Minua on jo pitkään vaivannut eräs asia, josta olen halunnut kirjoittaa, mutta en ole oikein tiennyt, miten sen tekisin. Tämä on nimittäin aihe, jossa olen huomannut, että ymmärretään asiat helposti ihan väärin. Niin, että asiat helposti kärjistyvät ja sitten koko isompi ajatus katoaa pienten sanojen ja tunnekuohujen väliin.
Mutta minä yritän. Koska minulla on tunne, että haluan purkaa ajatuksiani tämän aiheen osalta.
Minä olen pitänyt itseäni aina feministinä. Olin ihan varmasti luokan ensimmäinen oppilas, joka ylipäätään tiesi tuon termin sisällön. Olen myös kertonut, että meillä kasvatettiin 80-90-luvun taitteen yleiseen ilmapiiriin nähden hyvinkin tasa-arvokeskeisesti. Kannustettiin harrastamaan ei-niin-tyttömäisiäkin lajeja, eikä koskaan tuntunut sille, että sukupuoli olisi ollut rajoite. Me saimme olla ihmisiä ja lapsia kaikkine leikkiautoinemme, glittereinemme ja omine persoonallisuuksinemme. Minä ja minun siskoni siis.
Tänään vietetään Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Ja niin kauan kun muistan, on tämä päivä tuntunut erityiselle. Olen pitänyt Canthista esitelmiä, ahminut hänen tekstejään ja ylipäätään vaan halunnut hengittää sitä Canth-Joutuni -henkeä, joka vanhojen – muuta niin ajankohtaisten tekstien – välistä heijastuu kerta toisensa jälkeen.
Uskon myös, että kaiken sellaisen ”ulkoisen feminismipuheen” lisäksi – jota voisi varmasti tehdä ilman aitoa toimintaakin– olen yrittänyt omin henkilökohtaisin askelin tehdä asioita tasa-arvon hyväksi. Olen halunnut itse rikkoa niitä rajoja, joita meille naisille joskus asetetaan. Sörkkinyt muurahaiskasaa, seissyt kädet puuskassa ja tehnyt asioita, vaikka joskus on pelottanutkin. Vaikka joskus joku on sanonut, että et saa tai voi tehdä niin. Sulkenut korvani siltä, mitä tyttöjen, hienojen naisten tai jonkun toisen mukaan äidin olisi soveliasta tehdä.
Viime aikoina – sanotaanko ehkä vuoden sisällä – minua on kuitenkin alkanut sapettaa moni tasa-arvokeskustelun sävy. Vaikka sitä – tätähän – minä olen kai aina halunnut. Sitä, että asioista ja ongelmakohdista puhutaan ääneen. Kissa nostetaan pöydälle ja suunta on eteenpäin. Mutta silti. Viime aikoina on alkanut ketuttaa kuulua feministijengiin. On tullut pohdittua, haluanko määritellä enää itseäni lainkaan sellaisella termillä.
Älkää ymmärtäkö väärin. En ole muuttanut ajatuksiani tasa-arvosta tippaakaan. Edelleen raivostuttaa naisen eurot, lasikatot, seksuaalinen häirintä, tytöttely, alentavat stereotypiat ja kaikki se, joka on kerta kaikkiaan vaan väärin, epäreilusti, epäinhimillisesti. Mutta samalla, kun todella tärkeistä asioista on puhuttu, on feminismikeskustelu saanut rinnalleen minusta ihan kummallisia sävyjä. Sellaisia, joista haluan itse sanoutua irti ja jotka – minun mielestäni – vievät todellista tasa-arvotaistoa vaan väärään suuntaan. Sellaiseen, jossa iso sanoma jää joidenkin lillukanvarsien jalkoihin ja lopulta porukkaa vaan alkaa pitää tasa-arvoon pyrkimistä jonain suurena vitsinä. Sellaisen, jossa ei saa enää laulaa ”aikuinen nainen mä oon” vaan siihenkin väliin on hekotellen lisättävä ”tämä kappale lauletaan nykyisin varmasti sanoilla aikuinen ihminen mä oon”.
Tiedättekö mitä tällä tarkoitan? Sitä, että jos vaikka 15 vuotta sitten oli ihan relevanttia puhua semantiikasta ja kieleen rakennetuista arvotuksista, on tilanne vaan riistäytynyt vuosien saatossa yleisessä puheessa ihan lapasesta.
Tarkoitan tällä nyt sitä, että samalla kun feminismistä ja girl power -puheesta on tullut ”muotia” kaikkine hikipajaketjuliikkeestä ostettavine feministiaiheisine teksti-t-paitoineen (joita olen muutenkin itse historian noloina hetkinä ostanut) ja kahvilan jonossa käytyineen keskusteluineen sulhas(vai morsian)piirakoistaan, alkaa koko aihe muuttua helposti jo vähän vitsiksi. Se, missä tasa-arvon kannattajat ihan oikeasti pyrkivät yhteiskunnan rakenteen muutoksiin ja ihmisten yhdenmukaiseen kohteluun, voi yleisen keskustelun yltyessä suuret linjat jäädä sen jalkoihin, tuleeko liikennemerkkihahmolla olla hame vai housut. Voiko lapsia kutsua koulussa tytöiksi ja pojiksi tai kuinka helkkarin moneen kohtaan sanan henkilö voikaan nykyisin tunkea.
Ehkä olenkin vähän pettynyt siihen, että juuri kun meillä alkaa olla yhteiskunta siinä tilassa, että ihan aito tasa-arvo olisi mahdollista saavuttaa, suuren linjan keskustelua sotketaan jollain epäolennaisella.
Sen lisäksi, etten haluaisi tasa-arvopyrkimyksestä tulevan vitsin, olen alkanut ihan oikeasti vähän miettiä sitä, että me naiset käyttäydymme nykyisin tasa-arvoinnossamme osin jopa aika epäkohteliaasti ja hyvin käytöstapojen vastaisesti. Kun seurasin pari viikkoa sitten naistenpäivän somejakoja ja niitä iskulauseita ja voimalauseita, joita vahvat, ihanat, älykkäät ja tiedostavat naiset lisäilivät seinilleen, en voinut välttyä kurtistamatta otsaani. Mitenhän me naiset olisimme suhtautuneet, jos miehet olisivat jakaneet seinillään naispuoleisen Pete Parkkosen videoita, kutsuneet itseään Man Bosseiksi ja kiillotelleet toistensa kruunuja? Se, mikä meille naisille on nykyisin sallittua, ei ehkä olisi enää miehille. Tähän väliin voi tietysti heittää vasta-argumentiksi, että ManBoss-päivä on ollut maailmassa joka ikinen muu päivä ja sitä rataa, mutta ei se silti poista mielestäni sitä, että ei meidän naisten tarvitse omaa asemaamme nostaa alentamalla miehiä. Minä mielelläni kun ainakin haluaisin kiillotella niin miesten kuin naistenkin kruunuja. Ihmisten, ilman mitään etuliitteitä Boss-sanaan.
Hyvää tasa-arvon ja Minna Canthin päivän siis jokaiselle näiden ajatusten myötä! Lopuksi on sanottava, että vaikka en tiedäkään Aku Louhumies -tapauksesta yhtään enempää kuin mitä lehdistä olen tänään lukenut, pidän tärkeänä, että asia viimein tuli julki, jos asiat ovat todella tapahtuneet niin kuin lehdissä kirjoitetaan. Toki olen vuosien saatossa tullut hirveän kriittiseksi oikeastaan kaiken uutisoinnin suhteen, eikä minulle tietenkään ole sen enempää tietoa Louhimiehen ja hänen näyttelijöidensä välisistä tapahtumista, mutta naisnäyttelijöiden kertomat kokemukset järkyttivät kyllä syvästi. Nämä ovat varmasti niitä asioita, joihin Canth ja kaikki supernaiset kautta historian ovat halunneet muutoksen. Voidaan siis olla todella ylpeitä kaikista näistä naisnäyttelijöistä ja ylipäätään jokaisesta naisesta, joka on uskaltanut tuoda jonkin näin kipeän ja henkilökohtaisen asian esiin. Koska vain avoimesti puhumalla ja toimimalla asioihin saadaan muutos! Siihen ei pelkkä -ismi riitä.
-Karoliina-
Kuvat: Noora Näppilä
Asu: mekko, Makia Clothing* (kotimainen tekstiili) // farkut, H&M // pipo, Makia Clothing (kotimainen tekstiili)
*saatu
Kommentit (60)
Hear Hear!
