Kaupallinen yhteistyö: Stockmann
Minun työviikkoni (ennen tätä sairaalaepisodia) alkoi tällä viikolla poikkeuksellisesti Tampereen Stockmannilta, jossa kiertelin useamman tunnin naisten tyyliosastoa etsien kaikkea kaunista, sykähdyttävää ja innostavaa.
Voisi luulla, että olin etsimässä itselleni kevätvaatteitta, mutta tällä kertaa syy oli toinen. Olin etsimässä vaatteita, kaunista katseltavaa ja omasta mielestäni niitä parhaita paloja teille. En ohjeita, en valmiita kokonaisuuksia, vaan ennen kaikkea inspiraatiota.
Huomenna lauantaina, 17.3.2018, vietetäänkin Tampereen Stockalla Polku rohkeuteen -tapahtumaa, jossa naisia kannustetaan löytämään oma rohkea tyylinsä niin kosmetiikan kuin vaatteidenkin osalta. Todellisen tyylin kun ei tarvitse olla muotilehdistä kopioitua, eikä sen tarvitse noudattaa sääntöjä. Omana itsenään kun elämä on niin paljon hauskempaa. Ja juuri tähä Stockmann ja koko Polku rohkeuteen -tempauskin haluaa kannustaa. Omaan tyyliin, jossa tuntee itsensä hyväksi.
Minun roolini huomenna Stockalla onkin toimia tyylipisteen emäntänä. Siis sellaisena tavallisena naisena, jolle kauneus ja ihanat vaatteet ovat kyllä osa elämää, mutta joka ei ole mikään vaatteiden ammattilainen. Kuten harva meistä on! Olenkin etsinyt teidän nähtäväksenne kolme erilaista asukokonaisuutta, joissa koen olevan sellaisia elementtejä, joiden voisi kuvitella innostavan muitakin naisia pohtimaan sitä, mitä omalta tyyliltään haluaa. Noiden kolmen jo valmiiksi puetun mallinukkeasun lisäksi minulla on mukanani Stockalla myös ihan oikeaa lihaa ja verta oleva malli, nimittäin Magicpoks-blogin Maj, jonka ylle olen valinnut vielä lisäksi kolme hyvinkin erilaista asua esiteltäväksi.
Majn päällä nähtävät asut edustavat kolme eri teemaa, joiden uskon antava ideoita kevätpukeutumiseen ja josta kertoilen sitten vielä rutkasti lisää klo 12,13 ja 14 pidettävissä tyylitietoiskuissa. Mukaan saa tulla kuuntelemaan ja katselemaan, mutta kysymyksiäkin saa enemmän kuin mielellään esittää.
- Klo 12-12.15 puheenvuoroni teema on kontrastia materiaaleilla. Siinä esittelen Marin yllä asun, jossa erilaisia materiaaleja käyttämällä yksiväriseenkin asuun saa särmää ja eloa. Tiesitkö, että musta voi olla paljon muutakin kuin musta?
- Klo 13-13.15 puolestaan esittelyssä on rohkeat värit. Tarkoituksena on vähän jutella värien ja kuosien yhdistelystä uudella tavalla. Nyt saa heittää romukoppaan kaikki vanhat käsitykset vaatteiden yhdistelystä.
- Iltapäivän päätteeksi klo 14-14.15 jutellaan puolestaan minimalismista. Siitä, mitä less is more -ajattelu pitää sisällään ja kuinka klassiseen asuun saa jonkin kiinnostavan jujun.
Tulkaa juttelemaan tyylistä tai ihan mistä muustakin mukavasta Majn ja minun kanssa. Onneksi tämä oma olo mitä todennäköisemmin jo kestää tuollaisen minityöpäivän verran. Palan halusta päästä ihmisten ilmoille! Laittaa huulipunaa ja ajatella hetken muutakin kuin astmalääkkeitä. Edes kahden sairaalakeissin välissä. Kuulostaa hassulle, mutta ihan oikeasti olen aika riemuissani, että spiran lisäksi lauantaille on muutakin ohjelmaa.
-Karoliina-
Kuva: Stockmann (edit:minä)
Kommentit (61)
Eikö sinun kannattaisi mielummin pitää sairaslomaa?
Se,mikä tässä ihmisiä sieppaa on varmaankin se asia, miten ruodit ja arvostelet terveydenhoitoa, vaikka et itse hoida omaa osaasi, eli lepoa. Ei voi olla päivystyhoidon tarpeessa,jos kuitenkin samaan aikaan voi tehdä töitä.
