kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 07.12.2017

Suomi 100...ja ihmiset vaan tyhmenee?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
30 kommenttia

Olen miettinyt jo pidemmän aikaa sitä, kuinka voi olla mahdollista, ettei typeryys, epäinhimillisyys ja suoranainen itsensä (ja kanssaihmisten) älyllinen aliarviointi ole enää nyky-Suomessa yhtään noloa. Jos renessanssi-ihmisen tavoite oli pyrkiä monialaiseen osaamiseen ja tietämiseen, 2000-luvun Suomessa älyllinen kilvoittelu ei ole kovinkaan trendikästä. Tuntuu vähän siltä, että moniakaan ei edes hävetä se, että heillä ei ole yleis- ja sielunsivistystä. Moni jopa alentaa itsensä tyhmemmäksi, mitä todellisuudessa on tai mihin todellisuudessa pystyisi.

Katselin eilen itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Ja kun hetkeä myöhemmin avasin vielä nettiselaimen, en voinut kun taas ihmetellä sitä tyhmyyden määrää, jota viihdemedia oli pullollaan. Iltapäivälehdet toisensa perään kertoivat, kuinka joku vierasta oli mokannut tai tehnyt asioita väärin. Monikaan näistä lehtien kertomista munauksista ei koskenut edes henkilön käytöstä, vaan ennen kaikkea heidän VAATTEITAAN. Me yritämme juhlia tässä 100-vuotiasta isänmaata, mukana kemuissa edelleen sodan käyneitä sankareita ja silti suurimmat otsikot huutavat pilkallisia ”muotiasiantuntijat tyrmäävät” tai ”lumikuningatar-lookissa huonoa makua”.

Minä ymmärrän varsin hyvin mielestäni viihdemediaa. Enkä todellakaan pidä sitä lähtökohtaisesti huonona tai huonojen tekijöiden tuottamana mediana. Päinvastoin! Jos miettii vaikka Spedeä, Peteliusta, Nina Lahtista, Paula Norosta tai lukuisia muoti- ja life style -vaikuttajia, tajuaa sen, että viihteen(kin) takana on aivan järjettömän paljon älyä, visiota ja raakaa työtä. Viihteellä on siis ihan yhtä lailla paikkansa, tekijänsä ja aikansa kuin jollakin vakavammallakin taiteella tai medialla.

Mutta. Miksi Suomessa niin usein varsinkin viihdemediassa jutut menevät negatiivisuuden kautta? Luultavasti kai siksi, että niille on pakko olla tilaus. Ei kai niitä muuten tehtäisi. Pohdin vaan, mitä meistä suomalaisista kertoo se, että yhteishengen ja ylpeyden sijaan me luemme (ja kirjoitamme) näitä tekstejä:

  • Muistatko vielä nämä Linnan juhlien mokat vuosien varrelta? En, mutta ilmeisemmin media on etsinyt pahassa hengessä kohuja ennenkin.
  • ”Valitettavasti Sirpakaan (Selänne) ei näytä olevan immuuni yleiselle juhlapukeutumisen pulmalle — vartalonmyötäinen mekko vaikuttaa olevan liian turhankin tiukka. — ” Ja sitten keskustelukentän kommentteja: ”Aivan järkyttävän näköinen.” Niinkö? Minusta Sirpa oli tyylilleen uskollinen, kantoi itsensä ihanasti ja hymyili valloittavasti.
  • ”Muotiasiantuntija kommentoi kärkkäästi: ”Ei varmasti jäänyt keneltäkään huomaamatta (kahden naisen samanlainen mekko)”. No minulta jäi. Tosin toisen mekon näin ja ajattelun, miten kaunis sen kangas olikaan. Ihan kaikilla ei voi olla Jukka Rintalan suunnittelema uniikkipuku ja kaupoissa kun usein on yhtä mekkoa useampikin kappale. 
  • ”Liian rohkea Linnaan (Jari Litmasen vaimon asu)”. Ahaa.
  • ”Eivät kuulu tämän tason tilaisuuteen (Seela Sellan, 80, asu)”. Okei.
  • ”Mitä he ajattelivat? Linnan flopeista voi olla yhtä mieltä.” Mielestäni aika montaa mieltä.

