kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 21.04.2018

Vesipiippu, ihmevesi ja Vesta! Lauantain lempparit.

Teksti
Karoliina Pentikäinen
15 kommenttia

Hellurei lauantaiaamuun!

Täällä sitä heräillään Helsingissä. Oli ihana nukkua hotellissa ja olla täällä, mutta jotenkin olen niin kotihiiri ja toisaalta kotimaan pienreissausta on tullut tehtyä nyt niin usein, että olisi ollut kyllä kiva heräillä ihan kotoakin. Onneksi sinne pääsee taas huomenna.

Tässä pitkästä aikaa mun lauantain lempparit:

  • Ihan tavalliset perunat. Keitettynä. Ilman mitään sen suurempia hienouksia. Hyvää esimerkiksi vaan voinokareen kanssa. 
  • Whamisan ihmeellinen kasvovesi*. Tämä lienee ikään kuin kosteuttavan kasvoveden ja kosteusvoiteen sekoitus. Jos olen oikein ymmärtänyt. Joka tapauksessa tuntuu ihanalle iholla ja mun naaman kuivat läikät on poistunut kyseisen aineen myötä.
  • Vesta. Vitsi mikä nainen! Rakastan sen ääntä ja biisejä niin paljon.
  • Lasten leggins-malliset ulkohousut. Herralle kiitos näistä. On edes yksi ulkohousumalli, jonka myös lapsi hyväksyy ilman aamuvääntöjä. 
  • Hotellin amme. Voi kun olisi kotonakin. Olen haaveillut ammeesta koko elämäni, mutta en ole koskaan omistanut sellaista. 
  • Ruohonjuuressa (nyt ainakin) myytävät rullakeksit hasselpähkinätäytteellä. Siis apua!! Mä voisin elää näillä, jos en yrittäisi edelleen edes jollain tavalla rajoittaa sokeriherkkujen syömistä.
  • Samaan kategoriaan myös nuo suklaapäällysteiset riisikakut*. Omnom!
  • Vesipiippu. Lääkäri suositteli mun kurkku- ja hengitysongelmiin vesipiippua. Kummallista, miten niin pieni ja yksinkertainen kapine tekeekään niin hyvää. Kosteutuksen kurkussa tuntee välittömästi.
  • Konduktöörit. Miten ne onkaan lähtökohtaisesti aina niin mukavia? Mun lemppareita on ne, jotka heittää vähän freestyle-höpinää kuulutusten lomaan.
  • Vähemmät vaatteet ulos mennessä. Oi miten helppoa ulos lähtö onkaan ollut itse kullakin siksi, ettei ulos pukeutuminen vie enää kymmentä minuuttia. Sen kun heittää takin niskaan ja astelee ulos.
  • Kimalle, paljetit, kulta ja hopea. Jatkaa suosiotaan omissa silmissäni edelleenkin.
  • Irene Naakan Hullu kuin äidiksi tullut -kirja*. Nyt vasta ehdin lukea tätä ihan ajatuksella läpi. Niin tärkeä kirja fiksulta naiselta!
  • Pihoilla leikkivät lapset. Sisään kaveriporukoissa ryysivät multaiset lapset ja kikattavat tenavat. Miten ihanaa, että lapsuus näyttää edelleen usein sille, miltä kuuluukin. Eli hiekkaisille lenkkareille ja mutaiselle nenälle. 
  • K-kaupan gluteenittomat leipäpalat pakastimesta. Violetti pussi. 
  • Ikean laastarit. Halpoja kuin mitkä. Ja pysyvät todella hyvin.

-Karoliina-

*saatu

Kommentit (15)

Maissikakkuja näyttävät paketin mukaan olevan? Mielummin nauttisin uusista Friggsin maustetuista kakkaroista riisikakkuina kuin maissista tehtynä. Maissi on maapallon kurjuutta :/

Hei.
Voitko kertoa enemmän vesipiipusta, merkki esim. Ja sama leggarimallisista lasten ulkohousuista, mistä löytyy meillekin!