Olisitko muuten palkkatöissä ollessasi jäänyt sairauslomalle?
Näin me ihmiset nähdään ja tulkitaan asiat eri tavalla.
Itse en ajattele, että olisin ”arvostellut terveydenhoitoa”. Olen ollut vaan huolissani potilaiden ”pompottelusta”, joka johtuu taas OMASTA MIELESTÄNI resursseista. Ei lainkaan henkilökunnasta tai heidän ammattitaidostaan. Tätä myös haluan korostaa, koska siltä osin olen niin kiitollinen saamastani avusta 🙂
On pakko todeta, et se, olenko ”päivystyshoidon tarpeessa”, ei myöskään olen mielestäni asia, jonka kukaan teistä lukijoista voi kaikella kunnioituksella arvioida. Sen arvion tekee hoitohenkilökunta, ja toki itse tunnen omat oloni. Tiedoksi, että aamun lääkärintarkastuksessa tarpeeni arvioi lääkäri. Hänen mukaansa lepo toki on hyvästä, mutta normielämää voi sisätiloissa (ei pakkasessa) omien voimien mukaan jatkaa. Tarve sairaalakäyneille kuitenkin edelleen on kolmesti päivässä, ainakin maanantaiaamuun asti. Näin siis tilanne on täältä käsin, jossa astmaa hoidetaan ja koetaan, on.
Eli et siis olisi jäänyt sairauslomalle opetyöstäsi tämän vuoksi?
Ja kyllä arvostelit päivystyksessä saamaasi hoitoa, oli se tarkoituksesi tai ei.
En osaa sanoa. Varmasti olisi pitänyt miettiä tilanne silloin siltä pohjalta. Koska:
TOISAALTA, jos olisin ollut yksin vastuussa myös opettajan tietystiä osasesta työpäivää, olisin varmasti harkinnut myös opetöihin menoa, koska lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että sovitut hommat tehdään. TOISAALTA koulussa opettajan tärkein tehtävä on pitää huolta lapsista, ja olisin pohtinut, olisinko ollut oikea henkilö olemaan niin vastuullisessa tehtävässä juuri tänään. Koska tämän päivän töissähän vastuu oli vain ja ainoastaan minusta itsestäni. Ja se vastuu on luonnollisesti paljon pienempi kuin se, että pitää huolta 25 alaikäisestä lapsesta.
Kai otat blogiin/instaan/jonnekin kuvat niistä asuista, mitä olet kerännyt meille, jotka eivät pääse paikalle? Kiinnostaa!
Instassa näkyy nyt osa asuista 🙂
Ihan kauheita kommentteja! Tulee ittellekin paha mieli näitä lukiessa. Täällä kommenteissa oli jo jonkin aikaa ihan hyvä meininki (ainakin entiseen menoon verrattuna) ja nyt taas tuli takapakkia. Hävettää joidenkin henkilöiden nettikäyttäytyminen. Mutta sulle Karo haluisin toivottaa mukavaa kevättä ja nostaa hattua miten fiksusti jaksat vastata tuommosiin kommentteihin! 🙂 Keep up the good work!
Minustakin meno kommenteissa on ollut viime viikkoina ihan huippu. Aina ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta toki se, miten sanotaan, luo sitä hyvää tai huonoa henkeä.
Ihanaa kevättä sulle <3
Mikä ihme teitä riivaa? Karo vaan kertoi tämän hetkisestä sairastelustaan yhtenä blogiaiheenaan. Ei siitä tarvitse vääntää tahallaan yhtään mitään.
Onneksi täällä kuuluu myös järjen ja käytöstapojen ääni. Olen iloinen että omaan lähipiiriini ei kuulu yhtä katkeroituneita ja empatiakyvyttömiä valittajia kuin täällä nämä kommentoijat ovat.
Sanotteko läheisillennekin tuohon tyyliin asioista?Aina paremmin tietäen,pilkkaavasti,saarnaavasti ja syyllistäen?Onko elämä ylipäätään tuttua?Sen vaihtelevuus,reaaliteetit,tunteet?
Minusta blogin idea on juuri se että Karoliina kertoo elämästään ja tunnelmistaan, tunteistaan. Enkä voi käsittää mistä syystä te nalkuttajat haluatte ruotia näitä postauksia ja viilata pilkkua tuohon sävyyn.
Tämähän toimii teille hyvän opin kannalta:tehkää omassa elämässänne kaikki päinvastoin kuin Karoliina. Ja käyttäytykää täällä asiallisesti.
Samaa mieltä ei tarvitse olla mutta käyttäytyä pitää.