Jos jotain toivoisi Suomi101-vuodelle, niin sen, ettei tämmöisille lööpeille olisi enää minkäänlaista tilausta. Että tämmöistä shaibaa tarvitsisi kirjoittaa, koska kukaan ei sitä haluaisi lukea tai kommentoida. Että porukka iloitsisi niiden puolesta, jotka ovat ansainneet paikkansa Linnan juhlissa. Ja jos vaikka arvoitettujen tyyligurujen teilausten sijaan keskittyisimme kaikkeen siihen hyvään – upeaan maahan, hienoon juhlaan ja ihmisten juhlalaittautumiseen – positiivisen kautta.

Olen ylpeä suomalainen. Mutta iltapäivälehtiä ja niiden kommentteja lukiessa hävettää olla osa tätä sakkia, jonka talvisodanhenki on nyt aivan jossain muualla ja ainoa tarkoitus on ampua omia selkään. Ainoa tyylimoka eilisessä oli ottaa muutama suomalainen tuomitsemaan sakin toisia suomalaisia. 

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Lähde: Kaikki lainaukset suoria lainauksia Iltasanomista ja Iltalehdestä 6.-7.12.2017

Kommentit (30)

Amen. Minttu Vesalan haastattelusta päivän Hesarissa ””Jokainen ihminen, joka punaisella matolla kävelee, yrittää parhaansa. On saanut kutsun ja laittanut itsensä niin hienoksi kuin mahdollista. He ovat kaikki onnistujia, upeita! Shaming [häpäisy] pitäisi unohtaa kokonaan”, Vesala sanoo.”

Muuten samaa mieltä paitsi että siitä ei pääse mihinkään, että turkissomiste on automaattisesti floppi, ja suoranainen epäinhimillisyyden ja häpeän ilmentymä itsessään että mielestäni sen kantaja ansainnut aivan täysin kaikki parjaavat otsikot.

Todellakin samaa mieltä. Täysi floppi. Lisäksi erittäin epäkunnioittavaa illan emäntää kohtaan, joka on eläinten oikeuksien puolustaja

Mä en osaa tähän sanoa muuta kuin sen, että voimmeko olla ihan varmoja esim turkiksen alkuperästä. Itse en tietysti osaa sanoa, onko ihan uusi vai vaikka kuolleelta mummolta peritty, mutta jos jotain media on opettanut niin sen, ettei kaikki ole aina sitä, miltä näyttää.

Muuten en ota tarhaukseen kantaa. 

No voimme kyllä olla, jos esim. korujen kantaja ylpeänä kertoo kantavansa kaulassaan suomalaista, tarhattua minkkiä. Osoittaa kyllä täydellistä empatiakyvyn puutetta. Puistattava ihmisyksilö.

Mietin kyseisen ihmisen ilmestyessä Jenniä kättelemään että periaatteessa sama asia kun olisi sylkäissyt linnan rouvaa kasvoille. Nimeonomaan tyhmyydestä, perus käytöstapojen puutteesta, empatiakyvyttömyydestä, sekä oman navan tuijottamisesta kertoo koko ihmisen käytös. Ihmisroska minun mielestäni.

Entä kertovatko nämä yllä olevat kommentit omasta mielestänne vaalimistanne arvoista: empatiasta, (sydämen) sivistyksestä, peruskäytöstavoista ja viisaudesta?

Asiasta saa sanoa. Varsinkin jos haluaa tiettyihin asioihin muutosta. Eri asia on turhanpäiväisten asioiden vatvominenvatvomine joilla ei sen kummallisempaa agendaa ole muuta kuin haukkumisesta kiksien saaminen.

Voi, olen niin samaa mieltä! En ymmärrä, miksi on yhtäkkiä ok puhua rumasti ihmisten ulkonäöstä ja pukeutumisesta, jos he presidentin kutsumina osallistuvat arvokkaaseen juhlaan. Myös ihmisten erilaisuutta voisi kyllä kunnioittaa silloinkin, kun tapahtumaa kehystää tiukka protokolla. Ei kaikkien ehkä silti tarvitse näyttää täsmälleen samalta. Harmittaa, että toisten parjaaminen on niin suurta julkista hupia. Omassa mielessään tietysti jokainen on oikeutettu olemaan toisten asuvalinnoista ihan mitä mieltä tahansa.

