Kirjoitan tätä Acutassa tänään torstaina, 15.3.2018, klo 10.10
Kirjoittelin viime viikolla siitä, kuinka flunssa on taas kerran ottanut vallan naisesta. Noh. Koko hommahan alkoi pakkaslenkin jälkeisestä hengenahdistuksesta, josta seurasi todella heikko olo ja kuume. Ekan kerran hakeuduin hoitoon maanantaina 5.3 ja sen jälkeen olen rampannut kolmella yksityisellä ja kolmesti kunnallisella. Verikokeet ja keuhkokuvat melko ok, joten kotiin laitettu aina astmalääkkeiden ja kortisonin kanssa.
Nyt menneenä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä olo paheni todella paljon. En saanut henkeä ja koko rintaa puristi. Ihan kun joku 200-kiloinen olisi istunut rinnan päällä ja joku samalla olisi kuristanut kurkusta. Hakeuduin maanantaiaamuna Koskikeskuksen Pihlajalinnaan ja sain oikeasti ensimmäisen kerran tämän taudin aikana lääkärin eteeni, joka alkoi selvittää tilannetta kokonaisvaltaisesti. Ei vain yhtä oiretta ja sitten kotiin. Tämä lääkäri alkoi selvittää kaikkea jatkohoitoa ja huolehti minut niin perille asti taksiinkin, että soitti jopa perään, sainko kyydin Acutaan, eli tänne Tampereen ensiapuklinikalle.
Ennen Acutaan lähettämistä lääkäri esimerkiksi mittautti pef-arvoni (ovat varmasti tuttuja monille astmaatikoille. Liittyy hapenottoon, en osaa sen tarkemmin selittää). Minulla viitearvo olisi sellaiset 450-480, mutta sain puhallettua hädin tuskin koko 1,5 viikkoa kestäneen maksimiastmalääkkeen + kortisonin avulla vaivaiset 240. Eli ei ihme, että himppu verran on ahdistanut.
Koskarista lähdettiin siis kohti Acutaa. Vaikka paikka oli tupaten täynnä jengiä, oli henkilökunta aivan ihanaa ja ystävällistä ja ammattitaitoista. Minun tilaani alettiin selvittää perinpohjaisesti. Otettiin verikokeita, EKG, normiröntgen ja jopa varjoaineen kanssa kuvat, jossa haluttiin varmistaa, ettei minulla olisi sydänveritulppaa. Lopulta kuitenkin onneksi kävi ilmi, että kyseessä oli ”vain” astman pahenemistila. Mutta tästä alkoikin sitten episodi, joka on ollut aikamoinen farssi.
Heti kun selvisi, ettei hengenvaaraa ole, vuorossa ollut lääkäri sanoi, että minut kotiutetaan niiltä hyviltäni. Olin aika äimänä, koska tunsin, kuinka paskassa olossa olin. Minulla on aina ollut aika kova kipukynnys, joten harvoin edes myönnän, etten jaksa tehdä jotain. Eilen oli kuitenkin sellainen olo, että voimat oli täysin poissa. (Ehkä kipukynnyksestä kertoo se, että kärsin aivokalvontulehdukesta muka migreeninä 1,5 viikkoa aikanaan niin, että meinasi lähteä henki, kun pääsin sairaalaan lopulta kauhean myöhään. F:ää synnyttäessä lapsi taas meinasi putkahtaa kotiin, kun minusta supistukset eivät olleet niin kovia, että minnekään olisi pitänyt lähteä). No anyway. Palatakseni tähän vaivaan: Olin aika pöyristynyt, koska tiesin oloni ja kotiutuksen välisen ristiriidan.
Yritin siinä välissä saada kiinni aamuisen keuhkolääkärini. Hän nimittäin oli sanonut kahteen eri kertaan, etten saisi lähteä sairaalasta, ennen kuin pääsen osastolle ja pef-arvot saadaan pysyvästi yli 350 (joka sekin on vielä 100 vähemmän kuin viitearvo). Kyseinen lääkäri oli lähtenyt kuitenkin jo kotiin Pihjalinnasta ja Acutassa puolestaan sanottiin, etteivät he ota ohjeita muilta lääkäreiltä. Siitäkin huolimatta, että Acutan lääkärit eivät ole keuhkolääkäreitä ja omani on.
Juuri kun epätoivo alkoi iskeä, lääkärivuoro vaihtui ja Acutaan vuoroon tullut uusi lääkäri olikin sitä mieltä, että astmalääkettäni alettaisiin antaa sairaalassa suoraan höyryn avulla (spira, jos joku tuntee tavan). Vaikka olinkin iloinen, että aloin saada lääkettä, olin samassa hemmetin hämilläni. Kuinka epäjohdonmukaista ja persoonakeskeistä hoito olikaan! Äsken hoidolle ei ollut tarvetta, 20 minuutin päästä hengitin jo astmalääkettä piipusta.
Ja onneksi hengitin. Oloni alkoi kohentua aivan välittömästi. Reaktio olossani oli niin suuri, että minua alkoi ihan itkettää. Veri alkoi kiertää ja paine rinnasta vähentyä. Kädet täristä ja tuli kauhean kuuma. Ensimmäisen kerran sitten puoleentoista viikkon ei tuntunutkaan sille, että henki lähtee. Toki tiesin, etten ollut kuoleman kielissä, mutta pahan astmakohtauksen saaneet tietävät, kuinka kauhean raskas tunne se onkaan. Lääke sairaalassa alkoi tehota siis heti, ja kahden lääkkeenantokerran jälkeen pef-arvoni nousivat 290-300.
Juuri kun aloin toivo, että tällä hoitotahdilla ja avulla saisin itseni kuntoon, minulle tultiin sanomaan, että tulisi lähteä kotiin. Yritin kertoa, että Pihlajalinnan keuhkolääkäri oli juurikin sanonut, että röörit pitää saada ensin sairaalassa kunnolla auki, tai muuten kotihoito ei pääsisi räkäni läpi, mutta vastaus oli, että koska ei ole hengenvaaraa, olen nuori ja sairaala täynnä, pitää lähteä kotiin.
Minua vitutti ja itketti koko kotimatkan. Vaikka olo olikin parempi kuin samana aamuna, tiesin, että tämä oli vain nopea ensiapu. Osaan kuunnella kroppaani jo niin, että tiesin sen tarvitsevan enemmän apuja kuin kaksi lääkekertaa.
Ja valitettavasti aavistukseni kävivät toteen. Sain kotiin uudet tehokkaammat lääkkeet (paitsi astmalääkkeet, joita ei enää saa ottaa enempää) ja kun tänään, torstaina, heräsin, olivat pef-arvoni taas kerran laskeneet. Tuli niin turhautunut olo siitä, kuinka koko eilisillan hoito oli mennyt ikään kuin hukkaan, koska hoito ei oltu jatkettu oman ja ennen kaikkea keuhkolääkärin toiveiden mukaan. Oltiin siis taas melkein lähtöpisteessä. Siinä oli hukattu ihan kaikkien aikaa ja resursseja ja pitkitetty toipumistani.
