Ripsipidennykset ja kainalokarvat: Hyi yök! Vai onko sittenkään?
Lueskelin joskus pari viikkoa sitten nettikeskustelua (jonka linkkiä en nyt löydä, mutta laitan jälkikäteen, jos saan sen vielä käsiini), jossa puhuttiin länsimaalaisista kauneusihanteista: naisten pitkistä hiuksista ja ripsistä, karvattomista naiskainaloista, raamikkaista miehistä, hoikkuudesta ja pulleista pusuhuulista.
Keskustelua käytiin siitä, kuinka kauneusihanteet ovat ihan liian suppeat (totta!) ja kuinka niiden ansioista moni kokee aivan turhaan ahdistusta ja huonommuutta (valitettavasti juuri näin). Keskustelussa oli paljon kommentteja myös siitä, kuinka kirjoittajat itse ovat pyrkineet tekemään omia ulkonäkövalintojaan – niin kauan kun ne valintoja ovat – niin, etteivät ainakaan henkilökohtaisesti olisi mukana tukemassa yksipuolisen kauneusihanteen syntymistä. Heille selluliitti tai karvoitus eivät olleet esimerkiksi este pienten kesävaatteiden käyttöön. He halusivat omalla esimerkillään näyttää, että nainen voi olla monella tavalla ja monenlaisella ulkomuodolla.
Itse seurasin keskustelua hiljaisesti vieressä. Luin kommentit, pohdin niiden ajatuksia, mutta en silti itse osallistunut jutteluun muulla tavalla. Mutta nyt – asiaa aika monena päivänä ihan jopa vahingossa miettineenä – olen saanut muodostettua oman kantani aiheesta. Vaikka ihailenkin kaikkia tuollaisia rohkeita oman tiensä kulkijoita, olen alkanut pohtia, onko länsimaalaisten kauneusihanteiden tavoittelu tai kauniina pitäminen kuitenkaan niin kauhean väärin. Vai voisiko se olla – edelleen, jopa 2010-luvun tiedostavien naistenkin keskuudessa – ihan ok?
Minä ymmärrän, että omat kauneuskäsitykseni ovat syntyneet yhteiskunnassa, jossa elän ja olen elänyt. Minun kauneuskäsitystäni on muokannut 90-luvun Jyrkissä esitetyt musavideot, Beverly Hills 90210, Kate Moss ja teini-iän jälkeen kaikki muu media ja ympärillä nähty. Ja samalla, kun minulle on syötetty tiettyä kauneusihannetta, olen alkanut pitää monia valmiiksi pureskeluja kauneusihanteita ominani (hyläten taas edellisen kauneusihanteen). Tämä muutos on helpoin nähdä kohdallani vaikkapa kulmakarvojen suhteen: Kun vielä teini-iässä media oli pullollaan ohuita kulmakarvoja, minullakin oli sellaiset. Kun mediassa nähdyt kulmakarvat alkoivat paksuuntua, aloin kasvatella myös omiani takaisin.
Olenkin varmasti aika karmea esimerkki siitä, mitä ympäröivä maailma on tehnyt käsitykselleni kauneudesta. Nimittäin. Vaikka tämän asian myöntäminen onkin varmasti aika epätrendikästä ja jopa naisasiavastaista, on minun pakko sanoa, että minä lähtökohtaisesti pidän kauniina todella monia perinteisiä länsimaalaisia kauneusihanteita. Minusta kun isot silmät, sirot naiset, lihaksikkaat miehet, karvattomat naiskainalot ja jykevät miesleuat ovat aika usein kaunista katseltavaa.
Tietysti kauneus katoaa silmistäni sillä sekunnilla, jos ihmisen sisäinen maailma ei olekaan kaunis. Tai toisaalta jokin ihan toisenlainen nainen tai mies voi olla silmissäni kaunis tai komea, vaikkei toteuttaisi mitään sellaista ominaisuutta, jota yleensä ajattelen olevan kaunista. Olen nähnyt vaikkapa niin kauniita klanipäisiä, pienisilmäisiä naisia, että ole voinut muuta kuin huokailla ihastuksesta. Tottakai siis kaikki – myös kauneus – on tilannesidonnaista, mutta en voi kuitenkaan välttää, etteikö minulla olisi päässäni sellaisia yleisiä kauneusihanteitani.