Tämä aihe on pyörinyt mielessäni myös tosi kauan, mutta olen vältellyt sitä, koska tuppaan unohtamaan neutraalin kirjoitustavan ja tuloksena olisi ollut vain kiihkoisa ”tekstioksennus”.
Kiitos kun kirjoitit tämän.
Mä ajattelen aina niin, että jos jonkun mielestä on kiusallista sanoa olevansa feministi, silloin nimenomaan jonkinnäköinen patriarkaatti ja naisia kiusaavat miehet (ja naiset) ovat voittaneet. Aina jos joku sanoo että ei halua olla feministi, mun tekee mieli huutaa kovempaa että minähän muuten olen. Mua ei pelota olla nainen joka ottaa tähän asiaan kantaa eikä kulkea sen aatteen nimen alla, joka on antanut mulle jo kaikki tämänkin päiväiset vapauteni. Kaikissa ajattelutavoissa on ääri-ajattelijoita ja niitä jotka käyttää aatetta väärin, mutta so what. Minä en ole yksi heistä, enkä ole miesvihaaja. Päinvastoin patriarkaatti saa hyvät miehetkin voimaan pahoin, kun ei saa olla herkkä ja tunteva olento, vaan pitää olla MIES. Ja kun tälläiset tyypit kovettaa itsensä, saadaan lisää naisia vihaavia miehiä. En ymmärrä miksi feminismi sanana pelottaisi ketään, kuka on oikeasti tasa-arvon puolesta.
” Kun seurasin pari viikkoa sitten naistenpäivän somejakoja ja niitä iskulauseita ja voimalauseita, joita vahvat, ihanat, älykkäät ja tiedostavat naiset lisäilivät seinilleen, en voinut välttyä kurtistamatta otsaani. Mitenhän me naiset olisimme suhtautuneet, jos miehet olisivat jakaneet seinillään naispuoleisen Pete Parkkosen videoita, kutsuneet itseään Man Bosseiksi ja kiillotelleet toistensa kruunuja? Se, mikä meille naisille on nykyisin sallittua, ei ehkä olisi enää miehille. Tähän väliin voi tietysti heittää vasta-argumentiksi, että ManBoss-päivä on ollut maailmassa joka ikinen muu päivä ja sitä rataa, mutta ei se silti poista mielestäni sitä, että ei meidän naisten tarvitse omaa asemaamme nostaa alentamalla miehiä”
Ainiin ja tähän mun piti sanoa, että eihän toi ole millään tavalla miesten alentamista, vai miten se susta on sitä? Ja ei ole mikään pieni juttu se, että ”manboss – päivä on ollut maailmassa joka ikinen muu päivä”, koska se on ihan totta. Naisten asema ei ole lähelläkään miesten tasoa vielä, joten sen takia naiset tarvitsevat vielä edelleen omaa voimauttavaa päiväänsä ja naiseuden juhlimista. Kannattaa tutustua siihen miten patriarkaatti toimii ja miksi naisten asema pysyy edelleen alempana kuin miesten. Naistenpäivälle ja monille muille naisten oikeuksista taisteleville on täysin oma paikkansa, eikä miehet silti tarvitse omia tapahtumiaan niiden rinnalle, koska ovat jo valmiiksi naisia ylempänä.
Jep. Itse en pidä tuota girlboss juttua nyt mitenkään olennaisena, pue mitään t-paitaa tai huutele somessa. Mutta sanon sen itselleni hiljaa mielessä, mulle se tarkoittaa sitä että mulla on kaikki valta mun omassa elämässä eikä sitä että alistaisin ketään muuta. Miettikää kuinka moni mies tuntee itsensä bossiksi jo valmiiksi?! Niiden ei tarvitse lisätä siihen man- etuliitettä. Mun mielestä jokainen voi olla hyvässä hengessä ”boss” omassa elämässään. 🙂
Siis eli jos minun näkemykseni eroaa sinun näkemyksestäsi enkä allekirjoita samaa maailmankatsomusta ja ideologiaa, kuin sinä, minä olen naisena alistettu, koska _miehet_ ovat ”voittaneet”? Aivan jäätävän alentava kommentti kaikkia meitä naisia kohtaan jotka syystä tai toisesta eivät halua kutsua itseään feministeiksi. Tässä kiteytyy monta modernien feministien ongelmaa. Ajattelumaailma on monessa tapaa järkyttävän mustavalkoinen; suvaitsevaisuutta kannatetaan niin kauan, kuin vastapuolen kommentit myötäilevät omia näkemyksiä.
Haluat varmaan seuraavaksi tietää miksi minä en halua kutsua itseäni feministiksi?
Koska 1) en katso modernien feministien haluavan edistävän aitoa tasa-arvoa.
Koska 2) feminismi maalaa minut naisena heikoksi ja miehelle alisteiseksi; ja samalla se maalaa (valkoisen hetero)miehen yksinkertaisesti ilkeäksi voimankäyttäjäksi jolla ei ole muuta funktiota kuin alistaa naisia niin työpaikoilla, parisuhteissa kuin netissäkin.
Koska 3) feministit näyttävät liian usein unohtavan miesten kärsimyksen. Feministit tuntuvat unohtavan että vuosisatojen – tuhansien – aikana miehet olivat niitä jotka uhrasivat henkensä sodissa. Miljoonat miehet ovat heittäneet henkensä sotatantereille. Miljoonat miehet yhä tänäkin päivänä tekevät vaaralliset työt. Miljoonat miehet tappavat itsensä. Miljoonat miehet juovat, piikittävät, urheilevat, työskentelevät itsensä hengiltä.
Ja AINA kun joku nostaa esiin miesten puolen asiasta (että kenties miehet eivät olekaan pelkkiä alistajia) joku tulee kommentoimaan, että hei, sehän tässä on pointtina, että feminismi auttaa myös miehiä luopumaan näistä ahtaista rooleista ja oletuksista ja ajaakin kaikkien oikeuksia – myös valkoisen heteromiehen. Ja siis tämähän on tosi kaunis ajatus ja allekirjoitan sen relevanttiuden täysin. Kannatan tasa-arvoa.
Mutta: feministien keskustelunavauksissa, keskusteluryhmissä, otsikoissa ja oman lähipiirini feministien puheissa 99% keskustelusta keskittyy naisten kohtaamiin ongelmiin. En tunnu ikinä törmäävän feministiksi itseään kutsuvaan naiseen joka puhuisi nostaisi aktiivisesti esiin myös MIESTEN ongelmia. Ja luulisitteko, että myös miesten yleinen käsitys feminismistä olisi ”oikeampi” jos tällaisia keskustelunavauksia olisi useammin? Aivan varmasti.
Niin kauan kuin yleinen feministikeskustelu pyörii naisten aseman edistämisen ympärillä keskittymättä aktiivisesti oikeisiin ongelmiin en voi kutsua itseäni feministiksi.
Ja tietysti koska 4) en usko patriarkaatin olemassaoloon nyky-Suomessa ja koko nykyfeminismi tuntuu pohjautuvan tähän virheelliseen käsitykseen että Suomessa olisi vallalla jonkinlainen patriarkaatti.
”Patriarkaatti tarkoittaa kirjaimellisesti isänvaltaa. Sanan alkuperäisessä merkityksessä se on yhteiskunta, jossa vanhat miehet ovat hallitsevassa asemassa. — Tällaisella yhteisöllä on (miespuolinen) johtaja, jolla on ehdoton määräysvalta yhteisössä. Hän huolehtii silti monin tavoin alaistensa hyvinvoinnista. Tämän vastineeksi alaisten on oltava uskollisia ja kuuliaisia.”
En keksi Suomessa yhtäkään miestä jolla olisi ehdoton määräysvalta minun elämääni sillä tavoin että sillä olisi vaikutusta jokapäiväiseen elämääni.
Saudi-Arabiassa on patriarkaatti. Ei Suomessa.
Niin ja koska 5) feministien kanssa tuntuu olevan mahdotonta argumentoida ilman että sinun näkemyksesi lytätään a) tietämättömyytenä b) väärinymmärtämisenä tai c) jonkin sinua kiusanneen miehen takaraivoosi iskostamana. Jään odottelemaan näitä kommentteja.
