Hän aloitti tänään 2.luokan

Niin se ensimmäinen koululuokkien välinen kesäloma vaan hurahti. Niin nopeasti, että hyvä kun perässä ehti pysyä. Tänä aamuna meillä asteli kouluun tokaluokkalainen. Se, joka oli kasvanut kesän – sen vaivaisen parin kuukauden aikana – niin, ettei toukokuussa ostetut sandaalit ja ballerinat mahtuneet enää jalkaan ja jonka housunlahkeetkin näyttivät taas liian lyhyille. Näinkö se aika juoksee, kun alkaa itse tulla vanhaksi? Näinkö ne kasvavat, kun itsestä tuntuu, että vastahan kaikki tapahtui eilen?

Vuosi sitten alkoi ekaluokka. Katselin vähän aikaa sitten meidän kotialbumista kuvia tuolta aamulta. Samalla tavalla kullanväriseksi ruskettunut tyttö söi aamupalaa samassa kohdassa pyöreää pöytää kuin tänäänkin. Tuntui silloin isolle ja pienelle yhtä aikaa. Minun vauvani.

Tänään tuo sama tyttö auringon raidoittamilla hiuksilla on yksinkertaisesti vain iso. Homma jatkui siitä, mihin se oli keväällä jäänyt. Selkään sama reppu kuin silloin. Koulussa ne samat kaverit ja opettajat. ”Nähdään iltapäivällä”, se huikkasi ja antoi suukot (hieman vastahakoisesti), kuten aina ennen lähtöä. Niin tosiaan, sen saman iltapäiväkerhon jälkeen, jonne hän nyt osaa kävellä itse teidän yli ja liikennevalojen läpi ilman aikuista.Sovittiin, että nähdään iltapäivällä kotona. 

Eilen illalla oli minun nukutusvuoroni. Maattiin vierekkäin sängyssä. Tytär lauloi jotain omakeksimäänsä laulua ”englanniksi” ja me kikatimme pöhköille sanoille. Villitsin itsekin lapsosta hömppäilyyn, vaikka se on kaikkien nukutusoppaiden vastaista.

Tyttären poski oli ihanan siloinen ja tuoksui ihanalle. Teki mieli pussailla pehmoista poskea non-stoppina, koska vielä ainakin hetken saan niin tehdä. Työntää nenäni pieneen hikiseen niskaan ja kutittaa kainalosta. Meidän rakkaimmista rakkain. Jo tokaluokkalainen. 

-Karoliina-