Samalla, kun tarpeellinen keskustelu median antamasta yksipuolisesta kauneuskeskustelusta on lähtenyt liikkeelle, olen alkanut aistia, että perinteisiä kauneuskäsityksiä on saanut alkaa arvostella aika ruminkin argumentein. Tarkoitan tällä sitä, että mediassa ja sosiaalisen median keskusteluissa on (syystäkin) täysin epäkorrektia sanoa, että oikealla naisella tulee olla pitkät hiukset tai viehättävä nainen siistii karvoitustaan. Jos joku näin sanoisi, saisi siitä ylleen ihan varmasti viharyöpyn. Kuka kehtaa vaatia naisilta jotain tuollaista? Eikä naisella ole oikeus näyttää omalle itselleen? Ei oikea nainen ole Barbie!
Mutta toisaalta pitkähiuksisia – varsinkin ysärivitsien teemalla blondeja – voi hyvin älykkäässäkin sakissa ilman sen suurempaa kritiikkiä niputtaa vähäjärkisten bimbojen joukkoon. Ja auta armias, jos naisella on vielä tekoripset, -tukka, silikonit, täyteainehuulet tai jotain muuta vastaavaa. Silloinhan nainen on monissa piireissä se, jota saa ilman mitään filtteriä kutsua pinnalliseksi ja epäaidoksi ilman, että kukaan edes kyseenalaistaa stereotyyppistä niputusta.
Minusta tällainen keskustelu ja toisaalta ulkoisesti (!) tietynlaisen ihmisryhmän sallittu arvostelu on ristiriitaisuudessaan aika erikoista. Erityisen mietteliääksi tulen siitä, että tätä keskustelua käyvät pääosin naiset. Naiset toisista naisista. Ja vieläpä aika epäreiluin pelimerkein.
Naisten keskuudessa kun on näemmä (kurkatkaapa viimeaikaisia netti- ja printtihaastatteluja) aivan hyväksyttävää – jopa ihailtavaa – kertoa vaikkapa ripsipidennysten rumuudesta ja samaan hengenvetoon puhua suvaitsevaisuudesta ja girl power -hengestä. Eivätkö näin toimivat ihmiset näe tekojensa ristiriitaisuutta? Samalla, kun he julkisesti arvostelevat jotain kaunestrendiä rumin sanakääntein, he myös sheimaavat niiden edustajat. Ja se jos mikä on minusta aika uncool!
Minulle – kuten monelle muullekin nykyihmiselle – kauneus on tärkeä asia. Ja nyt siis puhutaan kaikesta muustakin visuaalisuudesta kuin omasta ulkonäöstä: kodin väreistä, kahvikupin kuvioista, maisemasta, vaatteista ja taiteesta. Ja se, mikä taas on kaunista, on nimenomaa subjektiivinen asia. Toisille kaunista on kesämekon olkaimen kupeesta pilkistävät kainalokarvat, toisille silmäripsien kaveriksi laitetut lisäkarvat. Ja se, missä ne karvat – tai mikä tahansa ulkoinen ominaisuus – sijaitsee tai ei-sijaitse, ei pitäisi oikeuttaa mielestäni arvostelulle.
Toivoisinkin, että jatkossa jokainen nainen saisi olla myös ulkoisesti juuri sitä, mitä on. Ilman, että kenenkään tarvitsee kuulla olevan rekkis, pissis, feikki tai jotain muuta loukkaavaksi tarkoitettua. Koska minä uskon, että ihminen on aika vähän lopulta sitä, mitä ulkokuori edustaa. Se, onko olalla Samujin vai Guessin laukku, onko rinnat omat vai lääkärin luomat tai meneekö kauppaan meikillä tai ilman, on kuitenkin lopulta täysin yhdentekevää siinä vaiheessa, kun ihmisistä puhutaan ihmisinä.
-Karoliina-
P.S. Minä päätin kaiken tämän kauneskeskustelun inspiroimana luopua omista ripsipidennyksistäni kuukaudeksi siitä syystä, että näkisin, miten se vaikuttaa minuun ja omaan olemiseeni naisena. Tai toisten suhtautumiseen minuun. Haluatteko kuulla, mitä tekoripsettömyys opetti minulle? Vai opettiko lopulta yhtään mitään?