Musta olis kiva jos keskustelun sävy pysyisi kunnioittavana, eikä alentavana niinkuin tää sun kommenttisi 🙂 kai ymmärrät että itsekin tässä painat aika paljon naisia alas , siinä miten puhut feministeistä? Ois kanssa hyvä ja montaa asiaa edistävä juttu jos aidosti yrittäisit keskustella ja katsoa sen mitä feministit yrittävät sanoa ja kirjoittaa ilman että alat puhkua ja puhista raivosta.
1) Feministit ajavat tasa-arvoa. Jotkut käyttävät feministi-nimikettä väärin ja vahingoittavasti, mutta itse aate ei.
2) Oot törmännyt ilmeisesti jonkunlaiseen vahingoittavaan feminismiin, koska mua feminismi aina vahvistaa, ihan aina. Se saa mut tuntemaan oloni voimakkaaksi. Ei voimakkaammaksi kuin miehet, vaan samalla tasolla olevaksi.
3) Nimenomaan miesten kärsimyshän on aina etualalla esimerkiksi sodista puhuttaessa. Naisten tekemä työ on vasta hiljattain otettu tosissaan huomioon. Esimerkiksi Suomessa Lotista alettiin puhua muistaakseni vasta 70-luvulla kunnioittavaan sävyyn, ei huorina. Kannattaa kuunnella Lottien omia kokemuksia tästäkin aiheesta. Jos miettii vaikka suomalaisia sotaelokuvia, ymmärrät varmaan itsekin miten suuri osa tärkeistä hahmoista on miehiä. Itsekin tottakai haluan edistää myös miesten asiaa, mutta se ei ole yleensä tarpeen, koska se asia on jo hoidossa.
Ja sitten siihen isoon juttuun, siihen ettet usko patriarkaatin olevan vallassa Suomessa. En ensinnäkään tarkoittanut pelkästään Suomea. Jos ottaa nyt ihan esimerkiksi vaikka seksuaalisen häirinnän, oletko oikeasti sitä mieltä, että miehet kokevat sitä tasan yhtä paljon kuin naiset? Oletko ihan oikeasti sitä mieltä? Että miehiä kouritaan, raiskataan, kosketellaan ja seksualisoidaan ihan tasan yhtä paljon kuin naisia? Koska siinä et ole oikeassa, et minkään lukujen valossa. Jos siis nyt ihan suomalaisia rikostilastoja jo katsotaan. Jokainen nainen on kokenut seksuaalista häirintää ja vähintäänkin jotain ehdotteluja. Ja tää ei nyt tarkota sitä että miehet ei kokisi mitään näistä asioista, paljon vähemmän vaan. Jo se tarkoittaa patriarkaatin vallassa oloa. Nainen on edelleen historiassa jäänyt siihen tiettyyn rooliin, mikä on vaimo, tyttöystävä, seksuaalinen asia jolle voi tehdä sitä mitä tykkää, paljon enemmän kuin mitä miehet.
Haluaisin myös muistuttaa että sun oma kokemuksesi ei ole absoluuttinen totuus. Mä en puhu nyt pelkästään omasta kokemuksestani tässä, mutta sä tunnut puhuvan. Se että sä et ole kokenut naisena syrjintää työpaikoilla, ei tarkoita etteikö kukaan muu olisi kokenut ja sitten tämä tarkoittaa sitä ettei patriarkaattia ole olemassa.
Muistutan myös, että patriarkaatti syrjii myös miehiä. Ennenkaikkea seksuaalivähemmistöjä ja trans- ja homomiehiä. Mitä mieltä sä olet heidän oikeuksistaan? Mitä mieltä sä olet siitä että transmies ei halua mennä armeijaan? Oletko valmis taistelemaan myös tälläisten miesten oikeuksien puolesta? Silloin olet feministi 🙂
Pahoittelen, että koit viestini vihaiseksi, se ei ollut tarkoitukseni. Ja kiitos, että jaksoit vastata (kärkkääseen sävyyn kirjoitettuun) viestiini pitkästi ja ajatuksella! Lisämietteitä:
1. ”Itse aate” ei voi käyttää feministi-nimeään mitenkään. ”Itse aate” ei ole olemassa ilman ihmisiä, jotka siihen uskovat. ”Itse aate” muodostuu kaikista niistä ihmisistä, jotka itsensä feministeiksi luokittelevat. Tällaisia ihmisiä ja heidän ajatuksiaan kohdattuani voin sanoa, etteivät meidän käsityksemme tasa-arvosta ja sen käytännön aplikaatioista useimmiten kohtaa, ja olen tehnyt päätöksen, etten halua heidän tavoin kutsua itseäni feministiksi. Minulle on ihan sama, jos muut naiset haluavat kutsua itseään feministeiksi. Minulle ei ole ihan sama, jos kaikkien naisten oletetaan feministien toimesta ajattelevan samoin.
2. Viittasin tällä lähinnä siihen diskurssiin, joka feministien puheissa tuntuu usein toistuvan — nainen esitetään uhrina ja mies sortajana.
3. Niin, suurin osa sodissa taisteleista ja kuolleista on ollut miehiä. Miesten henki on historiallisesti aina ollut halvempi kuin naisten ja ikävä kyllä monissa maissa, etenkin kolmannen maailman, näin on yhä. Kyllä, naiset ovat joutuneet kärsimään sodista ja heillä on toisaalta ollut myös tärkeä rooli tapahtumissa, jotka ovat muokanneet historiaamme. Mutta naisia ei ole lähetetty sotatantereelle miljoonittain kuolemaan.
Tämä lauseesi särähti omaan korvaan: ”Itsekin tottakai haluan edistää myös miesten asiaa, mutta se ei ole yleensä tarpeen, koska se asia on jo hoidossa.” Poikien koulumenestys heikentyy ympäri maailmaa; myös Suomessa. Pojat saavat yhä vähemmän paikkoja korkeakouluissa jolloin heillä on tilastollisesti heikommat uranäkymät. He joutuvat yhä Suomessa vankilaan jos kieltäytyvät palvelemasta valtiotaan armeijassa tai siviilipalveluksessa. Miehet elävät Suomessa keskimäärin kuusi vuotta vähemmän kuin naiset. Miehet tekevät huomattavan suuren määrän kaikista itsemurhista. Miehet istuvat enemmän vankilassa ja tekevät enemmän rikoksia. Miehiä on enemmän työttöminä kuin naisia. Miten nämä asiat ”ovat jo hoidossa”?
4. Mitä tulee patriarkaattiasiaan, mielestäni monella feministillä menee patriarkaatti ja seksismi sekaisin. Se että miehet tekevät seksuaalista ahdistelua ei todista patriarkaatin – isänvallan – olemassaoloa. Se todistaa että osa miehistä tekee seksuaalista ahdistelua. Se ei tarkoita että yhteiskuntamme olisi miesten vallan ajama. Kyllä, miehiä on vaikutusvaltaisissa asemissa valtion virkakoneistoissa ja suuryrityksiä. Mutta niin on naisiakin. On kokonaisia aloja jotka ovat naisten johtamia. Suurin osa perheiden ostopäätöksistä on naisten käsissä. Suurin osaan lapsiin liittyvistä kysymyksistä naisella on viimeinen sana. En sano, etteikö epäsuhtia ja epätasa-arvoa olisi olemassa, totta kai on. Mutta oletus patriarkaatin olemassaolosta ja ongelmiemme syytäminen sen niskoille on mielestäni pelkästään naiivia.
Lopuksi: eikö feminismi nimenomaan korosta yksilöllisyyttä? Eivätkö mielipiteet – vaikka ne eriävätkin – ole juuri yksilön omia? Vähän niin kuin seksuaalisuus. Jokaisella pitäisi feminismin mielestä olla vapaus määritellä oma seksuaalisuutensa ja -identiteettinsä. Entä jos haluan määritellä, että feminismi ei ole osa identiteettiäni? Miksi se on ongelmallista?
”Haluaisin myös muistuttaa että sun oma kokemuksesi ei ole absoluuttinen totuus.” Ei tietenkään ole, kuten ei ole sinunkaan. Jos feministin arvo on perusteltavissa omilla kokemuksilla, miksi sinun kokemuksesi feminismistä olisi yhtään oikeampi kuin minun?
Vaikka miehet ovat osallistuneet sotiin rintamalla, en voi allekirjoittaa väitettä, että miesten henkeä olisi – historiallisesti tai nykypäivänäkään – pidetty halvempana kuin naisten. Maailmasta puuttuu miljoonia naisia, joiden ei ole sallittu edes syntyä sukupuolensa perusteella, sillä poikalasta pidetään arvokkaampana kuin tyttöä.
