Lyhyt vaimotukka on täällä!

// Kaupallinen yhteistyö: Prime Hair & Beauty Design // 

Kuontaloni on kokenut viime vuosina niin monta muutosta, ettei tähänastisessa elämässäni vielä kertaakaan. Sen vain vähän raidoitetun puolipitkän tukan jälkeen alkoi voimakkaat vaalennuskerrat, sitten pätkäisin tukan polkaksi, laitatin lettipidennykset, vaihdoin Mago-pidennyksiin ja värjäytin takaisin ruskeaksi.

Kun astelin tiistaina taas Primen Umpun kampaajatuoliin, päässäni oli selkeä ajatus siitä, mikä olisi pitkän tähtäimen suunnitelmani. Haluaisin mennä pienin askelin kohti luonnollista väriäni ja lisäkkeetöntä pitkää tukkaa. Siis tismalleen tätä, josta lähdin liikkeelle kaksi vuotta sitten.

Koska tukka ei kuitenkaan yhdessä yössä – varsinkaan blondausten jälkeen – kasva, päätimme, että alamme edetä tavoiteta kohti vaihe vaiheelta.

Tiistaina Umppu poisti minusta suurimman osan Magoista (joita ihan varmasti vielä tulen kaipaamaan miljoona kertaa), leikkasi tukkani napakkaan olkapäämittaan ja sävytti hiukset niiltä osin ruskeaksi, jotka olivat haalistuneet Kroatian auringon alla. Eli siis siltä samalta osalta, joka aikanaan on blondattu. Sävyksi valittiin luonnollista tukkaväriäni hieman vaaleampi sävy. Mutta kuitenkin sellainen, kun oma väri alkaa kasvaa enemmän näkyviin, ei kontrasti muutu liian suureksi. Tuo tyviä, jossa kasvaa jo kovaa vauhtia oma luonnollinen hiusväri, jätettiin siis kokonaan rauhaan, jotta tukka saa kasvaa luomuna sieltä eteenpäin. Niin ja kaikki ne hiusten osaset, jotka näkyvät kasvoja katsoessa edestäpäin, ovat ihan omaa. Jopa hieman yllätyin siitä, että ei se luomulettikään ollut niin ohkainen, kun olin etukäteen ajatellut. 

Mä tykkään uudesta leikkauksesta todella paljon, mutta meneehän tässä totuttelussa taas oma aikansa. Pitkä tukka on ollut koko aikuiselämäni niin osa minua – vaikka välillä olenkin hairahtanut sen leikkaamaan – että en voisi kuvitella jääväni polkkatukkaiseksi loppuelämäkseni. Siksipä tämmöinen hieman pidennyksenjämillä autettu melkein-oma tukka-onkin juuri se, joka on tähän väliin se ratkaisu, joka antaa apuja oman tukan kasvatukseen. Ehkei tätä ihan ”virallisesti”  voi kutsua vaimotukaksi, koska en polkaksi aio jäädä, mutta sellainen termi mieleeni kuitenkin heti tuli, kun itseäni peilistä tiistai-iltana katsoin. Taakse oli jätetty se häitä varten säätelty älä leikkaa (edes pidennyksiä) yhtään enemmän kuin pakko -kuontalo ja vastaan katsoi ne hiukset, jotka voi pestä ja kuivata kolme kertaa nopeammin kuin entisen letin. Nyt täytyy ajatella tämä niin, että kyseessä on mikrotason projektista, jonka ei ole tarkoitus ollakaan heti valmis. Koska kyllähän tuohon neljän vuoden takaiseen  tukkaan on vielä himppusen matkaa. 

-Karoliina-