Aloin soitella tänä aamuna lääkäreihin. Ja vaikka hoito eilen Acutassa varsinkin hoitajien osalta oli aivan ihanaa, alkoi kiukkuasteeni nousta. Tuntui sille, kun jokainen hoitava taho haluaisi pestä kätensä tilanteestani. Ymmärrän, että kyse on resursseista ja rahasta, ja jokainen hoitohenkilö tekee parhaansa (ja enemmänkin!!), mutta silti näin potilaan näkökulmasta tilanne on aika kehno. Joka paikasta aistii sen, ettei kellään ole oikein mahdollista auttaa kunnolla ja pitkäjänteisesti.
Koska eilen Acutassa oli sanottu, että minun tulee tulla takaisin, jos olo heikkenee ja peffit laskevat, otin yhteyden Acutaan. Kun sitten kuitenkin tänä aamuna soitin peffeistä, Acutasta käskettiin ottaa yhteys omaan terveysasemaan. Ja kun soitin sinne, käskettiin minun– tietysti — mennä ennemmin Acutaan. Olin aivan äimänä siitä, miten pitäisi toimia!
Lopulta menin Acutaan, koska sellaiset ohjeet olin edellisiltana saanut. Ja nyt sitten odottelen täällä odotushuoneessa. Samassa aulassa kun eilen.
Kun on sairas, ei jaksaisi yhtään käydä taistelua omista oikeuksistaan. Ja tuntuu siltä, että nyt juuri pitää. Se on jotenkin kummallista. Ymmärrän, että tänne tulee ihmisiä, jotka ovat kuolemaisillaan ja siksi en ole jonossa ekana, enkä edes kymmenentenä. Mutta: Kun vierestä kärrätään alkoholisteja kakat housussa ja örisevinä osastolle, ja itselle sanotaan, että pitäisi yrittää selvitä kotona, vaikka mitään näyttöä kohentuneesta olosta (päinvastoin) ei ole, tulee tunne, pitäisikö tässä vetää perseet, aski tupakkaa ja kaatuilla kerran Acutan edessä, niin alkaisiko apua tulla. On jotenkin surullista, että sairaanhoito on ennen kaikkea sairaan hoitoa. Pyritäänkö sillä lopulta edes siihen, että potilaan ei tarvitsisi olla potilas? Itse ajattelen, että hoidon tarkoitus olisi tehdä sairaasta ihmisestä terve. Sellainen, joka selviää kotona ja normielämästä.
Tietysti ihmiset ovat saman arvoisia. Oli sitten itse kännipäissään aiheutettu vaiva tai jokin sellainen, jolle ei voi itse mitään, hoitohenkilökunta tekee aina parhaansa. Mutta se ei vaan mene jakeluun, että reippaudesta ja itsensä huolta pitämisestä ikään kuin rangaistaan. Koska ei se nyt niin tavatonta ole, että nuorenkin ihmisen olo heikkenee, jos hoitoa ei saa. Ei nämä sairaalat nyt niin himottavia paikkoja ole, että täällä ihan omaksi ilokseen haluaisi aikaa viettää.
Kiitos ja anteeksi! Kettu kuittaa ja jaksaa stooria taas, kun uutta tietoa selviää! Kello 10.41. Sama jono ja paikka kun äsken. Tällä kertaa kassissa on kuitenkin laturi ja eväitä.
-Karoliina-
Kommentit (69)
Asun myös Tampereella ja olen nyt lähes kolme vuotta kulkenut toistuvasti lääkäreiden vastaanotoilla yksityisellä ja kunnallisella puolella sekä myös Taysissa tutkimuksissa. Omaa lääkäriä ei ole ja kun lääkäri vaihtuu, myös lääkitys ja muu hoito vaihtuvat. Jo joskus aiemmin kirjoitit, kuinka vaikea Tampereella on saada kunnallisella puolella lääkärinaikaa, voin niin allekirjoittaa kokemuksesi. Sitten kun lääkäriin pääsee, hoito on yleensä ollut hyvää. Yksityiselle omalla kustannuksella kyllä pääsee, mutta välillä on sieltä melkein naurettu pihalle eli kyllä on lääkäreissä eroa, kuten kirjoitit. Taysissa olen saanut hyvää hoitoa ja tuntuu, että potilasta kuunnellaan, Acutasta ei ole kokemusta.
Tsemppiä ja toivottavasti pian saat apua ja paranet!
Hirveä kommentti tuo mitä sanoit alkoholisteista 🙁 🙁 🙁
Niinkö? Mikä niistä?
Esimerkiksi ihan kokonaisuudessaan tämä ilkeä ja julma kuvaus kanssaihmisestä, oletettavasti kera paikka ja aikatietojen, sekä lisäksi kevytmielinen heitto siitä kuinka pitäisi itsekin vähän vetää kännit että saa apua. Koska juuri siitähän alkoholismissa on kyse ja tietenkään ei kyseessä voi olla vakava sairaus kun on alkoholisti ”Kun vierestä kärrätään alkoholisteja kakat housussa ja örisevinä osastolle, ja itselle sanotaan, että pitäisi yrittää selvitä kotona, vaikka mitään näyttöä kohentuneesta olosta (päinvastoin) ei ole, tulee tunne, pitäisikö tässä vetää perseet, aski tupakkaa ja kaatuilla kerran Acutan edessä, niin alkaisiko apua tulla.”
Minä en huomannut kuin tuon yhden ja tulin siitä vain tosi surulliseksi. Oma isäni oli alkoholisti ja kuoli muutama vuosi sitten sairautensa johdosta. Hänkin oli tämän tästä sairaalahoidossa päivystyksen kautta. Ei hän lopulta kuitenkaan sitten saanut sitä tarvitsemaansa hoitoa.
Uskon, että sinua turhauttaa ja harmittaa, ja toivon että saisit hyvää kohtelua. Ansaitset sen ja ehkä kohdallasi on tehty virhearvio.
Tulin kuitenkin todella surulliseksi tästä alkoholistikohdasta. Kuten aiemminkin todettiin, et ole nähnyt kuin kuoren. Et tiedä, mitä sairauksia tai vakavaa niiden kakkahousujen lisäksi on. Me olemme nähneet bloggaajan, joka jaksaa päivittää instaan lukuisia videoita ja kirjoittaa tällaisen vuodatuksen – olisi silti kohtuutonta vähätellä tilannettasi? Oikeuttaako sosiaalinen asema tai elämänhallintataidot parempaan hoitoon?
Vakava influenssa-aalto aiheuttaa kuolemia ja on pakko priorisoida. Sairaalat ovat järkyttävän ylikuormitettuja. Lääkärien on pakko priorisoida.
Voit tehdä aina myös valituksen Valviraan, jossa puolueettomasti arvioidaan tilanne.
Toivottavasti olet tänään saanut asianmukaisesta hoitoa. Tsemppiä.
Olet oikeassa kaikesta siitä, mitä kirjoitat. Asioilla on niin monta puolta ja näemme asiat usein vaan omalta kannaltamme.
Pakko sanoa vielä, että pitää muistaa että ne alkoholistit voivat olla joidenkin isiä tai äitejä, ja vähintäänkin aina jonkun lapsia.
