kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 04.01.2018

Vihaisesta feminististä Nordinin Mariaksi?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
20 kommenttia

Istuimme uutena vuotena naisporukalla ystäväni ruokapöydän ääressä, kun miehet olivat kömpineet omaan kammioonsa katsomaan urheilua ja lapset leikkivät yläkerrassa. (Voiko olla muuten stereotyyppisempää? No anyway, juttu jatkuu)

Juttelimme vaikka mistä aiheista maan ja taivaan välillä, mutta yksi pääteema oli lastenkasvatus. Minä ja vierustoverimme olimme asioiden suhteen kuin yö ja päivä. Minä tiedän olevani monessa kasvatusasiassa tiukka. En esim. koskaan anna periksi jo sovituista jutuista tai viimeiseksi sanaksi sanotusta päätöksestä, vaikka F seisoisi päällään tai maanittelisi hamaan tappiin. Vierustoverini sen sijaa kertoi, että antaa periksi ”melkein aina”. Niin ja kaiken lisäksi heillä ei ollut nukkumaan- tai kotiintuloaikoja, eikä hän ollut ollut erossa lapsistaan kertaakaan 14 vuoden aikana. Ei edes yhtä yötä! Ajatus sellaisesta symbioosista sai minut haukkomaan henkeäni.

Kuuntelin silmät ymmyrkäisinä hänen puheitaan ja en voinut kun olla toteamatta, kuinka eri tavalla lapsista kasvatetaan kunnon kansalaisia ja hyviä ihmisiä. Koska tämän pariskunnan lapset ovat niin isoja, että noiden kasvatuslinjojen tulokset näkee jo aivan konkreettisesti – Ne ovat toimineet niin hyvin, kuin vaan vanhempi voi kasvatuksensa toivoa toimivan! Heidän lapsensa ovat ihanan empaattisia, iloisia, hyvätapaisia ja ahkeria. Mitä muuta voisi toivoa? Ei mitään!

Keskustelu oli ihan hirvittävän virkistävä ja ilahduttava. Koska vaikka meitä pöydän ääressä olikin monta erilaista kasvattajaa ja äitiä, jokainen kunnioitti toistensa tapaa toimia. Erilaiset kannat herättivät ennemminkin vain hyvää pohdintaa ja keskustelua, kuin riitaa. Me itse asiassa nauroimme ihan kauheasti ja välillä totesimme aivan aidon hämmästyneinä sen, kuinka erilaisia perheitä ja kasvattajia voikaan olla. Niinhän sitä sanotaan, ettei kaikki tavat sovi kaikille perheillä ja lapsille, mutta tässä tilanteessa tuo asia vain korostui.

Pohdittuani tuota keskustelua omassa päässäni vielä myöhemminkin, tajusin, että keskustelusta voisi ottaa paljon oppia myös muihin tilanteisiin. Vaikka meidän keskustelumme tuon pöydän ääressä liittyikin ihmisten henkilökohtaisiin valintoihin perheen sisällä, enkä koe olevani niiden suhteen oikeastaan koskaan (jos ei karmeuksia tapahdu) kärkäs tai tuomitseva, joissakin toisissa tilanteissa en taas osaa pitää päätäni ollenkaan kylmänä. Tarkoitan sitä, että kun keskustelu menee yhteiskunnalliselle tasolle – erityisesti tasa-arvoon – minä harvoin pystyn tuollaiseen mukavaan rupatteluun eri mieltä olevien ihmisten kanssa. Olisi esimerkiksi hirmuisen vaikea kuvitella, että olisin samaan tyyliin nauranut ja nyökytellyt päätäni, jos vierustoveri olisi kertonut, että naisten ja miesten palkkaerot ovat ihan ok juttu tai että ihonväri oikeuttaa syrjimiselle. Tunnen itseni! Siinä tilanteessa verenpaineeni olisi noussut, ääneni kohonnut ja kuuntelukykyni laskenut. Olisin täysin varmasti ladannut pöytään kasatolkulla omia perusteitani ja tuominnut – ihan suoriltaan tuominnut – toisen tavan ajatella vääräksi.

Samaisen pohdintani aikana minulle tuli mieleeni tilanne, joka käytiin meillä kotona joskus viime kesänä. Silloin A kysyi aivan uteliaisuuttaan, miksi minun agressiivisuustasoni nousee poikkeuksetta heti, kun alan puhua naisasioista. Kysymys oli kyllä nerokas, koska itsekin havahduin vasta silloin siihen, että näin tosiaan käy. Joka kerta! Silloinkin, kun niin ei tarvitsisi käydä.