Ja katsetta voisi suunnata sinne oman elämän suuntaankin.Onko kaikki hyvin?
Kahteen edelliseen:
Uskon, että sairastelu ja omat vaikkapa lääkärikokemukset ovat niin subjektiivinen osa-alue, että ne aiheuttavat väistämättä tunteenpurkauksia.
Vaikka oman mielipiteen sanominen on jokaisen meidän oikeus, toivoisin toki sellaista perspektiiviä asioihin välillä. Jos joku asia sopii/ei sovi itselle, ei sama sovi muille.
Rakkautta ja rauhaa 🙂
Oot sä kyllä piece of work!!Tahattomasti hulvattomin blogi ikinä. Kiitos. Työn sankarikin ja kaikkea.
Ihanaa viikonloppua 🙂
Oisko niin että toiset ihmiset ajattelee vaan itseään. Täytyy elää melkoisessa pumpulissa että NYT huomaa ongelmat päivystyksissä, joita on ollut vuosikausia. Ei kai kukaan tervejärkinen menisi tuollaiseen yleisötapahtumaan tuossa kunnossa.
Ihan olet oikeassa, että tämä oli ensimmäinen kerta ikinä, kun olen törmännyt kunnallisen puolen ruuhkiin ja tilaan. Tähän asti ei ole onneksi tarvinnut paljon ensiavussa rampata, joten ihan sokea olen ollut koko tilanteelle. Jos silloin tällöin on tk:ssa tai vaikka yksityisellä lapsen kanssa käynyt, ei siellä näitä jonoja ja työntekijöiden kuormaa samalla tavalla potilaana ainakaan näe.
Uskon, että oman kunnon arviointi esimerkiksi työnteon suhteen on potilaan ja lääkärin välinen dialogi 🙂 Jossa tietysti otetaan huomioon se, onko ”tauti” tarttuvaa ja mitä hyvää/huonoa/neutraalia asioista seuraa. Mutta ei huolta. Huominen on puhuttu ja ohjeistettu omalääkärin kanssa, eikä vaaraa koidu kenellekään ulkopuoliselle.
Olit siis maanantaina yksityisen lääkärin jälkeen päivystyksessä ja uudestaan torstaina ja niiden käyntien välissä kiertelit useamman tunnin stokkalla etsimässä inspiraatiota. Vai miten se meni? Että ehdottomasto pitäis sairaalatasoista hoitoa saada huonoon oloon, joka on kestänyt jo viikkoja ja kuitenkin siinä välissä voi pari työkeikkaa heittää?
Jos jotain sympatiaa ihmisissä heräsi noiden sairaalapostauksien aikana, niin nyt se kaikki kyllä varmaan karisee…
Jos kysyit, koska olen käynyt lääkärissä/sairaalassa/röntgenissä/labrassa, vastaukset ovat 5.3, 7.3, 9.3, 12.3,13.3,14.3, 15.3 ja tänään 16.3 Ja ihan on totta, että välissä olen yrittänyt tehdä töitä niin liikkuen kuin tietokoneellakin. Paitsi en kyllä enää Acuta-keissien jälkeen juurikaan, jolloin oli pakko myöntää, että tahtia oli hidastettava, kun alettiin epäillä vaikka sydänveritulppaa ihan vaan virustaudin sijaan.
Sympatiaa en kyllä ole omasta mielestäni itselleni hakenut, kun en näe siihen kovinkaan paljon syytä. On toki kurja sairastaa ja joutua pomppimaan paikasta toiseen, ja se ottaa päähän. Maailmassa on kuitenkin miljoona kauheampaakin keissiä, eikä tilanteeni oli mitenkään uniikki tai erityiskarmea. Mutta toki itselleni subjektiivisessa olossa kurja ja hidastaa tahtia ja elämää. Ja johon kyllä ihan apua mielestäni tarvitsen ja onneksi myös olen lopulta saanutkin. Hengitys kun on aika ollennaista, ja koska olotila vaikutti tähän bloggaamiseenkin ja moni haluaa lukea niin elämän iloista kuin varjositakin, tämä oli nyt yksi varjo auringon keskellä. Sitä tavallisen arjen vähän kurjempaa puolta.
Ne, ketkä sympatiaa ja konkreettista apua tarvitsevat, ovat tämän maan hoitohenkilökunta. Tilanne on näemmä aika kauhea!
Joo ”pientä” ristiriitaa havaittavissa. Ensin valitusta, kun olo on niin kamala ja henkeen sattuu ja sitten kertoillaan mennesistä ja tulevista työkeikoista, jotka pyörii samaan aikaan. Ihan totta, en itse kehtaisi tällaista edes kirjoittaa!