Mielipide saa olla. Se on selvä! Mutta suorainen ilkeily onkin jotain muuta. Samaa mieltä kanssasi: Miten ihmeessä sen ajatellaan olevan ok?

Kun varsinkin itse pääsee osallistumaan ja tekemään osan vieraan juhlalookista, tietää kuinka tärkeä se hetki kutsutulle on. Täytyy olla aika paksu kuori, ettei iltalehtien otsikoinnista pahoita mieltään. Silkkaa kiusaamista, josta tulee todella paha mieli.

Aivan: Tilaisuus on varmasti niin ainutlaatuinen kokemus, että kauheaa, jos(kun) sen kauneus ja arvokkuus viedään rumilla jutuilla. 

Epäasiallisten arvostelujen lisäksi itse juhlavieraiden kannattaisi olla esittelemättä rintojaan. Juhla-asu ei ole = gaala-asu. Myöskään kielen ulos työntäminen suustaan kuvaushetkellä kun samassa kuvassa on myös arvokkaampaa seuraa, ei ole suotavaa. Käytöstavat ovat hukassa aika monelta.

Kuinkahan moni arvotelija ihan oikeasti tuntee ko.tapahtuman protokollaa? Mä olen sitä mieltä, että rinnat on osa naisen vartaloa ja ei niitä tarvitse peittää. Niiden esittelystä voidaan olla montaa mieltä, mutta myös rintojen häpäisy on taas osa kulttuurillista naisen alistamista ja kiusaamista. 

Mutta tätä mollaamista ja kiusaamistahan esim. Sosiaalinen media on muutenkin pullollaan. Minkä valinnan teetkin niin aina on jollain oikeus anonyymisti se vetää likaan tai lokaan. Olen niin pettynyt nykyisen keskustelun tasoon jossa oikeat ja tärkeät asiat jäävät ilkeilyn ja latistamisen varjoon ja jossa toisen tahallaan satuttamista pidetään kansalaisoikeutena. Osa ihmisistä on ihan paskoja. Mistä johtuu missä vika…

Käytös on joskus niin ala-arvoista, että hävettää noiden tyyppien puolesta 🙁

Somehan on myös nykyajan olohuone tai tori, jossa puhutaan ja arvostellaan joskus alatyylisesti ja rumastikin asioita, ihmisiä, vaatteita jne. Se onko se hyvä juttu on sitten asia erikseen.
Vai väitättekö, ettei ennen somea arvosteltu kotisohvalla vaikka linnanjuhlien asuja. 🙂 Lehdissä ei ehkä niin paljon kirjoiteltu, tosin en tiedä minkälaisia viihdelehtiä oli vaikka 80- luvulla.

Mä olen eri mieltä. Sohva-arvotelu kun on se parin ihmisen välinen keskustelu. Se ei yritä kertoa ”yleistä totuutta” (mitä moni nettikommentti) ja toisaalta niiden puheiden pääasiallinen tarkoitus ei ole satuttaa itse kohdetta. 

Tarkoitin, että käytöstavat netissä on vielä vähän samat kuin sohvalla tai torilla, mediakasvatus kai tähtää tähänkin, että tajuttaisiin näiden ero. En tiedä mitä mediakasvatus nykyään on, mutta olettaisin, että käsittelee tätäkin aspektia. Enkä tiedä monellako on tarkoitus satuttaa kohdetta, jos sanotaan, että tällä on epäonnistunut asu, ehkä ajatellaan useimmiten vain asukokonaisuutta eikä sen kantajaa. Tietenkin kritiikin kohteesta voi tuntua muulta.
Iltapäivälehtien jutut taas ovat samaa jatkumoa kuin muutkin julkkisjutut. Eniten kai kritisoidaan kuitenkin julkkisten vaatteita ja harvemmin nostetaan jotain tavista esiin paitsi jos pukua kehutaan. Itsekään en näistä median ”viihde”uutisista niin välitä ja pitävät yllä usein negatiivista ilmapiiriä.