Kuvat: Noora Näppilä
Asu&asusteet: mekko, Vero Moda // korut, Efva Attlings // hiustuotteet, Balmain*
*saatu
Kommentit (42)
Minusta kritiikki on kohdistunut lähinnä siihen, että puhutaan aina yhdestä ideaalista, johon kaikkien tulisi pyrkiä, jotta olisivat hyvännäköisiä. Jokainen saa silti pitää kauniina/komeana mitä haluaa, koska kai jokainen fiksu tajuaa, ettei kaikkien vastaantulevien tarvitse tätä omaa ihannetta muistuttaa. Minullakin on asioita, joista pidän miesten ulkonäössä, mutta eipä se aina ole korreloinut sen kanssa minkälaiseen mieheen ihastun.
Ja lopuksi sanottava, että kyllä ne miehet myös arvostelevat naisia todella paljon vaikkeivat ehkä ääneen naisseurassa. En ymmärrä väitettä siitä miten vain naiset haukkuvat toisiaan, ovat ilkeitä toisiaan kohtaan jne.
Tämä oli hyvä postaus, ja olen miettinyt ihan samaa. Mä en kyllä pidä kauniina aina kaikkea samaa kuin ’muut’ ja en koe kuuluvani tähän joukkoon vaikka ripsinpidennykset (välikuukausina sitten tekoripset) ovat jo osa mua, sekä hiustenpidennykset, kestopigmentoinnit ja vaikka mikä naisellinen hömppä on mulle tuttua. Kuitenkin aina pitäisi muistaa että erilaisuus on rikkaus, eikä esimerkiksi kaikkien kulmakarvojen kuulu olla samanlaisia. Jos jotain pitää ’rumana’, niin täytyykö siitä toiselle sanoa törkeään sävyyn, tai ollenkaan. Jos ei ole hyvää sanottavaa niin olkoon mielummin hiljaa.
Samaa mieltä!
Muistan, että olen lukenut aiemmasta blogikirjoituksestasi, että olet kiitollinen äidillesi, kun hän ei antanut sinun nuorena nyppiä kulmakarvojasi ohuiksi? Tämä jäi mieleen, koska muistan ajatelleeni, että olisipa omakin äiti kieltänyt 🙂
Ei onneksi ihan ohuiksi (kaverit veteli jopa partahöylällä kokonaan pois), mutta toki trendi oli ohuempi kuin nyt 🙂
Se, että aitouden ihannoiminen on tulossa ”muotiin” on musta ihan älyttömän kiva asia! Nää jutut on mielessä monesti varsinkin omaa tyttölastani ajatellessa. Nuorena halusin silikonit, koska rintani ovat todella pienet, mutten onneksi niitä koskaan hankkinut. Olisi aina hankalaa kasvattaa itseään arvostavaa tyttölasta jos itsellä olisi silikonirinnat.
Miten lapselle voi opettaa, että hän on ihana juuri sellaisena kuin on, mutta äiti itse tarvii muovitissit, hiustenpidennykset, tekoripset, tatuoidut kulmakarvat, täytetyt tötteröhuulet ja kolme kiloa meikkiä?
Musta tää taas on tätä ristiriitaista ajattelua mistä postauksessakin puhuttiin! Eikö se oikeasti menisi niin että lapsi on ihana, vaikka valitsisi ne täyteaineet ja pidennykset aikuisena? Tai sitten tasan sellaisena, kuin on tai päättää olla?
Jollekin se voi olla se kauneusihanne. Ajatuksena se, että jokainen on kaunis ja ihana omalla valitsemallaan tiellä. Luonnollisuus on jostain kaunista, mutta ei kaikkien mielestä.
Toki se oma lapsi olisi mielestäni ihana,vaikka joskus hankkisikin täyteaineita. MUTTA kyllä minusta oletusarvona on se, että yritettäis kasvattaa niistä lapsista sellaisia, että ne kokisi olevansa tarpeeksi hyviä ilman silikonitissejä. Ja siinä onnistuminen on hiukan hankalaa, jos äiti ei hyväksy itseään sellaisena kuin on.