Ehkä omat vuoteni (ja naishistorian luvut) ovat osoittaneet, että naisasioiden eteen pitää taistella. Että harvoin sitä valkoinen mies (öh, tämmöinen kevyt kärjistys tähän väliin) antaa omista oikeuksistaan ja vapauksistaan mitään, jos niitä ei varta vasten, kovin sanakääntein ja teoin vaadi. Tästä syystä minusta onkin varmasti tullut vihainen feministi. Se, joka ei siedä aiheen tiimoilta ollenkaan vasta-argumentteja ja joka kokee, että barrikadeille on noustava heti täydessä sotavarustuksessa. Ja se, joka tulee vihaiseksi heti, kun aiheesta pitää alkaa edes keskustella.

Toisaalta olen sitä mieltä edelleenkin, että tapani on joskus ihan oikea. Joskus on vaan ihan pakko iskeä luu kurkkuun ja osoittaa, että vaikka olisikin viisikymmentäkiloinen tytönhupakko (mitä 32-vuotias äiti vielä joidenkin setämiesten silmissä on), ei se oikeuta huonolle kohtelulle. Toisaalta olen sitä mieltä, että minun pitäisi alkaa valitsemaan taisteluni oikein. On ihan turhaa kiihtyä tilanteissa, joissa ei ole pakko. Ja on ihan tyhmyttää nostattaa omaa verenpainettaan silloin, kun asioista voisi selvitä – ehkä jopa paremminkin – rauhallisella kommunikaatioilla.

Olen ihan varma, että naisasiat herättävät minussa aina nukkuvan karhun. Mutta jospa se karhu voisi joskus olla myös leppoinen nalle? Oma ihailuni kohde tässä asiassa on vuosia ja vuosia jo ollut Nordinin Maria. Hän on – kuten moni tietää – monessa asiassa edellä aikaansa. Hyvällä tavalla hippi ja ajattelija ja todellinen muutosten tekijä. Silti en ole KOSKAAN kuullut, että hän tuomitsisi ketään. Maria puhuu kemikaalittomuuden ja monen muun asian puolesta, mutta halaa silti minua kaikkine hiuslakkoineni, hajuvesineni ja ei-luomumeikkeineni, eikä ole koskaan yrittänyt tuputtaa kantaansa, ollut agressiivinen valinnoistani tai vihastunut.  Hän on osannut olla lempeä ja hyväntuulinen sellaisessakin seurassa, jossa on ollut ainoa oman kantansa edustaja. Hän ei esimerkiksi ole varmasti koko meidän tuntemisemme aikana edes kertaakaan vinkannut minulle omista jutuistaan, vaan olen saanut olla hänen vierellään ihan oma itseni sellaisena kuin olen, niine tapoineni kuin olen. Joten pusuja Punavuoreen! Olet huippu!

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Kommentit (20)

Olisihan se hassua, ja tylsääkin jos kaikki ajateltaisiin samoin asioista. Kyllä ne eriävät mielipiteet synnyttävät useimmiten mojovimmat keskutelut! Tosin mielipiteisiin esim.rasismista yms. toivoisi olevan joku absoluuttinen totuus, johon kaikki yhtyisivät..Joka kunnioittaisi jokaista elävää olentoa.

”En esim. koskaan anna periksi alkuperäisestä kannastani, vaikka F seisoisi päällään tai maanittelisi hamaan tappiin. ” Tämä särähti vähän korvaan, koska se ei jätä kauheasti neuvotteluvaraa lapselle.Vanhempien kanssahan juuri on hyvä opetella neuvottelemista ja omien mielipiteiden perustelemista. Toki jos joka kerta pyörtää sanansa, on toinen juttu.

Hyvää alkanutta vuotta perheellenne!

Kuule niin särähti omaanikin. Tuijotin lausetta ja olin aivan ihmeissäni – En todella tarkoittanut aivan tuota 😀 Meni niin metsään, että piti käydä oikomassa omia sanojaan ihan postauksessa asti, mitä en tee juuri koskaan. Joten KIITOS <3

Musta on hienoa, että olet ylpeästi ”vihainen feministi”. Mä monesti mietin, että miten voi olla feministi ollenkaan jos ne asiat ei vie aivan raivon partaalle? Ja hyvä kirjoitus muutenkin!