”Itse aate” muodostuu kaikista niistä ihmisistä, jotka itsensä feministeiksi luokittelevat.”
Tietyllä tavalla joo, tietyllä tavalla aatteen sisällä on kyllä todella paljon aivan erilaisia ajattelijoita, enkä mä halua itse lopettaa feministiksi itseni kutsumista väärinajattelijoiden kuten miesvihaajien takia. Ja mun mielestä kaikissa aatteissa on ääri-ajattelijansa, niin vaikka politiikassakin. Tuskin kukaan hyvin oikeistolainenkaan lakkaa kutsumasta itseänsä oikeistolaiseksi uusnatsien takia, tai vasemmistolaiset lakkaa kutsumasta itseään vasemmistolaisiksi ikkunoita rikkovien anarkistien takia.
”Itsekin tottakai haluan edistää myös miesten asiaa, mutta se ei ole yleensä tarpeen, koska se asia on jo hoidossa”
Sanoin tosiaan ton sanan yleensä, ja tarkoitin että useimmiten. Siksi vaikka historiassa ei ole ollut erikseen miesliikettä, koska sellaista ei yksinkertaisesti ole tarvittu. Luettelemasi miesten ongelmat ovat myös tasa-arvoa ajavien feministien ongelmia, vaikka naisten suhteen töitä onkin enemmän ja se voi monissa kanavissa olla näkyvämpää.
Jätit kommentoimatta nyt kokonaan ton transmies- ja vähemmistöasian. Patriarkaatti tosiaan syrjii heitäkin, koska patriarkaatti pakottaa miehet tiettyyn muottiin, olemaan miehekkäitä miehiä jotka eivät esim itke ja näytä tunteitaan, vaan käyvät armeijan ja menevät naisen kanssa naimisiin. Sitten kun joku mies ei pysty elämään tuon mallin mukaan, häntä syrjitään ja hänen elämästään tehdään vaikeaa, hän voi joutua vankilaan.
” Se että miehet tekevät seksuaalista ahdistelua ei todista patriarkaatin – isänvallan – olemassaoloa. Se todistaa että osa miehistä tekee seksuaalista ahdistelua. Se ei tarkoita että yhteiskuntamme olisi miesten vallan ajama.”
Tää on taas mulle itselleni naiivia ajattelua, että seksuaalinen häirintä olisi vain ja ainoastaan seksuaalista häirintää. Naisten seksuaalinen häirintähän on vaan yksi oire todella syvällä olevista valtarakenteista. Ei se ole todellakaan sattumaa että miehet tekevät sitä niin runsaasti naisia enemmän. Syy on siinä että naiset ovat tietyssä asemassa jo valmiiksi miehiin verrattuna. Ja siitä en aina haluakaan syyttää yksittäisiä miehiä, vaan yhteiskuntaa. Onneksi hidasta muutosta jo tapahtuu. Esimerkiksi tää oli musta tosi hyvä ja kattava teksti tästä ilmiöstä laajemmin, jos sua tää enemmän kiinnostaa:
http://www.ts.fi/mielipiteet/aliot/3703467/Seksuaalinen+hairinta+usein+valtaaseman+vaarinkayttoa
Siinä sanotaan muun muassa näin:
”Seksuaalinen väkivalta ja ahdistelu eivät tapahdu tyhjiössä, vaan niillä on kytkennät yhteiskunnan valtarakenteisiin. Myös se, että seksuaalirikoksista tehdään niiden vakavuuteen nähden vähän rikosilmoituksia ja häirinnästä harvoin kerrotaan kenellekään, liittyy rakenteellisiin seikkoihin. Sukupuolistunut valta näkyy seksuaalisessa häirinnässä, tekijät ovat useimmiten miehiä, uhrit enimmäkseen naisia.”
Aiheesta löytyy lukuisia muitakin linkkejä todistamaan ettei tää ole mikään mun mielipiteeni, vaan fakta. Tärkeä sana on toi sukupuolistunut valta. Ja se on tällä hetkellä miehillä, vaikka sä et haluakaan uskoa niin.
”Jokaisella pitäisi feminismin mielestä olla vapaus määritellä oma seksuaalisuutensa ja -identiteettinsä. Entä jos haluan määritellä, että feminismi ei ole osa identiteettiäni? Miksi se on ongelmallista?”
Jos sä määrittelet että feminismi ei ole osa sun identiteettiä, sä kyllä nykymääritelmän mukaan määrität että et ole tasa-arvon puolesta. Tietenkin sä saat sanoa niin, mutta kyllä se on myös ongelmallista, että miksi ei halua olla tasa-arvoa ajavan aatteen puolella.
” Jos feministin arvo on perusteltavissa omilla kokemuksilla, miksi sinun kokemuksesi feminismistä olisi yhtään oikeampi kuin minun?”
Mä nimenomaan korostin tossa edellisessä kommentissani että en puhu nyt vaan omista kokemuksistani 😀 yritän nyt vaan puhua karuista tilastoista ja faktoista ja suurimman osan naisista kokemuksista mitkä on tullut esiin nyt varsinkin me too – kampanjan avulla. Ja sellaiset jutut on todellakin enemmän oikeassa kuin yksin sun kokemuksesi.
Mun mielestä tärkeämpää kuin kiiruhtaa irtisanoutumaan feminismistä, siksi ettei kukaan vain ajattele, että olet kärkäs nainen, joka tarttuu lillukanvarsiin, on se että tuo esiin mitä feminismi todellisuudessa tarkoittaa. Feminismi ei ole #girlboss tai naisten oikeuksien ajamista kaiken muun edelle. Feminismi on tasa-arvoa ja sitä, että me kaikki sukupuolesta riippumatta voisimme elää vapaina sukupuolirooleista, ennakkokäsityksistä ja syrjinnästä. Ymmärrän jos ärsyttää tai tuntuu vieraalta, että feminismin piiristä löytyy myös hyvin ääripään ihmisiä, joiden kanssa ei ole samaa mieltä, mutta se ei tarkoita, että se olisi jotenkin ainoa tapa olla feministi. Tällainen feminismistä irtisanoutuminen tekee mielestäni hallaa kaikille, jos ihmiset hylkäävät feminismin, koska ajatellaan että se on vaan ”tietyntyyppisten ihmisten juttu” sen sijaan, että otettaisiin feminismi omaksi ja kerrottaisiin muillekin mitä se meille merkitsee.
Siis mistä tuo liikennemerkkijuttukin on oikein lähtenyt, kun oot maininnut sen useampaan kertaan. Lähdekritiikkiä kiitos niihin iltapäivälehtien otsikoihin!
”Muutoksen tarkoitus on parantaa näkyvyyttä ja selkeyttä”
https://yle.fi/uutiset/3-9888883
Juurikin näin. Jos alkaa iltapäivälehtien lööppien perusteella irtisanoutumaan feminismistä, niin ei valitettavasti anna itsestään kovin fiksua kuvaa.
Jos feminismiä tarkastelee ainoastaan nykypäivän ja -Suomen kontekstissa, siitä jää huomioimatta monia arvokkaita puolia. Historiallisesti feminismiä on tarvittu, jotta alisteisessa asemassa olleet naiset ovat saaneet äänensä kuuluviin ja vaikutusvaltaa omaan elämäänsä: mahdollisuuden esimerkiksi valita puolisonsa ja perhekokonsa, omistaa asioita, puhua ääneen seksuaalisesta ahdistelusta.
Vaikka Suomessa monen asian voi sanoa olevan ”ihan hyvin”, #metoo-keskustelu on mielestäni hyvin tuonut esiin sitä, kuinka naisten kokemuksia koskemattomuuden loukkauksista yhä vähätellään. Myös omassa työssäni IT-alalla olen kokenut nuorena naisena vähättelyä ja epäilyksiä ammattitaidostani pelkästään ikäni ja sukupuoleni perusteella.
Feminismin ansiosta on olemassa keinoja, joilla luutuneita sukupuolirakenteita ja -oletuksia voidaan purkaa. Tiukat sukupuoliroolit (”pojat eivät itke eivätkä tykkää pinkistä”, ”tytöt ovat herkkiä hoivaajia”) aiheuttavat hallaa sekä naisille että miehille. Sen vuoksi feminismi on molempien sukupuolten asia.