Hyvää keskustelua! Kiitos 🙂
Mä ymmärrän pointin molemmissa kannoissa.
Musta – ehkä koska itselläni on ripset ja hiuspidennykset – asioihin kuitenkin saatetaan suhtautua liian dramaattisesti. Mä kun uskon, että se ei ole siitä kiinni, millainen tukka äitillä on, miten lapsen itsetuntuo kasvaa. Onhan monilla äideillä myös meikkiä ja esim. värjätyt hiukset, eikä silloinkaan puhuta siitä, hyväksyykö äiti itsensä sellaisena kuin on.
Täyteaineet huulissa ja silikonirinnat on ainakin minun maailmassani vähän eri kategoriassa kuin hiusten värjääminen.
Se onkin todella hieno asia! Jokaisella tilaa olla omanlaisenaan kaunis. Aitoustrendi myös vähentää painetta tehdä terveydelle haitallisia valintoja, kuten esimerkiksi nuo silikonit ja täyteaineet huuliin. Itse aiemmassa kommentissani viittasin aitouden korostamiseen ilmiönä, joka on mielestäni tämänhetkinen muoti-ilmiö. Korostettu ja esilletuotu meikittömyys, karvaisuus jne. Kaikki ei voi olla jokaisen silmään kaunista, ja annettakoon kaikkien valita säärikarvojen ajaminen tai hiusten värjääminen omien mieltymysten mukaan, vaikkei se olisikaan muodikasta.
P.S. Minä päätin kaiken tämän kauneskeskustelun inspiroimana luopua omista ripsipidennyksistäni kuukaudeksi siitä syystä, että näkisin, miten se vaikuttaa minuun ja omaan olemiseeni naisena. Tai toisten suhtautumiseen minuun. Haluatteko kuulla, mitä tekoripsettömyys opetti minulle? Vai opettiko lopulta yhtään mitään?
Kyllä olisi ihan väitöskirjan paikka tässä.
”Ripsillä vai ilman – ripsipidennysten poistamisen vaikutus esimerkkihenkilön minäkuvaan ja naiseuteen.”
Ajatteletteko te ihmiset todella tällaisia?
Kyllä me ihmiset ajattelemme. Ajattelemme vaikka mitä: maailmanrauhaa, ilmastonmuutosta, Trumpin Yhdysvaltoja, mutta myös ulkonäköämme. Sulkevatko ”arvokkaat” ajatukset mielestäsi pois sen, että ihminen on kiinnostunut myös ulkoisesta olemuksestaan. Eikö tuo ole aika väsynyttä ja löysää ajattelua.
Itse asiassa erilaisten kauneuskäsitysten tutkiminen on erittäinkin mielenkiintoinen tutkimusaihe. Nykyajassa esimerkiksi on mielestäni se hyvä puoli omaan teini-ikääni verrattuna, että monenlaisia kauneusihanteita ja vaikkapa eri tyyligenrejä hyväksytään kuitenkin paljon enemmän kuin silloin. Silloin (siis juuri sähkövalon keksimisen jälkeen) jos kaikilla piti olla nypityt kulmakarvat ja vaaleansinistä luomiväriä niin muuta ei ollut vara valita, jos halusi olla cool.
Samaa mieltä! Minusta ihminen ei ole automaattisesti ”turhanpäiväinen” tai ”älykäs”, vaan samoihin päihin voi mahtua vaikka mitä ajateltavaa.
Miten naurusta hirnuvat jaksavat tulla kommentoimaan, kun koko postaus koski ulkonäköä, siihen liittyviä odotuksia jne. Eikö ole aika turhaa Fiksujen aiheiden Ajattelijoilta tulla kommentoimaan tähän aiheeseen liittyvää postausta, mikäli se ei omaa kiinnostusta tai arvomaailmaa kosketa millään lailla.
Niin. Kuten tuolla aiemmin mainitsin, voisi olla hyvä vierailla esim. iho/syöpäpolilla ja keskustella niiden henkilöiden kanssa, joita asia oikeasti koskettaa. Heillä voisi olla mahdollisesti muitakin ajatuksia aiheeseen liittyen, ei pelkästään ”mitä tekoripsettömyys opettaa” sellaiselle ihmiselle, jolla on omatkin ripset ja muuta karvoitusta. Naurattaa edelleen kyseinen ajatusmaailma.
