kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 28.03.2018

Seksuaalikasvatusta! Ja miten se tehdään?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
9 kommenttia

Kaupallinen yhteistyö: Weecos.com ja Väestöliitto

Viime viikolla, tasa-arvon päivänä 19.3, starttasi kahden viikon mittainen kampanja nimeltään Etuoikeus vai unelma?. Kampanja on Väestöliiton ja Weecos-kauppapaikan yhteiskampanja, jonka tarkoituksena on herättää seksuaalioikeuskeskustelua ja lisätä erityisten nuorten tietämystä seksuaalioikeuksistaan. Väestöliitto ja Weecos haluavat nostaa esiin aiheen, joka koskettaa kaikkia, mutta josta on vaikea puhua.

Seksuaalikasvatuksen ajatellaan usein olevan Suomessa jo mallillaan. Maa, jossa valtaväestö kuuluu luterilaiseen kirkkoon, kun on aika liberaali esimerkiksi ehkäisyn suhteen. Muutenkin maamme yleistä normistoa ei hallitse monet sellaiset seksuaalielämään ja parisuhteeseen liittyvät rajoitteet, jotka muualla maailmassa ovat arkipäivää.

Silti asiat voisivat olla paljon paremmin. Valtio on leikannut* vuosi vuodelta järjestötoiminnasta rahaa niin, että se ei ole ollut vaikuttamatta myös seksuaalikasvatukseen. Esimerkiksi vuoden 2017 alussa kansalaisjärjestöjen globaalikasvatustyöhön kohdistui 65 prosentin leikkaus, joka jätti Väestöliiton seksuaalioikeuksia ja globaalia seksuaalikasvatusta edistävän yksikön täysin ilman kyseistä tukea. 

Kärjistetysti tämä tarkoittaa sitä, että samalla kun seksuaalikasvatukseen menevä raha pienenee, ihmisten hyvinvointi kärsii. Erityisesti tämä näkyy nuorisossa. Oiva – ja samalla pelottava – esimerkki tästä löytyy aivan lähihistoriasta. Kun vuoden 1994 jälkeen seksuaalikasvatus ei kuulunut enää pakollisiin opetettaviin koulun oppiaineisiin (aina vuoteen 2002 asti) nuorten raskaudenkeskeytykset lisääntyivät 56% ja ilmoitettujen klamydiatapaustenkin määrä kasvoi huomattavasti**.

Vaikka koenkin, että seksuaalikasvatus on yksi niistä asioista, joiden tulee olla perusopetuksessa kaikkien saatavilla, on muu valistustyö ja toki kodin keskustelukulttuurin merkitys näissä(kin) asioissa merkittävä. Joskus ajatellaan, että seksuaalikasvatuksen tulee alkaa silloin, kun lapsi kasvaa teiniksi, mutta todellisuudessa – ainakin minun mielestäni – koko aikaisempikin kodin keskustelu- ja arvoilmapiiri luo pohjan sille, mitä teini-iässä tapahtuu. Ja ennen kaikkea sille, kuinka lapsi/nuori arvostaa omaa itseään, tunteitaan ja kehoaan.

Olen pyrkinyt itse toimimaan jo tässä vaiheessa vanhempana niin, että tyttärellä olisi oikeanlaiset eväät kasvaa teinin mieleen ja vartaloon sitten joskus. Tytär on tiennyt jo vuosia, miten ja mistä vauvat tulevat ihan oikeasti. Miten kaksoset kehittyvät (havainnollistettu hiuspompuloilla ja pyyhekumeilla) ja vaikka sen, mitkä ovat ne sanat, joita isot lapset käyttävät välillä (väärin).

Sen lisäksi, että olemme oikein tietoisesti ottaneet sen kannan, että KAIKESTA saa puhua ja mikään ei ole nolo aihealue, liittyy kodin seksuaalikasvatukseen vahvasti myös omien rajojen ja itsetunnon lisääminen. Tokihan tällainen asia on monimutkainen vyyhti, jossa moni asia on helpommin sanottu kuin tehty, mutta uskon, että mitä pienempänä esimerkiksi oman kehon rajoista aletaan puhumaan, sitä vahvemmaksi itsemääräämisoikeudella on mahdollisuus kasvaa.

Haluaisin ihan kauheasti, että meillä kasvaisi nyt sukupolvi, jolle seksuaalisuudesta puhuminen ei olisi missään vaiheessa naureskelun aihe. Tai nolo juttu. Ja jolle oman kehon rajojen tunteminen kehittyisi samaa tahtia kuin sentit mittanauhassa. Uskon, että se on asia, johon päästään vain, jos seksuaalikasvatusta tehdään tehokkaasti.

Jokaisesta Weecos-ostoksesta, joka tehdään sunnuntai-iltaan 1.4.2018 mennessä, lahjoitetaan yksi euro Väestöliiton seksuaalioikeustyön tukemiseen.

-Karoliina-

*valtio leikkasi vuonna 2016 kansalaisjärjestöjen tekemästä kehitystyöstä 49 miljoonaa euroa. Lähde: Väestöliitto.

