kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 30.01.2018

”Olet ihana!” - kehujen kantava voima

Teksti
Karoliina Pentikäinen
20 kommenttia

Olin viime viikolla erääseen sisältöyhteistyökampanjaan (näette sitten ensi viikolla) liittyvissä kuvauksissa. Vaikka bloggaajan työ onkin pakottanut olemaan kameran edessä, tilanne oli uusi ja jännittävä. Nyt en seissyt kotinurkilla omissa vaatteissani kaverin kuvaamana (kuten näissä kuvissa), vaan kuvauksia varten tuli matkustaa Helsinkiin asti, istua tovi oikean meikkaajan meikissä, saada ammattilaisen tekemä kampaus ja kaiken lisäksi töröttää vielä kuvissakin niin, että viisi henkilöä hyöri koko ajan ympärillä. Voitte kuvitella, että tilanne oli erikoinen. Ja niin glamourinen, että harvoin sellaista saa tässä omassa blogigenressäni kokea.

Samalla, kun kuvien eteen nähty vaiva kasvoi, kasvoi myös jännitykseni. Nooran kanssa kuvaaminen sujuu jo ihan rutiinilla, enkä useimmiten edes muista jännittää. (Ja jos näytän epäluonnolliselle, Noora täräyttää, että ”tää ei toimi, tee jotain”.) Mutta kampanjakuvaus palautti kuitenkin mieleeni kaikki ne kamerajännitystilanteet, mitä aina ennen koin blogikuvia otettaessa. Seurauksena tästä syntyi tilanne, jossa ajattelin ihan liikaa sitä, miltä näytin. Lopputuloksena värisevä, silmistä iloton, missihymy.

Kuvaaja aisti ehkä tilanteeni, ja alkoi laukoa salamavalojen välskeessä ihania sanoja: ”Oi ihana, ihana hymy, onpa kaunista”. Vaikka tiesinkin, että tämä kuului asiaan – noin kuvaajat aina tekevät – kehut rentouttivat minua. Tuli rennompi olo. Tuntui sille, että minä omana itsenäni riitin kameran eteen, ei tarvinnut jännittää. Loppuosasta kuvauksia voin sanoa jopa nauttineeni.

Mietiskelin kuvaustilannetta vielä uudemman tovin junamatkalla kuvauksista kohti kotiin. Hassua, miten kauniit sanat pystyivät vaikuttamaan – vaikka kuinka ammattiin liittyvällä suulla olikin sanottu – olooni. Jos ihanat adjektiivit rentouttivat minua silminnähden kuvissa, mitä kaikkea hyvillä sanoilla saisi aikaan tosielämässä. Toki silloinkin, kun joku sanoi jotain kaunista kuoresta. Mutta erityisesti silloin, kun toinen yksilö oli nähnyt jotain kaunista sisäisestä, oikeasta, sinusta.

Olen tavallaan hyvä, tavallaan huono sanomaan kehuja muille. Tuntuu, että osaan kehua paitaa, piirustusta, hyvää ruokaa. Sellaisia konkreettisia asioita. Suurten asioiden äärellä saatan kuitenkin olla huono kehujen antaja. On paljon vaikeampi sanoa toiselle – jos kyseessä ei ole oma puoliso tai lapsi – kuinka tärkeä tämä on. Unohtuu sanoa ystävälle, kuinka korvaamatonta hänen tukensa onkaan. Kuinka rakas sisko on, miten parhaan jengin kanssa saa tehdä töitä tai miten ihanaa on, että on saanut tuollaisen anopin. Sellaiset isot ja merkittävät sanat jäävät usein sanomatta. Ihan pöhköä!

Sovelsin kehuperiaatetta muutamana iltana tyttäreen. Kun hänellä oli kiukkuinen tai paha mieli, aloin kertoilla ihania asioita. Aloin kertoa, miten ihanalle tyttö vauvana tuoksui, miten taitava hän olikaan päivällä harrastuksessa, miten kivalle tuntui hänen katamansa pöytä tai se, että vakioriidasta ei tarvinnut tänään riidellä. Vaikkei kehut joka tilanteeseen sovikaan, eikä niitä jaksa aina ladella, on tällä taktiikalla selätetty monta kurjaa mieltä. On käännetty katse hyvään. Meillä molemmilla.

Elämässä pitäisikin joskus olla mukana sellainen oman elämänsä ”kuvaaja”, joka huutelisi edessäpäin kehuja: ”Just noin. Toi on hyvä. Jatka samaan malliin.” Tai vähintäänkin se Ally McBealista tuttu tunnari, jonka tahtiin tuntisi itsensä vähintään loisteliaaksi päähenkilöksi, jos ei jopa supersankariksi.

Mikä olisi muuten sun oman elämän tunnari, voimaa antava biisi? Mulla olisi Anna Puun Nälkäinen sydän, jossa on niin cheekimäistä leijuntaa ja annapuumaista kuplintaa, ettei siitä voi kun kuunnella hymy huulilla.

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: tunika, Ivana Helsinki* (kotimainen tekstiili) // housut, Zara// tossut, Flattered*

*saatu

Kommentit (20)

Olet kaunis, muta selkeästi olet vanhentunut lähiaikoina! Näyttää aivan liian värikkäältä myös tuo aurinkopuuterisi! Hehkeyttä kehiin nyt vaan ja tuo väsynyt ilme kasvoiltasi pois niin olet taas upea!

Nyt mä keksin !! Oon vakkarilukija ollut jo vuosia ja miettinyt keneltä sä näytät kun aina tulee semmonen fiilis että ”tuttu kasvo” jostain mutta en tiedä mistä. Tänään mä keksin sen vihdoin, olet ihan Maria Veitolan näköinen jos molemmilla olisi vaan samanlainen tukka 🙂

Kiitos 🙂 Suuri kunnia! 