Sellaista tämä yrittäjän arki välillä valitettavasti on. Jos on sovittu homma, sitä ei yhden tai kahden kuumeen takia halua perua. Tosin kyllä tuo kahden päivän Acuta katkaisi työt täysin, (pidin muuten ekan blogipäivätauon sitten neljään vuoteenmutta)mutta onneksi samalla sai myös apua ja nyt suunta on varmasti ylöspäin Onneksi tilanteet yleensä kovastikin sairaana etenee, eikä pahaan oloon tarvitse jäädä iäksi. Siitä on kiittäminen tätä kotimaista terveydenhuoltoa!
Jos olet huolissasi päivystyksen ruuhkautumista, älä mene yleisötilaisuuteen sairaana tai toipilaana. Ihan oikeasti!
Ihan totta, että tarttuvissa taudeissa näillä hommilla ei saa leikkiä! Hyvä huomio 🙂 Mulla on kuitenkin otettu sellainen sarja tuota verta ja kokeita, että on ihan dataa siitä, että meikäläisen ”tauti” ei onneksi ole tarttuvaa sorttia.
Mutta olethan silti toipilas ja itse hyvin alttiina uusille pöpöille, jotka voivat pahentaa astmaasi ja joudut sen vuoksi taas päivystykseen ja ruuhkautat sitä ihan turhaan, kun tämän kaiken voisi välttää ihan vaan sillä, että lepäät ja hoidat itsesi kuntoon! Jos et itseäsi ajattele, ajattelisit niitä muita, jotka siellä jonottavat sinun ramppaamisesi vuoksi entistä pidempään.
Asioissa täytyy priorisoida. Eikä yksi malli sovi kaikille. Itsestä tämä tapa toimia tuntuu hyvälle. Toki varmistin asian myös lääkäriltä, joka minua on hoitanut hoitanut 🙂
Postauksistasi päätellen astmasi on tällä hetkellä hankala, mutta kykenet töihin altistumaan mm.hajuvesille?
Mä olen vaateosastolla, en kosmetiikassa. Ja onneksi KOSKAAN (pitänee koputtaa puuta), mulle astmassa ei ole hajut aiheuttaneet ongelmia. Pakkanen kylläkin, joten ne pakkaslenkit saa nyt kyllä jäädä!
Hei! Tykkään blogistasi ja olen sitä jo pidempään seurannut mutta ihmettelen kovasti suhtautumistasi sairauksiisi ja kirjoituksiasi niistä sekä videoita igssä. Eilen valittelit kun et pääse sairaalaan sisään ja olet huomenna menossa tekemään töitä? Sairaalassa hoidetaan ihmisiä, jotka ovat oikeasti niin sairaita etteivät pärjää kotona töistä puhumattakaan. Lisäksi olen miettinyt, kuinka järkevää on kuumeisena/infektion aikaan mennä julkiselle paikalle kohtaamaan ihmisiä, jotka mahdollisesti omaavat heikomman vastustuskyvyn.
Olin huolissani, kun hoito katkaistiin. en varsinaisesti siitä, olenko sairaalassa ”sisällä”. Mutta onneksi se saatiin jatkumaan sairaalakäyntien muodossa, joten osastopaikka meni enemmän tarvitseville. En tämmöisestä ”vierailuhoidosta” nimittäin ollut ennen edes kuullut.
Meitä ihmisiä ja tauteja on niin moneen lähtöön. Astma, josta kärsin, ei ole tarttuva tauti 🙂
Mutta puhuit ainakin aiemmin myös kuumeesta ja kipeänä olosta, monestihan astman pahenemisvaiheet ovat infektion laukaisemia. Lääkärinä kyllä tiedän että varsinainen astma ei tartu, puhuin nyt ainakin aiemmin kuvaamastasi infektiosta.
Tänään:
”Minun työviikkoni (ennen tätä sairaalaepisodia) alkoi tällä viikolla poikkeuksellisesti Tampereen Stockmannilta, jossa kiertelin useamman tunnin… ”
Eilisestä postauksesta:
”Homma etenee levolla ja uutta satsia lääkettä menee koko ajan. Kuumetta ei ole tänään ollut ensi kerran sitten maaliskuun kolmannen päivän.”