Hei! Minusta blogissa näkyy ehkä se, että olet nyt päätoiminen kirjoittaja, kenties sellaisena ammatimaisempana tyylinä, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Jotkut voivat kokea ehkä sen pinnallisuutena, mutta minä en näe asiaa noin. Aiheet ovat varmastikin nyt monipuolisempia. Itse olen ”elämänkertatyyppi” , kiinnostunut erilaisista ihmisistä ja heidän ajatuksistaan, elämästään ja valinnoistaan. Siksi suosikkilukemistani ovat ne henkilökohtaisemmat postauksesi, joissa kerrot ajatuksista si ja ihan vaan perheenne touhuista ja tavoista. Ruokareseptit ovat myös olleet mieluisia.
Ihmisethän muuttuvat ja kasvavat ajan myötä. On myös selvää, että kun elämätilanteet muuttuvat (asuinpaikka, puoliso, lapset varttuvat, työympäristö vaihtuu), voi ihmisessä tulla uusia puolia esiin. Eikä se vanha perusminä häviä mihinkään – voi näyttäytyä jopa entistä aidompana. Olen minäkin Karoliina havainnut sinussa muutosta. Enkä ole pitänyt sitä yhtään negatiivisena. Mielestäni olet jotenkin ”aikuistunut”, olet sellainen valoisan raikas ja hyvällä tavalla ronski, tuntuu että elät sellaista elämää kuin haluat ja voit toteuttaa itseäsi ja olla sellainen kuin olet. Enkä spekuloi tässä sitä mistä se johtuu vai johtuuko mistään. Olet varmasti sellaisella polulla, jonne lähtöä olet pohtinut ja miettinyt jo paljon aikaisemmin. Ja aitous näkyy minusta siinä, että kirjoitat tunteella etkä kuitenkaan heti liikaa suodata ajatuksiasi, mistä voi seurata paljon kommentointia – osoitat monesti kuitenkin niidenkin myötä pohtivasi asioita myös muista näkökulmista ja otat huomioon toistenkin näkemyksiä.
Jatka samaa rataa, pidä lippu korkealla!

Minusta on hienoa että bloggaaja on uskollinen sille mikä tuntuu omalta. Lukija voi sitten valita lukeeko vai ei.
Olisi aika kummallista olettaa että sama lukija pysyisi vuositolkut mukana koska myös bloggaajan tilanne elää ja muuttuu – ja samalla asiat mistä kirjoitetaan! Eihän voi olettaa myöskään että päähenkilö =(pysyy) muuttumattomana aivan luin jonkin romaanin henkilö. Matkan varrella siis vanhoja lukijoita jää pois ja uusia tulee tilalle. Jatka vaan Karoliina reippaasti omalla linjallasi! Meitä on hurja määrä tyytyväisiä lukijoita.
Ps. Kauneusjuttuja on välillä kivaa ja hyödyllistä lukea.

Moi,
Huomasin Instasi kautta Joutsenen sinänsä kivan kilpailun. Ajattelin vastaisuuden varalle mainita että kisaan osallistuakseen ei saa edellyttää tykkäämään yrityksen tilistä (postaukseen sen sijaan voi pyytää reagoimaan). Eli osallistumisen ehtona ei sais olla yritykseen sitoutuminen. Tätä rikottiin varsinkin ennen jatkuvasti mutta hyvä tietää: https://www.kupli.fi/instagram-kilpailu/
Aurinkoa kevätpäiviin!
Yst. Salli

Ihana, kun kerroit <3 Tosin: Mä en löydä tosta linkistä (enkä siitä johtavasta seuraavasta) varsinaista kieltoa. Laitatko, jos viitsit, mulle lisätietoa aiheesta osoitteeseen: karoliina.kolmistaan@gmail.com