** Lähde: Kontula & Meriläinen (2007), Koulun seksuaalikasvatus 2000-luvun Suomessa. Apter, Dan (2008). Onko seksuaalikasvatuksesta ja -neuvonnasta hyötyä? Duodecim 124 (4), 427-428; THL (2016). Raskaudenkeskeytykset 2016.

// Weecos  on vastuullisten tuotteiden kauppapaikka, joka auttaa asiakkaita tekemään laadukkaita, kestävää kehitystä tukevia valintoja kokoamalla vastuulliset, edistykselliset brändit saman katon alle. Tällä hetkellä Weecosista löytyy yli 220 brändiä ja yli 5100 tuotetta.” //

// Väestöliitto (linkki: http://www.vaestoliitto.fi/) on sosiaali- ja terveysalalla toimiva asiantuntijajärjestö, joka edistää perheiden, nuorten ja koko väestön hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta sekä onnellista ja tasapainoista elämää. Toiminta painottuu nuorten ja perheiden hyvinvoinnin lisäämiseen, suomalaisen yhteiskunnan monikulttuurisuuden vahvistamiseen sekä seksuaaliterveyden edistämiseen. //

Kommentit (9)

Kommenttini tuskin osuu yksi yhteen tekstin kanssa, mutta tuli mieleeni siitä, miten kaikesta tuosta pitäisi puhua avoimesti. Oman murrosiän aikana isä alkoi läpsimään pepulle häiritsevästi ja jatkoi kielloista huolimatta, koska olihan se hänestä hauskaa. Kielsin, itkin ja huusin. Ei vaikutusta.

Tämän ja kodin muiden ongelmien vaikutuksesta mielenterveys petti ja sain siihen apua. En kuitenkaan saanut ikinä kerrottua isän läpsimisestä, vaikka mieli teki, koska ajattelin, että loppupeleissä isän teot olivat oikein minua kohtaan, koska niinhän isä sanoi – että hän saa koskea. Aina kun juttelin uuden aikuisen kanssa, heille heräsi huoli fyysisestä väkivallasta. Sanoin kyyneleet silmissä, että ei isä hakkaa. Ei ollut vakuuttavin esitys, mutta totta. Kukaan ei kuitenkan koskaan laajenut kysymystä fyysisen väkivallan ulkopuolelle.

Häpesin asiaa. Tiesin, että siinä on jotain väärää. Mutta koska en osannut puhua omasta kehostani saatika siihen liittyvästä ahdistavasta ja häpeellisestä tapahtumasta, olisin toivonut, että aikuiset – ammattilaiset – olisivat näyttäneet mallia. Ottaneet asian puheeksi, koska olisin todellakin kertonut. Sen sijaan vaikenin ja annoin kaiken kotona jatkua.

Nyt, vuosien päästä, olen päässyt tapahtumista henkisesti ja fyysisesti riittävän kauas, jotta olen uskaltanut rueta puhumaan näistä asioista. Ymmärtänyt, että mielessäni muodostunut kuva isän viattomista läpsäisyistä voidaan nähdä seksuaalisena häirintänä. Mieli kuitenkin puskee edelleen tämän näkökulman syrjään, vaikka sisimmissäni tiedän sen olevan totta. Pitkä prosessi vielä edessä, mutta aion opettaa lapsilleni ja oppilailleni taidon puhua omasta kehosta ja mikä on ok ja mikä taas ei.

Raskaudenkeskeytyksien määrä ei ole juuri lisääntynyt viime vuosina. Itse asiassa v. 2012 aborttien määrä oli pienimmillään, kun tarkastellaan viimeistä 40 vuotta.

Noinkohan kaksi edellistä kommentoijaa edes lukivat tätä postausta. Kunhan pitää louskuttaa taas kun näkivät että on yhteistyöpostaus. Ja ihan turhaan, yhteistyöpostausten idea on selitetty tässäkin blogissa moneen kertaan. Turha bloggaajan edes vastata enää.

En ole hleensä niitä, jotka jaksavat kaupallisista yhteistyöpostauksista hermostua, mutta nyt pisti jo silmään, kun oli kolmas ihan peräkkäin.
Olkoonkin kuinka tärkeä tai vähemmän tärkeä aihe, tuote tai palvelu, niin tuleehan siitä väkisinkin vähän sellainen mainoskatalogi-fiilis, kun näitä peräjälkeen lukee.

Toinen. Joka ei ollut minustakaan ihannetilanne, mutta joskus kalenteri vaan täytyy noin 🙁

Jos tarkoitit, että maanantaina työpostaus oli yhteistyö, olet ymmärtänyt väärin. Se oli postaus töistäni ja olisi ollut vaikea kertoa niistä, jos ei olisi maininnut yritystä.

Hih, jos olisit mennyt töihin prismaan, olisko ollut noin selkeät maininnat ja paljon kuvia? 😀

Eiköhän maanantaina pätyöpostauksen voi laskea samaan markkinoivaan kategoriaan.
Ja mitäs siinä: sen lauluja laulat, jonka leipää syöt.

Kiitos tosi tärkeästä näkökulmasta! Koin tämän silmiä avaavana ja pidän taatusti mielessäni kun kohtaan nuoria.

Kiitos, kun jaoit asian, vaikka se olikin varmasti kipeä <3 Olen pahoillani, että olet joutunut käymään läpi tuollaisia asioita!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X