kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 30.04.2018

Voiko ripsipidennyksillä olla kenenkään esikuva?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
104 kommenttia

Sain joskus muutama kuukausi sitten viestin, jossa lukijani kertoi minun olevan hyvä esikuva. Hän kuitenkin kertoi, että olisin vielä parempi esikuva, jos minulla ei olisi lisäosia. Tekoripsiä, tukkapidennyksiä ja vaikka mitä.

Ohitin tuon viestin aika nopeasti ja keveästi, mutta olen huomannut miettineeni tätä kirjoitusta monta kertaa jälkikäteen tässä kuukausien aikana. Pohtinut, millä tavalla vaikka ripsieni mitta vaikuttaa esikuvallisuuteeni. Ja toisaalta: Tarvitseeko minun olla enää esikuva muille kuin tyttärelleni, koska en enää ole opettajan virassakaan.

Minulla on koko elämäni ollut vähän kaksijakoinen suhtautuminen kauneusasioihin. Olen pitänyt siitä, että lähtiessäni ulos en ole ollut aivan luonnontilassa. Minua on kiinnostanut meikit, rasvat ja hiusasiat. Toisaalta olen kuitenkin ollut niin laiska ja aamu-uninen, että en ole lopulta kauheasti jaksanut kuitenkaan meikkailla arkiaamuisin enkä oikein edes juhliin. Tai jos olen jaksanut meikkailla, viimeistään meikkien pesu iltaisin on tuottanut tuskaa. Pieni ristiriita siis sen suhteen, miten on halunnut asioiden olevan. Ja mitä on niiden eteen ollut valmis tekemään.

Kun kasvoin aikuiseksi, markkinoille alkoi tulla kaikenlaisia kauneusasioita ihan tavallisillekin ihmisille ja samalla opiskeluaikojen vaihtuminen työelämään toi itselleni mahdollisuuden myös ostaa kauneuspalveluita. Ihonpuhdistuksia, ripsiä ja tiheämpiä kampaajakäyntejä. Ja niinpä sitten niitä aloin käyttää.

Moni liittää kauneuspalveluiden ja erityisesti lisäosien (joka on minusta muuten hyvä termi kyseisille asioille) käyttämisen huonoon itsetuntoon tai epäterveeseen suhtautumiseen ulkonäköön. Itse en oikein tiedä, voiko asioita niputtaa niin helposti yhteen ainakaan kaikissa tapauksissa. Tietysti ihan kaikki – jopa ripsivärin käyttö tai ryppyrasvan levittely – kertovat siitä, ettei ihminen halua näyttää tismalleen sille, jollaiseksi Luoja on hänet luonut. Mutta ehkä tässä vuosien saatossa – jossa vaikka ripsipidennykset ovat olleet arkeani yli 8 vuotta – olen alkanut ajatella, ettei lisäosanen ole sen kummempaa kaunistautumista kuin meikkaaminenkaan. Ainakaan siis sellaiset, jotka kuluvat pois tai jotka voi ottaa pois.  Voi tietysti olla, että tässä on juuri tapahtunut se ”sokaistuminen” kauneuspalveluiden suhteen. Mutta toisaalta voisi ajatella niin, että arkipäiväistyttyään niiden ympäriltä on karsiutunut ainakin omassa ajattelussani sellainen glamour tai ihmeellisyys.

Itse asiassa: Minä olen huomannut, että kun minulla on lisäosasten avulla homma sillä tavalla ulkonäössä hallussa, kuin haluan, mietin ulkonäköasioita paljon vähemmän kuin joskus luomuna olen miettinyt. Itse ajattelenkin niin, että monien kauneusniksien tarkoitus onkin juuri helpottaa omaa elämääni. Kun edes jotkut asiat aamuisin ovat valmiiksi kunnossa, ei niiden tuunaamiseen tarvitse käyttää aikaa tai ajatuksia. Esimerkiksi rakastamani aamukuntosalin ja sen jälkeisen suihkun jälkeen on aika nopsa lähteä töihin, kun meikattavaa on vähän. Ja silloin se, onko ripset tehty esimerkiksi sinne päin vai hyvin – kuten omani*  –  on aika paljon merkitystä.

Tiedän, että kauneuspalveluihin liittyy hirveästi tunnelatausta ja mielipiteitä. Ja tiedän, ettei oma tapani toimia ja ajatella ole kaikille se oikea. Joku kokee, ettei tarvitse huulirasvaa kummempaa. Ja joku toinen haluaa meikata aamuisin yli tunnin. Niin ja sekin, millä tavalla kauneudenhoito ja -palvelut heijastelevat itsetuntoasiaa, on sekin varmasti monimutkainen vyyhti.

Minusta on tullut vuosien saatossa yhä liberaalimpi…noh…kaiken suhteen. Ja tähän osaseen kuuluu myös kauneudenhoitoasiat. Jos ennen tuomitsin (ihan oikeasti) blondatut päät tyhmiksi ja valkaistut hampaat turhamaisuudeksi, nykyisin ajattelen, ettei ulkonäkö kerro oikeasti mitään ihmisestä. Ulkonäkö on vain ulkonäköä, oli sitten kyse huolimattomasta tai huolitellusta habituksesta.

Ehkä siksi en oikein osaa ajatella, miksi jokin lisäosa tai sen puute tekee ihmisestä huonon tai hyvän esikuvan. Toisaalta en itse edes ajattele, että minun kuuluu bloggaajana olla esikuva. Toki ymmärrän, että bloggaajat ovat vaikuttajia kaikki omalla tavallaan, mutta minusta olisi todella ahdistavaa elää, jos ajattelisin, että minun tulisi omassa henkilökohtaisessa elämässäni tehdä valintoja sillä perusteella, että olisinko esikuva jollekin tuntemattomalle henkilölle.

Ja mikä tyttäreeni tulee, uskon, että asia on paljon monimutkaisempi asia kuin se, onko minulla tukassa pidennystä vai ei. On ihan totta, ettei äidin esikuva-asemaa sovi vähätellä. Sehän on miljoona kertaa todettu ja luettu, että esimerkiksi äidin vähättelevä asenne omaan ulkonäköönsä ja vaikka laihdutuskuureista kertominen ovat haitallisia kasvavalle lapselle. Ehkä pointti koko tässä touhussa ei olekaan se, onko äidillä luomusilmät, ripsaria vai ripsipidennykset timanttikoristein. Vaan se, kuinka ulkonäöstä – omasta ja muiden – puhutaan. Vai puhutaanko mitenkään. Koska samalla tavalla kun oman ulkonäön vähättely vahingoittaa lapsen minäkuvaa, myös ulkonäkökeskeisyys tekee terveelle itsetunnolle hallaa.  Siksi koen, että esikuva-asema – hyvä tai huono – tulee omasta asenteesta, puhetavasta ja siitä, mitä roolia ulkonäölle annetaan koko perheen puhekulttuurissa.

Ihanaa vappuaattoa kaikille! Minun ripset on muuten tehty BB Lashesillä, jonka toimitilat valitettavasti paloivat taannoisessa kerrostalopalossa Tampereella. Uusi väliaikainen toimitila löytyykin nyt rautatieasemalta, KC Clincin tiloista.

-Karoliina-

Kuvat: Auroora Ala-Hiiro

*BB Lashes, Tampere

Kommentit (104)

Hyviä pohdintoja. Itse olen kanssasi samaa mieltä, että suhtautuminen ja puhe itsestä on kaikkein tärkeintä. Jos lisäosat tekevät olosi kropassasi paremmaksi, se varmasti heijastuu lapsellekin. Maailma on täynnä eri näköisiä ihmisiä ja siihen lapsen on hyvä tottua ja kasvaa.
Kuitenkin itselle vähän särähti korvaan se kun leikkasit hiukset lyhyiksi ja lähes samantien kyllästyttyäsi otitkin apuun pidennykset. Jotenkin koen, että juuri hiusten leikkaaminen ja kasvatus on sellaisia juttuja, jotka jo suht pienenä opettavat lapselle omien valintojen merkityksen. Olisitko valmis hankkimaan lapsellesi pidennykset, jos hän pitkän harkinnan jälkeen päättäväisenä leikkauttaisi hiukset, mutta ei olisikaan tyytyväinen? Vai kertoisitko, että nyt kun halusit hiukset leikata, niin pitää kärsivällisesti odottaa niiden kasvavan?
Iloista vappua!