Niin, ja alkoholismi voi olla useiden järkyttävien tekijöiden summa.
Yhtä surkeaksi menee kaikkialla. Ikävä kyllä. Meillä saattaa lääkäriaika mennä tk:ssa 1,5kk päähän. Päivystykseen täytyy olla haukkana soittamassa heti kun se aukeaa. Onneksi sinne silloin yleensä saa aina ajan sentään. Tosin joskus voi joutua ajasta huolimatta odottelemaan pidemmänkin aikaa. Mikä etenkään lasten kanssa ei ole kivaa (siksi me on joskus varattu suoraan aika Mehiläiseen ja kiitelty vakuutustamme). Kerran kysyin perustoimenpidettä, eli luomen poistoa. 3-4kk jonot kunnallisella nykyään. 10 vuotta sitten kuka tahansa tk-lääkäri hoiti asian perus ajanvarauksella. Nykyään vuorotellen yhdellä lääkärillä on luomipäivystys olikos kerran viikossa vai kuussa.
Raskaana ollessani kärsin supistuksista töissä. Työterveyden mielestä en kuulunut heille. Neuvolalääkärille ei saanut aikoja, enkä terveyskeskuksen mukaan kuulunut heillekkään. Siinä sitten soitin useampaan kertaan jokaselle ja päädyin lopulta taas Mehiläiseen saadakseni viikon sairasloman, jotta supistukset rauhoittuisi. Eli hyvin pelitti taas.
Kunnallisessa on osaavat ihmiset! Mutta aivan liian vähän henkilökuntaa, minkä takia aivan liian vähän aikaa potilaille. Saa nähdä koska päättäjät herää tähän. Ai niin. Ja meiltä on jo suljettu lähitienoilta neuvoloita, hammashoitoloita, sekä terveyskeskuskin… Asiakkaat saa hoitonsa kauempaa. Tai siis, ehkä saa.
Juuri niin! Tämä ei ole yhdenkään työntekijän vika, vaan päättäjien 🙁
Ymmärrän hyvin turhautumisesi sairaana ollessasi ja tilanteesi on valitettava. Suomen terveydenhuolto kärsii äärimmäisen vakavasta resurssipulasta, sitä tuskin kukaan voi kieltää.
Mutta nyt on vain ihan pakko kommentoida, että on todella surullista jos ajattelet noin kyynisesti ja suoraan sanottuna melko ilkeästi alkoholisteista. 🙁
Omasta mielestäni on hienoa, että meillä täällä Suomessa ihan kaikilla on ylipäätään mahdollisuus saada hoitoa. Ja tietysti on valtavan kurjaa, jos joutuu yöksi kotiin sairaalasta kipeänä ollessa, kun vapaita paikkoja ei ole kaikille. Tällaista tilannetta ei ideaalimaailmassa saisi olla. Mutta ihan oikeastiko pois pitäisi lähettää se alkoholisti, joka ei pysty pitämään huolta itsestään, kenellä ei ole ketään läheistä odottamassa tai auttamassa eikä edes sitä kotia mihin ylipäätään mennä? Pitäisikö tällaista ihmistä siis puolestaan rankaista siitä, hän ”ei ole reipas ja pidä itsestään huolta”? Alkoholismi on äärimmäisen vakava ja vaikea sairaus, joka tuhoaa sekä sairaan itsensä mutta usein myös läheisten elämän. Tesktistäsi saa nyt hieman sellaisen käsityksen, että et täysin taida ymmärtää sen vakavuutta.
Toivottavasti paranet pian! Ja mukavaa kevään jatkoa teidän perheelle.
Tosi ikävää, ettet saa oikeanlaista hoitoa ja joudut odotella pitkiä aikoja, niin ei saisi käydä KENELLEKÄÄN. Suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä on vielä paljon parantamisen varaa, vaikka hyviäkin juttuja kyllä löytyy. Mutta: uskotko tosiaan, että se kakat housuissa örisevä alkoholisti on jossain kohtaa elämäänsä päättänyt ”musta tulee isona alkoholisti niin pääsenpä Acutassa nopeammin hoitoon”? Tai että jonkun muun elämä ja oleminen on arvokkaampaa kuin jonkun toisen, esimerkiksi tämän alkoholistin? Mun mielestä tunnetulla bloggaajalla on kirjoittaessaan myös jonkinlainen vastuu siitä, mitä kirjoittaa. Sun ja myös muiden bloggaajien mielipiteillä voi olla iso vaikutus jonkun ajatusmaailmaan ja toivoisin, ettei viljeltäisi eriarvoisuutta ja ennakkoluuloja lisäävää ajattelumallia, edes silloin kun itseä vituttaa ja on oikeesti kipeä. Toivottavasti saat tällä kertaa kunnollista hoitoa eikä enää tarvitse mennä uudestaan!
Terkuin nykyisin päihdetyötä tekevä, entinen alkoholiongelmainen
Olen kyllä sitä mieltä että sen verran pitäisi hoito polillakin olla tehokasta että ymmärrettäisiin se että perussairauden tehokas hoitaminen on jonojen pienentämistä parhaimmillaan. Kunnon astmakohtaushoito ja spiraa muutaman tunnin välein 2 vrk vuorokauden ympäri niin sen ihmisen ei tarvii roikkua siellä neljää päivää jonoa pidentämässä.
Alkoholismi on sairaus johon pitää saada asianmukaisista hoitoa mutta jokainen meistä tietää kuinka paljon tämä ”oma valinta” vie terveydenhuollon aikaa ja resursseja. Ei sitä viinaa kukaan ole alun alkaen tullut kurkusta kaatamaan vaikka siihen ryyppäämiseen ehkä ymmärrettäviä syitä on ollutkin joten turha sitä on jeesustella. Kuten sanoin asianmukaisista hoitoa pitää saada mutta meneekö edelle… Voi olla että me alkoholistien entiset läheiset emme jaksa enää romantisoida tilannetta.
Mutta paras tietysti olisi että resursseja olisi tarpeeksi kaikkien hoitamiseen kohtuajassa ja tehokkaasti.
Kenenkään ei pitäisi mennä kenenkään edelle muista syistä kuin siitä, että kuinka akuutti tilanne on. Tässä tuskin on kukaan väittänyt, että alkoholistien (tai mitä ikinä) pitäisi aina mennä yleisen elämäntilanteensa vuoksi muiden edelle.
Olen samaa mieltä siitä,että kyllä se vaan v****taa,kun monta tuntia odottaneena kännissä oleva menee sun ohi…Ja se,että on esim. nuori ja vetreä,ei kumoa sitä,että voi todella huonosti ja tarvitsee kunnon hoitoa. Minullekin muutama lääkäri sanoi männä vuosina ”ei noin nuorella ole verenpainetautia”. Noh,sitten lopulta eräs osaava lääkäri diagnosoi taudin ja sain kunnon lääkkeet sairauteeni. Kyllä suomalainen terveydenhoitoon vaan ajettu alas. Sääli,mutta näin on. Ja kaikki kunnia alalla työskenteleville!! Resursseja lisää,teette arvokasta työtä!!!
