Viikon viimeinen päivä. Ja onneksi niin. Jopas oli taas kerran viikko, jota ei osannut odottaa.
Viimeisimmän sairastelupäivitykseni jälkeen olo on pysynyt aika tasaisena. Mitään meganotkahduksia hyvään tai huonoon ei ole tapahtunut. Lukuun ottamatta keuhkot-kurkkuosastoa, en tunne itseäni enää kuitenkaan muuten kipeäksi. Happi on alkanut kulkea paremmin, joten lötkön kipeä olo on varmasti poistunut siksi. Lääkettä tarvitsen tosin edelleen aika rutkasti ja nyt onkin taito löytää tasapaino normaalin tekemisen ja levon välillä. Edelleen kun kroppaan menee kortisonia, omat astmalääkkeet ja kolmesti päivässä sairaalassa hengiteltävät lääkkeet. Sairaalassa käynnistä on tullut kuitenkin ikään kuin rutiini jo tässä ajassa.
Huomenna minulla on taas uusi aika lääkäriin ja sitten katsotaan lääkkeiden jatko. Sanomattakin on selvää, että jos edelleen näillä lääkkeillä pef-puhallukset on parhaimmillaan 310, ja arvon pitäisi olla 450, täytyy asioiden eteen vielä tehdä töitä. Mutta suunta on (kop,kop) toivottavasti oikea ja joka päivä pääsee paremmin kiinni normaaleihin juttuihin.
Tämä viikko on kyllä ollut todellista lääkesuossa kahlaamista. Eniten on hämmästyttänyt tuo kortisonin vaikutus olooni. En tiennyt, kuinka höperölevottomaksi se ihmisen tekeekään! Luomu-uni ei ole tullut enää moneen päivään silmään ja muutenkin päässä seilaa sellainen pallopeli, että itseänikin jopa naurattaa. Tuntuu, kun ei saisi ajatuksia ollenkaan katki ja koko ajan mieleen tulvahtelee ideoita ja tulevaisuudentekemisiä. Olen muun muassa pohtinut seinien maalaamista, taiteen ostamista, uutta sohvaa, kukkienkasvatusharrastusta, kesälomamatkaa, kevään postauskalenteria, uutta kirjan aihetta ja vaikka sun mitä lennokasta. Olen pistänyt netin pois ja palannut siihen. Päättänyt katsoa vaan telkkaria ja huomannut samalla rustaavani lehden kulmaan to do -listaa toteutettavaksi heti kun pääsen normioloon. On se vaan kummallista, mitä kaikkea kehoon laitettavat hyvät lääkkeet tekevätkään näin sivuvaikutuksiltaan. Ja siis tämä siis kortisonin hömppävaikutus. Pitkäaikaiskäytössähän kortisonista on höpsöys kaukana.
Toivottavasti uusi viikko tuo eteen sitä ihan tavallista olemista ja hyviä uutisia terveyden osalta! Kun aamulla lähdin sairaalalle, aurinko paistoi ja kuulin lintujen laulavan. Miten onnellinen olenkaan tuosta ulkona iltaan asti kestävästä valosta. Se on todellinen merkki jo keväästä.
Toinen asia, joka erityisesti pistää ilon suupieliin, on ihmisten hyvyys. Puhumattakaan taas A:n avusta ja tuesta tällä viikolla on ollut ihan käsittämätöntä huomata, miten ihanan avuliaita ihmisiä minun ympärilläni on. Kiitos siis Karhu, Aki, Maj, Noora, Matti, Juho, Hipu ja mami taksikuskina ja seurana olosta sairaalareissuilla! Arvostan apuanne ihan hirveästi!
Postauksen kuvat on muuten yhdeltä ihanan aurinkoiselta ja kylmältä päivältä parin viikon takaa. Oliko astman pahenemisen syy tässä roikottelussa ulkosalla?No ei tietenkään, mutta jos mummoni olisi vielä elossa, tiedän tasan tarkkaan, mitä hän sanoisi: ”Leuhottaa nyt kaula paljaana ja ilman villahousuja”. Tulipa taas pitkästä aikaa ikävä sitä pippurimummoa!Olisi täyttänyt tässä kuussa 101 vuotta.
-Karoliina-
Kuvat: Noora Näppilä
Asu: takki, Saki (by Emka) // farkut, Zara // kengät, Aigle
Kommentit (8)
Sairastelu on aina kovin raskasta ja voimia vievää, niin myös mielen kuin kehonkin osalta. Toivottavasti sinulla on mahdollisuus käydä myös psykologilla tai muualla missä saat purettua myös mielen päältä asioita. Mehän olemme vahvasti psykofyysisiä kokonaisuuksia eikä toista voi erottaa toisesta. Kun olet noin kovin pitkään ja usein kipeänä niin varmasti se vaikuttaa myös mieleen ja/tai voi olla seuraus esim stressistä tai muusta kuormituksesta. Onneksi sinulla on paljon tukijoukkoja ja näet myös positiivisia asioita rankassa elämäntilanteessa. Paljon voimia ja ennen kaikkea -parantumisia. Valoisaa alkukevättä teidän perheelle.
Ettei hän nyt vaan vilustuisi ja joutuisi taas jonottelemaan päivitykseen?
Takki päälle, aikuinen ihminen!
Veikkaan että jos ammattilaiselta kysyisit mielipidettä, hän vastaisi ”säänmukainen pukeutuminen”. Astmaa tai ei.
Jos luit tekstin (minkä muuten hämmästyttävän moni ilmeisesti jättää lukematta ennen kommentointia!!), niin huomasit että kuvat oli otettu pari vk sitten.
Eikä?! Siis onneksi sä oot hikarilukija ja tajusit vielä tarkistaa säätiedotteet parin viikon takaa!
Pari viikkoa sitten kuva.
Seuraavalla viikolla suuri sairaus.
You Do the math, Einstein!
Kiitos vinkeistä <3
Yleensä ihmiset sairastuttuaan opoivat huomaamaan levon merkityksen henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin pohjana. Sinulla näyttää sama vauhti jatkuvan, vaikka kuinka huonoon kuntoon menisit.
Lepää ja pidä huoli itsestäsi!
Onneksi se, mitä pää haluaisi tehdä, ei ole sama, mitä todellisuudessa tekee. Oikeassa olet, että nyt on edettävä arkeen pienin askelin. Kiitos tsempeistä ja aurinkoista aamua 🙂
Olen kanssasi täysin samaa mieltä mielen ja kehon yhteydestä. Vaikka esimerkiksi astma on astma, uskon, että ihminen on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Ihanaa alkanutta viikkoa <3