kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 09.01.2018

Kuinka selättää uniin tunkeva stressi?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
13 kommenttia

Niin se vaan iski viime yönä ihan yllättäen. Tunki uniin, keskeytti levon, teki olon ahdistuneeksi.

Olen pitkän aikaa ollut ilman sen suurempia stressejä. Joskus on ollut töissä kiirettä, paljon hommaa, mutta silti en ole ollut stressaantunut. Olen osannut ottaa töitä sopivasti ja kieltäytyä myös oikean verran. Olen tajunnut, että vaikka voisin tehdä töitä iltaisin ja öisin, en tee niin. Olen halunnut, että levolle ja perheelle on tarpeeksi tilaa.

Viime yönä kuitenkin ajatukseni juoksentelivat pitkin postauksia, aikatauluja ja luvattuja sähköposteja. Missä välissä ehtisin kuvata kampanjakuvat, kun valoa ei edelleenkään ole iltaisin, kun saavun töistä kotiin? Miten en ole vieläkään muistanut vasta siihen yhteen tärkeään sähköpostiin ja missä välissä tekisin ne pari lisähommaa, jotka lupasin ottaa perusviikkorutiini kaveriksi?

Vaikka rakastan oman työni vapautta ja sitä, että voin tehdä aikatauluni itse, lue se joskus samalla myös paineita. Ennen oli helppoa sanoa, etten voi juurikaan ottaa esimerkiksi tapaamisia arkipäiville, koska opetöistä ei vaan yksinkertaisesti lähdetty kesken päivän minnekään.

Nykyisen työni vapaus on ihana asia, mutta välillä se on myös taakka. Tai ehkä en ole vielä vaan oppinut aikatauluttamaan asioitani vaan oikein. Otan poikkeuksetta joka viikko erilaisia kokouksia ja tapaamisia, jota toki liittyvät töihini, mutta jotka samalla myös aiheuttavat sen, että varsinaiselle kirjoitustyölle jää yhä vähemmän aikaa. Sitten kiroilen kalenteri kädessä ja pähkäilen pääni puhki, minne väliin minkäkin homman ja työn tungen.

Nyt pitäisi keksiä jokin tapa katkaista tämä olotila. Koska oikeasti – kun järjellä miettii – ei tässä mitään hätää ole. On yksi viikko vähän enemmän töitä, mutta sitten pitäisi edessä olla taas ihan normiviikkoja. Olen aloittanut taas pikkuhiljaa vuoden vaihteen jälkeen liikunnan ja se on ollut yksi hyvä tapa purkaa paineita. Mutta ei siellä salilla voi kuitenkaan joka hetki olla. Ehkä jokin pieni hengityskaava tai mentaaliharjoitus? Vinkkejä otetaan vastaan!

Vähän pännii, miten elämä menee näin aaltoina. Olin kuvitellut, että tämmöiset olotilat on jo mennyttä elämää ja olen löytänyt tasapainon töiden teon suhteen. Mutta sieltäpä se sitten taas takaraivosta puski. Toivotaan, että epätoivottu vierailu jää tällä kertaa lyhyeksi. 

-Karoliina-

Asu: pipo*, Kivat (suomalainen tekstiili) // takki*, Joutsen (suomalainen tekstiili) // villahousut*, Uhana Design (suomalainen tekstiili) // lapaset, Lindex // kengät, Timberland

Kuvat: Noora Näppilä

*saatu

Kommentit (13)

Äh, niin tunnen tuskan. Mä oon hirmusen huono selättämään stressiä, onko se edes mahdollista? Hengitysharjoitukset on ihan hyviä, niitä on netti pullollaan. 🙂 Ja itse rakastan äänikirjoja! <3 Kai se jokin sellanen, että rajaa ajan jolloin tekee duunia ja sen ulkopuolella sitten ei mietikkään duunijuttuja vaan keskittyy siihen mikä rentouttaa ja tuo hyvää oloa. Jos nukkuminen on vaikeeta niin esim. kävelylenkki ulkona pari tuntia ennen nukkumaanmenoa voi toimia! Ei siihen oo mitään helppoa ratkaisua todellakaan, mut kai sitä voi opetella ajattelemaan että pitää tehdä vaan homma kerrallaan ja olla ylpeä siitä mitä on saanu jo tehtyä. Ja että kaikessa ei tarvi onnistua täydellisesti. Tsempit sinne! <3

Voiei, tiedän tunteen – tosi kurjaa, kun yöunet menee stressatessa! Mulla auttaa mm. se, että kuuntelen luureilla spotifysta meditaationauhoja (”45 minute guided meditation for deep sleep” toimii mulle) ja keskityn niihin. Joskus pitää myös nousta ylös, juoda lasi mehua, lukea lehteä tai liikkua kevyesti, esim. muutama joogavenytys joskus auttaa keskeyttämään luupin pään sisällä. Mindfullnessharjoituksista on ollut myös iso apu.