Ensinnäkin, päivystyksessä ei hoideta potilaan terveyttä, vaan nimenomaan sairautta. Astman hoitotasapaino on tarkoitus säätää kohdilleen terveyskeskusten kiireettömällä ajanvarausvastaanotolla tällaisten tilanteiden ehkäisemiseksi. Toki on kurjaa, että päivystyksessä on resurssipulaa etkä pääse heti hoitoon. Mieluusti lääkärinäkin haluaisin, että päivystyksessä olisi parempi miehitys ja saisi tehdä töitä kohtuullisella työtahdilla.
Toiseksi, mistä tiedät onko joku potilas alkoholisti vai ei? Mitä jos hän onkin juuri saanut aivoverenkiertohäiriön ja siksi puhe sammaltaa eikä pysy pystyssä? Haluaisitko kuitenkaan olla hänen sijassaan, oli hän sitten alkoholisti tai neurologista sairautta sairastava ihminen, joka ei sairauksiltaan pysty huolehtimaan yleissiisteydestään? Onko sillä merkitystä, onko hän alkoholisti, jos hän on juuri saanut esimerkiksi sydäninfarktin? Pidätkö häntä vähempiarvoisena kuin heitä, jotka eivät kärsi mielenterveysongelmista?
Vielä lopuksi: ”Ehkä kipukynnyksestä kertoo se, että kärsin aivokalvontulehdukesta muka migreeninä 1,5 viikkoa aikanaan niin, että meinasi lähteä henki, kun pääsin sairaalaan lopulta kauhean myöhään. F:ää synnyttäessä lapsi taas meinasi putkahtaa kotiin, kun minusta supistukset eivät olleet niin kovia, että minnekään olisi pitänyt lähteä”
Aivokalvontulehdus ei aiheuta mitään infernaalista kipua, jota alemmalla kipukynnyksellä ei sietäisi. Joskus aivokalvontulehduksen oireena voi olla ihan vain flunssan oireet. Myöskin supistuksesi ovat todella saattaneet olla niin kevyitä tässä vaiheessa, että et ole ymmärtänyt mihinkään lähteä ja nämä syöksysynnytykset ovat kyllä melko yleisiä. En siis toki tiedä kipukynnyksestäsi mutta sen tiedän että nämä tapaukset eivät sitä voi mitenkään kuvastaa.
Terveisin vastavalmistunut lääkäri
Kommentti ”vastavalmistuneelle lääkärille”
Jos et ole itse aivokalvon tulehdusta kärsinyt, et voi tietää miltä se tuntuu. Olipa ammattisi mikä tahansa. Se kipu päässä ainakin itselläni oli todellakin infernaalinen. Kun mieheni vei minut päivystykseen, siinä vaiheessa ei edes puhe enää kulkenut, saatika olisin pystynyt istumaan tai seisomaan, tai puristamaan lääkärin käsiä (mitä hän pyysi). Olin kivusta ja kuivumistilasta sekaisin. Laittoivat ambulanssilla sairaalaan tutkimuksiin ja aivokalvontulehdus oli diagnoosi. En haluaisi olla potilaana lääkärillä, joka vähättelee oireita tai kipua.
En vähättele oireita tai kipua, kerron vain, että aivokalvontulehdus voi ilmetä hyvin erilaisian taudinkuvina ja jos se sattuu olemaan lievempi, niin se ei kerro kipukynnyksestä mitään. Luehan kommenttini vielä uudestaan.
t. samainen lääkäri
Hear, hear!
Tämä koko kirjoitus on osastoa: ”Ettekö te tiedä kuka minä olen?”
Päivystyksessä hoidetaan potilaat kiireellisyyden mukaan. Vähemmän kiireellinen odottaa.
Minullakin särähti korvaan, että noinko varma voi olla siitä että sammaltava, toikkaroiva, housuunsa ulostanut ihminen on alkoholisti. Sairauskohtaus voi tulla kenelle vain, jos se tulee haikka itselle niin en haluaisi että toiset ilkkuisi okettaen että siellä se perheenäiti oli päivystyksessä sammaltaen ja kakka housussa. Selkeästi silloin ei ole hengenhätä, kun näin paljon voi päivittää someen omadta päivystyskeikastaan suoriltaan, vaan silloin voi aivan hyvin odottaa, että ne huonokuntoiset pääsee ensin, oli ikä ja elintaso mikä vaan.
muistathan että myös alkoholismi on sairaus.
Ja muut potilaat eivät tiedä mitä vakavia hoidettavia asioita sillä alkoholistilla on. Ei pelkkä humala ole sairaalaan pääsyn/joutumisen syy, vaan ne muut sairaudet, joita on pakko hoitaa. Tsemppiä sinulle paranemiseen!
Lisäys vielä tähän sinun tilanteeseesi, niin valitettavaa kuin hoidon pitkittyminen ja kesken jääminen onkin, on ensiavun lääkärin pakko priorisoida kenelle se petipaikka osastolta löytyy tällaisena influenssa katastrofiaikana. Lääkäri varmasti mielellään ottaisi vaikka kaikki sairaalaan, mutta nykyisillä terveydenhuollon järjestelmällä se vaan ei ole mahdollista. Yksikään keuhkolääkäri ei voi antaa ohjeita toiseen sairaalaan, hän ei ole vastuussa sairaalan sisällä tapahtuvasta hoitotyöstä tai potilaspaikoista. Vastuu tällaisena infektioaikana on myös ihmisillä itsellään parantua taudeista kunnolla terveeksi, ettei altista esim. astmaatikoista, syöpää sairastavia tms. vakaville taudeille palaamalla liian aikaisin töihin, kouluun, päiväkotiin jne.
Alkoholismia ei hoideta ensiavussa!
Ensiavun ei pitäisi olla myöskään blogikirjoitusten kirjoituspaikka.
Tarkoitatko, että jos on sellaisessa kunnossa, että pystyy liikuttamaan sormia näppäimistöllä, ei pitäisi olla ensiavussa? Missä tuollaisessa tilassa mielestäsi pitäisi olla? 🙂
Koko tähän yllä olevaan ketjuun.
Fiksuja kommentteja ihan kaikki. Monikin sellainen mielipideasia, jossa varmasti ei ole oikeaa tai väärää ratkaisua, vaan enemmänkin vaan kertoo meidän ihmisten suhtautumisesta asioihin ja toisiinsa.
Se pitää tuohon sanoa, että on tavallaan juuri hassua, että erikoislääkäri (tässä tapauksessa astman parhaiten tunteva keuhkolääkäri) on huolissaan ja hänellä on selkeä kokonaiskuva oireista, mutta juurikaan tuolla ensiavussa sellaiset asiat eivät paina. Sekin on tietysti todella ymmärrettävää, koska ei sairaalaan kuka vaan voi tulla hoitoehdotuksiaan antamaan. Mutta toki erikoislääkärin asiantuntemusta olisi aina fiksua myös kuunnella.