Aivan turhaa vertailla ihmisten huolia keskenään. Aivan turhaa myös todeta, että jokin ongelma kuuluu teini-ikäisille, mutta ei enää aikuisille.
Tällaiset blogit ovat lähes aina subjektiivisia ja niissä käsitellään asioita omasta näkökulmasta. On omituista, että aina yritetään tyrkyttää ideoita/ajatuksia toisille. En ole koskaan kuullut, että ivallisesti ehdotettu idea otettaisiin käyttöön.
Mutta niin… Mitä tulee huolien vakavuuteen niin itse kärsin ihan ”oikeista” huolista, joihin lukeutuvat mm. vaikeat mielenterveysongelmat mutta samalla kärsin myös todella paljon (ehkä jopa enemmän) ”turhista” ongelmista. Minulle nämä ovat ”lihavuuteni”, vaikka en ole lihava, ihoni huono kunto, vaikka se ei ole niin huono, ruma naamani, rumat hiukseni, epäsiisteyteni jne… Näitä kaikkia turhanpäiviäisiä neuroosejani vastaan taistelen (joka päivä) meikkaamalla. Siispä, jos yrittäisin elää ilman esim. ripsiväriä, siitä saisi tosiaankin kirjan aikaiseksi 😀
Huoli voi olla kuinka tuskainen tahansa, vaikka aihe olisikin pinnallinen. Vakavat asiat taas eivät välttämättä huoleta lainkaan. Vähättely ei kannata.
Pyh pah. Musta tää on tätä tekopyhää ’pitää syödä kaikki lautaselta kun Afrikassa nähdään nälkää’ ajattelua..
Samaa mieltä tämän kommentoijan kanssa. Miten naurusta hirnuvat jaksavat tulla kommentoimaan, kun koko postaus koski ulkonäköä, siihen liittyviä odotuksia jne. Eikö ole aika turhaa Fiksujen aiheiden Ajattelijoilta tulla kommentoimaan tähän aiheeseen liittyvää postausta, mikäli se ei omaa kiinnostusta tai arvomaailmaa kosketa millään lailla. Kuten edellinen kommentoi, tähän maailmaan ajatuksia mahtuu vaikka ja mistä aiheesta. Tällä ajatusmallilla mistään arkipäiväisesta pohdinnasta ei voisi ääneen puhua, kun aina olisi tärkeämpääkin pohdittavaa tai ainakin joku joka aiheesta paremmin tietää 😀
Mä mietin ihan samaa. Tuun jotenkin tosi surulliseksi siitä ajatuksesta, että aikuiset ihmiset käyttää aikaa tällaisten miettimiseen. Samoin, kun joku täysin normaalipainoinen miettii ruokien kaloreita tai pitsan tilatessaan toteaa, että täytyypä mennä illalla lenkille. Mun mielestä tollaset ajatukset kuuluu teini-ikään ja varhaisaikuisuuteen, ei enää aikuisille ihmisille.
Ja näillä en todellakaan tarkoita, etteikö ulkonäköön saisi panostaa. Toki saa, mutta ehkä tollasella mennään vaan ojasta allikkoon ja itsensä yväksyminen on entistä kauempana.
Toki minäkin saan todennäköisemmin positiivista palautetta ulkonäöstä, kun olen laittautunut ja meikannut ja tyylini on tällöin naisellinen. Mutta arkena ilman meikkiä ja aika neutraalissa vaatetuksessa saatan myös saada positiivista palautetta. Sinällään ulkopuolisten kehuilla ei ole väliä, toki nätisti sanottu kehu tuntuu kivalle, mutta pärjään loistavasti ilmankin. En ole myöskään huomannut, että saisin esim. huonompaa palvelua kaupassa tms jos olen meikittä; en kyllä ole asiaa juuri miettinytkään enkä edes ajattelisi, että huono palvelu johtuu minun ulkonäöstä tai laittautumisen tasosta vaan asiakaspalvelijalla on joku muu syy olla töykeä ja se syy tuskin liittyy minuun ja varsinkaan ulkonäkööni (kun itse käyttäydyn asiallisesti).