Mullekin joskus on auttanut päässä pyörivien asioiden listaaminen tai päiväkirjan kirjoittaminen. Olen esim. kirjoittanut päätä vaivaavat kysymykset ylös paperille ja vastannut niihin itse, vähän niinkuin olisin lukenut tekstin ulkopuolisena – se toimii siksikin, että toisia kohtaan tulee usein oltua hirveän paljon hellempi ja kivempi kuin itseä kohtaan. 😉

Todellakin siis been there, kun näitä työkalujakin löytyy näin iso läjä. 😀

Ah, niin tuttua! Mullakin se on kausittaista, mutta aina kun stressi muuttuu elämää hallitsevaksi, tuntuu se kuin märältä rätiltä vasten kasvoja. Siis, vasta kun luuli hallitsevansa omaa elämäänsä, huomaa et jostain kohti vuotaakin ja pahasti. Kai se on nää ruuhkavuodet… tai ehkä pikemminkin se yhdistettynä perfektionistin luonteeseen.

Mutta joo, niihin stressinhallintavinkkeihin. Mulla ainakin omat harrastukset ja parisuhteeseen satsaus korreloi suoraan stressitasojen kanssa. Mulla on tosi kuormittava työ, ja usein ajattelen työasioita ison osan vapaa-ajasta… Tähän auttaa harrastukset, joissa ei voi miettiä muuta kuin sitä mitä on tekemässä, esim älypelit ja ristikot, kirjojen lukeminen, pelit, (vaativat) käsityöt jne, ainakin ne auttaa rauhoittumaan ja keskittymään siihen hetkeen jos on levoton olo.

Fyysinen suoritus tuulettaa myös mun pääkoppaa (henkisen työn vastapainoksi), olen huomannut että työmatkapyöräily toimii hyvin ”siirtymäriittinä” kodin ja työpaikan välillä, ainakin siinä piristyy ja herää näin pakkasella 🙂 jos stressi tulee uniin ja häiritsee nukahtamista, otan usein jonkin (hömppä)kirjan tai lehden tai podcastin sänkyyn kaverikseni. Usein toimii, aina ei, ainakaan toivotulla tavalla. 😀

Mulle tärkein keino edistää hyvinvointiani on oman musikaalisuuteni ja luovuuteni käyttäminen. Laulan, soitan, improvisoin ja luon uutta. Voisin kuvitella, että esim kirjoittaminen voisi toimia sulla vastaavalla tavalla. Siis jotain ihan muuta kuin töihin liittyvää kirjoittamista. Kun siihen ei liity julkaisupakkoa, aikataulua tai minkäänlaista kritiikin pelkoa, voi päästää luovuutensa valloilleen ja vain leikitellä sanoilla, luoda uutta. Se on mahtavaa! Toki taidemuotoja on vaikka mitä muitakin, kun unohtaa kaikki kaavat, paineet ja turhan itsekontrollin. Voi vaikka löytää sisäisen lapsensa.

Tsemppiä stressin kanssa kamppailuun, toivotaan että pääset niskan päälle!

Hengitysharjoitukset kyllä auttaa mun ahdistaviin hetkiin, jos illalla ajatus lentää ja sydän lepattaa. Esim neljään laskien sisäänhengitys vatsanpohjaan saakka, lyhyt pidätys ja kuuteen laskien ulos keuhkot tyhjiksi ja lyhyt hengityksen pidätys. Muutama näin, ja sitten voi jatkaa edelleen laskien mutta jättää pidätykset.

Kirjoitin muuten aiheesta jokin aika sitten: http://www.anna-mariak.com/2017/06/15/opettele-hengittamaan-oikein-lue-6

Kiitos <3 Ja kuule: Juuri ajattelin, että se meidän salaatti-höpöttelyhetki poisti jo stressia hirmuisesti! Oli ihana nähdä!

Oli! <3 Se oli just hyvä hetki siihen munkin tilanteeseen, ei tarvinnut yksin fiilistellä vaan sai jakaa ajatuksia 🙂

Jooga harrastukseksi, melatoniinia illalla vaikka kuuriluontoisesti…

Mua kiinnostaisi tosi paljon jokin jooga juuri, mutta uskon, että tässä elämäntilanteessa jokin harrastus, jolle olisi pakkoaika ja -paikka ei ehkä silti oikein toimi. Hitsi kun kaiken vaan voisi tehdä kotona juuri siihen aikaan, kun huvittaa. Toki joogatakin voi yksin, mutta ensin pitäisi oppia perusteet. 

Lämmin suositus netistä löytyville joogasivustoille, esim. Yogaia on ihan huikea ja siellä on alkeistuntejakin paljon! 🙂 Just sellaiset matalan kynnyksen 15 minuutin joogatunnit sai mutkin joskus innostumaan joogasta.

Listoja listoja! Kun ne on paperilla, ne ei ole enää päässä niin tiukasti. Sitten vähän lajittelua prioriteetin ja aikaavievyyden perusteella. Sitten vaan napsnaps asia kerrallaan.

Mä sanon aina ongelmaan kuin ongelmaan, että kirjoita asia paperille. Ei se kaikilla ehkä auta, mutta mulla toimii. Ja jos en väärin muista, taidat säkin olla lista-tyttö 😉 sitä paitsi, sulla varmaan on jo noi tuollaisella listalla 😀

Niin totta: Kun asiat on konkreettisesti paperilla, ei niillä (aina) tarvitse kuorittaa mieltä. 

Mutta totta: Listoja kyllä löytyy 😉 Hyvin tiedetty!

Kiitos tsempeistä ja vinkeistä <3

Kiitos tsempeistä ja vinkeistä <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X