Sekin siis lähti jo (mun lisäosat on liian pitkät niin painaa menemään ennen aikojaan). Eli jokin aika sitten ex-poikaystäväni sanoi et on miettinyt mitä mallia mun lapset saa naisista kun mä olen ’tällainen’ ja lehdet, netti ja telkkari näyttää mitä näyttää. Että ehkä ne isona luulee että tää on normaalia ja kuuluu näyttää tältä. Ne ei muka saa mallia tavallisesta naisesta.. en oikein tiennyt miten ottaisin sen kommentin. Mä oon tosi usein laitettuna (lisäosissani) enkä juurikaan missään arkilookissa, muuten kuin töissä nyt on työpaita päällä.

Jos mun äidillä olisi silikonit, mullakin olisi ihan 100% varmuudella. Mulla oli teininä paljon itsetunto-ongelmia ulkonäköni suhteen, varsinkin pienten rintojen kanssa. Äidin malli normaalista naisvartalosta ja itsensä hyväksymisestä oli aivan äärettämän tärkeä. Ei hän olis isojen, täydellisen pyöreiden silareiden kanssa pystynyt mua vakuuttamaan, että sä olet hyvä just sellaisena kuin olet.

Joten ei sun ex-poikaystävä ihan hulluja ole puhunut.

Jos ”olla kaunis” on sinun elämässäsi sinulle tärkeä arvo, tottakai se arvona välittyy myös tuleville sukupolville.
Arvoja on monenlaisia, kullakin vähän omansa. Toisille tärkeä arvo voi olla vaikka ekologisuus, tasa-arvoisuus, raha, hyvä koulutus tai muu menestys.
Ok.
Arvoja ei voida subjektiivisesti laittaa paremmuusjärjestykseen. Jokainen ihminen toki tekee niin mielessään, omiin arvoihinsa peilaten. Jos ”näyttää hyvältä” on sinulle tärkeä arvo, ymmärrät varmasti paremmin sitä toista, jolle se myös on.
Jos taas muut asiat ovat sinulle ulkonäköä tärkeämpiä, sinun voi olla vaikeampi käsittää, miksi ”moinen pinnallisuus” hallitsee jonkun toisen elämää.

Se on toki sanottava, ettei kauneus ole hyvän itsetunnon synonymi, eikä laittautumiseen käytetty aika ja raha korreloi tyytyväisyyden tai onnellisuuden kanssa.

En usko mitenkään että sun ripset vaikuttaa mitenkään siihen millainen esikuva olet! Sun ripset on kauniit, näyttävät mutta samalla suht luonnolliset. 

Toki olen itse kaikkien ’lisäosien’ puolestapuhuja kun rakastan niitä. Otin hetki sitten tauon jälkeen myös hiustenpidennyksen ja se vaikuttaa mun mieleen hyvin positiivisesti, olen jotenkin onnellisempi itseni kanssa. 

Itselläni on myös osittain huonoa itsetuntoa, mutta tykkään kauniista ja kaunistavista asioista ja moni varmasti tykkää ja panostaa niihin myös ilman itsetunto-ongelmia. 

Ihmiset tekee asioita ja käyttää aikaa ja rahaa itseä kiinnostaviin ja piristäviin asioihin. Joillain se sitten on lisäosat, joku toinen ilostuu uusitusta salikortista samanlai kuin me uudesta ripsihuollosta. En näe tässä mitään huonoa tai väärää. Makuasioita.

Lisään vielä omaan kommenttiini, että joku a

Äh se lähti jo (kynnet (l

Eihän minkään ”lisäosien” laittaminen riskitöntä ole. Paljon löytyy tutkittua tietoa haitoista ja riskeistä. Jokainen punnitsee omalla kohdallaan mitä riskejä on valmis ulkonäön takia ottamaan ja kantaa siitä vastuunsa.

Hei, kyllä on ihan hulluja ihmisiä kommentoimassa täällä. En ole itsekään samaa mieltä blogin kirjoittajan kanssa monestakaan asiasta enkä itse ottaisi huulitäytettä, hiusten pidennyksiä jne.mutta en silti koe, että minä voisin kommentoida noin törkeästi kuin monet ovat kommentoineet. Hyvää kevättä sinulle ja perheellesi Karoliina ja älä välitä ihmisten typeristä kommenteista!

En välitäkään 🙂 Ihanaa kevättä sullekin!

Minä olen toistaiseksi saanut itse valita, mitä blogeja luen. Tällöin minun ei tarvitse lukea niitä, jotka ärsyttävät tai aiheuttavat muita negatiivisia tunteita.

Kivat sulle!! Mut mikähän oli sun pointti. Ei se sulle kuulu miksi joku lukee jotain blogia, ärsytti tai ei. Joten ällös huolehdi muista kuin itsestäsi. :”D

Kahteen edelliseen:

Minusta tämä viimeinen kommentti on aika epäkypsä. Vaikka ollaan eri mieltä, ja tunteet kuumenee, olisi kiva, jos keskusteluataso olisi jotain muuta kun ala-asteen käytävillä. 

Rauhaa ja rakkautta <3

Ala-asteen käytävillä?

Huh huh, aivan järkyttävää miten ilkeitä ihmisiä tästä maasta löytyy. Katkeria ja kateellisia. En ymmärrä, miksi pitää tulla kerta toisensa jälkeen lukemaan tiettyjä blogeja, jos ne näin paljon ärsyttävät. Lisäksi minua raivostuttaa nämä ”Bloggaaminen ei ole oikeaa työtä!”-kommentit aivan suunnattomasti (e, en ole itse bloggaaja). Miettikää, jos työskentelet vaikka kaupan kassalla, ja työpäivän päätteeksi saisit luettavaksi vinonpinon asiakkaiden epäasiallisia kommentteja ulkonäöstäsi ja kaikista tekemisistäsi. Ja se olisi ihan ”normaalia” ja osa työtäsi. Sitä se näköjään bloggaajille on. Uskon, että nämä kommentit johtuvat vain siitä, että bloggaaminen on vielä niin uusi ammatti, ja osalla ihmisistä kestää enemmän aikaa sisäistää asia.

En myöskään ymmärrä näitä bloggaajien mainostamien tuotteiden boikotointeja. Ihan suoraan vielä myönnetään, että tuotteita boikotoidaan siksi, että bloggaaja on saanut ne yhteistyön kautta ”ilmaiseksi”. Eli siksi että ollaan kateellisia. Minä olen ostanut lukemattomia tuotteita joita seuraamani bloggaajat ovat suositelleet, ja löytänyt sillä tavalla itselle useita suosikkituotteita esimerkiksi meikeistä. Ja ostan myös jatkossa!

Vielä täytyy ottaa kantaa ulkonäköasiaan. Minusta on ihanaa, että nyt on tullut taas enemmän pinnalle luonnollisuus ja esimerkiksi ripisienpidennykset menettävät suosiotaan. Se on ihanaa siksi, että itse tykkään luonnollisemmasta tyylistä (ja siksi että se tulee halvemmaksi meille kaikille niin ei tarvi olla kateellinen teille bloggaajille :D). Mutta osa tykkää pidennyksistä ja huulitäytteistä yms, eikä siinä ole mitään väärää.

Karoliinalle haluan vielä sanoa, että sinä olet kadehtittavan kaunis nainen luonnostaan: sinulla on mielettömän kauniit kasvonpiirteet, tuuheat kulmat ja kauniit silmät ja hiukset ja näin ulkopuolisen silmin katsottuna et tarvitsisi mitään toimenpiteitä ulkonäkösi kohentamiseksi 🙂 Mutta kun se asia ei kuulu kenellekään muulle kuin sinulle.

Toivonkin sinulle kaikkea hyvää ja rohkeutta tehdä edelleen asioita niin kuin itse parhaaksesi näet, ilkeistä kommenteistä huolimatta.

Se on ihanaa siksi, että itse tykkään luonnollisemmasta tyylistä (ja siksi että se tulee halvemmaksi meille kaikille niin ei tarvi olla kateellinen teille bloggaajille :D).

Karoliinalle haluan vielä sanoa, että sinä olet kadehtittavan kaunis nainen luonnostaan

Niinavain, ei kaikki kärsi kateudesta kuten siä, tekstistäsi päätellen.