Irtoripsiä en ole koskaan käyttänyt, mutta ripsiväri ja silmämeikkikin saa ihmeitä aikaan. Ihmettelen silti jos tekoripsillä olisi merkittävä vaikutus kanssaihmisiin. Itse saatan lähinnä katsoa pidempään (positiivisessa mielessä) , jos on todella erikoiset tai näyttävät ripset, mutta samalla tavalla katson näyttävää tai minua muuten miellyttävää meikkiäkin.
Kahteen edelliseen:
Hyvää pohdintaa aiheesta. Kauneus ja kauneusasioista keskustelu onkin taitolaji. Jokainen meistä varmasti pyrkii jollakin osa-alueella visuaalisuuteen (kampaus, vaatteet, hygienia…), mutta ainakin Suomessa on erilaisia koulukuntia sen suhteen, mikä on riittävästi/tarpeeksi/liikaa.
Kiitos ajattelemisen aiheista 🙂
Minäkin hirnun naurusta 😀 Erityisesti haluan tietää mitä tekoripsettömyys voi opettaa. Voi hyvänen aika, oikeasti?!
Kärjistetysti voidaan esittää asia myös näin: miten hiukset, kaljuuntuminen tai hiusten lähtö vaikuttaa naiseuden tunteeseen? Väitän, että kyllä se vaikuttaa aika helvetisti jos hiukset lähtevät vaikka syöpähoitojen seurauksena..
Ripset ovat ihan samalla tavalla verrattavissa hiuksiin. Ripsetkin tuovat jollekin hyvän olon, nostaa itsetuntoa ja tuo naisellisemman olon..
Eli kyllä se voi ihmisestä itsestään paljonkin opettaa. Ihmetyttää nää tyypit, jotka vähättelee muiden tuntemuksia ja kokemuksia. Vaikka sinä itse tuntisit itsesi samanlailla naiselliseksi ja minäkuvan pysyväksi karvoilla tai ilman, ei se välttämättä kaikkiin päde.
Olipa kyllä todellakin kärjistetysti sanottu ja huono vertaus. Hiusten menettäminen syystä tai toisesta on ihan eri asia kuin se, että haluaa ripsenpidennykset, jotta omat ripset näyttäis aina meikatuilta.
Pointtina taisi olla lähinnä se olo, minkä hiukset, tai tässä tapauksessa ripset tuovat… Mistä tiedät, että ripset hankitaan sen takia, että näyttäisi meikatulta? Ehkä omat ripset ovat lyhyet ja harvat? Ehkä ihminen haluaa vain näyttää ylipäätänsä siltä, että hänellä on ripset. Kaikki ripsipidennykset eivät ole överipitkiä ja paksuja…
Omasta puolestani voin kertoa olevani alopeetikko, ilman hiuksia, kulmia ja vajavaisella rivistöllä ripsiä. Naiseuttani asia ei kyseenalaistanut, puhun siis omasta henkilökohtaisesta kokemuksesta. Mutta edelleen, vaikuttavatko tekoripset omien lisäksi tai ilman naiseuteen niin että ihan pitää kuukausi tai kaksi kokeilla? Nauran edelleen. Menkää tätä pohtivat iho/syöpäklinikoille keskustelemaan heidän kanssaan, jota asia konkreettisesti koskee.
possu. kaikilla on oikeus tuntea niin kuin tuntevat ja se että joillain ihmisillä on pahempia ongelmia, ei poista tai tee epäoikeutetuksi sitä että joku toinen voi kamppailla tekoripsettömyyden tuomien fiilisten kanssa.