Miksi minä olen feministi? Pääasiassa siksi, että haluan sellaisen maailman, joka olisi hyvä kaikille sukupuolesta riippumatta. Olen feministi kaikkien sukupuolensa perusteella abortoitujen tyttöjen vuoksi. Olen feministi niiden maailman naisten vuoksi, joille ei anneta mahdollisuutta käydä koulua sukupuolensa perusteella. Olen feministi siksi, että heillä, joiden kokemus omasta sukupuolestaan ei mahdu perinteisen sukupuolijaon alle, olisi mahdollisuus elää ihanaa ja syrjinnästä vapaata elämää. Olen feministi siksi, että suloinen sukulaispoikani voisi pukea päälleen haaveilemansa mekon ilman pelkoa (aikuisten) nälvinnästä. Ja siksi, että hän voisi kymmenen vuoden kuluttua halutessaan vapautua asepalveluksesta ilman pelkoa vankeusrangaistuksesta.
Minulla ei ole tarvetta olla #girlboss eikä jakaa Hunksien kuvia Facebookissa naistenpäivän ”kunniaksi”. Nämä asiat pikemminkin pitävät yllä em. luutuneita sukupuolirakenteita ennemmin kuin purkavat niitä. Niillä ei myöskään ole mitään tekemistä feminismin kanssa sellaisena kuin itse sen käsitän: valtarakenteiden purkamisena ja tasa-arvoisen maailman uudelleenrakentamisena.
Tää kommentti ois voinut olla kuin suoraan omasta kynästä.
Mielestäni pohja omalle feminismille on aika hataralla jos se meinaa murtua sen vuoksi että joku haluaa myydä sen avulla teepaitoja, tai vielä huolestuttavampaa, siksi että huomioon otetaan myös vielä valkoisia cis-naisia huonommassa asemassa olevia henkilöitä.
Ymmärrän että meille kaikille on välillä vaikeaa, kun oma rakas aate kehittyy ajan saatossa ja itse on vaikea pysyä kehityksen perässä. Mutta pääperiaate tasa-arvon edistämisestä ei ole todellakaan poistunut tai sen merkitys vähentynyt. Päin vastoin. Maailma kaipaa niin niitä feministejä, jotka kulkevat ylpeänä #girlboss paidat päällä, niitä jotka paasaavat lähinnä palkkatasa-arvosta, ja niitä jotka jaksavat tuoda yhä uusia näkökulmia keskusteluun, jotta tämä maailma olisi kaikille parempi. Ei vain osalle.
Erittäin hyvä kommentti!
WORDS! <3 <3
En ole ikinä ennen sulle mitään kommentoinut, mutta nyt on pakko, oli sen verran hyvää pohdintaa tekstissä. Olen feministi, mutta en yhtään tykkää tästä ”girlboss”-sanan yliviljelystä ja iskulauseiden markkinoinnista t-paidoissa ketjuliikkeissä. Lisäksi myös kummastuttaa miten jokainen nykyään tuntuu olevan feministi (joka on ehdottomasti hyvä asia!), mutta siitä huolimatta pidetään normaalina ja välillä jopa itsestäänselvyytenä sitä, että mies maksaa treffit, tuo kukkia ja muutenkin kohtelee kuin prinsessaa. Samaan aikaan kun itse ollaan niin girlbosseja ja kiillotellaan toisten girlbossien kruunuja. Mun mielestä naistenpäivä on ihan super tärkeä juhlapäivä, mutta itselleni se ei ole koskaan kiteytynyt kukkien tai itsensä jalustalle nostamisen ympärille. Kuten jo sanottu, itseään ei voi korottaa alentamatta muita. Naistenpäivänä on kyse siitä, että tunnustetaan naisten saavutukset historiassa ja nykypäivänä, ja annetaan tytöille ja pojille samat mahdollisuudet elämässä. Siitä että naiset ja miehet on tasa-arvoisia. En välitä naistenpäivänä kukista, saati halua tulla kohdelluksi prinsessana tai ”girlbossina” naistenpäivänä, haluan tulla kohdelluksi tasavertaisena ihmisenä, jonka arvoa sukupuoli ei määrittele. Ei naistenpäivänä, eikä minään muunakaan vuoden 364 päivänä.
Itse en usko enää lillukanvarsiin. Eräällä tavalla usein käytetty argumentointi todistaa sen: jos asia tuomitaan vähäpätöiseksi, miksi sitä ei sitten voisi muuttaa?
Kysyn: Miksi meitä valtaapitävänä cis-luokkana vaivaa ottaa todesta syrjittyjen ihmisryhmien toiveet? Onko kielenkäytön muuttaminen todella niin iso menetys? Miksi se, että joku huomauttaa kielenkäytöstämme ja käytöksestämme yleisesti ja ehdottaa siihen muutosta on meille valtaapitäville niin herkkä asia?
Monet suuret linjaukset ovat muuttuneet vähäpätöisistä asioista: kauramaidosta on tullut arkipäivää vain siten, että jotkut ovat jaksaneet ”vouhottaa” siitä, että haluavat vegaanista kahvimaitoa sukujuhliin ja työpaikoille.
Mä olen tasa-arvon puolella, kaikissa asioissa. Niin naisten asioiden kuin rasismin jne. Mutten ikinä ole kutsunut itseäni feministiksi. Ei minun tarvitse olla erikseen mitään, ollakseni sitä mieltä että tiettyjen asioiden pitäisi olla toisin.
Kiitos tästä tekstistä, olen kanssasi täysin samaa mieltä asiasta. Olit saanut hyvin jäsenneltyä ajatuksen 🙂
Meinasin kirjottaa, että odotellen lausahduksia kuten miesten pakollinen asepalvelus, isän oikeudet, mitään ei uskalla enää sanoa ja pojilla menee koulussa huonommin mutta osa olikin jo mainittu. Kommenttien luku oli sinänsä myös antoisaa, sillä löysin uuden lempparin: ”moni muukin miesten asia on huonosti”. Ihanaa, vahvaa argumentaatiota. Toki nautin myös sukupuoliroolien kääntämisestä itse tekstissä, sillä se osoittaa miten feminismi on väärässä: käännettynä asia ei edistäisi tasa-arvoa.
Ja loppuun vielä ihan rehellinen, sarkasmiata riisuttu kysymys: Onko naisten kruunujen kiillottaminen miesten alentamista?
Tämä on hyvä esimerkki siitä, että kun mies kertoo tunteistaan, niin niitä pilkataan.
Sitten seuraavaan hengenvetoon ihmetellään miesten ahtaita rooleja.
Kommenttisi todistaa vain sen, että feminismi ei pyri erilaisten ihmisten ja tunteiden kontaamiseen.
Olen pahoillani jos loukkaannuit kommentistani. Se ei kohdistunut sinun tunteisiin vaan heikkoon argumentaatiotaitoosi. En itse asiassa edes tiennyt sukupuoltasi tai kiinnittänyt siihen lainkaan huomiota ennen kun toit sen nyt esille, eikä sinun tai minun sukupuolella ole tässä tilanteessa väliä.
Kommenttini oli sarkastinen ja tuo esille sen, että ihmiset jotka eivät ymmärrä feminismiä käyttävät samoja, hyvin heikkoja argumentteja vuodesta toiseen. Nämä argumentit on laskettavissa yhden käden sormilla. Huvittavinta tässä on kuitenkin se, että myös feministit kokevat nämä poikien ja miesten tasa-arvo-ongelmat ongelmana ja ajavat niitä.
En aivan ymmärtänyt mitä kommenttini mielestäsi todistaa. Siinä olet oikeassa, että se oli provosoiva ja suhteellisen lapsellinen, sillä sarkasmi toimii harvoin.
Miksi sinusta on heikkoa argumentointia huomauttaa, että feminismi väittää olevansa tasa-arvon asialla, vaikka se ei puutu juuri lainkaan miesten käytännön ongelmiin?
Kohut liittyvät poikkeuksetta naisiin. Miesten ongelmat eivät kohuja aiheuta, vaikka miesten asema on tilastojen mukaan kiistatta huonompi kuin naisten. Miksi feministit eivät perkaa tilastoja ja rupea käytännön toimiin miesten asian ajamiseksi?
Kun feminismi omilla käytännöillään osoittaa, että se on ideologinen liike, joka ei pyri kohtaamaan yksilöitä vaan ajaa tiettyjen ryhmien etuja, niin miksi sen täytyy tunkeutua tasa-arvon tontille? Miksi feministit eivät suostu rehellisesti olemaan feministejä vaan pukeutuvat tasa-arvon valepukuun?