Meillä on vissiin erilaiset rillit joilla luetaan näitä kommentteja, koska minun silmääni näkyy enemmän Karoliinan kauneutta ylistäviä kommentteja kuin ulkonäköä haukkuvia. Ja hyvä niin 🙂 Muutamaa tökstöks-kommenttia lukuunottamatta näen myös tosi hyvää keskustelua ja kannanottoa, joissa ollaan toki eri mieltä Karoliinan kanssa, mutta sehän lienee sallittua? Mä ainakin olen ymmärtänyt nämä kantaaottavat blogitekstit niin, että näissä kommenteissa saa kertoa oman mielipiteensä ja keskustella asiasta. Vai meneekö se niin, että samaa mieltä olevat saa hymistellä kommenttiboksin täyteen ja muut olkoot hiljaa. Kateellisiakin vielä 🙂

Ja ps. Mä olen kaupan kassalla(kin) töissä ja se törkeäkin ”palaute” saadaan usein ihan suullisesti päin naamaa siinä työpäivän aikana. Ja lähes aina siinä on mausteena jotain kommenttia ulkonäöstäkin 🙂

Näin se tuntuu valitettavasti blogimaailmassa olevan – kehua saa mutta kritisoida tai kyseenalaistaa ei. Bloggaajat mielellään tituleeraavat itseään ammattilaisiksi ja ottavat mielellään vastaan blogin kautta tulleet herkut. Kritisoida ei kuitenkaan saa ja jos sen tekee, leimataan kateelliseksi, katkeraksi ja sanotaan, ettei sais lukea tai ainakaan haukkua bloggaajaa (joka itse on valinnut itselleen näinkin julkisen homman). Siinäpä dilemmaa kerrakseen.

Aamen. Heti kun alkoi kritiikkiä tulemaan, tämänkin blogin pitäjä lopetti kommentteihin vastaamisen

Neljään edelliseen:

Voi teitä höpsöjä! En minä jätä vastaamatta siksi, että jonkun Pirkon mielestä Porvoossa minun naama ei näytä sille kun hän haluaisi. Vaan yksinkertaisesti siksi, että kun kommentit ylittää sellaiset 60, kestää hetkisen kirjoitella. 

Mä en ole tainnut koskaan ITSE ottaa tätä kateusasiaa puheeksi. Siihen en oikein osaa edes sanoa mitään. Ja jos olisi ihan kauhean herkkänahkainen, ei tätä hommaa voisi tehdä työnään. Saa ehdottomasti olla eri mieltä. Mutta sekin on hyväksyttävä, että minä myös pysyin omassa kannassani, eikä se välttämättä ole sama kuin lukijallani. Tätä ei tehdä tilauksesta, eikä mielipiteenikään ole kaikkia miellyttäviä. 

Ja siksihän tämä elämä ja keskustelu onkin niin hauskaa ja antoisaa <3

Mielestäni ulkonäköasiat ovat tosi henkilökohtaisia juttuja ja kukaan ei tiedä mitä traumoja kenelläkin niihin saattaakaan liittyä. On kuitenkin ehkä hiukan huolestuttavaa, että aina vaan enemmän ja enemmän pitää muokata omaa ulkonäköään.
Ulkonäkö tuntuu nyky-yhteiskunnassa saavuttaneen entistä suuremman merkityksen ja asettaa näin paljon paineitakin. Minua kyllä hiukan myös surettaa se, että pienet/nuoret tytöt kantavat asiasta jo suurta huolta. Tuskin tämäkään siis on täysin uusi ilmiö, mutta työskentelen lasten ja nuorten parissa ja kyllä minua henkilökohtaisesti hiukan surettaa, että alakouluikäiset tytöt miettivät hius- ja ripsipidennyksiä. Valitettavan usein malli/esikuva löytyy omasta perheestä. Minun näkökulmastani tässä asiassa on tapahtunut suuri muutos muutamien vuosien aikana. Toivoisin, että nämä tytöt saisivat vielä rauhassa leikkiä ja reuhata vailla huolta ripsipidennyksistä.
Sinä olet todella kaunis nainen. Mielestäni olisit tosi kaunis ilman näitä lisukkeita, et tarvitse niitä. Mutta jos tunnet olosi niiden avulla paremmaksi niin ehkä sekin on hyvä asia.

Munkin mielestä ne ei kuulu lapsille tai nuorille. Mutta vaikka kuinka aikuinen on monessa mielessä esikuva, on minusta aikuisten ja lasten säännöt silti aivan eri. Oli sitten kyse ripsistä, alkoholista, samassa sängyssä nukkumisesta seurustelukumppanin kanssa tai vaikka rahasta. Lapsi on lapsi ja aikuinen aikuinen. 

Miksi taas bloggaajan ulkonäköön liittyvä postaus? Vaikka oletkin vuosikaudet täyttänyt, muovittanut ym. Itseäsi, niin miksi vasta nyt niistä tehdään viikottain postauksia. Vuosia sitten kelkkaasi hypänneet lukijat pitävät tätä uutta ja yllättävää postaussisältöä edelleen outona ja bloggaajalle istumattomana. Vai onko syynä päivittäisten postausideoiden puute? Mitä tavoitellaan miltei joka postauksen kuvina olevilla omilla kuvilla sieltä ja täältä. Eipä ollut ennen. Mainitsit postauksessa, että suhtauduit jonkun lukijan kommenttiin kevyesti. Eikös juuri ammattilaisen kuuluisi kuunnella lukijoita herkällä korvalla työttömyyden välttämiseksi. Löysin Lähiömutsista uuden seurattavan, koska hänellä lähes jokainen postaus liittyy luontevasti perheeseen ja lapsiin ja hän myös vierailee ahkerasti paikassa jos toisessa lukijoiden iloksi ja hyödyksi. On siis perheblogi. Vai olikohan tätä jokin harhautuspostaus häihin liittyen.

Onhan näitä ulkonäköpostauksia ollut tässä blogissa iät ja ajat. Ennen ne oli kovin kynsipainotteisia. Ripsiäkin laitettiin säännöllisesti.

Kahteen edelliseen:

Ihan totta, että kauneuspostauksia on ollut ihan aina. Jopa TEKOKYNSIpostaussarja vaikka kuinka kauan männävuosina 🙂 Ja tukkajutut aina kun muutosta on tapahtunut. 

Minustakin Lähis on ihana! Ei yhtään huono vaihtoehto siirtyä sinne, jos täällä tuntuu aiheet vieraille. 

Olisi mielenkiintoista kuulla lisää huulitäytteistä, miten sellaiset tehdään ja kauanko ne kestää? Ripsipidennyksistä useita postauksia, miksi ei huulitäytteistä? Selitätät vaan, ettei se ole big deal.

Mua kiinnostelisi tämä kanssa, kun itsekin olen miettinyt pientä korjausta (lähinnä ylähuulen vertikaaliryppyjen takia), ja nimenomaan tuolla hyaluronihapolla.

Yleisesti käytyyn keskusteluun kaupallisista yhteistöistä: mä henkilökohtaisesti mieluummin ostan tuotteita, joita bloggaajat ovat suositelleet sen sijaan, että uskoisin sokeasti ”perinteiseen markkinointiin” so. ko. tuotetta valmistavan yrityksen maksamiin mainoksiin. Bloggaajien suosituksia lukiessa kuitenkin tietää, että rehellisyyden todennäköisyys on suurempi kuin perinteisessä mainonnassa. Olen ainakin itse törmännyt (kauneus)blogeihin, joissa on joskus sanottu että ”älä osta tätä, hinta-laatusuhde ei ole kohdallaan”. Siis siinäkin tapauksessa että tuote on saatu kaupalliseen yhteistyöhön.

Kahteen edelliseen:

Kiitos postausideatoiveesta 🙂

Voi josses näitä kommenttiosion pohdintoja! eiköhän laittautuminen ole tätä päivää ja luonnollista, teki sen meikeillä, ilman meikkejä tai ripsienpidennyksillä.
Moni blokkaaja on siirtynyt hyvin luonnolliseen lookiin ja moni bloggaa luonnonkosmetiikasta. Sitähän voi itse valita mistä mallin ottaa ja mitä blogia seuraa. Blogimarkkinointi ja bloggaus on myös tätä päivää ja ihan oikeaa työtä. Jokainen varmaan jättää lukematta jos häiritsee jokin. Minä ainakin skippaan sujuvasti ne, mitkä ei kiinnosta itseäni. Moni tuote tai palvelu on vaan sellainen mistä on kiva lukea ennen ostoa kokemuksia. Ja kyllä sen tajuaa mikä oikeasti on hyvä ja kiinnostava tuote tai palvelu bloggaajan mielestä jos on yhtään sisälukutaitoa. Tässä blogissa esimerkiksi tuodaan esiin monia pieniä yksityisyrittäjiä, mistä en ole kuullutkaan. Eikä se tarkoita, että minun pitäisi ostaa tai heti hankkia sellainen päiväpeitto, kun täällä mainittu.