No mä en koe tilaani ongelmaksi, joku toinen niin voi kokea. Ja jos tekoripsettömyys tuo jollekin fiiliksiä (niin, millaisia? Sen unohdit mainita), mä saan fiilikseni muista asioista, kuten käsittääkseni aika moni muukin.
viittasinkin lähinnä tuohon kehoitukseesi mennä syöpäpolille juttelemaan aiheesta. vaikka moni sairauden kanssa kamppaileva ja kaikki karvansa menettänyt voi ja saa tuntea olonsa juuri niin naiselliseksi kuin tunteekin, joku toinen voi tuntea epävarmuutta itsestään ja naisellisuudestaan vain ilman tekoripsiä – näitä fiiliksiä siis tarkoitin. se että osa naisista ei koe ripsien tai hiusten määrittelevän naiseuttaan, ei mielestäni oikeuta vähättelemään sitä, että toisille tämä voi olla haaste. antaa kaikkien kukkien kukkia eikä vähätellä kenenkään kokemuksia omasta naiseudestaan 🙂
En vähättele, enkä väheksy ketään tai heidän kokemuksiaan, vaan kehoittaisin tutustumaan aiheeseen karvoilla tai ilman tarkemmin. Mua ainakin kiinnostaisi enemmän jos bloggari todellakin vierailisi ko. poleilla ja kirjoittaisi siitä ja niiden ihmisten kokemuksista. Ja kyllä: edelleen huvittaa ajatus ”tekoripsillä vai ilman, mitä se minulle opettaa?” Ajatella ja kokea saa mitä tahansa, mutta uskoisin bloggarilla olevan paukkuja asian syventämiseen…voisi kiinnostaa muitakin kuin mua.
Huh! Olipa pitkä ketju aiheesta. Se lienee kertonee – kuten ajattelinkin – että aihe herättää tunteita. Kiitos kommenteistanne 🙂
Kyllä moni nainen ottaa ripsipidennykset, tai laittaa botoksia huuliin ollakseen nimenomaan naisellisempi. Itselläni niitä ei ole mutta mielelläni olisin kyllä vielä naisellisemman oloinen ja näköinen kuin olen. Ja mikäs siinä olisi pahaa? Pienikin asia ulkonäössä voi olla ratkaisevaa itsetunnon kannalta. Eikös se että on itsevarmempi ja tyytyväisempi omaan itseensä ole myös psyykkisesti hyvä juttu? Kovasti vaan herättää tunteita nää ulkonäköasiat. Terveisin tyhmä blondi.
Kritiikki tiettyjen kauneusihanteiden tavoittelua kohtaan on minusta ihan paikallaan; silloin kun puhutaan asioista, joilla voi olla haitallisia/pysyviä terveysvaikutuksia ja myös ympäristövaikutuksia. Esim. silikonit, erilaiset lisäkkeet jotka vaativat kemikaaleja pysyäkseen kiinni, hiusvärit jne. voivat aiheuttaa eritasoisia terveysongelmia ja vaikutukset ovat joka tapauksessa eri tasoa kuin pois pestävä meikki tai trendikäs hiusmalli. Ohuiksi nyppimisen seurauksena jääneet kulmakarvatkin ovat korkeintaan esteettinen haitta, jota voi myös kulmakynällä muokata.
Karvakeskustelussa en itse ole huomannut vaatimusta, että naiset eivät saisi poistaa karvojaan vaan lähinnä tuodaan esille monilta unohtunutta faktaa, että naisillakin kasvaa karvoja eikä niiden näkyminen pitäisi olla shokki tai lehtijutun paikka.
Myös epäterve fitness- trendi on asia, joka kaipaa krikiikkiä, vaikka liikunta ja terveellinen ruokavalio sinällään on hyvä juttu. Samoin jokainen voi pyrkiä tekemään itsestään omasta mielestään kauniin ja ihmisten kauneutta saa ihailla mielin määrin, mutta jos kauneus edellyttää silikoneja, täyteaineita, botoxia jne. voidaan myös kysyä onko kauneusihanne pielessä. Se ei tarjoita, että ihminen itse olisi pielessä, mutta minusta kauneuden tavoittelu ei voi mennä terveyden edelle.
Eikä kauneudentavoittelu terveyden hinnalla ole vain naisten juttu. Kannattaa katsoa Yle Areenalta Reggie Yatesin Britannian nuoret: miesten ulkonäköpaineet. Kyllä tämän rinnalle tarvitaan luonnollisustrendiä ja kehopositiivisuutta eikä se sitä tarkoita, etteikö samalla saisi ihannoida sporttista vartaloa tai pitkiä hiuksia naisella/lyhyitä hiuksia miehellä tms.