En minä feminismiä vastusta. Minä vastustan feministejä, jotka vaalivat epätasa-arvoa, jonka yrittävät valehdella tasa-arvoksi.
Miksi ette jättäisi meille yksilöiden ja erilaisuuden kohtaamista toivoville tasa-arvon kannattajille omaa tilaa? Miksi teidän täytyy tunkeutua valehtelemalla meidän reviirillemme? Kummallekin porukalle on tilaa, kunhan kumpikin vain toimii rehellisesti ja todelliset arvonsa paljastaen.
”miesten asema on tilastojen mukaan kiistatta huonompi kuin naisten.”
Näin niinkun tasa-arvoa puolustavana feministinä kiinnostaisi kuulla tästä esimerkkejä? Muitakin, kun inttiasia, mihin muutaman muun ohella vastasin ylempänä.,
”En minä feminismiä vastusta. Minä vastustan feministejä, jotka vaalivat epätasa-arvoa, jonka yrittävät valehdella tasa-arvoksi.”
Ai että, tämä on sitten hyvin sanottu!
En oikein saa kiinni tämän tekstisi tarkoitusperästä. Miten koet opitun kielen ja esim. kuvallisten viestien vaikutuksen/merkityksen ajatteluun?
Monessa yllä olevassa kommentissa sanottiinkin se olennainen. Voisit vähän miettiä asioita uudelleen Karoliina.
Ajatelkaa, että Louhimieheen liittyvä uutinen on teksti-tv:n etusivulla.
Miksi siellä ei ole _joka päivä_ uutista siitä, että miehillä on pakollinen asevelvollisuus, josta laistaessaan mies joutuu vankilaan?
Käännetäänpä roolit. Miehet lähtevät lukion jälkeen opiskelemaan, kun naiset ryhtyvät suorittamaan pakollista hoivavelvollisuuttaan. Yhteismajoitus, valvottuja öitä, jäykät käskytyssuhteet, voimakas hierarkia ja raskasta fyysistä tekemistä, mutta ei palkkaa. Jos tähän ei suostu, matkakohteena on vankila.
Nykymaailmassa tämä olisi naisille mahdotonta. Miehille se kuitenkin on pakollista. Mutta ketä se kiinnostaa?
Moni muukin miesten asia on huonosti. Ei kiinnosta ketään.
Siksi feminismi tasa-arvoaatteena on kuollut. Se ei pura sortavia rakenteita vaan käyttää valtaa etujensa ajamiseen. Se on perusaatteeltaan rasistinen liike jakaessaan ihmiset joukkoihin ja arvottaen nämä joukkoon kuulumisen perusteella.
Feminismi ei katso yksilöön vaan ryhmään. Yksilön ohittaminen taas on epätasa-arvon peruskivi. Ei tasa-arvo voi olla sitä, että valkoisen heteromiehen loukkaantuminen on vähempiarvoista kuin sukupuolivähemmistöön kuuluvan loukkaantuminen. Ei ihmistä tule arvottaa ryhmänsä perusteella vaan ihmisenä.
Feminismin tavoitteessa ei ole vikaa. Vika on siinä, että se yrittää esittää itsensä tasa-arvona vaikka todellisuudessa onkin sortava ideologinen liike.
Kyllä miestenkin ongelmista pitää puhua, esimerkiksi juuri tämän asepalveluksen takia. Mutta miksi sanot, että feminismi sortaa, kun esimerkiksi tämäkin ongelma on pikemminkin patriarkaattisen yhteiskunnan tuotos. Moni miesten ongelma johtuu ahtaista sukupuolirooleista, kun ”miehen malliin” kuuluu esimerkiksi armeijan käynti, ja ”naisen” taas kuuluu hoivata, jolloin vanhemmuus on epätasa-arvoisempaa. Tästä kärsivät kaikki.
Eivät miesten sukupuoliroolit ole ahtaat. Miehet puhuvat hyvin avoimesti tunteistaan. Ongelma on pikemminkin se, että naiset eivät tahdo kuunnella miesten tunteita, koska niiden tulee olla ideologian mukaisia.
Suvaitsevainen voi olla vasta silloin, kun hyväksyy myös erilaisuuden, joka uhkaa omaa maailmankatsomusta. Feminismi on kaikkea muuta kuin suvaitsevaista, koska se ei ole valmis tuhoutumaan vaan päinvastoin yrittää saada lisää valtaa.
Yleensä kun tämä inttiasia tuodaan julkiseen keskusteluun, se tapahtuu nimenomaan feministien toimesta.
Toistaiseksi he ovat sen verran pieni osa väestöä, että muutosta ei synny. Uskaltaisin veikat, että jos miehetkin toisivat asiaa esille enemmän (muulloinkin kun vastalauseena feminismille), niin muutosta voisi jopa alkaa tapahtua.
Kukaan ei varmaankaan kiellä asetelman epäreiluutta, mutta niin kauan kun valtaosa miehistä puoltaa armeijaa (viime vuoden lopulla Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tekemän tutkimuksen mukaan 81%), on turha syyttää tilanteesta yksinomaan feministejä.
Ja alkuperäiseen kirjoitukseen liittyen moni onkin tuonut esiin näiden ”lillukanvarsien” käytön olkiukkoina feminismin purnauksessa ja olis tärkeää, että me tasa-arvon puolestapuhujat koitettaisiin itse välttää niitä, vaikkei se aina niin helppoa olekaan.
Kaikkia aatteita saa ja tulee kyseenalaistaa, mutta sen tulis olla perusteltua ja tässä keskustelussa nää ”eikö enää saa puhua tytöistä ja pojista” -perustelut ja niiden paikkansapitävyys on aika monta kertaa kumottu.
Suomessa on siviilipalvelusmahdollisuus, ei ole pakko mennä armeijaan. Siviilipalvelusajan voi käyttää tekemällä jotakin itselleen hyödyllistä, josta on hyötyä myöhemminkin. Itse olen nähnyt monen ”äidin helmoihin jumahtaneen” pojan saaneen ryhtiä ja itsenäisyyttä armeija/siviilipalvelusajasta. Kiusaamista ei tietenkään pidä tapahtua ja asetta ei kenenkään pidä joutua väkisin kantamaan, mutta poikien ollessa suuremmassa syrjäytymisvaarassa yhteiskunnassa, näen systeemissä paljon hyötyjä. Myös se, että ”joutuu” toimimaan yhdessä erilaisten, eripuolilta maata tulevien ihmisten kanssa ja oman mukavuusalueensa ulkopuolella, on todella hyödyllistä juuri pojille. Tutkimusten mukaan tytöillä on muutenkin taipumusta lähteä helpommin muualle opiskelemaan ja rikkoa ”kupliaan”.
Muistelisin, että naiset vastustavat enemmän pakollista asevelvollisuutta, kun taas miehistä suurin osa kannattaa sitä..
Olen samaa mieltä: Ei itseään voi korottaa alentamalla toista.
Itse taas näen aivan päinvastoin feminismin yhä merkittävämpänä nyt, kun se intersektionaalisessa muodossaan ottaa huomioon erilaisia kokemuksia sukupuolesta tai muista alistettuna olemisen tavoista. Se, että esim. transihmisten kokemus tuodaan yhä paremmin esille, ei suinkaan tarkoita sitä, että cis-naisia tai -miehiä painettaisiin alas, vaan pikemminkin näkökulmien moninaistumista. On mahdollista, että moniäänisyys voi tuntua heistä vieraalta, jotka aiemmin ovat määritelleet keskustelun kulkua vain omista lähtökohdistaan käsin. Itse valkoisena hetero cis-naisena en kuitenkaan ymmärrä, miten muiden äänten kuuluviin saaminen tai muiden näkökulmien ymmärtäminen olisi itseltäni pois. Päinvastoin uskon, että feminismi, joka huomioi naiseuden lisäksi myös esim. muunsukupuolisten tai seksuaalivähemmistöjen kokemuksen, voi tehdä maailmasta vähän paremman paikan kaikille – myös minulle.
Millä tavalla Pete Parkkonen tai girlboss-puhe edistää transihmisten tai muunsukupuolisten asemaa? Aito kysymys, koska en vain ymmärrä. 🙂
Vai ymmärränkö oikein, jos tiivistän että on kaksi eri keskustelua: toinen on ns. vanha feminismi, jossa on kyse naisten vs. miesten oikeuksista, ja toinen on sukupuolineutraali keskustelu, johon liittyvät hameet liikennemerkeissä tai -henkilöpäätteiset ammattinimikkeet?