Kahteen edelliseen vielä:
Ihan olette oikeassa. Joskushan – varmaan aika usein – astma pahenee vaikka bakteeritaudin vuoksi. Mutta mulla tosiaan näiden kaaaaaikkien kokeiden jälkeen on selvinnyt, että kyseessä on ollut koko ajan vain astma (tosiaan tuolta 4.3 alkaen), joka on sitten nostanut lämmöt ja muut oireet. Itsellä ja lääkäreillä vaan ei ole ollut tuota astma-asiatietoutta nyt vasta kun pari päivää ja ollaan vähän pienillä tiedoilla luulut normiflunssaksi tai vastaavaksi. Onneksi kaikki selvisi ja niin maan perusteelliset kokeet otettiin 🙂 Nyt hoitokin onnistuu paremmin ja kohdennetusti!
Virusflunssaa ei pysty millään kokeilla todentamaan (poislukien toki virusviljelyt, joita ei tosin käytännön työssä käytetä, koska niillä ei ole mitään merkitystä hoidon kannalta). Sitä vaan ei hoideta antibiooteilla tai millään muulla kuin levolla, joten siitä eivät lääkärit ole kiinnostuneet. Ihan kertomasi ja astman pahenemiskohtauksen perusteella kyseessä on mitä todennäköisimmin kuitenkin virusflunssa mitä kyllä tartutat yhä.
Onneksi kukaan muu ei tällä hetkellä sitä virusflunssaa suomenmaassa tartuta… Hah hah!!! Jos astut ovesta ulos, olet aina virushyökkäyksen kohteena ellet ole keskellä erämaata.Todella naurettavia argumentteja. Ollaan taas sillä osastolla että kunhan pääsee sanomaan.
Astmaatikkona voin sanoa, että tilanteita on monelaisia astman kanssa. Se ei todellakaan ole tarttuva tauti eikä sillä sinänsä ole tekeistä virus-tai bakteeritaudin kanssa. Usein astma tosin pahenee hengitystie-infektion yhteydessä. Jos ei verikokeilla pystytä osoittamaan olevan päällä bakteeritauti ( bakteeritaudissa yleensä leukosyytit koholla, CRP korkea, voi olla hiukan koholla myös virustaudissa), niin kyseessä on yleensä silloin virustauti. Astman PAHEMEMISVAIHEESSA voi olla hiukan lämpöä, labrat yleensä ok, mutta PEF-arvo puhalluksissa laskee tietyn , yksilöllisen rajan alle. Kunnon astmakohtauksessa olo on todella huono ja tilanne voi olla jopa hengenvaarallinen. Sen sijaan kun hengitystiet lääkityksellä (jota on mm. spirahoito, jota käydään ottamassa sairaalassa) saadaan auki, olo kohenee, eikä ihminen ole varsinaisesti sairas, kykenee jopa työhön eikä akuuttivaiheen hoidon jälkeen monesti sairaslomaa kirjoitetakaan, ei ainakaan itselläni ole näin tehty. Astmassahan on kyse keuhkoputkien äkillisestä supistumisesta, joka eri henkilöillä ja eri tilanteissa johtuu eri syistä. Se, mikä jollekin aiheuttaa kohtauksen ei toisella vaikuta mitään. Näin esim. eläinten tai hajujen/kosmetiikan kohdalla. Parasta luottaa siihen, että henkilö itse tietää oman vointinsa. Ulkopuoliset sitä eivät ainakaan tiedä. 🙂
Kahteen edelliseen:
Ihana, että jaette tietämystänne ja kokemuksianne. Mutta totuushan on se, että te siellä ruudun takana ette voi tietää, mitkä verikokeet tarkalleen minulta on esimerkiksi otettu, vai kuinka? Se, mikä taas astmaan tulee, on täysin totta 🙂 Astma on krooninen sairaus, jossa on eri vaiheita. Ja silloin hoitomuodotkin muuttuvat.
Onneksi olen saanut olla kaikesta resusrrispulasta ja ruuhkasta huolimatta hyvissä käsissä (lopulta) ja astma, sen hoito ja neuvot siitä, miten minun tulee toimia, on nyt saatu ihan ihanilta lääkäreiltä <3
”Onneksi kukaan muu ei tällä hetkellä sitä virusflunssaa suomenmaassa tartuta… Hah hah!!! Jos astut ovesta ulos, olet aina virushyökkäyksen kohteena ellet ole keskellä erämaata.”
Kyllä tartuttaa, toivottavasti mahdollisimman moni tekee sitä vain tietämättömyyttään tai olosuhteidein pakosta. Karoliina on kuitenkin tämän valinnan ihan tietoisesti tehnyt sen jälkeen kun vielä itse kertonut kurjasta olostaan ja terveyspalveluiden riittämättömyydestä parin postauksen verran.