Jos luullaan, ettei ennen someaikaa ihmisten ulkonäköä tai pukeutumista ole arvioitu, paheksuttu ja suorastaan haukuttu niin kannattaa lukea arjen historiaa. Esim. allit- sanankaan alkuperä ei ole kovin mairitteleva ja vaikea uskoa, että nykyaikana menisi läpi (onneksi). Myöskään naisten housupuvut ja etiketin rikkominen ei aiheuta enää ainakaan lehdistössä suurta paniikkia. Naisten vaatetus useimpia itsenäisyyspäivän vastaanotossa kiinnostaa ja siitä lehdet sitten myös kirjoittaa.
Itse juhlin itsenäisyyttä muulla tavoin. Toki katsoin kauneimmat puvut jälkikäteen netistä ja skippasin kohu-uutiset. 🙂

Ihan varmasti näin on ollut. MUTTA: Olisi aivan naurettavaa väittää, ettei some olisi lisännyt RADIKAALISTI vihapuhetta. 

Siis toki vihapuhetta on paljon, mutta onhan sitä ennenkin puhuttu rumasti ja aikaisemmin myös yksilön kontrollointi ja kritisointi päin naamaa tai selän takana oli ihan eri tavalla hyväksyttyä kuin nykyään. Tietenkin tätä nykyäänkin tapahtuu yhtä lailla, mutta enää esim. avioero, avoliitto, avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset, homoseksuaalisuus jne. tai ihan vain pukeutuminen tai vartalon koko ei ole asioita, joita on ihan soveliasta paheksua tai haukkua. Tai tämä paheksunta ja haukkuminen on siirtynyt ehkä nettiin?
Sinällään pieni paradoksi, että toisaalta poliittinen korrektius valtaa alaa välillä vähän turhankin paljon ja somekohua syntyy välillä oikeasti vahingossa sanotusta sanasta ja toisaalta somessa voi haukkua ihmisiä todella törkeästikin ja se vain sananvapautta…

On totta että ennenkin arvosteltiin. Silloin sen vain jokainen teki ”fiksusti” ja pienessä piirissä siellä omalla kotisohvalla. Sitähän me luonnollisesti tehdään nykyisinkin ja se on ihan inhimillistä.

Sen sijaan se, että me möläytellään kaiken maailman törkeyksiä kaikkien nähtäville kenestä vaan on ihan eri luokan juttu. Se on kiusaamista ja törkeää ilkeilyä. Julkkikset ovat tähän ehkä tottuneempia, mutta tunteet ne on heilläkin, uskokaa täi älkää. Se, että sanomme että itsepähän ovat sinne tunkeneet, ei kyllä oikeuta MEIDÄN huonoa ja törkeää käytöstämme. MEIDÄN.
Puhumattakaan niistä nuorista tytöistä ja pojista, jotka laittavat kuviaan someen ja joiden kommentoinnit alkavat: ”hei kuule mun on nyt pakko sanoo sulle, ei millään pahalla, mutta…” Millä helvetin muulla se on sanottu kuin pahalla.! Olen surullinen ja pettynyt meihin ihmisiin. Vallankin naiset ovat toisilleen ihan kamalia.

Aivan!! Kaikesta täysin samaa mieltä! 

Hieno mesta mutta ihmiset on puupäitä, sanoi Remu hiljattain Suomesta. Ei ole ihan väärässä.

Varsin turha turkiksia ja muita yksityiskohtia on arvostella. Sen sijaan tulisi arvostella koko järjestelmää, joka perustuu luonnon ja köyhempien hyväksikäyttöön.

Ihminen kuin ihminen, niin hän ammentaa hyvinvointiinsa lähes varmasti luontoa ja ihmisoikeuksia tuhoamalla. Siksi on vähän kaksinaismoralistista nimetä jotkut yksittäiset asiat pahoiksi, kun kuitenkin itse osallistuu järjestelmän ylläpitämiseen.

Hyvä olisi muistaa, että varhaiskasvatuksen ammattilainenkin, joka pyrkii kasvattamaan lapsista tuottavia yhteiskunnan jäseniä, on osa tuhoavaa järjestelmää.

100% asiaa Karoliina!♥️
Olihan jollain vääränlaiset SILMÄLASIT.. JUMALAUTA oikeesti??
Rosa Meriläinen olikin sanonut hyvin, voisimmeko olla edes yhden illan arvostelematta muita naisia.
Mun puolesta tämänkaltainen arvostelu , tyylin tai ulkomuodon tai jonkun vajaavuuden haukkuminen saa loppua nyt.. muka 100v Suomi ja käytös ihmisillä tätä luokkaa..

Vesala on täysin oikeassa!!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X