Keuhkolääkäri on puhelin soiton päässä myös tays:ssa, joskus jopa takapäivystäjänä tai ensiavussa päivystämässä. Luulen että tällaisena ruuhka-aikana (influenssa aikana) hänkään ei voi sairaalapaikoiksi muuttua vaan pakko on valita hengitystukea tarvitsevat potilaat ensin. Ikävä kyllä 🙁 toivottavasti tämä tilanne joskus herättää päättäjät, että myös astman pakenemiseen hoitoa tarvitsevat pääsisivät keuhko-osastolle. Harmillisen huonoon saumaan sattui sinun sairastelu, toivottavasti paranet pian ja hyvää kevään jatkoa! 🙂
Juurikin, ja jotta todella oudolta, jopa ilkeältä, tuntuu muiden potilaiden voinnin ja tilanteen kommentointi päivystyksestä kera päivämäärän ja aikatietojen…
Yritin siis kommentoida jatkona tätä jotta onko päivystys bloginkirjoituspaikka. En tiedä osuiko ihan oikeaan kohtaan.
Tällaista tämä terveydenhuolto Suomessa on. Mulle on viimeisen kolmen vuoden aikana puhjennut kaksi kroonista sairautta ja lääkärissä on joutunut juoksemaan ihan kiitettävästi. Ennen tätä ei onneksi tarvinnut juuri koskaan käydä. Jokainen lääkäri on tilanteestani ja veriarvoistani eri mieltä. Toinen sanoo että kaikki on kunnossa ja toinen sanoo että ei ole. Pompotellaan lääkäriltä toiselle. Joka kerta vastassa eri lääkäri jolla omat mielipiteet. Potilasta ei kuunnella lainkaan. Olen jo itsekin ”opiskellut” aiheesta sen verran että tuntuu välillä että minulla on enemmän tietoa sairauksistani kuin lääkäreillä. Yksityiselle minulla ei ole varaa mennä, mutta ei se yksityisellä käyminenkään tuo välttämättä mitään muutosta, osittain samat lääkärit siellä pyörii kuin julkisella. Jokaiseen vaivaan annetaan vaan jotain lääkettä ja lähetetään takas kotiin kärsimään. Ihmistä ei hoideta kokonaisuutena. Olen nyt turhaan vuoden kärsinyt kun yhtä lääkitystäni ei ole muutettu koska lääkärien mielestä kaikki on ollut kunnossa, eilen vihdoin kävin lääkärillä joka käski nostaa annosta, vihdoin, vuoden kärsimisen jälkeen, kun olen itse koko ajan tuntenut olossani että lääkitystä pitää muuttaa. Että tämmöstä tää on. Tsemppiä sinne, toivottavasti saat asianmukaista hoitoa.
Mulla on kilpirauhassyövän vuoksi poistettu kilppari ja luonnollisesti korvaava hormonilääkitys siihen. Taysissa hommat vielä hoitui hienosti, mutta tk-lääkäreillä ei juuri ole tuntemusta tästä ja kyllä on lääkeannoksia heiluteltu suuntaan ja toiseen, aivan turhaan ja ikävin seurauksin. Nykyään valitettavasti hoidan mielummin itse asian ja luotan omaan kokemukseen, arvioimaan olon ja labra-arvojen kehityksen yhteyden, koska oma lääkärini ei sitä osaa tehdä senkään vertaa. Joka kerta, kun lääkäri (2 eri lääkäriä) on halunnut korjata lääkitystä, kuntoni on romahtanut.
Kahteen edelliseen:
Mieleen tuli, että olisi ihanaa, jos jokaisella ihmisellä voisi olla sellainen omalääkäri, joka tuntisi potilaan historian aidosti. Vältyttäisiin varmasti monilta ongelmilta!
Sellainen on mahdollista saada. Yksityisen kautta löytyy. Tekevät myös kotikäyntejä.
Rahalla saa ja hevosella jne.
Ja meidän kunnassahan juuri näin teoriassa on. Käytännössä se ei kuitenkaan ihan niin mene. Itse käyn kontrollissa kerran vuodessa, joten on selvä että sillä potilasmäärällä ei voi lääkäri muistaa tällaista yksittäistä out of the box -potilasta. Ehkä juuri siksi onkin ollut niin tympeää, ettei sitten ole viitsinyt vilkaista sitä potilaskansiota, jossa on ihan selkeät ohjeet, miten toimia. Mutta nämä on näitä, ei ole ihan helpoimmasta päästä tuo hoitoala yleensäkään. Tärkeintä pitää itse puoliaan.
Kysy että etkö saisi kotisairaanhoitoa käymään kotona antamassa tarvittavat lääkkeet ja ottamassa tarvittavat kokeet. Näin ainakin tuttujeni kanssa on toimittu. tauti vain on ollut eri.
Sen he selvittivät myös. Mutta sama juttu. Ruuhka.
Moi, itse saman astmanryökäleen kanssa painiva täällä. Ole onnellinen että sinua kuitenkin hoidetaan. Itse olin samassa jamassa pari viikkoa sitten, kotona mitattu pef-arvo 190 avaavalla lääkkeellä ja hengenahdistus todella kova. Tkssa mitattiin vain kehon happisaturaatio ja todettiin että ota enemmän astmalääkettä. He eivät edes vaivautuneet mittaamaan pefiä. Nuorena ja hyväkuntoisena jää usein ilman hoitoa. Nyt hieman tervehdyttyäni olen saanut pefin 300. Saa nähdä milloin nousee normaaliin, vai onko tämä lääkärin mielestä uusi normaali. Tsemppiä sulle hirmuisesti, tiedän tunteesi ihan 100%.
Onneksi yli 300! Tsemppiä sinulle <3
Saman huomasin täällä Lappeenrannassa, että alkoholistit menee muiden edelle päivystyksessä. Mietin siinä kun olin 8 tuntia odottanut vuoroani, että käyn vetäsemässä räkä kännit ja tulen sitten takaisin.. Voimia sinulle!
Eikä muuten todellakaan mene. Potilaat luokitellaan tulosyyn mukaan kiireellisyysjärjestykseen. Alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen ei mene muiden potilaiden edelle, vaan kyllä siinä on yleensä joku muu syy. Mistä tiedät, mistä syystä se humalassa oleva ihminen on päivystyksessä? Lisäksi odotusauloissa odottavat ihmiset eivät tiedä mitään mitä päivystysten valvontahuoneissa tapahtuu. Jo sekin kertoo jotain, että jos on kuntoa istua odotusaulassa, niin hengenhätää ei ole, jos vertaa siihen porukkaan joka makaa valvonnassa kiinnitettynä monitoreihin.
Kahteen edelliseen:
Hyviä pointteja ja uskon, että näissä tilanteissa se oma kokemus on aina vahvimmin mielessä.
En pidä hyvänä pointtina katkeruutta jonkun toisen vielä huonommasta voinnista kuin mikä oma on. Huomioiden kiireellisyyteen vaikuttavat seikat jotka siis potilaan kannalta usein varsin traagisia.
Astma ei ole leikin asia, se pitää hoitaa ja olet ilmeisesti todella sairaana. Voimia sinulle kovasti ja parantele rauhassa! Siskoni kuoli viime vuonna kotonaan astmakohtaukseen, joten en leikkisi astman oireilun kanssa.