Hei! En ilkeyttäni kyllä kommentoinut eikä kommentti ollut tarkoitettu negatiiviseksi. Halusin vain huomauttaa asiasta, kun yleensä aina niin hehkeänä Karoliina ollut. Itse olen maskeeraja ja pelkillä väärillä meikeillä ja väärällä hiussävyllä voi tehdä itsestään vanhemman näköisen kuin on. Uskon, että Karo on paljon hehkeämpi ilman meikin meikkiä kuin tunkkaisilla meikeillä. Ja vanheneminen on väistämätöntä, mutta tiedän että oikealla hiussävyllä ja ehostuksella Karo olisi taas yhtä hehkeä kuin aiemmin! Se että tukka kiiltää ja naamalla upea ihomeikki on oikeasti super tärkeätä! Toivottavasti, että nyt ota tätäkin kommenttia negatiivisesti! Karoliina on kaunis ja upea vaikka voissa paistaisi, piste!

Kaikki eivät ole maskeeraajia kuten sinä, eikä varmaan tarviikaan olla 🙂

Kahteen edelliseen:

Arvostan Maija sitä, että kirjoitit aiheesta omalla nimelläsi. Se on enemmän kuin joku koskaan uskaltaa tehdä 🙂 

Hei! En ilkeyttäni kyllä kommentoinut eikä kommentti ollut tarkoitettu negatiiviseksi. Halusin vain huomauttaa asiasta, kun yleensä aina niin hehkeänä Karoliina ollut. Itse olen maskeeraja ja pelkillä väärillä meikeillä ja väärällä hiussävyllä voi tehdä itsestään vanhemman näköisen kuin on. Uskon, että Karo on paljon hehkeämpi ilman meikin meikkiä kuin tunkkaisilla meikeillä. Ja vanheneminen on väistämätöntä, mutta tiedän että oikealla hiussävyllä ja ehostuksella Karo olisi taas yhtä hehkeä kuin aiemmin! Se että tukka kiiltää ja naamalla upea ihomeikki on oikeasti super tärkeätä! Toivottavasti, että nyt ota tätäkin kommenttia negatiivisesti! Karoliina on kaunis ja upea vaikka voissa paistaisi, piste!

Olisit ensimmäisen kommentinkin kohdalla voinut keskittyä kehumiseen. ’Halusin vain huomauttaa” on vähän sama kuin ’ei pahalla mutta…’ eli kannattaa jättää sanomatta.. 🙂 Ja kaikilla ei ole aikaa välttämättä ’upeaan’ meikkipohjaan ja kiiltäviin hiuksiin.

Keskenkasvuiset teinipissikset aina sanoo että ”ei millään pahalla, mut…” ja tarkoitus on silloin just pahalla. Toivottavasti olet asiakkaillesi hiukan hienotunteisempi, voi muuten olla asiakkaat vähissä.

Hauska, että otitte esille tuon ”ei millään pahalla -kommentin”. Juteltiin nimittäin juuri mun äidin kanssa aiheesta viikonloppuna. Ei liity mitenkään Maijan kommenttiin, mutta tottahan juuri on, että tuolla lauseella aloitetaan aina kaikki tosi kurjat jutut, joilla nimenomaa halutaan loukata. Omituista. 

Hyvä postaus, allekirjoitan!

Kehuja kyllä tulee sanottua aivan liian vähän, vaikka tietää miten hyvää ne tekeekään ihmissuhteille, kun kertoo kehut ääneen. Ja omalle itsetunnolle, kun kuulee jonkun kehuvan.

Oman elämän tunnaribiisejä mulla ei oo, mutta oli pakko tulla kommentoimaan tärkeää asiaa. 🙂 Tämä muistutti siitä, että tärkeitä ihmisiä ei pidä pitää itsestäänselvyytenä, vaan muistaa kertoa heille miten tärkeitä he ovat.

Mä itse katsoin nimenomaan että olipas Karoliina kaunis tossa ekassa kuvassa! Todella persoonallisennäkönen, jos niin voi sanoa.

Kiitos <3 (vaikka itse olenkin tällä kertaa hieman eri mieltä)

Kirjoitin aiheesta himppusen tulevan sunnuntain postaukseen 🙂 

Kyseinen henkilö oli käsittänyt ihan omalla tavallaan blogin aiheen. Olisiko luetunymmärtämistesti paikallaan…

No nyt mä kävin katsomassa, ei olleet hääppöisiä ne Saukkosenkaan kuvat.
No ei tosissaan, en mä nyt niin lapsellinen ole että menisin.

Mutta eihän tämmöisille kommenteille varmaan voi kuin nauraa 🙂 🙂 Niin kamalan läpinäkyviä nämä ovat. Minä ainakin lukijana ajattelen, että kommentoija tekee näillä itsestän hölmön toisten silmissä. Taidanpa mennä vakoilemaan heti, löytyykö kyseisen henkilön kuva jostain… Hei tosissaan, ei kai kukaan täysijärkinen aikuinen ihminen nyt tuommoista edes viitsi näkyville laittaa!

Mä mietin kauan, laitanko tuota yhtä kuvaa, jossa munkin mielesta aurinkopuuteri näyttää sille, että sitä on aivan liikaa 🙂 Vanhentuminen sen sijaa on kai aika väistämätöntä! 

Maija Saukkonen, tämä kommenttisi näyttää jälleen kerran sen, mitä kateus saa aikaan ja kuinka pikkumaisia ihmiset osaavat olla. Mitä kommentillasi sait? Paremman mielen itsellesi? Laita oma kuva tänne, niin voidaan yhdessä katsoa mistä purkista sulle sitä sisäistäkin hehkua saatais, ettei tarvitse noin kommentoida 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X