HAH 😀 Eiköhän voi? Just ne parhaat ja fiksuimma!

Sori mutta mä en edelleenkään pysty pitämään sua mitenkään feministinä sen jälkeen mitä kirjoitit me too -kampanjasta 🙁 jos sanoo olevansa feministi , pitäisi myös toimia sen mukaan. Jos syyllistää muita naisia ja vähättelee heidän kokemuksiaan ahdistelusta, ei ole feministi.

Mä en usko, että sun tarvitsekaan ajatella, jos ei sille tunnu. Pääasia, että itse tiedämme, mitä teemme ja ajattelemme. Muiden aatoksiin ei voi sitten sen enempää vaikuttaa 🙂

”Se, joka ei siedä aiheen tiimoilta ollenkaan vasta-argumentteja ja joka kokee, että barrikadeille on noustava heti täydessä sotavarustuksessa. Ja se, joka tulee vihaiseksi heti, kun aiheesta pitää alkaa edes keskustella.”

Hahah, tää on niin perus miksi kukaan ajattelu- ja keskustelukykyinen yksilö ei ota feminismiä tosissaan 😀 Joskus kannattaa ottaa pää pois ideologisesta puskasta ja opetella käymään dialogia ja yrittää edes sekunti ymmärtää, että eri mieltä oleva ei ole automaattisesti sortava idiootti. Mainitsepa mulle nyt yksikin suomalaisnaisia koskeva tasa-arvo-ongelma.

Just niin. Oikeassa olet sen suhteen, että huonolla argumentaatiolla ei pääse pitkälle. Sitä siis yritän opetella omalta osaltani, kuten kirjoitin tuossa postauksessa.

Ymmärsinkö oikein: Annoitko ymmärtää, että tasa-arvo on Suomessa valmis?

Yksikin suomalaisnaisia koskeva tasa-arvo-ongelma? Olisko alkuun vaikka se, että kun naiseen käydään eduskunnassa fyysisesti käsiksi ja kuristetaan, sitä pitää _miettiä_ että viitsiikö tästä nyt nostaa meteliä ja tehdä rikosilmoitusta? Ei se, että väkivallalla on seksuaalinen sävy, tee siitä yhtään vähempää väkivaltaa.

Tai sitten kaikki se pari- ja lähisuhdeväkivalta, jonka uhri _useimmiten_ on nainen, ja jossa ei vieläkään osata riittävästi auttaa. Suomessa on liian vähän turvakotipaikkoja. Katso lisätietoja alkuun vaikka täältä: https://www.amnesty.fi/tyomme/teemat/naisiin-kohdistuva-vakivalta/ ja täältä: https://www.naistenlinja.fi/tietoa-vakivallasta/

Perheväkivaltatilastot, 20% pienempi palkka, kotitöiden epätasa-arvoinen jakautuminen, seksuaalinen ahdistelu, olematon edustus ylimmissä johtotehtävissä = lasikatto. Tässä muutama.

Palkka ero miesten ja naisten välillä johtuu pääosin ammatinvalinnasta kyllä esim. mieshoitaja yhtä pitkällä uralla saa ihan samaa palkkaa kun naishoitaja. Yksi naisten tasa-arvoa ja palkkaa lisäävä keino kaikilla aloilla olisi isien ”pakollisen” osuuden kasvattaminen vanhemmanvapaista..

Ja mikä on peruste että perinteisillä naisten aloilla on alempi palkkataso kuin vastaavissa (saman pituinen koulutus jne,) miesten töissä? Yksityisellä puolella korkeasti koulutetuilla palkkaero on sitä suurempi mitä korkeammista palkkaluokista on kyse.

Hei Karoliina, en ole tainnut aiemmin kommentoida vaikka olen seurannut blogiasi vuosia.

Alkuun siis kiitos kirjoituksistasi ja sitten asiaan, joka sai minut nyt kommentoimaan…

Olen antanut itseni ymmärtää, että haluat rajata yhteistyökuviosi tehtäviksi sellaisten toimijoiden kanssa, joiden arvot kohtaavat omasi ja joita voit vilpittömästi suositella. Tämä on hienoa ja näin sen minusta pitääkin olla.

Kuitenkin tätä kirjoitusta lukiessa en voinut olla ajattelematta kampaamoyhteistyötäsi/käyttämääsi palveluntuottajaa. Olen lukenut hänen blogikirjoituksiaan silmät pyöreinä, niitä en nyt tähän referoi sen koommin, mutta sanottakoon että tasa-arvo ja ylipäänsä ihmisarvo eivät tunnu olevan tälle toimijalle kovinkaan painavia asioita.