Otan osaa suruusi <3
Suomessa on musta ihan älyttömän hyvä terveydenhuolto, etenkin maailmanmittakaavassa ajateltuna. Mun mielestä isoin ongelma täällä on juuri toi, että resursseja menee osittain hukkaan sen takia, että ei perehdytä kunnolla asiakkaaseen. Luulisin, että jos kaikki käynnit olisi tunnin pituisia, se voisi jopa vähentää jonoja, kun asiat laitettaisiin kerralla kuntoon.
Mitä alkoholisteihin tulee, ei sellainen onneton elämä ole kenenkään oma valinta. Se on vuosien suo, johon on upottu niin syvälle, ettei sieltä ole omin avuin poispääsyä. Itsellä on monta alkoholisti sukulaista, jotka asuvat ulkona tai autoissa, eikä heillä ole elämässään mitään sisältöä eikä toivoa. Eivätkä kaikki saa mitään tukiakaan. Suon kyllä heille sen hoidon, mitä he vain voivat saada.
Itse en käytä ollenkaan yksityisiä, ihan arvovalinnan takia. Haluaisin, että julkisetkin pysyisi laadukkaina, että myös rikkaat käyttäisi niitä. Eniten harmittaa kiire ja se, ettei kunnolla paneuduta. Se lisää hoitovirheitä ja puutteellisia diagnooseja. Ja myös rahan menetystä asiakkaalle ylimääräisten käyntien vuoksi. Pahimmassa tapauksessa se maksaa terveyden tai jopa hengen! Niin ei saisi tapahtua.
Arvostan tapaasi ajatella julkisesta terveydenhoidosta <3 Voi kun saisimme säilyttää sen laadukkaana!
Niin tuttua. Itse sairastanut jo kymmenen vuotta neurologista sairautta ilman varmaa diagnoosia eikä mitään olisi tapahtunut enää vuosiin, jos en itse olisi ollut tiukkana, ottanut asioista selvää, pyytänyt ja vaatinut tutkimuksia ja hoitoja. Ihan on ollut kohdalle sattuneesta lääkäristä kiinni, miten sittenkään on apuja tullut. On ollut hyviä, parhaansa tekeviä lääkäreitä ja sitten on ollut niitä, joiden mielestä olen ilmeisesti vaan huomiota hakemassa sairaalassa. Nyt on se tilanne, että hoitoja ei heru ennen kuin toimintakyky romahtaa uudestaan. Pysy tiukkana ja pidä kiinni oikeuksistasi, toivottavasti kohdalle sattuu tänään fiksu lääkäri. Pikaista toipumista sinulle.
Kiitos paljon 🙂
Toivottavasti toimintakykysi EI romahda!
Terveiset eri päivystyksestä, hoitajalta. Varmasti lähes jokainen hoitohenkilökuntaan kuuluva on yhtä mieltä siitä että suomalainen terveydenhuolto ei todellakaan toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä rasittaa myös meitä, potilaista puhumattakaan. Jos perusterveydenhuolto toimisi ihanteellisella tavalla, saisimme päivystyksessä keskittyä vain niihin tapauksiin jotka meille kuuluvat. En syytä perusterveydenhuoltoa vaan vähäisiä resursseja.
Kun tupa on täynnä sekalaista porukkaa (niitä alkoholisteja, sairasloman hakijoita, ikänsä ja perussairauksiensa takia heikkoon kuntoon menneitä vanhuksia, luistinradalla ommeltavan haavan saaneita lapsia, jalkansa katkaisseita, sydäninfarktin saaneita ja sitten ihan niitäkin jotka kokevat tarvitsevansa päivystyshoitoa esimerkiksi muutaman viikon kestäneeseen polvikipuun) ja lääkäreitä rajallinen määrä, no.. tilanne on mikä on. Kukaan ei mielikseen suihkuta sitä aggressiivista alkoholistia jonka ambulanssi kärrää taas hoitoon kolmannen kerran samalla viikolla. Siinä sivussa saa ottaa vastaan palautteen pitkistä odotusajoista, siitä miten Hilma-mummolla on jo nälkä monen tunnin odottamisen jälkeen, miksei tarjoilla ruokaa. Tekisi mieli kertoa että olemme olleet kiinni suljettujen ovien takana tapahtuneessa tuloksettomassa elvytyksessä ja nyt on kiire auttaa petipaikalla oksentanutta ja ripuloinutta pappaa puhtaisiin. Samaan aikaan pitäisi tarjoilla odottajille ruokaa, juomaa, kipulääkkeitä, kuuntelevaa korvaa. Perustella odotusaikoja, ottaa vastaan kiroilua ja huorittelua. Uhkauksia valituksista johdolle jollen järjestä hoitoa jonon ohi.
Ihan vaan yleisesti päivystystyöstä tämä vuodatus, ihmisten pitäisi tietää mitä kaikkea siellä on meneillään vaikkei aulasta käsin paljon toiminnasta huomaakaan. Ei mitenkään kritiikkinä tähän postaukseen. Olisi niin hienoa että pystyisimme auttamaan ihmisiä kohtuullisessa ajassa oikealla tavalla, kukaan meistä ei nauti siitä että potilaat joutuvat odottamaan tai hoito jää tyngäksi.
Voi ei!! Teette niin hienoa työtä. Enkä oikeasti tajua, miten jaksatte.
Kiitos, että teet, mitä teet <3
Erinomainen kirjoitus.
Ellei näille erittäin tärkeille asioille ihan oikeasti tehdä jotakin
ja pian (muutakin kuin vähennetään henkilökuntaa ja lisätään muita säästötoimia),
tilanne tulee olemaan katastrofaalinen.
Harmi, että niiltä, jotka näitä päätöksiä tekevät,
ei asialle riitä ymmärrystä ja ennenkaikkea järkeä.
Itse asun muilla mailla, mutta on järkyttävää kuunnella
minkälaista ”palvelua” läheiseni siellä entisessä kotimaassani
terveydenhuollon puolelta joutuvat vastaanottamaan.
Mitähän näille asioille voisi tehdä? Olen aika huolissani. Koska en ole tuolla osastossa sairaanhoitoa varmasti 10 vuoteen käynyt, en ole tajunnut, millainen tilanne oikein on.
Toivottavasti saat hoitoa ja saat itsesi kuntoon. Se on meidän kaikkien oikeus, myös niiden alkoholistien, joilla saattaa olla kakat housussa sairaskohtauksen vuoksi. Näitkö sieltä takaa ihmistä, joka voi pahoin syystä tai toisesta? Ymmärrän turhautumisesi sairastelun keskellä, mutta yhtään vähempää ei ole kummallakaan teillä oikeus saada hoitoa. Saat kuulostamaan kuin hoito tulisi ansaita, vaikka meillä on kaikilla siihen oikeus. Surullista.
Paranemisia!