No, Pete Parkkonen tai girlboss-puhe ei liity mun mielestä feminismiin mitenkään ja naistenpäiväänkin vain ko. päivän kaupallistumisen kautta. Se, että jotkut naiset jakavat peteparkkoskuvia tai vaativat naistenpäivän nimissä itselleen suklaata ja kuoharia, koska #girlboss, ei ole mitään tekemistä feminismin kanssa. Pikemminkin naisten ”heittäytyminen hemmoteltavaksi” naistenpäivän nimissä toistaa sitä sukupuolioletusta ja -dikotomiaa, että nainen on heikompi sukupuoli. Tällä ajattelutavalla on juurensa jo ajassa ennen antiikkia: ajattelutapa itsessään elää yhä, mutta on saanut uusia, kulttuurisidonnaisia muotoja, joita myös naiset itse toistavat.
Mulle feminismissä on kyse patriarkaatin käyttämän vallan purkamisesta ja uuden, tasa-arvoisen ajattelumallin rakentamisesta, joka huomioi erilaisten ihmisryhmien kokemuksen omasta sukupuolisuudestaan ilman, että sen tarvitsisi istua perinteiseen sukupuolijakoon.
Noista liikennemerkeistä onkin tässä keskustelussa jo monta hyvää kommenttia. -Henkilöpäätteisiin ammattinimikkeisiin liittyneen keskustelun taas toivon herättäneen ainakin joitakin ihmisiä ajattelemaan, kuinka merkittävästi kieli luo sitä todellisuutta, jossa elämme: miksi mies kokee ”vääräksi” tai ”alentavaksi”, jos häntä kutsuttaisiin esinaiseksi tai palonaiseksi, mutta nainen on automaattisesti esimies tai palomies? Kieli elää ajassa ja se voi luoda raja-aitoja, mutta myös purkaa niitä.
Musta on tosi harmi ja sääli, jos joku kokee, ettei voi naistenpäivään liittyvän kaupallisen hömpän (teepparit, girlbossit, parkkoset jne.) tai feminismin vastustajien provosoivien heittojen (vaikka toi liikennemerkkitapaus) takia kutsua itseään feministiksi. Siinä mennään mun mielestä aika kauas siitä, mitä feminismillä oikeasti tarkoitetaan ja mitä sillä halutaan saavuttaa.
Just näin. ”When you’re used to priviledge, equality feels like oppression.” , eli kun on tottunut etuoikeutettuun asemaan, tasa-arvo tuntuu sortamiselta.
Mullakin pointti jäi vähän ympäripyöreiden ”ei enää mittää uskalla sanoo” muminan alle…? Olen samaa mieltä tuosta että nimenomaan feminismin tavoitteena EI ole takertua lillukanvarsiin vaan se on lähinnä olkiukko jota feminismin agendaa vastaan käytetään kun ajetaan vaikkapa transihmisteb tasa-arvoista kohtelua.
Tasa-arvoa pitää ajaa naisten ja miesten ja kaikkien muiden sukupuolten välille. Sen vuoksi puhutaan sukupuolineutraalista kasvatuksesta, unisex-vessoista ja hameettomista liikennemerkeistä. Vaikka olenkin kanssasi samaa mieltä siinä, että välillä tasa-arvopuhe saattaa jäädä ns. pikkumaisiin yksityiskohtiin ja lillukanvarsiin, on silti tärkeää, että kaikkien sukupuolien välisestä (ja muutenkin kaikkien erilaisten ihmisten välisestä) tasa-arvosta sentään puhutaan! Kuitenkaan kukaan ei halua pyyhkiä naissukupuolta pois poistamalla liikennemerkistä mekot ja housut, vaan yksinkertaisesti tuomalla keskusteluun myös muut sukupuolet! Se, että cis-henkilö valittaa sukupuolineutraalista keskustelusta viittaamalla siihen, että onpas feminismi mennyt liian pitkälle, voisikin heittää ilmoille ajatuksen, että kenen asemaa uhkaa kehitys, joka pyrkii ottamaan myös muut sukupuolet mukaan tasa-arvokeskusteluun? Miehet ovat kautta aikain alistaneet naisia ja kyseenalaistaneet naisten asemaa ja tehneet feminismistä sananakin naurunalaisen, jopa niin että naisetkin epäilevät kutsua itseään feministiksi. Nytkö sitten olemme naisinakin valmiit kyseenalaistamaan aloitteita, joiden pyrkimyksenä on tuoda esille myös muut sukupuolet?
Toivottavasti sait punaisesta langastani kiinni, tarkoitukseni ei ole moittia kyseenalaistamistasi vaan ainoastaan tuoda myös uusi ajatus haastamaan. Minua itesänikin myös, sillä huomaan syyllistyväni samaan ärsytykseen itsekin välillä aiheesta puhuttaessa. Ehkei kuitenkaan pitäisi. Ehkä pitäisi ärsyyntyä ennemmin siitä, että feminismi kuitataan vihaisten miehiä vihaavien naisten tiukkisteluksi josta johtuen useat naiset saattavat jopa kaihtaa käymästä arvokasta feminististä keskusteluja ylipäätään. Ja kenen asiaa itse asiassa ajetaan hiljenemällä?
Ihan vain sellainen omakohtainen kokemus, että muutimme töissä vuoden alusta uusiin hienoihin (paskoihin) monitoimitiloihin eli avokonttoriin jossa ei ole yhtään mitään yksityisyyttä missään muualla paitsi vessassa. No nämäpä olivatkin unisex-vessoja ja aivan mahtavaa ettei tarvitse erotella sukupuolia, mutta minä en halua töissä laittaa rengasta alas ja miettiä paljonko vanhenevalla mieskollegalla on roiskumisongelmaa, ja haluan laittaa kuukautisverisen siteeni tai tamponin (kuukupeista tuli jatkuva hiiva/emätintulehdus) kannelliseen roskikseen enkä halua joutua piilottelemaan sitä likaisten käsipyyhepapereiden ja muiden roskien alle vaikkei varsinaisesti olekaan mitään hävettävää olla vielä hedelmällisessä iässä ja vuotaa verta säännöllisesti. Mutten silti halua että kukaan muu tietää koska vuodan.
Kävikin sitten ilmi että työsuojelulainsäädäntö kieltää unisex-vessat jos työpaikalla on yli viisi ihmistä. Mikä helpotus!
Itse olen tässä unisex-vessa keskustelussa ihmetellyt sitä, että olenko minä ainoa naispuolinen henkilö, joka on ravintolassa paennut seksuaalista- tai muuta miesten puolelta tulevaa häirintää juuri naisten vessaan. Nuorempana usein ravintolassa ainoa keino päästä pakoon jotain takertuvaa häiriköijää oli nimenomaan livahtaa naisten vessaan, koska sinne nuo häirriköijät eivät kehdanneet tunkeutua. Lisäksi sieltä sai yleensä henkistä tukea poistua vessasta ihan vieraan tytön/naisen kanssa siltä varalta, että joku häiriköijä edelleen sattuisi roikkumaan ovensuussa. Lisäksi myös ravintolassa työskenneelleenä olen nähnyt miltä näyttää miesten vessa, kun siellä on humalaiset miehet ”pissineet” seisaaltaan pitkin seiniä. Naisena en olisi ikinä voinut sellaista vessaa käyttää – ja kyse oli ihan tasokkaasta ”yökerhosta”, ei mistään ”räkälästä”. Siis toivon todellakin, että unisex-vessat eivät ”saavu” ravintoloihin. En näe yhtään hyvää puoltavaa syytä sille.
Yökerhoissa unisex- vessat on ehdottomasti huono juttu (itsekin paennut naistenvessaan jotain häiriköijää), mutta toisaalta itse ihan säännöllisesti käyn pienissä kahviloissa tms, joissa unisex- vessa on vain kaikille asiakkaille tarkoitettu asiakaswc ja ihan siistissä kunnossa se pysyy. Pienissä yrityksissä en myöskään kokisi unisex- vessaa epämiellyttävänä paikkana, kyllä vessaa osaavat sotkea myös naiset ja kuukautistarvikkeiden laittaminen roskakoriin ei ole minulle mikään ongelma.