En voi tietysti vaikuttaa siihen minkälaisia sopimuksia solmit ja kenen kanssa, mutta toivoisin kohtaavani blogissasi sellaisten toimijoiden ”mainostusta” jotka kestävät tarkastelun myös eettisessä valossa. Ihmisoikeudet tai lähinnä niiden puute (ja asian kannattaminen) eivät ole sellainen asia jossa ”kaikkien mielipiteille pitää antaa tilaa”. Toivoisin että ajattelet asiaa vaikka et tähän kommentoisikaan.

Kaikkea hyvää sinulle!

Todella hyvin kirjoitettua ajattelemisen aihetta. Täälläkin kiinnostaa miten bloggaaja näkee asian.

Ei miesten pakollista osuutta tule lisätä. Asia on perheiden välinen. Lisääntymisasioissa naisilla on muutenkin kohtuuton valta.

Nainen saa tulla valehtelemalla raskaaksi (väittää ehkäisevänsä, vaikka ei ehkäise), mutta mies on elatusvelvollinen.

Toinen ankara epäkohta on se, että naisella on oikeus tapattaa miehen lapsi. Ihan tuosta noin vain. Huonolla lykyllä miehellä on elämänsä ainoa mahdollisuus tulla isäksi, mutta mitäpä siitä, koska naisella on oikeus tapattaa miehen lapsi. Tuosta noin vain. Tapattaa miehen lapsi, ja miehen on vain kestettävä se.

Ketään ei kiinnosta miehen tunteet.

Ei tosiaan kiinnosta miesten tunteet ketään nykyään. Kyllä miehillä pitäis olla kaikki valta edelleen, kaikki on otettu pois!

Jos miehen tekee mieli seksiä, niin sitä on saatava. Se voi olla miehen ainoa mahdollisuus saada seksiä. Ei ole naisella sananvaltaa siinä, miksi nainen saisi päättää saako mies seksiä vai ei?
Seksissä miehen ei tarvitse käyttää suojausta, koska on naisen homma käyttää ehkäisyä.

Ja jos se saatanan akka tulee raskaaksi, niin kyllä pitää miehen saada poistua naisen ja tulevan lapsen elämästä, eihän hän niitä halunnut, hän halusi vain seksiä. Please, ajatelkaa miehiä.

Kyllä monia kiinnostaa miehen tunteet. Surullista ajatella, että ei kiinnostaisi.

Lisääntymisasioissa naisilla pitääkin olla valta, koska siinä on kyse naisen ruumiista. Nainen voi tosiaan valehdella ehkäisystä, se on mahdollista. Jos siis ei halua saattaa naista raskaaksi, ei kannata harjoittaa hänen kanssaan yhdyntää ollenkaan. Kondomikaan kun ei ole 100-prosenttisen varma ehkäisykeino. Toinen vaihtoehto on siemenjohtimien katki nipsaisu, kolmas sellaisen yhdyntätekniikan opettelu, että vetäytyy ennen purkautumista (tämäkään ei 100-prosenttisen varma). Ei naisen mahdollinen valehtelu poista sitä, että mies on itse yhdyntään mukaan lähtenyt. Jos nainen pakottaa yhdyntään ilman ehkäisyä, kyseessa on raiskaus. Kyllä, nainenkin voi raiskata miehen.

Ja ymmärrän että se on surullista, että nainen voi tapattaa miehen lapsen. Ymmärrän että se on surullista. Mutta edelleen siinä on kyse myös sen naisen kehosta ja naisen elämästä. Yritä asettua siihen tilanteeseen, että sisälläsi kasvaisi lapsi, jota et halua saada, josta et halua ottaa vastuuta, jonka syntymä vaikuttaa koko loppuelämääsi. Josta tiedät ettet voi tarjota sille sellaista elämää, josta haluaisit lapsellesi tarjota. Josta ehkä tiedät, ettet voi pitää niin hyvää huolta kuin haluaisit edes raskausaikana. Yritä ymmärtää sen naisen näkökulmaa. 

Vanhemmaksi voi tulla muutakin kuin perinteisiä reittejä ja jos mies haluaa läheisiä lapsia, hän voi lähteä mukaan esim. Pikkukaveria ei jätetä -toimintaan: http://www.mieskaverit.fi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X