Kiitos paljon 🙂
Hei,
Ymmärrän että olet turhautunut, mutta acuta hoitaa paljon kriittisemmässä tilassa olevia paljon joita et näe. Et voi tietää myöskään mitä kaikkea on meneillään. Lisäksi jos kykenet kokoajan bloggaamaan ollessasi odottamassa hoitoa, kykenet todennäköisimmin käymään kotoasi lääkkeillä sairaalassa. On monia joilla ei jalat kanna, saati jaksa selata nettiä ja status paljon huonompi, jolloin ovat etuoikeutetumpia osastopaikkaan. Itsekkyys pois, muista että alkoholistikin on ihminen jolla voi olla jotain muutakin hoidettavaa kuin humala. Kaikki ovat samanarvoisia.
Akuuttiosaston lääk pystyvät 24/7 konsultoimaan eri alojen erik.lääkäreitä.
Täällä on näemmä lääkäreitä ja hoitajia kommentoinut ja halunnut muistuttaa siitä mitä potilas ei näe ja miten paljon pitäisi ehtiä koko ajan.
Ymmärrän teitä ja kaikki kunnioitus ja sympatiat teille. Kuitenkin, potilaat ja omaiset ei (välttämättä) vittuillessaan kysele ja halua tietää milloin apua/hoitoa tulee, vaan heilläkin saattaa olla syitä, joita te ette näe.
Olen jokusia kertoja ollut päivystyksissä sekä itse, että lapsen tai vanhuksen kanssa ja aina, ihan aina, saanut kuulla tylytystä, jos olen halunnut saada edes jonkinlaista arviota tulevasta.
Turhaan en ole ikinä mielestäni kysynyt, mutta joskus olisi ollut esim saattajana kiva tietää ehtiikö juosta hakemaan syötävää itselleen, noutaa kotoa lääkkeitään tai tamponeja tai että pitääkö alkaa järkätä joku noutamaan lapsi päiväkodista, jos tässä vaikka menee toisetkin kuus tuntia.
Tsemppiä ja sisua, että saat riittävää hoitoa ja kohdalle osuu osaavia lääkäreitä. Itsellä on kokemusta kun hoitoonpääsystä pitää taistella pienen, hengitys ahtaalla olevan lapsen kanssa.. Itse aikanaan olen taaperoikäisen lapsen kanssa joutunut päivystävän yleislääkärin kanssa ”taistelemaan” hoidetaanko ahtaalla olevaa hengitystä vai lähdetäänkö kotiin. Lopulta päästiin vaatimuksestani lastenlääkärille ja välittömästi osastohoitoon. Meillä spira on auttanut valtavasti lääkkeiden perille menossa tukkoisessa vaiheessa.
Heippa kaikki edelliset kommentoijat:
Koska aiheet ovat niin samoja, höpisen tähän nyt yhden vähän pidemmän kommentin.
Ensinnäkin: Ihan olette oikeassa, että hoitokiireellisyyttä ei määritä potilas (joka näkee ja kokee vaan oman tilansa), vaan ammattitaitoinen henkilökunta. Vaikka olenkin bloggaaja, olen myös ihminen. Joku vaati minulta vastuuta kommenteistani. Ja ymmärrän sen hyvin. Pitäydyn kuitenkin kannassasi siitä, että minua yksityishenkilönä sapettaa se, että esimerkiksi lapset joutuvat siihen ruuhkan, kiireen ja liian pienen henkilökuntamäärän keskelle niin, että känninen örvelöi vieressä. Ymmärrän alkoholismin olevan sairaus ja sen, että jokainen omin vikoinensa on myös jonkun ihmisen rakas äiti, isä, sisko tai lapsi. Se ei silti poista sitä, että minua asia sapettaa.
On totta, että monissa hyvin vakavissa sairauksissa on humalakäyttäytymisen piirteitä. Eikä ole minun tehtäväni moralisoida, jos joku on juonut. En kuitenkaan puhuisi alkoholismista esimerkiksi täällä blogissa, jos en asiasta olisi varma. Ne, ketkä ensiavussa ovat käyneet, tietävät, ettei puolen metrin päässä olevan toisen potilaan asiat jää muilta kuulemma/näkemättä. Ihan asioiden oikeilla nimillä.
Astmalääkeenottovinkit oli hyvä huomio! Harmillisesti Tampereella ei ole astmahoitajaa, mutta tähän on varattu jo yksityiseltä aikaa niin, että varmistetaan jatkossa mun lääkeasiat kuntoon. Ettei tällaista tapahdu jatkossa enää.
Mielestäni on hyvä säilyttää aina perspektiivi omissa ongelmissa (vaikka ne kurjille tuntuukin), mutta en usko myöskään ”Afrikan nälkäänäkevät lapset -ajatteluun”, jossa ei hakeuduta hoitoon/vaadita hoitoa, jos oma olo sitä vaatii. On varmasti kaikkien etu, että vaivat – isot ja vähemmän isot- hoidetaan asianmukaisesti.
Onneksi siihen on niin iso liuta rautaisia ammattilaisia meidän apuna <3
No hohhoi, kylläpä on taas mielensäpahoittajia liikkeellä :)! Jokaisella on joskus vaikeaa, ja silti ei kaikista tule alkoholisteja. Kyllä jokainen on itse valinnut sen että alkaa surujaan hukuttaa viinalla. Mitä väliä sillä on että postauksesta käy ilmi aika ja paikka?
Astman pahenemisvaiheet on ihan kamalia. Itselläni paras ehkäisykeino niihin on että kotona on aina sinkkiasetaattisuihketta. Eli heti kun flunssan pienetkään ensioireet iskee niin suihketta nieluun. Tietysti lääkkeet pitää myös vähintään tuplata, itse vedän hengitettävät kortisonit maksimilla. Inhalaatiotekniikkani on hyvä, silti tarvitsen usein spiraa flunssan aikana. Ja minua on nimenomaan keuhkolääkäri käskenyt lähtemään vaikka keskellä yötä päivystykseen jos hengitys menee tosi ahtaalle. Spira auttaa aina. En ole onneksi tarvinnut tablettimuotoista kortisonia yli kahteen vuoteen! Uskomatonta että niin pitkä aika, ennen jouduin syömään monta kuuria vuodessa. Se on varmaan se sinkkiasetaatti…
Tämä todellakin on terveydehuollon resurssitilanne. Nyt on lisäksi influenssan vuoksi aika erityistilanne päällä. Mielestäni oli jossain määrin epäeettistä yksityislääkäriltä antaa hoito-ohjeita, joita ei pysty itse toteuttamaan. Jos hän siirtää hoitovastuun Acutaan, niin sitten pitäisi ymmärtää että hoito toteutetaan siellä olemassa olevilla resurseilla, jotka tosiaan on nyt poikkeuksellisenkin huonot.
Mutta näinhän se yksityinen toimii, jotta asiakas ei seuraavalla kerralla menisi kilpailevalle lääkäriasemalle. ( Ja minulla ei ole mitään yksityistä vastaan vaan käytän sitä isekin, koska minulla ei julkisen terveydenhuollon työntekijänä ole kunnollista työterveyshuoltoa.)
