kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 12.01.2018

Tulin vaan vähän leuhkimaan

Teksti
Karoliina Pentikäinen
10 kommenttia

Hitsi vieköön, miten niin moni asia on elämässä kiinni vain ja ainoastaan motivaatiosta. Muistatte varmasti, kuinka kipuilin sokerin kanssa ennen joulua. Silloin sokerittomaan elämään totuttautuminen tuntui pinnistelylle. Sellaiselle, johon kyllä pystyin, mutta joka ei tuntunut hyvälle tai kivalle.

Vaikka pinnistelinkin sokerin kanssa hampaat irvessä ennen joulua, itse joulun pyhät menivät oikein vahvassa sokeripöhnässä. Tuntui tyhmälle nihkeillä konvehtirasioiden, glögien ja kakkujen edessä, joten en sitten lopulta enää edes yrittänyt. Söin niin paljon herkkuja kun vaan ikinä jaksoin.

Sitten kuitenkin, päivää ennen uutta vuotta päätin muuttaa toimintani suuntaa. Ja lopulta – ilman sen suurempaa kriiseilyjä – päätin, etten söisi sokeria tammikuussa laisinkaan. Karsin siis ruokavalioistani kaikki mahdolliset valkoiset sokerit. En nauttisi mehuja, limua, makeita herkkuja tai makeutettuja jogurtteja. Aamupuuron voisilmä-sokerisilmän vaihdoin kookossokeriin, kaakaon raakakaakaoon

Tarkoitukseni ei ole olla ikuisesti kokonaan sokeriton, mutta tämän tammikuun tempauksen tarkoitus on katkaista pahin kierre. En nimittäin halua, että koskaan enää joutuisin samanlaiseen sokerikoukkuun kuin missä olin loppuvuodesta.

Se, missä joulukuussa koko homma tuntui piinalliselle ja mietin herkkuja ja Cokista KOKO AJAN, nämä ensimmäiset 12 sokeritonta päivää tällä erää ovat menneet aivan superhelposti. Minä kävin jopa leffassa niin, että söin karkin sijaan pähkinöitä. Cokis-himoakaan ei ole tällä erää tullut laisinkaan. Ihan kummallista, jos vertaa joulukuun kipuiluihini. Ei ole edes tehnyt mieli herkkuja!

Että sellaista. Kunhan halusin tulla tänne ensinnäkin vähän paukuttelemaan henkseleitäni, mutta myös tsemppaamaan muita. Jos minä olen pystynyt tähän, pystyy siihen kuka vaan!

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Kommentit (10)

Jes hyvä sinä!
Minä myös sokeririippuvuudesta yritän vierottautua. Tänään ystävän luona kyläillessä notkui pöydät vaikka sun mitä munkkia yms, vaan minä join pelkän kahvin. Niiin sairaan hyvä fiilis!

Mahtavaa. Onnittelut. Itsellä myös sokeri pahinta huumetta 😀

Itsellä kohtuus pysyy parhaiten kuosissaan kun pitää realismin mukana. Että korvaa ruokia järkevästi eikä missään vaiheessa syö liian vähän ja pidä itseään nälässä. Ja että kuuntelee oman kehonsa tarpeita. En kannata nollatoleranssia, en suurella innolla ja sisulla läpivedettyjä lakkoiluja, vaan ajatuksella syömisten muuttamista. Hyvä pointti Karoliina että leffassa voi syödä pähkinöitäkin :). Kuka sanoo, että sen pitää olla aina karkkia? Pääasia, että syö itselle sopivalla tavalla!

Musta leffa ja karkit on aina kulkenut käsi kädessä, mutta näinpä sitä vaan pystyi johonkin ihan uuteen 🙂 Mä myös uskon, että joku muu ei tarvitsisi sokerista tällaista ”katkaisua”. Mulle se oli kyllä nyt tarpeen. 

Täällä myös joulu meni kovassa sokeripöhnässä. Huomasin myös sen, että olin ihmeen masentunut täysin syyttä. Olen jo aiemmin huomannut yhteyttä, että jos syön paljon sokeria esim. karkkipussin, samana iltana olen jotenkin vähän poissa tolaltani, välillä enemmän, välillä vähemmän. Joulun aikaan myös nukuin paljon. Nyt tammikuussa ryhtiote. Sokeri lähes pois, töissä otin pikkuleivoksen, kun niitä joku toi. Tosi minin, mitä täällä Espanjassa paljon on. Mutta aina harkitusti. Eikä mitään mässäilyä. Lisäksi lisäsin tolkuttomasti vihanneksia ruokavalioon. Salaattia ja vihersmuutieta, täysjyvää eli terveeellistä ruokaa.

Huomasin eron heti: siis tarvitsen unta vähemmän, olen alkanut heräämään ennen kellonsoittoa ja en ole iltaisin väsynyt. Ei ole ollut nälkä, koska proteiinia myös hyvin (hummusta yms.) ja olen ollut todella hyvällä tuulella ja mieli tosi kirkas. Onko yhteyttä sokeriin? Menisin melkein vannomaan 🙂

Wau, mitkä vaikutukset.

Itse en ole noin suurta eroa huomannut. Mutta sokerin vähentäminen on kyllä selvästi A)vähentänyt sokerihimoa B)kasvattanut terveellisen ruuan syönti-intoa. Plus niitä kesken päivää tulevia väsymyspiikkejä (esim lounaan jälkeen) ei ole ollut laisinkaan. Jee jee! 

Hyvä Karoliina!! Huikeeta. 🙂

On kyllä. Elämäni ennätys jo nyt! 

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X