Olin alkuvuoden Thaimaassa ja naisena käytin ongelmitta myös paikallisia vessoja kuten myös naisena saatan metsäretkellä käydä puskapissillä. Naisena olen myös käyttänyt vessoja, joissa toiset naiset ovat pissineet ympäri pytyn reunoja. 🙂
Onpa jännä, mää olen ajatellut että tämä tosi väsynyt läppä ”henkilöistä” on juuri vittuilua feministeille, ei todellakaan feministien vaatimus tai edes keskustelu, jota kukaan jaksaisi viikkotolkulla käydä. Mutta se ei ollut varsinainen kommenttini, vaan piti kysyä, että millä tavalla Naistenpäivän viettäminen on susta epäkohteliasta? Mulla on niin eri kupla, etten tajua tuota peteparkkoskappaletta, viitsitkö vääntää rautalankaa?
Itse olen myös nähnyt asian niin että tämä henkilö-jauhanta on eräänlaista olkiukko-argumentointia. Feministien suuhun laitetaan sanoja ja kaikki ymmärretään tahallaan väärin.
Pyrkimyksenä on ilmeisesti se että saataisiin feminismistä tehtyä noloa ja tyhmää, jolloin naiset ymmärtäisivät olla oikeuksistaan hiljaa. Valitettavasti tämä näyttää toimivan.
Juuri näin itsekin olen asian nähnyt ja siksi vain hymähdellyt moisille asioille. Pidän edelleen noita ”lillukoita” lähinnä feminismiä vastustavien ihmisten piruiluna tai yksinkertaisuutena.
Juuri näin!
Blogitekstin kirjoittaja ikään kuin määrittelee feminismin Facebook-seinänsä perusteella. Se on argumentaatiovirhe ja ikävää vallankäyttöä, joka pahimmassa tapauksessa hiljentää ihmisiä.
Koska asiaa ei ole kirjoittaja ajatellut näemmä kovin paljon, niin vinkiksi: tutustu asiaan, tuuleta päätäsi. Katso ihan mielenkiinnosta minkälaisia feminismin muotoja on olemassa (älä sieltä facesta). Seuraa fiksuja feministejä, he eivät yleisesti ottaen nosta itseään jalustalle muiden kustannuksella. Näistä on hyvä aloittaa ennen kuin pahoittaa mielensä ajatellen että ”ei tästäkään voi feministien kanssa puhua ilman paskamyrskyä”.
Yessss! Ihan samoja ajatuksia täälläkin. Tuntuu että sitä ei saa sanoa ääneen kun asiat menee överiksi. Aina pitää seisoa selkä suorana omien (tässä tapauksessa tyttöjen ja naisten) puolella, ehdottomasti, mutta siellä omien joukossa pitäisi myös olla tilaa olla eri mieltä.
Mua on hämännyt tämä henkilö-keskustelu todella paljon. Olen yli kolmekymppinen nainen ja vasta ihan tämän keskustelun myötä tajunnut, että monissa ammattinimikkeissä on mies-sana. Siis en vain ikinä ole kiinnittänyt siihen huomiota. Minusta on aivan ok, että ammattinimikkeet säilyisi, en vain mitenkään ymmärrä, miksi ne joitain loukkaa. Esim. Rouva puhemies eduskunnassa kuulostaa aivan hyvältä. Sen sijaan uutisissa vilahtanut selvityshenkilö oli minun mielestäni tosi koominen titteli. Itse kyllä mieluummin olisin selvitysmies kuin selvityshenkilö.
Kyllä tasa-arvoa voi ajaa ilman feminismiäkin. Vai onko tasa-arvoa kannattava mies aina automaattisesti feministi?
Siis oikeesti AAMEN. Oon niin samaa mieltä kun voi olla. Nykyään sana feministi tarkoittaa eriä, kun mitä haluan olla (ja olen pienestä asti halunnut olla). Jos jossain sanon olevani sitä, lisään aina perään ”sellainen oikeanlainen feministi”. Siis mikäs minä sitä olen päättämään mikä on oikeanlainen, mutta tämä nykyhetken stereotypinen ei ainakaan…
Kommentointiin liittyen kirjoitin tuonne lyhyesti feminismin ja tasa-arvon erosta. Toivottavasti vähitellen luovuttaisiin ajatuksesta, että tasa-arvo on ideologia ja että feministit ovat tasa-arvoisia.
http://www.lily.fi/blogit/kommentteja-kommentteihin-ja-kirjoituksiin/fem…
Vähän aiheen vierestä mut hämmens: ootkohan huomannut otsikkosi kielioppivirheen?
Ding ding ding!!!! We have a winner!! Onneksi olkoon!!! Löysit tekstin olennaisimman asian ja saat kaikkien muiden asian vierestä kommentoneiden peittämättömän ihailun. Olkoon loppupäiväsi ilon kukkasten terälehdillä peitelty ja vuotakoon ylitse iltateesi malja hunajaisen makeuden reunustamana, kunnes unen suloinen rauha laskeutuu suljettujen silmäluomiesi eteen.
^oletko itse blogisti vai muuten vain hänen läheinen vai miten noin hermostuit?
Hermostumiseksiko tulkitsit? Ehei, innostuin vai tarkkasilmäisyydestä 🙂 Varsinkin, kun kommentissa oli sana ”hämmens”, jonka kieliopillisuudesta en itse ole ihan varma.
Ja olen blogisti, oikein arvasit 🙂 En kylläkään tämän blogin.
Hyvä kirjoitus, koska se saa taas pohtimaan omaa naiseuttani ja ihmisyyttäni täällä. Aiemmin olin huutamassa hyvin voimakkaasti naisen aseman parantamista, kärkkäänä puhumassa epäkohdista jne. On tärkeää tiedostaa ja jatkaa edelleen keskustelua tasa-arvoisemmasta maailmasta, auttaa naisia kouluttautumaan, jotta kaikki pääsevät itsenäistymään ja huolehtimaan taloudellisestikin jne. Mutta se mikä on muuttunut itsessäni, on se että arvostan enemmän rauhallista keskustelua ja itsestä lähtevää esimerkkiä tasapäistämättä ja alistamatta muita. Yritän olla vain ihminen, jolle ei sukupuoli määritä muuta kuin lasten kantamisen kohdussa ja imettämisen. Muuten olen vapaa lokeroinnista ja samaa opetan lapsillenikin. Mietin jatkuvasti, suhtaudunko poikiini ja tyttöihini samalla tavalla, annanko heille oikeanlaista esimerkkiä. Olen miesvaltaisella alalla, työkseni lasken ja pyörittelen talousasioita, vapaa-ajalla nautin neulomisesta, luonnosta ja leipomisesta. Saanko vahvana naisena olla myös heikko ja pullantuoksuinen?
Loistava kirjoitus! ..ja täällä tietty toiset naiset kivittämässä sua ”vääristä” mielipiteistä. Heristämässä sormea ja kertomassa mikä on se oikea mielipide tästäkin asiasta. Jessus. Mä ymmärsin mitä ajoit takaa, olen samoilla linjoilla ja nostan hattua että kirjoitit tästä. You go girl! 🙂
Rohkeaa kirjoittaa tästä ja tosi moni (uskaltaisin jopa väittää että suurin osa) naisista on sun kanssa aika samoilla linjoilla. Nykyään vaan se ärhäkkä -kuka mistäkin kuplastaan- meuhkaava äänekkäin jengi, möyhyttää kaikki heille ei sopivat mielipiteet lyttyyn. Se on sitä tasa-arvoa ja avarakatseisuutta ilmeisesti, huh. Itsensä suvaitseviksi nimittävät mieltävät oikeudekseen epäsuvaita kaikkea, mikä ei rummuta heidän totuuksiensa puolesta. Käsittämätöntä touhua.
En kommentoi yleensä mitään juttuja, mutta nyt piti, kun luin noita kommentteja. Jos jotain, ne alleviivaa sun jutun osuvuutta. Tsemppiä näiden kommenttien lukemiseen ja häntä pystyyn!
Muakin ihmetyttää että kuka täällä nyt on kivittänyt? Mä nään vaan asiallista keskustelua 😀
Oletko sinä niin herkkähipiäinen, että pidät näitä kommentteja kivittämisenä? Karoliina teki keskustelunavauksen, johon saa kommentteja puolesta ja vastaan. Se on luultavasti ollut hänen tarkoituksensakin; herättää keskustelua.
Kivitinkö nyt sinut kommentillani?