Tässä blogissa on viisaita ajatuksia ja kivoja pohdintoja minulle kiinnostavista asioista ja siksi sitä luen. Minulla on saman ikäinen lapsi ja ikääkin on suurin piirtein saman verran kuin kirjoittajalla, niin moni asia osuu kiinnostuksen kohteissa yksiin. Ja minä en nyt ripsiä ota kun Karoliinalla on vaan vetelen ripsäriä ja asia ei minua liikuta sen enempää. Sitä en osaa sanoa, onko bloggaajat esikuviani, en usko, mutta varmasti vaikuttajia jollain tasolla kyllä.
Esikuvana olo on monen asian summa. Se on totta, että seurattavat ja esillä olevat ihmiset luovat kauneusihanteita tai ainakin vaikuttavat niihin. Jokainen itseasiassa voi vaikuttaa niihin. Ehkä se miten itse hyväksyy itsensä ja puhuu itsestään, ripsillä tai ilman, vaikuttaa lähellä oleviin satavarmasti.

Tuntuu, että täällä joillain on vaan kauhea tarve haukkua ja lytätä ja siksi kommentoi. Voi sitä erimieltä olla ja keskustella asiallisesti. Tuo vertaus hammasraudoista meni vähän huti
Jatka samaan malliin K, sinun blogia on kiva lukea. Toisaalta ihmisten kommenttejakin on viihdyttävä lukea, miten ”fiksuja” argumentteja sitä suoltaakin ulos.. älä ota itseesi.

Olipa kiva lukea sun pohdiskelevaa tekstiä. Ihanaa kevättä!! 

Eniten ko bloggaajan kohdalla turhauttaa juurikin tuo aivan loputon ja jatkuva mainostaminen. Milloin mistäkin täytyy blogikirjoitusta tai mainintaa vastaan saada tuotteita tai palveluita ilmaiseksi. Sekö bloggailun tarkoitus on? Ei mielestäni anna bloggaajasta kovin fiksua kuvaa, saati että olisi yhtään mikään ”esikuva” moisella toiminnalla. Hohhoh. Me muut oikeita töitä tekevät maksamme itse tuotteemme ja palvelumme, kuten myös veromme, ja tuemme yrittäjiä. Toista se on tälläkin bloggaajalla jonka elämäntehtävä on hyötyä muista, eli silkkaa hyväksikäyttöä ja varmasti useiden tuhansien eurojen tuotteet ilmaiseksi ja verottomasti ”blogiyhteistyönä” Joo rajansa kaikella.

Bloggaajat voi varmaan jakaa kahteen osaan. Toiset bloggavat ns harrastusmielessä vapaa-ajallaan ja toisille se on työ, jolla ehkä myös eletään. Vähän vaikea keksiä, miksi mikään yritys maksaisi bloggaajalle, jollei hän tätä mainosta tee ? Jos vaan omiaan kirjoittelisi ? Tämä kyseinen blogi on ymmärtääkseni tuon jälkimmäisen kaltainen

Kahteen edelliseen: Juurikin näin 🙂 

Älä sitten tule lukemaan blogeja jos ei kiinnosta. Jos bloggaajat eivät mainostaisi koskaan mitään, eivät he saisi rahaa kirjoittamisesta ja sitten pitäisi tehdä ”oikeaa työtä” eikä kirjoittamiselle löytyisi näin paljon aikaa. Voit siirtyä lukemaan harrastajabloggaajien tekstejä, joiden tarkoitus ei ole hyötyä rahallisesti kirjoittamisesta.

Oi että. Elämä olisi kyllä aika helppoa, jos se näin menisi. Mutta ei mene. Voit lukea mainosyhteistöistä, rahasta ja blogiverotuksesta, kun googlailet ko.aiheen postaukseni netistä. 

Esikuvana olemiseenhan nämä yhteistyöpostauksetkin perustuvat, kuten moni muukin mainonta. Vai ajatteletteko, että oli vain sattumaan, että Keke Rosberg komeili 80-luvulla Luhdan mainoskasvona? Nopea, palkittu, menestynyt.
Tai kun Harry Harkimon veneen kylkeen oli maailmannympäri purjehdittaessa liimattu erään tupakkafirman logot? Villi, vapaanja rohkea…
Esikuviinhan mainonnan mielikuvat nojaavat. Ja mainontaahan nämä kaupalliset yhteistyöt ja ”näkyvyyttä vastaan” ovat.

On myös naivia ajtella, että esinuvana oleminen liittyisi jotenkin ikään. Ettei aikuisilla enää olisi esikuvia, etteivät he ottaisi vaikutteita.

Kysymykseen, onko oman ulkonäön muokkaaminen ”lisäosin” ja pistoksin ”oikein”, on vain yksi vastaus: miksi niin teet. Mikä on se syy, minkä vuoksi omaa hiusväriä pitää vaihtaa, tukkaa muovittaa, huulta turvottaa tai katsetta terästää muovivahvikkeilla? Jokaisella toki omat syynsä, mutta helppous se ei ole oikeasti kenelläkään. Jos nimittäin perusteena vaikka noille muoviripsille olisi vain se, että on aamulla niin helppo lähteä, kun ei tarvitse meikata, miksei ulos voisi vain aamulla lähteä meikkaamatta? Miksi en riitä, itselleni, ilman salapoliisin naamiota? Mihin tarvitsen muovitukan, miksi haluan näyttää joltakin? Miltä tuntuisi astua ihmisten eteen ilman yhtäkään suojaa, ilman meikkiä tai ainuttakaan jatketta tai varjoa? Jos kahvilassa tartut kupin korvaan lakkaamattomilla kynsillä, särkyykö kuva?

Se, millainen esikuva kukakin tahtoisi lapselleen olla, on tietysti jokaisen meistä yksityisasia, eikä siihen ole muilla luoanotyaa kantaa. Yleisesti todeten olen itse sitä mieltä, että ylikorostunut ulkonäkökeskeisyys ei ole kasvavalle lapselle hyväksi. Esimerkiksi vanhempien kielteinen tai välttelevä suhtautuminen silmälaseihin tai hammasrautoihin kostautuu todennäköisesti silloin, kun silmälasit tai hammasraudat tulevat ajankohtaisiksi jälkikasvulle. ”Mut sulle nää sopii” on aika laiha yritys paikata tilannetta, jos on vuosia itse tuonut esille, ettei pidä silmälaseista tai että täydellinen hymy on suora ja valkoinen… Kuinka välittää tunne itsensä hyväksymisestä sellaisena kuin on, jos ei itse hyväksy itseään ja kauneuttaan juuri sellaisena vaan.

Kukin tyylillään. Jokainen uskokoon omaan kuvaansa siitä, mikä on kaunista ja kuinka tärkeää sen tavoitteleminen on.

Mulle on avautunut ihan uusi maailma kauneuteen ja sen ympärille nivoutuviin ajatuksiin, kun olen saanut lukea teidän ajatuksia nyt ja jo aikaisemmin. Itse mä en ajattele asioita noin syvällisesti. Mulle kaunis on kaunista, enkä ajattele ainakaa omalla kohdallani vaikka ripsien edustavan suojakuorta tai jotain sen suurempaa.Mutta tajuan kyllä, että sellaistakin näihin voi liittyä! 

Näitä asioita kannattaa todella miettiä syvällisemmin siinä vaiheessa, kun kasvattaa toista ihmistä 🙂

Itselläni aamuinen laiskuus, nuoruuden rahattomuus ja vähäiset meikkaustaidot ovat johtaneet lopulta siihen, että olen oikein tyytyväinen omaan ulkonäkööni niin meikien kanssa kuin ilmankin. Joten jos meikkaan se on vaan sitä, että juuri sinä päivänä vaan oli sellainen meikkausfiilis (ja aikaa). Olen aika tyytyväinen, että olen tämän tason elämässäni saavuttanut jo suht nuorena. En silti arvota ketään ulkonäön suhteen, tietenkin mielessäni saatan joskus ajatella vahingossa ikävemmin jostain, jonka jälkeen sitten torun itseäni, sillä eihän minun asiani ole miltä toiset haluavat näyttää. Yhdenkään tuntemani ihmisen kohdalla se, kuinka paljon aikaa ja vaivaa käyttää ulkonäköönsä ei ole ollut tekemisissä persoonan tai sen sisäisen kauneuden kanssa. Molemmista kasteista löytyy ihania ja ikäviä ihmisiä. Samoin ajattelen, että jos en jollekin kelpaa tällaisena kuin olen silloin se toinen ei ole meikäläisen arvoinen tai omaa samanlaista arvomaailmaa.