”Mutta totuushan on se, että te siellä ruudun takana ette voi tietää, mitkä verikokeet tarkalleen minulta on esimerkiksi otettu, vai kuinka?”
Ei kai tässä tarvitse tietää, että mitä verikokeita sinulta on otettu, kun lääkärinä tiedän kyllä Fimlabin repertuaarin. No ensinnäkään, verestä ei saada mitenkään selville virusflunssaa. Ei sitten mitenkään, edes tutkimusmielessä vaikkapa immuunivajauspotilailla. Saatika että sitä käytettäisiin hengitystieinfektion/astman pahenemisvaiheen yhteydessä. Joten kyllä, tiedämme että sinulta ei olla voitu virusflunssaa poissulkea joten ei meitä sen suhteen kiinnosta että kuinka laajasti sinulta on katsottu PVKT, CRP, elektrolyytit ym.
Olisiko tarkoittanut sitä, että ilmeisesti kommentoit ikään kuin ”uutena vierailijana”. Mutta kieltämättä on mielenkiintoista seurata sinun kommentointiasi ja erityisesti sen sävyä. Jotkut kun eivät ilmeisesti osaa – kuten sanoit – erottaa puuroja ja vellejä toiisistaan. Tarkoitan toisen elämää ja omia tunteita.
Miten täällä lukijat erottaa Vierailijat toisistaan?
Sanopa se:D Täällä näyttää blogistin lisäksi marssivan yksi puolustussoturi eri kommenttien perässä. Huvittaa lukea kun hän luulee vastaavansa yhdelle, ja kuitenkin nytkin oli ainakin kaksi tai kolme joita kuvittelivyhdeksi. :’D
Sanopas muuta 🙂
Mitäköhän ihmettä Karoliina horiset? Olen se jonka sanoit kommentoineen useana vierailijana. Siis mitä?! Kun vierailijanahan tässä ollaan kun ei ole kirjautuneena Lilyyn eikä ole nimimerkkiä, eikä itse asiassa pohja anna vastata suoraan kommenttisi perään vaan on tehtävä uusi kommentti. Joita siis olen tehnyt kolme. Kannattaisi olla oman blogipohjan ominaisuuksista tietoinen ettei mene puurot ja vellit sekä kommentoijat sekaisin kuten nyt näyttää käyneen. :’D
Heippa!
Blogipohjassa pitäisi kyllä olla mahdollista voida vastata kommenttiin ihan normaalisti (kuten minäkin nyt vastaan omaan kommenttiisi), eikä tehdä vastauksesta aina kokonaan uutta kommenttia. Jos tämä ei sulta onnistu, kannattaa olla yhteydessä Lilyn ylläpitoon, koska kyseessä on alustan bugi, ei ominaisuus.
Kun kommentit ovat ketjuna, keskustelua on huomattavasti helpompi seurata ja kokonaan uusien kommenttien ”jankkaavalta” vaikutelmalta vältytään.
ps. Kannattaa ainakin tsekata, onko käytetyllä selaimella vaikutusta kommentointimahdollisuuteen.
Bloggaajan ammattinimike on yrittäjä ja välillä yrittäjänä täytyy mennä töihin vaikkakin sairaana. Luvatut työt tehdään ja onhan siinä myös taloudellinen perspektiivi. Haluaisin tietää kuinka moni näistä ihmisistä ei ole muka mennyt kipeänä töihin. Ihme vääntelyä ja kääntelyä lukijoilta.. Toisaalta, osoittavatpa jotkut lukijat sen, miten fiksuja ovat.. 😉 Tsemppiä toipumiseen ja työhön!
Tässä nyt vaan sattui olemaan taustalla keissi missä bloggaaja vaati vuodepaikkaa Acutasta, mutta jos sen olisikin saanut niin olisi kuitenkin pitänyt käydä Stockalla pari tuntia pyörimässä???
Juurikin näin 🙂 Kyllä mulle on ihan sama, onko ihmiset kipeenä töissä. Mutta jos aikoo olla sairaudestaan huolimatta töissä, eikä levätä, ei kannattaisi arvostella saamaansa hoitoa. Ainakaan kovin julkisesti. Se saattaa suututtaa niitä ihmisiä, jotka ovat OIKEASTI kipeänä hoitojonossa, eivätkä kykene hoitamaan edes niitä parin tunnin sovittuja työkeikkoja.
Kolmeen edelliseen:
Ihan pakko vähän oikaista, kun ihan ymmärrettävästi on mennyt jotkut asiat sekaisin sen suhteen, mitä itse olen kertonut ja mitä taas lukijat ovat kommentoineet.
