki kuitenkin niin monta kuukautta mielessä ja konkreettisesti näppiksillä. 

Tosin onpa tässä vielä pari asiaa hoidettavana ennen kuin voin alkaa lepäillä laakereillani. Olin nimittäin etukäteisesti ajatellut, että tästä päivästä lähtien viettäisin kuukauden niin sanottua pehmeää elämää. Olin suunnitellut viettäväni joulukuun hiljaiseloa, tehden vähemmän töitä ennen hullua (työ)vuotta 2018 ja sen kun vain hipsutelevani kohti pyhiä. Mutta niinhän siinä kävi, etteivät asiat mene aina ihan suunnitelmien mukaan. Tai siis olihan osasta näistä joulukuun alun suunnitelmistakin tietysti pieni etiäinen, mutta mukaan tuli muutama sellainen muuttuja, että nyt näyttäisi sille, että vielä viikko tulee painaa aikamoisella höngällä. Se niistä levoista vielä vähäksi aikaa. 

Viikonloppu menee nimittäin nyt ensi viikon töiden ennakoinnissa, siivoamisessa ja F:n synttärijuhlien järjestelyssä, joita vietetään suku- ja ystävävoimin sunnuntaina. Maanantaina olen aivan koko päivän puolestaan eräissä mainoskuvaksissa, joista voin kertoa lisää vähän myöhemmin ja tiistaina juhlitaan F:ää puolestaan kaverivoimin. Keskiviikkona on taas F:n koristurnaus ja jossakin välissä olisi kirjoitettava tätä rakasta blogia, otettava kuvia ennakkoon pariin postaukseen ja tehtävä pari muuta juoksevaa hommaa.Voi siis sanoa, että jouluun laskeutumisessa menee siis vielä hetki.

Muistatte muuten varmaan, kun pohdin, pitäisikö F:n synttärit järjestää sisäleikkipuistossa vai kotona. No, päädyimme kotiin. Ja sain omasta mielestäni aika megahienon suunnitelmankin järjestää kauhusynttärit kaikkine teemaan kuuluvine reksiviittoineen ja kauhukierroksineen täällä kodin ympäristössä Nyt tässä vaiheessa, kun kädet on aika täynnä, alan epäillä kuitenkin suunnitelmani järkevyyttä. Enhän minä ole lähtökohtaisesti mikään huvikierrosten järjestäjä tai ohjelmanumerotäti. On alkanut tuntua sille, että se HopLop olisi ehkä silti ollut fiksumpi ratkaisu, mutta katsotaan, miten meidän käy. 

Onneksi huomenna saa avata ensimmäisen luukun joulukalenterista. F:llä on perinteinen äitini hänelle ompelema joulukalenteri, jota täytämme päivä kerrallaan itse. Olisin halunnut täyttää F:n joulukalenterin luukut vain ja ainoastaan second hand -löydöillä, mutta hitsi kun noita Little Pet Shopeja ja Shopkinseja ei ole ollut saatavilla. Tai siis onhan niitä tietysti kirpparit pullollaan, mutta ei sellaisiin hintoihin, että leluja kannattaisi käytettynä ostaa. Jengi pyytää samaa hintaa kuin uusista kaupassakin. Ei mitään järkeä! Siksipä suurin osa kalenterin minileluista on nyt sitten suoraan kaupasta ostettuja. Tosin yritetään kyllä laittaa väliin mahdollisimman paljon myös elämysluukkuja – uimahalliretkiä, piparin leivontaa, mäenlaskua (toiveajattelua?) tai muuta mukavaa. 

Näiden höpinöiden saattelemana ihanaa marraskuun viimeistä! Olisiko tänään aika juoda jo vähän glögiä?

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Asu: By Emka / Inwear