Kolmistaan

Pelko estää bloggaamisen?

Teksti: Karoliina Pentikäinen

Lueskelin viime viikolla blogeja, joihin en ole ennen törmännyt. Jokin mielenkiintoinen otsikko facebookin maailmassa vei toiseen ja sitten toiseen. Lopulta pysähdyin blogin äärelle, jossa And So The Adventure Begins blogia kirjoittava Piia kertoi oman mielipiteensä siitä, voiko äitiyspakkauksen vaatteita ja tavaroita myydä eteenpäin kirpputorilla.

Aiheena tuo myynti ei mielestäni ole niin kuuma peruna kuin monet muut yhteiskuntamme tämän ajan keskustelut, mutta kirjoittaja oli kuitenkin varautunut siihen, että hänen mielipiteensä aiheesta voisi aiheuttaa joissakin toisin ajattelevissa pahaa mieltä. Niinpä bloggaaja kirjoitti postauksen alkuun ja loppuun useita kappaleita (3+2) siitä, kuinka hänen esittämät mielipiteensä ovat vain hänen omiaan ja hän ei tuomitse ketään, kuka ajattelee toisin. Ymmärtää myös heitä.

Postauksen varsinainen aihe ei sinänsä ollut sellainen, joka minua tässä elämänvaiheessa koskettaisi henkilökohtaisesti. Mutta tapa, jolla bloggaaja kirjoitti, sitäkin tutumpi. Aloin nimittäin pohtia, kuinka järkevästi ja toiset huomioon ottaen bloggaaja oli toiminut. Ihailin hänen tapaansa toimia, koska itse harvoin pystyn samaan. Sen on jo tämä lähihistoriakin opettanut.

Samalla kuitenkin vähän pelästyin tekstin rakennetta. Se, missä toisaalta-toisaalta -retoriikka kuuluu aikuisten väliseen mielipiteiden vaihtoon ja kuinka postauksia kirjoittaessa on tärkeä muistaa, ettei loukkaa ketään, toi Piian postaus mieleeni myös sen, kuinka vaikeaa bloggaaminen nykyisin onkaan. Enää ei voi, kuten vaikka kahdeksan vuotta sitten Kolmistaan-urani alussa, kertoa vapaasti mielipiteistään, arjestaan ja ajatuksistaan, vaan keskustelujen oletetaan olevan blogeissa yhä enemmän laajempia yhteiskunnallisia kannanottoja. Ja siksi jos ne eivät ole, täytyy omaa subjektiivista kantaa oikeuttaa erilaisin perustein ja etukäteispelasteluin.

Toisaalta blogikeskustelujen kehityskulku on varmasti osin myös erittäin tervetullut. Kutsutaanhan some-kansasta isoa osaa jo termillä vaikuttajat, joten on selvää, että jos vaikuttaa toisten ihmisten ajattelumalliin, arvoihin tai vaikka ostokäyttäytymiseen, täytyy teoistaan ja sanoistaan ottaa vastuu. Kuka nyt haluaisi vaikuttaa edes niin, että saisi ihmiset toimimaan pöhkösti? Toisaalta se pelko, joka monelle bloggaajalle hiipii puseroon juuri sen suuren vastuun vuoksi, mitä vaikuttaja-termi tuo, tekee blogeista nykyisin – ja tämä siis MINUN mielipiteeni – vähän turhankin sensitiivisiä. Hajuttomia, mauttomia ja värittömiä.

Enkä sano, että itse toimisin yhtään toisin. Tai että suunta olisi edes väärä. Kyllä – uskokaa tai älkää – jätän varsinkin nykyään monta mielipidettä kirjoittamatta tai sanomatta siksi, että pelkään olla ihan kokonaan täällä auki vaikka koenkin, että pelkään aika paljon vähemmän kuin joku toinen.

Ehkä vanhojen hyvien aikojen perään haikailu onkin siksi turhaa. Ehkä on hyvä, että vaikuttajat ottavat vahvemmin vastuun omista sanoistaan ja yhteiskunnalliseen keskusteluun ei lipsahtele sammakoita ja samalla keskustelu muuttuu rakentavaksi, aikuismaisemmaksi ja ratkaisuihin pyrkiväksi. En tiedä, olenko se vaan minä, mutta joskus toivoisin enemmän rentoutta myös tähän aikaan. Ei niin, että vihapuhe tai ennakkoluulot lisääntyisivät. Vaan niin, että muistettaisiin, että myös jokainen vaikuttaja, toimittaja tai vaikka tv-persoonakin ovat ihmisiä, joilla saa olla subjektiivinen mielipide ja ajatukset. Ja jollakin toisella on omansa, ja sekin on ihan fine. Jos blogeista on tullut sisäsiistejä ja pinnallisia, voisi pelko olla yksi syy siihen.

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: neule, Top Shop // farkut, H&M // kengät, Vamos* 

*saatu

Lue myös

X