Ensinnäkin en itse olisi osannut osastopaikkaa miettiä, jos sitä ei minun oma keuhkosairauksiini erikoistunut lääkäri olisi niin ponnekkaasti vaatinut. Minulla itsellänihän ei oikein ollut siinä vaiheessa käsitystä siitä, mitä arvot pitäisi olla mitäkin ja mitkä ovat rajat millekin astman tilan vakavuudelle. Mutta totta: Kun häneltä sain apua ja mielipiteen, luotin ja luotan edelleen ennen kaikea hänen arviointikykyynsä. Arvostan ihan kauheasti Acutan lääkäreitä myös, mutta tämä keissi on toki erikoislääkärin alueen asia. Siksihän lääkärit erikoistuvat, jotta tietävät omastaan kaikkein eniten.
Eli kyllä: Jos erikoislääkäri minulle jotain sanoo, sen myös uskon. Ja hämmennyn siitä, että 8 tunnin aikana saan kolmelta eri lääkäriltä jokaiselta aivan erilaiset ohjeet. Tulee sellainen olo, että on pakko katsoa sen perään, ettei jää ilman asianmukaista hoitoa.
Toisekeen on täysin valheellista väittää, että olisin vaatinut osastopaikkaa ja ollut kahden tunnin päästä vetämässä juontokeikkaa, kuten yksi teistä lukijoistani ilmaisi. Tuollaiten ”mutkat suoraksi -kommenttien” veto on minusta joskus aika vaarallista. Ainakin itselleni tulee tunne, että asioita halutaan ymmärtää tahallaan väärin ja myös levitellä valheita.Se ei ole mielestäni reilua, eikä johda mihinkään.
Osastopaikkakeskustelu käytiin keskiviikkona, jalkeilla töissä olin lauantaina. Se, miten lauantaina jalkeilla olin, oli luultavasti sen ansioita, että todella sain hoitoa, eli lääkettä kolmesti päivässä sairaalassa. Keskiviikon ja lauantain välissä olin käynyt sairaalassa lääkkeellä siis yhteensä 10 kertaa. Ja mitä itse osastopaikaan tulee, olisi se varmasti nopeauttanut toipumista (joka tietysti olisi niin hyvä minulle kuin sairaalakuorimitukselle), koska silloin minun olisi ollut mahdollista saada lääkettä myös yöllä kaksi kertaa. Nythän lääkkeen otossa on aina vähintään se 12 tunnin tauko yöaikoihin.
Yhtä kaikki: Onneksi myös tällä hoidolla astman pahin kuoppa on alkanut taittua ja edessä on luultavasti valoisemmat ajat.
Haluan muistuttaa siitä, että en edelleenkään ole ”arvostelut saamaani hoitoa”. Tässä myös toinen asia, joka on haluttu tahallisesti tai tahattomasti ymmärtää väärin. Arvostelen kiirettä ja resurssipulaa. Kummastelen hyvinkin erilaisia ohjeita, joita olen saman vaivan hoidossa saanut, mutta joka hetki olen ollut nöyrimmin kiitollinen niille ihmisille – hoitajille ja lääkäreille – jotka tekevät noissa oloissa parhaansa.
Oikeasti kipeenä olosta en osaa oikein sanoa mitään. On totta, että olen tänään elossa ja tiettävästi minulle ei ole esimerkiksi välittömään kuolemaan johtavaa tautia. Olen siitä kiitollinen ja iloinen. On kuitenkin muistettava, että krooninen sairaus on (ajoittain)yhtälailla apua akuutisti tarvitseva vaiva samoin kuin vaikka jalan poikki meneminen tai jokin muu. Tauteja kun ei voi laittaa käsittääkseni millekään janalle. Eikä tarvitsekaan. Olisi vähän hömppää alkaa kilpailla sillä, kenellä menee kaikkein huonoiten.
Vierailija: ”Tässä nyt vaan sattui olemaan taustalla keissi missä bloggaaja vaati vuodepaikkaa Acutasta, mutta jos sen olisikin saanut niin olisi kuitenkin pitänyt käydä Stockalla pari tuntia pyörimässä???”
Bloggaaja: ”Toisekeen on täysin valheellista väittää, että olisin vaatinut osastopaikkaa ja ollut kahden tunnin päästä vetämässä juontokeikkaa, kuten yksi teistä lukijoistani ilmaisi. Tuollaiten ”mutkat suoraksi -kommenttien” veto on minusta joskus aika vaarallista. ”
Ei mulla muuta 😉
Bloggaajagan on tässä aivan oikeassa.