Siitä en kuitenkaan pidä, kun monesti tulee törmättyä väitteisiin, ettei panosta tai ole huolitellun näköinen ilman meikkiä. En ymmärrä yhtään, miten se, ettei aina halua meikata liittyy siihen, ettei olisi huoliteltu tai panostaisi omaan ulkonäköönsä. Käyn suihkussa säännöllisesti, olen aika tarkka siitä, että hiukseni näyttävät puhtailta tai suht puhtailta ja etten muiden seuraan mennessäni haise järkyttävästi hielle. Sitä näkökulmaa en siis ymmärrä, ettei meikittömänä voisi olla huolitellun näköinen tai panostaisi omaan ulkonäköönsä.

Enkä tällä tarkoita, että sinä olisit tätä mieltä, mutta tämä pohdinta vain heräsi tuosta ”Ulkonäkö on vain ulkonäköä, oli sitten kyse huolimattomasta tai huolitellusta habituksest.” kohdasta mieleen, kuinka usein tunnutaan laitettavan huolittelemattomuus ja meikkaamattomuus samaan lokeroon.

Hyvä pointti ja erinomainen korjaus! Huoliteltu tosiaan ei ole sama kuin vaikka ripsiväri. Joskus luomuna on paljon siistimpi kuin vaikka suttuisella meikillä. 

Kulmien microblading, ripsien pidennys, huulitäytteet, hiusten pidennykset, rakennekynnet… Mitä näitä nyt olikaan? Mielestäni aika paljon kaikkea yhdelle jo luonnostaan kauniille naiselle.

Paitsi mulla ei ole enää kulmia, eikä kynsiäkään ollut pariin vuoteen. Mutta toki voi vielä jatkossa olla ja paljon lisääkin, jos sille tuntuu 🙂 

Eikö sinun kulmia juuri muutama kk sitten ”paranneltu” jossain, kun olivat vaihtaneet väriä edellisen pigmentoinnin jäljiltä? Eikai se nyt ole yhtäkkiä haihtunut?

Se oli siis kulmien värjäys, ei mikään ihon alle menevä tikkaus, ja haalistuu näin ollen viikossa parissa. Nämä on kaksi eri asiaa.

En tiennytkään, että microbladingin katoaa niin nopeasti! Ehkä sitä sitten kuitenkin uskaltaisi itsekkin kokeilla…?

Jos microblading kestää enemmän kuin vuoden, on se käsittääkseni tehty väärin, eli niin, että läpäisee ihoa liian syvältä.

Mä olen miettinyt paljon kaikkia näitä erilaisia laittautumisasioita viime aikoina, etenkin meikkaamista ja pitkälti varmaan juuri siksi, että lapset, etenkin tyttäreni, ovat siitä uteliaita enkä kyllä oikein osaa täysin vastata kysymykseen ”miksi sä äiti meikkaat?”

Ongelmaksi itselleni näiden ajatusteni järjestelemiseen on muodostunut se, että olen tonkinut asiaa paljon syvemmältä kuin vain omalta kohdalta. Miksi naiset ylipäänsä meikkaavat? Miksi naisten ”pitää” miettiä ripsipidennyksiä ym. helpottaakseen arkea? Eikö voisi vedellä vaan ilman mitään? Miksi naiset kokevat itsetuntonsa kohoavan laittautuessaan? Miksi siisti ulkonäkö usein tarkoittaa naisille meikattuja kasvoja? Nykynaiset ehkä ajattelevat useimmiten meikkaavansa itseään varten tai koska se on kivaa jne. Mutta onhan sen juuret paljon syvemmällä. Miksi meikit alun alkaen on kehitetty? Veikkaan syyksi odotuksia, joita ovat luoneet jotkut aivan muut tahot kuin naiset itse. 

No jaa, en tiedä, tykkään meikata ja peittää sillä omia epävarmuuksiani, mutta tällaisia on hauska pyöritellä mielessä 🙂

Noi on tosi isoja kysymyksiä. Ja varmasti yhteiskunnan ja ajan paineet luovat sen, mikä on meistä kaunista.

Tosin: Mä myös uskon, että kauneuteen pyrkiminen (oli sitten kyseessä naama, kukkapenkki,sisustus tai ruoka-annos) ei ole aina pahasta. Mulle itselleni kauneus vaikka vaatteiden muodossa tuo kauheasti iloa. 

Ei pidä olla huolissaan, ei ulkonäöllä olla roolimalleja, vaan käytöksellä.

Mutta eihän tässä puhutakaan ulkonäöstä, vaan itsetunnosta ja itsensä hyväksymisestä.

Mun omasta näkökulmasta puhuttiin molemmista 🙂

Pysyvä kemikaalikuorma sinun päässä on kaikilla lisäkkeillä (ripset, kulmat, huulet ja hiusväri) paljon paljon paljon suurempi kuin jos joku laittaa aamulla ripsiväriä.

Itselläni on ollut ripsienpidennykset ja olen miettinyt omaa kemikaalikuormaa siltä ajalta ja nyt. Tällä hetkellä ei ole ripsien pidennyksiä, mutta laitan lähes päivittäin kasvovoiteen, CC-voiteen, puuterin, aurinkopuuteria, luomiväriä, kulmakynää, huulipunaa tai -kiiltoa ja ripsiväriä. Ripsien pidennysten aikaan en käyttänyt lähes näin paljon meikkiä, vaan muu iho sai hengittää enemmän kuin nyt. Ripset riittivät minulle. Lisäksi puhdistan kasvoni kahdella aineella nyt (silmämeikki +muu kasvomeikki) kuin ripsienpidennysten kanssa yhdellä kasvovaahdolla. Huoltovälini ripsille oli noin neljä viikkoa. Kemikaalikuorman laskeminen pelkästään bloggarin ripsien perusteellaa ei ole hirveän, no fiksua, koska et voi tietää sitä arjen ”todellisuutta” ja kemikaalikuormaa kuvien perusteella.

Hmm. En ole ihan varma. Kemikaalikuorma tulee ripsien liimasta, mutta muuten mun omat lisukkeet ei varsinaisesti ole mikään kemikaalikuorma.

Mun pidennykset (Mago) on allergiavapaita, eikä niiden teossa ja kiinnityksessä käytetä kemikaaleja. Pidennys sidotaan puuvillanauhalla.

Kulmat on tänä päivänä jo ihan omat.

Ja huulitäytehän ei ole missää nimessä kemikaalia. Samaa ainetta käytetään esimerkiksi migreenin hoitoon pistoksina. 

Ihan mielenkiinnosta, onko huuliisi siis laitettu botoxia? En ole koskaan kuullut että migreeniä hoidettaisiin muilla kuin botuliinipistoksilla, korjaa ihmeessä jos olen väärässä. Botox ei mielestäni ole mikään täyteaine, vaan lihasta lamaannuttava hermomyrkky, eli käytetään ennemminkin ryppyjen silottamiseen kosmeettisessa tarkoituksessa?

Kolmeen edelliseen:

Kyllä hoidetaan muullakin migreeniä. Voitte kysyä asiaa seuraavan kerran kyseisiä hoitoja tekeviltä sairaaloilta. 

Ja kukaan kampaaja ei laita enää nykypäivänä blondausainetta päänahkaan. Mutta se on kyllä totta, että ei blondausaineet – kuten ei muutkaan hiusvärit – ole täysin luomuja tai kemikaalittomia. 

Migreeni- sekä bruksismipotilaana olen käynyt niin monet hoitomuodot läpi, että voin sanoa, ettei täyteaineita ole kukaan lääkäri koskaan edes maininnut migreenin yhteydessä. Botoxia sen sijaan käyn säännöllisesti ottamassa särkyihin. Botox relaxoi lihakset, jolloin niiden jännitys vähenee ja kipu hellittää tai lievenee.

Edellisiin vielä:

Minusta en ole oikea ihminen vastaamaan erilaisista migreenin hoitomuodoista. Tiedän vain sen, mitä mulle on kerrottu. Paras, jos apua migreenin hoitoon haluaa, on kääntyä ammattilaisten puoleen. Tämä on sama, kun kertoisin, että autoon voi vaihtaa renkaat. En silti lähtisi itse opastamaan kyseisessä toimenpiteessä 🙂

Nyt on kyllä aika huono vertauskuva mielestäni tuo autojen renkaat. Jos sanot, että autoon vaihdetaan renkaat, niin siihen löytyy varmasti lähteistettyä faktatietoa, mutta jos sanot että ”kyllä migreeniä hoidetaan muillakin pistoksilla kun botoxilla” mutta tätä et pysty todistamaan.