Hei Karoliina!
Tämä postaus on tuskin oikea paikka tälle kommentille, mutta koska hiuspostaukseen ei jostain syystä voinut kommentoida, tulee ajatukseni nyt tämän alle.
Koen pitkäaikaisena lukijana blogisi ja tyylisi muuttuneen melko huomaamatta kovin vaikeasti samaistuttavaksi ja jollain tapaa epäaidoksi. Tarkoitan tällä sitä, että teksteihin ja sitä myötä elämääsi on vaikea saada mitään kosketuspintaa tai saada jutuista inspiraatiota omaan elämään. Tuntuu kuin kirjoittaja ei olisi enää se kaupunkilaistunut maalaistyttö, jonka kirjoituksista huokuu tietty maanläheisyys ja luonnollisuus.
Meillä jokaisella on oikeus muuttua ja ehkä se on samalla myös meidän rikkaus. Koen kuitenkin, että henkilökohtaiset muutoksesi ovat vieneet blogia yhä kauemmaksi meistä lukijoista (ainakin minusta). Moni on sitä kommenteillaan tuonut esille, osa asiallisesti ja osa taas täysin kohtuuttomasti ja epäreilusti, mutta huomaan, että samoja ajatuksia on herännyt myös muillakin.
Halusin kirjoittaa tämän siksi, että olen ennen ollut tekstiesi suuri fani ja ihaillut luonnollista kauneuttasi ja tietynlaista tavallisuutta. Kirjoituksesi ovat tuoneet iloa päiviin ja inspiroineet niin monin tavoin. Toivon sen hiipivän pikkuhiljaa takaisin blogiin, jos se sinusta itsestä tuntuu oikealta ja sopivalta. Tällä hetkellä minun täytyy ehkä kuitenkin kiittää ja etsiä hetkeksi muuta luettavaa. Mahdollisesti joku muu löytää blogisi tällaisena kuin se nyt on ja inspiroituu siitä. 🙂

Kaikkea hyvää!

Kiitos sun palautteesta. Ja tosiaankin palaute lukijoilta on se, joka on tosi tärkeää. Itse kun katsoo blogia niin läheltä, välillä ei tajua kaikkea sitä, mitä odotetaan ja miten asiat näyttäytyvät ulkopuolisille ja siksi on hyvä saada välillä palautetta teiltä, joita varten tekstit teen.

Minä en kuitenkaan rehellisyyden nimissä koe olevani palveluntuottaja, jonka on tarkoituskaan miellyttää ja vastata juuri sitä, mitä ihmiset minulta odottavat. On jotenkin hassuakin se, miten ihmiset ovat pettyneitä/kertovat minun käyttäytyvän itsenäni vieraasti/ eivät tunne minua enää, koska todellisuudessahan harva teistä oikeasti tunteekaan. Tämän ei ole tarkoitus loukata tai vähätellä ketään, mutta niinhän se ihan faktallisesti onkin.

Minä koen, että ennen kaikkea minun on oltava rehellinen itselleni ja kirjoittaa niistä aiheista, jotka kulloinkin tuntuvat hyvälle ja omalle. On ihan totta, että joku maanläheisyys – ehkä juuri se ihan omaan itseeni ja perheeni ytimeen päästäminen – toki on nykyisin harkitumpaa, koska aika loukkaavienkin juttujen jälkeen ei ensimmäisenä tule päästää ihmisiä kovin lähelle. Se on tietysti kurja kehä, mutta toisaalta myös oma valintani. Minun on hyväksyttävä se, että silläkin uhalla, että osa porukasta hermostuu ja jättää lukematta, teen omat valintani oman pääni mukaan. 

Tosin. Koen myös, että osittain tämä keskustelu, jossa kerrotaan minun olevan nykyisin pinnallisempi tai blogini ei ole enää perheblogi, on nyt trendikäs puheenaihe. Mulla on ollut iät ajat kauneuspostauksia ja tekokynnet ja -ripset ja vaikka mitä muitakin nykyisiä aiheita, joista kukaan ei ole kommentoinut juuri mitään. Blogimaailmassa vaan käy usein niin, että kun joku juttu keksitään kommenttiboksissa, moni tarttuu samaan aiheeseen…kunnes keksitään uusi aihe ja vanha jää unoholaan. Jos lähtisi joka kerta mukaan ja alkaisi vaihdella kirjoitustensa tyyliä tämän mukaan, ei bloggaamisesta tulisi yhtään mitään. 