Hyvin sanottu. Kiitos 🙂 Kritiikki on toki paikallaan, jos se tekee ihmiselle pahaa. Toisaalta: Nykyisin on tutkimusta vähän joka asian ”pahellisuudesta”, joten tässä tietotulvassa joskus saattaa moni ei-niin-vaarallinenkin asia tuntua vaaralliselle, jos asiaa katsoo tietystä näkökulmasta.
Mitä ajattelet ihmisestä jossa ei ole mitään länsimaisen ihanteen mukaista kaunista piirrettä?
Sellaisista kuin minä… eikä minua hyvällä tahdollakaan voi sanoa edes persoonallisen kauniiksi, olen kaikkien mittareiden mukaan ruma, koulussakin se jo huomattiin. Itse en valitettavasti ulkonäköäni ole saanut valita. Tunnetko sääliä vai ajatteletko yhtikäs mitään, rehellisesti?
Vaikka tämä olikin osoitettu bloggarille niin nyt pitää ääneen ihmetellä. Miten muka tämmöiseen kysymykseen edes voi vastata? ”Mitä ajattelet ihmisestä joka ei ole länsimaisten kauneusihanteiden mukainen?” No mitäpä siitä voi ajatella, varmaan sitä että ”tämä ihminen on omien sanojensa mukaan sellainen joka ei täytä länsimaisia kauneusihanteita”.
Tuskinpa hän voi paljon sanoa sinua tuntematta ihmisenä. Kauneus on niin paljon enemmän kun ensinäkemä, ja länsimainen kauneusihanne ei tietenkään ole se ”oikea” ihanne: eihän mitään ”oikeaa” ihmistyyppiä ole olemassa!
Taas kerran: luitko postauksen loppuun saakka?
Kolmeen edelliseen:
Juurikin noin: Minä en pysty minkään ominaisuuslistauksen perusteella olemaan mistään mitään mieltä. Ja ihan rehellisesti 🙂 Uskon ylipäätään siihen, ettei ihminen itse ole paras henkilö kertomaan esim ulkonäöstään. Asia kun on mitä enimmissä määrin subjektiivinen.
Muutenkin tulkintani ihmisistä perustuu aina kokonaisuuteen. Ei vaikkapa siihen, onko hällä isot vai pienet silmät, vaikka lähtökohtaisesti isot silmät usein onkin kauniit.
Kiva postaus, mielenkiintoinen aihe ja hyvin perusteltua pohdintaa. Pidin kulmakarvavertauksestasi 😀 niin totta. Tuskin kukaan säästyy yhteiskunnan ja valtavirran kauneussuuntausten vaikutteilta. Silloin joskus ne ohuet kulmakarvat ja lantiofarkut olivat Se juttu, nykypäivän normaali taas rehottavat karvat ja kierrätetyt momjeansit. Luonnollisuustrendin myötä (luonnollisten) epätasaisen ihon tai kainalokarvojen näyttäminen on sallitumpaa, mikä on vain hyvä asia. Silti kaikki eivät näin halua tehdä, mikä on mielestäni myös yhtä ok. Samaistun itsekin esimerkiksi lihaksikkaiden miesvartaloiden, pitkien ripsien ja sirojen kasvonpiirteiden ihannointiin, vaikka tiedostankin omien kauneusihanteiden muokkautuneen ympäristössä, jossa elän. Jokainen olkoon karvaton tai karvainen oman mieltymyksensä mukaan. Ei voi kieltää, etteikö nykyinen Aidon Aitouden korostaminen olisi yhtälailla ympäriltä opittua ja nykyisen ajan trendi.
Good point! Aito aitous, luomu jne on myös trendejä, joiden keskellä me elämme. Ei varmasti (suurilta osin) huonoja sellaisia, mutta trendejä silti!
Kommenttini 20.2.2018 09:21 oli vastaus nimimerkille ”Hirnun naurusta”, mutta nyt se näyttää sijoittuvan tuonne kommenttijonoon ihan toiseen kohtaan eikä oikein osu :).
Ihastuminen ja jokin ”kriteeri” ovatkin – onneksi – varmasti kaksi ihan eri asiaa. Sellaisessa onkin aina hauska huomata se, ettei ihminen ole ominaisuuksiensa summa. Vaan ihan jotain muuta <3