Muutenkin mielestäni oli kyseenalaista vetää tuollainen kortti ”samaa ainetta käytetään migreenin hoidossa” todistelemaan huultesi täyttämisen olevan vaaratonta. On eri asia ottaa injektioita kosmeettisista kuin lääketieteellisistä syistä.

Itsehän otit esille migreenin hoidon! 🙂 Ei kukaan kysynyt siihen vinkkiä. Sinä ensimmäisenä sanoit, että samalla aineella hoidetaan migreenia. Tää on ratkiriemukasta, kun et voi myöntää olevadi väärässä 😀

Eihän kukaan sinulta ollut pyytänyt apua migreenin hoitoon, joten vertauksesi on todella ontuva. Ja ihan kuin nyt jokainen ei tietäisi että migreenin hoitoa koskien tulee kääntyä ammattilaisen puoleen. Tässä oli kyse siitä että levittelet väärää tietoa, etkä suostu oikaisemaan asiaa.

Tai sitten et vain ole ymmärtänyt sinulle puhuttua. Todennäköisin vaihtoehto.

Hei nyt ihan oikeasti: jos joku väittää sinulle että hyaluronihapolla hoidetaan migreeniä, niin sinua on kusetettu. Teen näiden aineiden ja aiheiden parissa töitä, eikä täyteaineilla hoideta yhtään kenenkään migreeniä, botuliinilla kyllä. Joten voitko hieman tarkentaa väitettäsi, vai intätkö taas vaan vastaan vailla faktoja?

Mahtavaa argumentointia; kyllä hoidetaan ja kysykää sairaaloilta. Kysyttiin sulta, kun tällaisen tiedon meille kerroit?

Jos joku tosiaan on väittänyt että hyaluronihappoa käytetään migreenin hoitoon, niin hän on kyllä luultavimmin sekoittanut sen botuliinipistoksiin. Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla kuka näin on sanonut, tai jotain muita lähteitä asialle, googlettamalla en kyllä löytänyt mitään tietoa.

Hmm. Katsoin asiaa lääketietokannasta, ja hyaluronhappoa sisältävää myyntiluvallista lääkeainetta on ainoastaan hyalgan niminen injektioneste, jota käytetään artroosin hoitoon nivelen sisäisesti liikkuvuutta parantamaan, ja täten kipua lievittämään. Googlen avulla en löytänyt mitään tietoa migreenin hoidosta muilla injektioilla, kuin botuliinilla.

Olen terveydenhuollon ammattilainen, joten ihan mielenkiinnosta siis olisin halunnut tietää, onko migreenin hoitoon nykyään todella käytössä myös täyteaineita, mutta sinun perustelut ja omat selvitykset ei vakuuta minua tässä asiassa.

Hiusten värjääminen blondiksi vaatii ehkä hieman topakampiakin kemikaaleja jotka hyvinkin verisuonitetun päänahan ihon kanssa tekemisissä. Allergikko äitini lopetti hiusten värjäämisen, helpotti mm. iho-oireita joita aiemmin oli kauttaaltaan.

Öh. Hyaluronihappoa ei tosiaan käytetä migreenin hoitoon, vaan botuliinia, jota tuskin huuliisi on tungettu. Ja ei se huulitäyte mikään luonnontuote ole, vaikka samaa tavaraa elimistössäkin esiintyy, vaan ihan sillkaa keinotekoista ainetta eli kemikaalia.

Jokainen saa kaunistaa itseään niin paljon kuin haluaa, mutta nuo lisäosat ovat usein terveydelle haitallisempia kuin pois pestävät meikit ja muu kosmetiikka. Myös epäonnistuneet toimenpiteet voivat aiheuttaa pysyvää haittaa toisin kuin pieleen mennyt meikki. Siksi en rinnastaisi niitä meikkaamiseen tai ihon rasvaamiseen, vaikka ne sinällään ovat samaa itsensä kaunistamista.

Itse en näe, että sinun ikäinen toimii varsinaisesti ns. esikuvana, kun varmaan lukijat ovat pääosin jo aikuisia, mutta toki omalta osaltasi normalisoit tätä, että on ihan tavallista käyttää erilaisia lisäosia. Huonolla itsetunnolla varustetut voivat toki tuntea paineita, jos itse pysyttelevät ”luomuna” (ehkä tahtomattaan, jos ei esim. ole taloudellisesti mahdollista ostaa haluamiaan palveluja), kun somessa on vahvasti esillä muunkinlainen naiskuva, mutta mielestäni se ei ole sinun tai muunkaan bloggarin asia.

Täysin samaa mieltä! Mielestäni ripsienpidennykset, microblading ja huulitäytteet eroavat juuri siinä suhteessa meikeistä, että meikkejä voi testata huolettomammin. En sano etteikö meikistä voisi saada pahaakin reaktiota jos käy huono tuuri, mutta ainakin itselläni kynnys ottaa ripsienpidennykset on paljon suurempi kuin testata uutta ripsaria. Toki henkilökohtainen mieltymys mutta tykkään meikattuna olla ”paras versio itsestäni” korostamalla parhaita puoliani, eikä hankkimalla jotain sellaista mitä minulla ei luonnostaan ole (lisää tukkaa, ripsiä).

Kiitos Karoliinalle ajatuksia herättävästä tekstistä vaikka kyseessä onkin näin pinnallinen aihe

Kahteen edelliseen:

Hyviä pointteja, ja ymmärrän tämänkin kannan tosi hyvin 🙂 

Juttelin jokunen aikaa sitten allergikkona erään kauneusalan ihmisen kanssa noista ripsenpidennyksistä. Hän sanoi, ettei itse missään nimessä laittaisi niitä, koska sehän on liimaa, millä ripset kiinnitetään, jossa on aikamoisia myrkkykemikaaleja, ei todellakaan mikään luonnontuote. Aineosista osa samoja kuin erikeepperissä. Ei suositellut niitä kaltaiselleni astmaatikolle. Kannattaa itse kunkin miettiä mitä kemikaaleja silmiensä lähelle laittaa. Olen itsekin ymmärtänyt, että olet melko allerginen. Vaikutukset voivat näkyä vasta aikojen päästä. Eri asia on sitten, pitääkö noita muovinkappaleita silmissä edes kauniina. Omaan silmääni ne eivät sitä ole.

Hyvä pointti!  Liimoille on moni allerginen ja vaikka ripset tehtäisiin kuinka oikein, varmasi on niitä, jotka niihin reagoi. Itse olen huomannut, että mulle on tosi tärkeää, kuka ripset tekee (ts. liima ei saa osua ihoon). Toisekseen muoviripset tuntuu musta kauhealle. Siksi minulla on silkkiripset. 

Suomessa on jotenkin outo tapa reagoida ja dissata naisia, jotka tykkäävät laittautua ja pukeutua naisellisesti. Tälläisiä reaktiota ei tulisi naapurimaassa missä arvostetaan naiskauneutta ja huoliteltu ulkonäkö naisella on tärkeä ominaisuus osana naiseutta.

Jos itsellä on kivempi olla pidennysten/täytteiden kanssa niin ei se ole muilta pois. Ja, jos bloggaus on sun päivätyö niin tottakai sulla on yhteistyökumppaneita ja esittelet kauneuspalveluita,jos se sun tyylille sopii. Miksi jonkun pitää siitäkin pahoittaa mielensä? 😀

Jospa ottaisit edes alkeellisesti selvää asioista ennen kommentointia: esim yksi Ruotsin suosituimmista bloggaajista House of Philia on muokannut kasvojaan täytteillä ym kaikella mahdollisella, ja saa tosi paljon kauhistelevaa ja negatiivista palautetta. Ja sitten toisaalta samaa kateusjollotusta fanittajilta kuin Suomessakin, joten kyllä sitä tapahtuu muuallakin:’D Uteliaisuudesta, miksi kukaan olisi kateellinen lisäosista, kenellekään??:D

Voin myös osaltani kertoa että kyllä meitä on jo todella runsaslukuisesti jotka jätämme niiden yritysten tuotteet hankkimatta jotka syytävät bloggaajille, joko kerjätessä tai muuten, ilmaiseksi. Esim. Hakola ja Balmuir esimerkkeinä joita muuten olisin ostanut, mutta liiallisen bloggaajatyrkytyksen myötä ostin muilta merkeiltä. Perinteinen markkinointi on asia aivan erikseen, siinä kaikki kuluttajat ovat samalla viivalla.