Ihanaa kevättä sulle 🙂 Täällä blogissa tai toisaalla. 

Kiitos kun vastasit näin ajatuksella viestiini. Minä nimenomaan ymmärrän sen, että bloggaaja ei muutu sen mukaan, mitä lukijat häneltä odottavat. Sitä juuri tarkoitin sillä, että ihmiset muuttuvat ja se on rikastuttava asia. Mikäli sisältö ei enää tunnu minulle omalta, olen minä se, joka voi tehdä muutoksen ja lukea vaikkapa hetken jotain muuta! Toivottavasti viestini ei antanut sitä kuvaa, että sinun pitäisi muuttaa tyyliäsi tehdä tätä blogia, sillä tarkoitukseni oli vain pohtia omia fiiliksiä, jotka ovat nousseet pintaan blogia lukiessa.

Ja mitä tulee kauneuspostauksiin, ne ovat juuri kivoja! En tarkoittanut pinnallisuudella/ maanläheisyyden katoamisella lainkaan sitä. Mielestäni kauneusjuttuja on kiva lukea ja kauneushan ei tarkoita automaattisesti pinnallisuutta. Olen varmaan kirjoittanut melko kompastellen kun suomennan omaa tekstiäni täällä näin kovin. 😀

Höpsis <3 Tälleenhän tämä kommunkointi menee: Kun ei nähdä livenä ja tämä keskustelu perustuu tekstiin, niin tottakai omaa kantaansa saa perustella ihan uudelleenkin. Myös te lukijat ja se on juuri osa tätä kirjoittamisen suolaa!

Kiitos, kun kommentoit niin hirveän fiksusti ja tämä saa minut pohtimaan asioita ihan toiseltakin kantilta 🙂

Minä taas en ennen juurikaan blogiasi lukenut, mutta nykyään se lukeutuu mun top3-suosikkeihin 🙂

Ihana kuulla <3

Täälä myös yksi tykkääjä! Postaustesi aiheet rönsyilevät mielestäni kivasti, kuten elämäkin aina tapaa tehdä. 🙂 Mielestäni blogin kirjoittamisen juju piilee juurikin siinä, että saa kirjoittaa niistä asioista, jotka itseä kiinnostavat, eikä tarvitse lokeroitua jonkun tietyn aihepiirin alle. Ne jotka tykkäävät, tykkäävät, ja ne jotka eivät, eivät. Pääasia, että itse tykkää ja seisoo tekstiensä takana. 🙂

Ah! Niinpä onkin. Nyt hoksaan, etten ole tainnut syödessäkään aina erottaa, onko joku riisi- vai maissikakku. Miten maissi on kurjuutta? Minä en ole yhtään kärryillä tästä asiasta. 

Riisikakkuina niitä myydään ja varmaan moni muukin riisinä niitä syö. Maissin ravintoarvot ovat kuitenkin ihan muuta, tai niistä saatu energia pelkkää sokeria; maissi on yksi (liika)lihavoitumisen merkittävimpiä raaka-aineita monipuolisten käyttömahdollisuuksien ja edullisuuden seurauksena.

Terveysvaikutusten lisäksi maissin haittapuolia ovat mm. geenimanipulaatio, tuholaismyrkyt ja maissirehun sopimattomuus eläimille (antibiootein hoidettavat ruokaeläimet). Aihe on laaja, ja vaikka linkkaamani juttu on vanha, se summaa hyvin:

http://sundqvist.blogspot.fi/2008/05/maissin-hyvt-pahat-ja-rumat.html?m=1

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X