Ja kommenttina tuohon resurssipulaan vielä työntekijänäkökulmana se, että tilanne huononee koko ajan, joten mietin itsekin, vaihdanko yksityiselle töihin vai vaihdanko alaa. On henkisesti erittäin kuormittavaa todeta päivittäin, että näillä resursseilla ei ole mitään mahdollisuutta tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi.
Tsempit sinulle!
Olin itse myös Acutassa hoidettavana muutama viikko sitten. Olin todella sairas, enkä pystynyt ottamaan valokuvia tai kirjoittamaan edes viestiä puhelimella. Olin hoidettavana valvonnassa, sokkihuoneessa. Olin kuitenkin tajuissani ja pystyin seuraamaan hoitajien ja lääkäreiden kiireistä ja paineenalaista työtä. Sain erittäin hyvää hoitoa ja kohtelua.
Vaivani helpotti muutamissa tunneissa. Tämän jälkeen minut lähetettiin nopeasti kotiin. Jälkihoito jäi itselle ja omalääkärille, tarvittaessa tietysti neuvottiin palaamaan Acutaan.
Olen itsekin hoitoalalla ja tietysti seuraan tuota kaikkea vähän eri näkövinkkelistä. Olen samaa mieltä, että järjestelmässä ja resursseissa on korjattavaa, mutta on sitä vikaa myös ihmisten asenteissa ja odotuksissa. Jos jaksat kirjoittaa näin pitkän postauksen, et kyllä ole kaikkein akuutimman hoidon tarpeessa, kuten ehkä joku niistä muista asiakkaista, vaikka juopuneita olivatkin.
Minulla on ollut alkoholistisukulainen, ja hän kuolikin sen seurauksena taannoin, joten samoin täällä karahti korvaan tuo arvostelu.. Hänellä oli kaikenkaikkiaan surullinen elämä.
Kaikki arvostelevat ja ihmettelevät terveydenhoidon tilaa Suomessa, mutta itselleni se ei ole yllätys, ja tervetuloa todellisuuteen muillekin! Jos on yhtään perehtynyt politiikkaan ja Suomen talouteen niin ei tätä ihmettele. Suomi velkaantuu lujaa vauhtia, joten on ihan pakko karsia joka paikasta menoja. Veikkaan, että moni täällä on näitä suvaitsevaisia ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että tänne vaan ”pakolaiset” – joista moni tänne tullut ei ole edes suurimmassa hädässä, verrattuna pakolaisleireissä asuviin, joita mielestäni pitäisi ennemminkin auttaa. No, anyway, kun tänne otetaan ihmisiä vaikka entisillekään ei ole enää samoja rahoja, kyllähän säästöt näkyvät kaikkialla. Tietysti tämä pakolaisille menevä rahasumma on vielä pientä, mutta silti! Meidän pitää nyt elättää isoa joukkoa muitakin kuin suomalaista ja kyllä se maksaa kun harva heistä on veronmaksaja… Alunperin suurin syyllinen lienee huoltosuhteen muuttuminen. Eli suomeksi suomalaisilla on liian vähän lapsia, joista olisi tullut/tulisi veronmaksajia. Kehitys on mennyt vuosikymmenien ajan huonommaksi. Nyt meillä on liian vähän elättäjiä suhteessa elätettäviin (esim eläkeläiset). Se, että yhä useampi ei halua lapsia, ja yhä useampi haluaa niitä korkeintaan kaksi, on yhtenä syynä johtanut tähän nykytilanteeseen, jossa meillä ei ole enää varaa samaan terveyden hoitoon kuin mihin olemme hyvinä vuosina tottuneet. Ei kukaan päättäjistä tahallaan kursjista tilannetta. Valitettavasti uskon, että tilanne tulee vain pahenemaan, ellei jostain ilmesty yhtäkkiä suuria menestysyrityksiä tai kultaesiintymiä tms (sormet ristiin).
No, pointtina se, että jos ottaa selvää Miksi palvelut menevät huonompaan suuntaan, ymmärtää paremmin, eikä tarvitse valittaa. Tai no, aina saa valittaa, mutta se ei valitettavasti auta vaikka huutais päättäjien korviin. Totta, että heistä monista tulee itsekäs kuva, mutta siellä on monia, jotka aidosti pähkäilevät mistä säästää jotta edes jotenkin saatais palvelut tyydyttävästi pelaamaan. Eläkeikää on jo nostettu ja monia ikäviä leikkauksia tehty, mutta lisää on edessäpäin. Tehkää lisää siis lapsia ihmiset 😉 (Vaikkakin muutama vuosikymmenen memee, että vaikutukset näkyisivät) Työperäinen maahanmuutto auttaisi myös.
Tsemppiä Karoliina sinulle! Toivotaan, että saat avun!
T. 6 lapsen äiti
Kyllä ainakin kymmenet mun tuntemat pakolaiset on perustaneet tosi menestyviä yrityksiä Suomeen! 🙂 Tunnen useamman pakolaisen, jotka on nostaneet tyhjästä pystyyn omia ravintoloita ja siivousfirmoja. Outoa tuollaine yleistäminen 🙂 Alkuvaiheessa toki pakolaiset maksaa yhteiskunnalle, kotouttaminen yms. mutta niin maksaa syntyvät lapsetkin: noin 18 vuotta ennen kuin heistä tulee veronmaksajia. Olen kyllä ehdottomasti lapsirakas, ja itselläkin on lapsia, mutta kyllä myös pakolaiset voivat ihan samalla tavalla myös tuoda Suomeen rahaa sitkeydellään ja unelmallaan tavallisesta elämästä!
Hei! Tuli vielä mieleen että onko kukaan hoitohenkilökunnasta katsonut inhalaatiotekniikan ja myös tarkistanut että hengityskapasiteetti riittää vetämään lääkkeen oikeaan paikkaan? Annostus voi olla riittävä mutta jos kapasiteetti ei riitä vetämään lääkettä oikeaan syvyyteen niin lääke ei tehoa. Tilanjatkeet (volumatic tai aerochamper) ovat hyviä apuvälineitä että saat otettua lääkkeen akuutissa astman pahenemisvaiheessa perille asti.
Viime vuonna valtakunnallisilla keuhkopäivillä puhui keuhkosairauksien ylilääkäri ja sanoi että nykytutkimuksen mukaan Ventoline (4suihketta) otettuna volumaticin kautta auttaa paremmin kuin ventoline spiiralla otettuna. Perusteli sillä että spiiran kautta lääkeainetta menee paljon ohi eli se leviää huoneilmaan mutta volumaticilla otettuna lääkeaine kulkeutuu vain potilaaseen.
Tsemppiä vielä toipumiseen. Toivottavasti pian alkaa oireet helpottamaan.
Ja tulipa vielä sekin mieleen että jos sinulla sattuu olemaan astmalääkkeet discus muodossa niin ne ehkä olisi hyvä vaihtaa edes nyt akuutissa vaiheessa evohaler muotoisiksi. koska niiden inhaloiminen onnistuu noiden tilanjatkeiden kautta 🙂
Kiitos tsempeistä <3 Uskon kanssa, että kaikki lääkärit tekee kyllä parhaansa, mutta resurssit on juuri ne, miksi hoito jää joskus puolitiehen.