Tää on kyllä totta. Jossain vaiheessa joku mainitsi jonkun toisen blogin kommenteissa aloittaneensa jopa some-kampanjan blogeissa mainostettujen tuotteiden tms. boikotoimiseksi, mutta en tiedä, toteutuiko idea. Toivon, että yritykset huomioisivat tuotteita ilmaiseksi lähetellessään seuraaja- tms. määrien lisäksi myös sen, että jotkut lukijat saattavat tietoisesti jättää valitsematta bloggaajan valitseman tuotteen. Itse olen tehnyt näin jo useamman tuotteen / merkin kohdalla ja pyrin siihen jatkossakin.

Hei kertokaa, mua kiinnostaa tietää! Mikä yrityksestä teke huonomman, jos se markkinoi vertaismarkkinoinnin kautta? Miksi haluaa tietoisesti kartella näitä merkkejä, mutta sitten esim lehti/tv/radiomainos on ok? Mielenkiintoinen aihe 🙂 !!

Ja esimerkiksi tv- tai lehtimainos on minusta eri asia, koska se on selkeästi mainos. Katsoja tietää heti, että nyt mainostetaan ja sitä ei edes yritetä peitellä muun sisällön alle / taakse. Blogissa perheensä ihanasta arjesta kirjoittava bloggaaja saattaa yhtäkkiä alkaa jauhaa aivan taivaallisen ihanista ruispaloista, jotka ovat pelastaneet juuri heidän perheensä aamupalahuolet. Ja siinä vaan tulee tällaiselle old school -kalkkikselle vähän ”huijattu” fiilis, kun yhtäkkiä se omasta elämästään kertova bloggaaja muuttuukin mainostajaksi. Hankala selittää ja toisaalta jos tätä näkökulmaa ei halua ymmärtää, niin eihän sitä silloin ymmärrä 🙂

Kaikkiin edellisiin liittyen markkinointiin:

Ihan on totta, että jokainen lukija saa hakea blogeista sitä sisältöä, mitä toivoo. Mun on kuitenkin sanottava, että tämä blogi on mun työ – halusitte tai ette – ja siihen kuuluu yhtenä osana kaupallisuus. Asiaan ei ole tulossa muutosta ja mua kiinnostaa myös muutakin kautta vertaismarkkinointi ja yhteistöiden kiemurat, joten en itse koe asiaa negatiivisena. Päinvastoin! Ja mitä huijattuun oloon tulee, en oikein ymmärrä sitä enää: Nykyisin jokainen pienikin bloggaaja osaa merkitä yhteistyöt kaikkien säädösten mukaan rehellisesti ja avoimesti. Siksi minusta on vähän hassua epäillä pimityksiä tai ”varmasti tämäkin saatu ilmaiseksi -juttuja. En edes näe mitään syytä, miksi ei voisi kirjoittaa, onko palvelu/tuote saatu/yhteistyössä. 

Älä käytä tuota ”vertaismarkkinointi”-termiä, se ei tarkoita sitä, mistä puhut.

Ei ”vertaismarkkinointi” (jösses näitä termejä – vastaava kuin se että bloggajista puhutaan yhtäkkiä ”vaikuttajina”) tee minusta yrityksestä tai tuotteesta automaattisesti huonompaa. Olen vain huomannut, muutamien kokemusten perusteella, ettei bloggaajan ylisanoin kehuma tuote tai palvelu sitä välttämättä ole todellisuudessa ollut. Vaikka toki ihan kaikki bloggaajat hokevat tuota mantraa, että mainostavat vain ja ainoastaan itse hyväksi havaitsemiaan juttuja. Jännä vaan, ettei sitä sitten voi tehdä ilmaiseksi 😉

Itselläni kysymyksessä on enemmänkin yhden naisen pieni vastalause blogimarkkinointia vastaan kuin mikään syvällisesti perusteltu kannanotto. Aloin lukea blogeja silloin kun niissä mainostaminen ei tullut kenelläkään mieleen ja siksi haluaisin edelleen lukea blogeista päiväkirjamaista arkipäiväistä sisältöä ilman, että joutuisin erottelemaan maksetun mielipiteen aidosta. Ja näillä asioilla on ero, vaikka toki kaikki bloggaajat väittää, ettei juuri heidän mielipiteensä ole ostettavissa. Kyllä se on.

Tämä on siis vain minun mielipiteeni ja se, että joku laskee bloggaamisen oikeaksi työksi, josta kuuluukin saada palkkaa, on mulle ihan ok. Itse en kuitenkaan ole tätä mieltä. Bloggaaminen on minusta harrastus enkä itsekään saa harrastuksistani palkkaa, vaikka käytän niihin todella paljon aikaa, vaivaa ja rahaakin. Eikä kuulukaan saada.

Oon varmaan niin jämähtänyt mielipiteideni kanssa, mutta olkoon niin 🙂

Siis tämä kommentoinnin taso on aivan ABSURDIA. Itse olen töissä pr/sometoimistossa ja kyllä, tämäkin on jollekkin ihan oikea työ, vaikka se eroaa siitä ”perinteisestä oikeasta työstä” jonka käsität varmaan opettaja – lääkäri – virkamies -kolminaisuudeksi. Ja tähänkin työhön on päästy pitkän yliopistokoulutuksen pohjalta. Tervetuloa hei tulevaisuuteen! Markkinoinnin maisteri tässä moi! Vaikuttajamarkkinointi (bloggaajat tosiaan ovat vaikuttajia) on yksi tehokkaimmista markkinoinnin muodoista nykypäivänä – maailmassa, jossa suurinosa markkinointitoimenpiteistä tapahtuvat nykyään sosiaalisessa mediassa. Ja kuten perinteinenkin markkinointi muuttaa kuluttajan mielikuvaa brändistä ja tuotteesta psykologisella tasolla (aivan), niin tekee myös vaikuttajamarkkinointi sosiaalisessa mediassa. Tunnepitoiset reaktiot mainonnan vastaanottajassa ovat tismalleen samat, mainonnnan jakelukanava on vain eri. Perinteinen markkinointi ei siis millään tasolla ole sen ”parempaa” markkinointia kuin vaikuttajamarkkinointikaan. Sitäpaitsi, nykyajan ihmiset suhtautuvat yrityksen yhdensuuntaiseen suoramarkkinointiin negatiivisemman kuin ennen. Nykyajan ihmiset haluavat etsiä tuotteista tietoa vertaisyhteisönsä kautta – eli esimerkiksi bloggaajien kautta, joihin he identifoivat ihanteellista minäkuvaansa rakentaessaa omaa identiteettiään tarvehierarkian ylimmällä tasolla eli itsensäilmaisun tasolla. Ja siis mikä tässä oli sinun mielestäsi väärin? Jokainen tekee loppujen lopuksi omat valintansa ostopäätöksistään. Markkinointi lisää vaihdantaa joka tuottaa talouskasvua joka tuottaa yhteiskuntaamme hyvinvointia, oli markkinoinnin jakelukanava mikä hyvänsä. Lainsäädännön näkökulmasta mainontaa kyllä säädellään, siitä sinun ei tarvitse huolehtia. Ja kyllä, bloggaaminen on myös työ. Tervetuloa tulevaisuuteen!

Eihän tuossa ole mitään väärää eikä täällä tainnut kukaan niin väittääkään. Itse tarkoitin sitä, että luen blogeja tavallaan puolituttujen ihmisten (siis vaikka en tokikaan tunne bloggaajia kuin blogin kautta) päiväkirjoina arkipäiväisistä asioista ja heidän mielipiteitään, joista ei ole maksettu. Siinä on siis blogien tarkoitus MULLE. Se, että joku haluaa opiskella some-markkinointia tai muuta vastaavaa ja rakentaa uransa sen tai bloggaamisen pohjalle, on minulle ihan ok. Se, pidänkö sitä oikeana työnä, lienee minun mielipiteeni, johon minulla on oikeus. Vastaavasti kuin sulla on oikeus sanoa, että se on oikeaa työtä. We agree to disagree, eikös niin?

Ja kyllä – ihmiset tekevät ostopäätöksensä eri perusteilla ja valitsemallaan tavalla. Kerroin vain, millä perusteella itse en tee.

Todella hyvin sanottu. Ja sekin jo kertoo jotain, että JOS bloggaaja on maksanut jonkun tuotteen itse ja sitä kehuu, täytyy se isoon ääneen tuoda julki. Että olen muuten ITSE ostanut tämän. Ohhoh. Niin me muutkin joudumme tekemään. Ja bloggaus ei todellakaan ole työtä, tai toki ilmaispalvelujen vonkuminen ”blogiyhteistyöhön” vedoten voi jossain kohtaa alkaa käymään raskaaksi..