Niin että on vaarallista vai?
Nyt on kyllä joku vierailija jo itse aika kipee ja voisi olla hänelle tarpeen joku hoito. Ei mullakaan muuta.
No? Halusin vain tuoda ilmi, että kukin vuorollaan saattaa tahallaan tai tahattomasti ymmärtää toisen kommentoinnin väärin ja vetää mutkat suoriksi. Karoliinahan itse totesi, että se on jopa vaarallista. (En kyllä itse ole ihan noin dramaattisella linjalla.)
”Olisi vähän hömppää alkaa kilpailla sillä, kenellä menee kaikkein huonoiten. ”
Itsehän et onneksi syyllistynyt tähän ollenkaan.
Sulla on selvästi nyt aika kovat patoumat asian/minun suhteen, mitä nyt katsoo viestiesi määrää ja sävyä. Olen pahoillani, jos astmani tila aiheuttaa sinussa noin kurjaa oloa. On tärkeää, että saat purkaa tuntoja, mutta en tiedä, onko tämä alati jatkuva ketju enää tarkoituksenmukainen. Toki olet tervetullut edelleen jatkamaan ja juttelemaan, mutta minulla ei oikeasti ole asian suhteen tämän postauksen alla enää varmasti enemmän sanottavaa.
Ihanaa sunnuntaita ja valoa 🙂
Kiitos samoin sinulle <3
Annastiina1980: tuliko ylevä olo?
Karoliinan kaksi omien sanojen mukaan hyvin sairaana tekemää pitkää postausta – toinen jopa siellä moititussa päivystyksessä – näyttäytyvät sen verran ristiriitaisessa ja suorastaan koomisessakin valossa, että on selvää niiden herättävän närästystä.
Mieti nyt itsekin, mittavaa jaarittelua miten kipeä on ja sitten kuitenkin seuraavana päivänä tuntikausiksi seisoskelemaan väkijoukkoon Stokkalle. Vapaaehtoisesti. Töihin.
Kiitos Vierailija. Olet nyt usealla eri Vierailija-statuksella kommentoinut tätä asiaa. Ymmärrän myös näkökulmasi ja kantasi on tullut selkeäksi.
Näin me ihmiset näemme ja tulkitsemme asiat, tekstit, koomisuudet ja jaarittelut eri tavalla. Ja sehän tässä ihmisenä olossa onkin hauskaa. Olisi tylsää, jos oltaisiin kaikki samanlaisia.
Toivon kuitenkin, että täällä kommenttiboksissa varsinkin muihin lukijoihini kohdistetut kommentit pysyisivät kauniin kielen mukaisina <3
Ja totta. Menin ja menen jatkossakin vapaaehtoisesti töihin. On ihanaa, miten niin paljon sellainen arkinen asia kun työ saakaan iloa puseroon. Myös sinne vähän nuhjuiseen ja viikon aikana rähjääntyneeseen.
Kyttäätkö läpi sinua kritisoivien kommentoijien ip-osoitteet vai mistä tiedät että kommentoija on sama, vaikkakin on sen eri Vierilija statuksella tehnyt?
Jos niin teet, niin miksi?
Blogin hallinan kautta ei tarvitse ”kytätä”. Aivan, kuten sinä näet nyt, että minä kirjoitan sinulle, minä näen, ”kuka” minulle kirjoittaa 🙂 Viestin sisältö ei vaikuta siihen, näenkö IP:n vai en.
Mitä tarkoittaa, että kirjoittaa eri vierailija-statuksilla? Olenkohan tietämättäni niin osannut tehdä?
Ja oliko tässä nyt jotain merkitystä, että hän on vierailija-statuksella kommentoinut vaikka kolmesti? Minäkin kommentoin aina vierailija-statuksella, tähän postaukseen tämä taitaa olla jo kolmas kommenttini. Haluaisitko, että vierailijakommentoijat kommentoisivat vain kerran? Minä olen ymmärtänyt että bloggaajat tykkäävät kommeneista ja vastavuoroisuudesta ja siitä hyötyvät, mutta haluaisitkin, että tänne tullaan käymään, laitetaan 1 kommentti eikä koskaan palata katsomaan miten keskustelu etenee? Paitsi jos jaksaa kirjautua sisään, vai onko sillä sitten merkitystä?
Peukku!
Varmasti olet ihana oikeassa <3 Yrittäjänä pitää vaan joskus taipua. Kaksi Viikkoa pois sorvin äärestä on tässä tilanteessa ikuisuus.