Näin tehdään Mago-hiustenpidennykset. Seuraavaksi pinkki vai ruskea tukka?
Täällä on pesty hiuksia nyt neljästi vuorokauden sisällä. Oltiin lauantaina savusaunassa, minulla oli korkea nuttura, jolla sitten nuohosin savusaunan katon oikein urakalla. Tuloksena oli pikimusta nuttura ja hiukset, joihin tuo musta väri jämähti oikein kunnolla. Että tällainen pieni luomuvärjäysvinkki vaan kaikille.
Todellisuudessakin – ihan tarkoituksella – hiukset saivat uuden ilmeen viime viikolla. Tai no ei aivan uuden, mutta päivitetyn. Marssin parin kuukauden tauon jälkeen Umpun tuoliin Prime hair and beauty designeen, jossa freesattiin hiusten ilme taas kerran katseita kestäväksi. Sen lisäksi, että tumma juurikasvu raidoitettiin jo tavaksi tulleella vaalealla, vaihdettiin minulle nyt ensimmäisen kerran uudet Mago-hiustenpidennykset* sen jälkeen, kun ne ensimmäisen kerran syystalvella laitettiin.
Magothan ovat hiustenpidennystekniikka, jonka on sanottu olevan kaikista hellin markkinoilla oleva hiustenpidennystekniikka oman tukan kuntoa ajatellen. Magossa pidennyshiusosiot solmitaan yksittäisiin oman hiuksen tupsuihin niin, että oma hius saa kasvaa vapaasti pidennyksen kaverina. Erona muihin pidennyksiin Magoissa onkin juuri tuo, että se ei millään tavalla – painollaan tai kemikaaleilla – tuhoa omaa tukkaa. Magot on myös kylmävärjättyjä, joka puolestaan näkyy ja tuntuu tukan laadussa ja sävyissä.
Minulla on ihanista uusista pidennyksistä huolimatta meneillään hiuskriisiajat. Taas kerran. Ensin on kuitenkin pakko sanoa, että rakastan tätä vaaleaa tukkaa yli kaiken. On hassua ajatella, että tämä niin paljon omasta luonnollisesta hiusväristä (oma tukka siis tummanruskea) poikkeava sävy tuntuu jotenkin hirveän luontevalle. Pidän siitä, että vaaleassa tukassa tukan väri ei hallitse yleisilmettä niin paljon kuin vaaleaa talvi-ihoa vasten oleva tumma tukka. Ja monet vaatteiden värit sopivat mielestäni vaaleantukan kaveriksi paremmin kuin tumman kuontalon kanssa.
Toisekseen Mago-pidennykset ovat sellainen tukan pelastus, että en voisi olla tyytyväisempi. Vaikka viime keväänä leikattu polkka olikin siinä hetkessä hyvä idea, tajusin jo kuukauden jälkeen, että minä nyt vaan satun olemaan pitkän tukan nainen. Ja vaikka hiustenpidennykset eivät olekaan oma tukkani, tuntuvat ne niin paljon enemmän minulle kuin lyhyt letti. Kaipa osa sitä omaa ulkoista identiteettiä on ollut osin kiinni pitkässä tukassa. Minä kun tykkään välillä pukeutua hyvinkin epänaisellisesti, on pitkä tukka ollut minusta kiva kontrasti lököfarkkujen ja ison hupparin kaveriksi.
Mutta. Ja tässä tulee nyt tämä kriisiosuus. Vaikka tukkaani on vaalentaneet vain ja ainoastaan ammattilaiset, ja vaikka tukan kuntoa on tuettu erilaisillä plexeillä, joita vaalennusten kaveriksi nykyisin usein laitetaan, on fakta se, että latvani ohenevat vaalennettuina enemmän kuin tummalla tukalla. Hiukseni ovat koko ajan pysyneet kyllä käsittämättömän hyvässä kunnossa, mutta nuo latvojen viimeiset viisi senttiä tuntuvat aina olevan ohuemmat kuin muu tukka.
Tämähän ei haittaisi, jos haluaisin pitää hiusteni mitan koko ajan melko stabiilina. Mutta koska haluan pidennysten seassa myös kasvattaa omaa luomukuontaloani, olen nyt pohdinnan edessä. Niinpä nyt mietinkin, pitäisikö kesän jälkeen vetäistä tukka taas tummaksi. Tumma värihän suojaa eri tavalla jopa jo kulunutta vaalennusosuutta ja sen lisäksi tyveä ei tarvitsisi värjätä niin voimakkaasti kuin viime aikoina.