Voisit joskus olla vinkumatta ilmaisia palveluita. Tämäkin palvelu saatu, lie myös sun huulitäytteet? Joista et yllättäen maininnut mitään, seuraavaksi silarit jos vähän mainostat blogissa? Tiedoksi ko yrityksille että tämä yhteistyö ajaa ainakin minut asiakkaana pois..

Ilmoitatko verottajalle kaikki saamasi palvelut? Aika iso summa tulee tekotukista, ripsistä, värjäyksistä, kasvohoidoista ym per vuosi

Tästä verotusasiasta bloggaaja on muistaakseni kertonut useammankin kerran.
Kyllä tuo kateus on sitten uskomatonta. Jos ei elä täysin omavaraistaloudessa missä tuskin kukaan suomessa elää niin ei voi todellakaan kirjoittaa mistään palveluista ei edes ruokaostoksista, jos joku käsittää sen noin. Olen sanonut täällä kommenteissa ennenkin ja sanon nytkin että bloggaamunen jos joku on homma jota voi alkaa tehdä ihan jokainen jos kovin ylivoimaiseksi käy tuo kateus! Ei tarvita välttämättä kuin älypuhelin ja menoksi vaan! Jos on meinaan jotain sanottavaa.

Sekin lukijana harmittaa joskus että jengi ei ymmärrä yhtään mistä kirjoitetaan ja mikä on keskustelun aihe. Mutra sellaista ei voi vissiin ihan kaikilta vaatia.

Vielä tuohon edelliseen kommentoijan tunteenpurkaukseen lisään että jos olet todella noin vihainen siitä että joku avaa keskustelua jostain kauneustoimenpiteestä niin tuskin voit silloin käydä missään kauneuttasi hoitamassa. Jokainen kauneushoitola mainostaa nimittäin jotenkin jos olet huomannut. (Tämä ei muuten ollut kaupallinen yhteistyö jos tarkkaan katsoit.) Niin että tuskinpa sinussa kukaan kauneusalan yrittäjä paljonkaan menetti vaikka kamalan uhkauksesi toteuttaisitkin 🙂

Kolmeen edelliseen:

Ensinnäkin mun ei tarvitse tässä vaiheessa blogiuraa ”vinkua” palveluita tai tuotteita yhtään mistään. Tarjotaan on enemmän, kun mitä teen. Ja suosittelen tasan niitä palveluita – maksettuja tai saatuja – joihin aidosti uskon.

Nämä ripset, jotka kuvissa näkyy, ja jotka huollatin perjantaina (kuva otettu sunnuntaina) maksoivat minulle 75e. Voit tarkistaa kuitin BB Lashesista. Ja mikä huuliin tulee, nekin on joka kerta ollut ihan itse maksetut alusta loppuun. Miksi mikään firma edes sellaisia ”antaisi”, kun en ole niistä muuta kertonut, kun kommentiboksissa vastannut, että sellaiset on. 

Verotusasian voit tarkistaa verottajalta ja asiaa olen avannut niin monta kertaa osaltani blogissa, etten enää tähän ala toistaai itseäni. Tarkka selonteko löytyy varmasti google-haulla. 

Tampere on aika pieni paikka, ja jos yhtään tuntee tiettyjä palveluita tarjoavia yrityksiä ja henkilöitä niin kyllä, sinä vingut palveluita ja tuotteita ilmaiseksi blogipostauksia vastaan. Se on noloa.

Olisikohan kyseessä ollut kateellinen pienyrittäjä jonka kanssa bloggaaja ei ole yhteistyöhön lähtenyt:) Satuin vaan minäkin kuulemaan….

Kahteen edelliseen:

Nyt on kyllä pakko rehellisyyden nimissä sanoa, että mulle ei tule mieleen yhtään firmaa Tampereelta, jolta olisin ruinaillut mitään. Kyllä yhteistyöt on ollut aina – myös Mansessa – kahden kauppaja niin kuuluukin. Se on ihanaa 😀 Mun motto on jo vuosia ollut, että mä teen yhteisiä juttuja vaan kivojen ihmisten ja firmojen kanssa. 

Olihan tämä nyt selkeä mainospostaus linkkeineen kaikkineen! Mutta sehän on sitten vallan mainio juttu ettei näitä yrittäjiä mainostensa käänteinen vaikutus vaivaa 🙂 <3

Hmm. Siis sähän olet jo sanonut et sulla on huulissa täytettä, niin jännä että tälläisessä tekstissä haluat kuitenkin puhua vaan ripsienpidennyksistä mikä on aika paljon vähemmän ”paheksuttu” asia kun huulitäytteet. Jokaisen oma päätös tietenkin mutta hassua että haluat itse jotenkin peitellä asiaa.

peitellä?? Ei kai tässä jutussa ollut pointtina se, että bloggaaja luettelee että mitä ”lisäosia” hänellä on. Nähdäkseni kertoi esimerkkinä ripsienpidennykset.

Juu, lukutaitoa on kyllä sen verran että tän ymmärsin 😀 mutta jos tälläisestä asiasta kirjoittaa ja käsittelee monipuolisesti ulkonäön muokkausta, en tajua miksei halua mainita sanallakaan huulitäytteitä mikä on paljon isompi ja pysyvä ulkonäön muokkaus kuin ripset.

Kolmeen edelliseen:

Mua jotenkin naurattaa, miten tässä ja parissa edellisessä postauksessa on haluttu korostaa sitä, että ”peittelen” asiaa. Se on suoraan sanottuna täysi valhe. Joo: On totta, että en ole esimerkiksi tehnyt huuliasiasta postausta, mutta heti kun asiasta on kysytty, olen rehellisesti vastannut. Tuntuu, että minut halutaan saada oikein ”kiinni” peittelystä, ja tämän taas tulkitsen johtuvan siitä, että moni peittelee kyseisiä asioita ja pitää jotenkin salailtavina. Mulle itselleni koko juttu ei ole varsinainen big deal. 

Ei kyse ole mistään että sut on saatava kiinni jostain, vaan ihan omasta toiminnastasi johtuu pieni ihmettely että mikset halua puhua huulitäytteistä kun kaikista muista ulkonäköäsi muokkaavista asioista sulla on ollut todella pitkät ja perusteelliset postaukset ja pohdintaa joka suuntaan. Niin jännä että tosiaan jotkut hiuslisäkkeet on sulle iso juttu mutta huulitäytteet ei.

Nyt rauha maahan, ladyt <3 Mulla ei postausaiheet muutenkaan mene sen mukaan, mikä on big deal. Mä en ole vissiin koskaan sanonut, että hiuslisäkkeet ON iso juttu. Musta niistä on ollut vaan kiva kirjoittaa, kun itse – siis MINUSTA -niiden luoma muutos on suurempi. Ja toki myös huomattavampi. Mutta jokainen saa ajatella näistä asioista ja niiden suuruudesta mitä haluaa. Itse en usko, että on olemassa mikään vakavuusastellinen jana kyseisissä asioissa. Ja vaikka olisi, se ei suoraan sanottuna mua kiinnostaisi, koska teen – kuten aina – itseeni liittyvät asiat niin kuin musta itsestä tuntuu 🙂

Mä taas ihmettelen tuota vähättelyä. Että se ei ole sun mielestä big deal. Onneksi monien muiden ihmisten mielestä huuliin pistettävät täyteaineet todellakin on big deal. Ei mikään sellainen olankohautuksella ohitettava pikkujuttu.

Ja vielä pakko lisätä tämä, kun en äskeiseen hoksannut: postailet hiustenvärjäys-asioista kuin ne olisivat suurensuuria päätöksiä elämässä, joita pitää miettiä kauan aikaa. Ja huulitäytteiden otto ei ole big deal. Huomaatko ristiriidan?

Ihanaa lukea näitä sinun kirjoituksia!
Hyvä pointti tähän on myös se, että laittamalla pidennyksiä työllistät myös kauneusalan ammattilaisia!

Sekin on totta <3 Palveluiden ostamisesta tulee hyvä mieli!

Missään nimessä en antaisi lapsen laittaa. Minusta tässäKIN asiassa aikuisilla ja lapsilla on eri säännöt.

Mä ehkä ennemmin kuin tukan leikkaamisen ja kasvattamisen avulla opetan lapselle pitkäjänteisyyttä, haluan osoittaa työnteon ja sellaisten asioiden merkitystä ja pitkäjänteisyyttää. Tyyliin pyörällä ei opi ajamaan, puolivolttia tekemään tai kirjaa kirjoittamaan ihan päivässä. 

Vastaa käyttäjälle Karoliina Sallinen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X