Olen funtsinut myös sitä, että jos jossakin vaiheessa siirtyisin takaisin tummaan, kannattaisi blondatun tukan pohja käyttää – edes kerran elämässä – hurjalla tavalla hyväksi. Mietin nimittäin, että voisin ottaa välitukaksi jonkin pastellivärin. Mikähän on tämän kevään ja kesän kreisiväri? Viime vuonnahan se oli sellainen haalea oranssinpinkki.
Mutta siis sellaisia tukka-ajatuksia! Ideoita otetaan vastaan!
Sisustusarvonnan voitti muuten nimimerkki MKJ! Onnea voittajalle!
-Karoliina-
Kuvat: Umppu
*hiuspalvelut ja pidennykset saatu
Kommentit (11)
Mä taas olen aina ajatellut, että tulmahiuksisille sopii paljon paremmin kaikki eri värit vaatteissa! 😀
Sulle sopii tumma, ja jos on haaveissa kasvattaa omasta tukasta vahva ja pitkä niin suosittelen värjäämistä takaisin tummaksi. Sillä keinolla itsekin sain joskus omista hiuksistani parempikuntoiset.
Moi! Mä olen alkanut haaveilemaan ihanista aidoista hiustenpidennyksistä, mut mua arveluttaa hiustenpidennysten eettisyys..? Tiedätkö pystyykö kampaajat kertomaan (tai tietävätkö he edes) pidennysten alkuperää? Olis niin ihanaa saada tuuhea ja etenkin pitkä tukka!!
Minulle on jäänyt pysyvästi mieleen vuosia sitten naistenlehdestä lukemani juttu aitojen hiuspidennysten hiusten alkuperästä. Netistä löytyy näköjään enemmänkin juttuja näistä intialaisista ”temppelihiuksista”.
Lukemani sai minut todella surulliseksi, vieläkin tulee paha olo, kun ajattelen asiaa. ”Temppelihius” on malliesimerkki siitä, miten tänäkin päivänä länsimaalaisten suoranainen riisto toteutuu köyhimpien maiden asukkaita kohtaan. Toivon todella, että vastuulliset yrittäjät eivät laita kenenkään päähän tällaista hiusta, ja että kuluttajat osaavat itse kyseenalaistaa asian.
Kahteen edelliseen:
Mä en osaa vastata hiusten alkuperästä. Pahoittelut 🙁 Voin toki yrittää ottaa selvää!
Magoissa on kuitenkin se, että niiden laatu on ”tekotukkien aateliaa”. Ja se tarkoittaa sitten sitä, että ko.hiusten kantajan elinolot vuosia on ollut pakko olla hyvät, koska muuten tämänlaatuista tukkaa ei kenenkään päässä kasvaisi.
Hei! Kuinka monta pakettia hiusta sulle laitettiin, jottaa lopputulos on noin hyvä? 🙂
Kolme pakettia pisintä Magoa 🙂
Mä olen kaikki värit kokeilleena ja sen jälkeen muutaman vuoden Täydellistä Ruskean Sävyä etsineenä tullut siihen tulokseen, että oma väri, paras väri. En tiennyt, että se Sävy löytyy päästäni! Mikä voisi esim. omalle ihonsävylle ja silmien väriin sopia paremmin kuin oma, luonnollinen hiusväri. Plussaa myös värjäämättömyydestä; rahansäästöstä ja väriaineiden haittojen (niin keholle kuin ympäristölle) puutteesta.
Mä olen kanssa kokeillut eri värejä ja tummuus asteita, ja vaikka punapäänä moni luuli sitä mun oikeaksi väriksi, palaan silti aina takaisin lähelle omaa väriäni vaaleaa. Eli jotenkin se on se parhaiten sopiva. 🙂
Tämän on niin hassua. Aina värjäsin omaani, mutta nyt taas katselen luomutukkakuvia juuri samalla fiiliksellä: ”Onpas kiva sävy!”. Tulee hitusen hölmö olo 🙂
*tummahiuksisille
(Ärsyttää, ettei tuu tarkistettua mitä kirjoittaa! :D)
No niin minäkin olen nyt uumoillut. Blondi on aivan ihana, mutta pelkään, ettei oma kasva samalla tahdilla kuin ennen. Tai ainakaan samanpaksuiseksi.