Hassu juttu. Vaikka omassa elämässä etäsuhde on jo taaksejäänyttä elämää, olen kahden viime viikon aikana saanut monta viestiä siitä, kuinka ihmiset ovat kaivanneet vähän vertaistukea tai jopa vinkkejä siihen, kuinka etäilystä selviää. Ehkä syksy, uudet opiskelu- ja työpaikat ovat vieneet pareja kauaksi toisistaan tai sitten jostain syystä nuo minun vanhat etäsuhdepostaukseni ovat kirvoittaneet nyt samassa tilanteessa olevia laittelemaan viestiä.
Joten. Tässä nyt tällä tavalla matkan päästä katsottuna omat vinkkini siihen, kuinka selvitä (ja joskus jopa nauttia) etäsuhteesta. Minun kokemushan aiheesta on aika minimaalinen (8 kuukautta),ja joillakin etäsuhde voi kestää vuosia. Mutta tällä kokemuksella on sentään jotain tullut opittua.
- Tajua, ettei tämä ole ikuista. Jos kyseessä on määräaikainen etäsuhde, ja sen loppumishetken tietää, on tilanne usein helpompi. Koko etäilyn kestämisen pääpointti onkin minusta siinä, ettei vajoa – ainakaan kovin usein – sellaiseen ”tää on tätä loppuelämän -fiilikseen”. Kun tietää, milloin etäsuhde muuttuu lähisuhteeksi, on helpompi jaksaa etäaika. Sen voi ottaa ikään kuin projektiksi.
- Taputtele itseäsi ja kumppaniasi jopa vähän leuhkasti olkapäälle. Se hetki, kun kaikki ympärillä tuntuvat pussailevan ja kävelevän käsikädessä, mutta itse laitat viestejä satojen tai tuhansien kilometrien päähän, on joskus aika rankkaa. Siksi onkin tärkeää repiä parisuhdeilo siitä, mitä on käsillä. Joskus voi jopa vähän tökerösti patsastella omassa ja rakkaansa valokeilassa: ”Hei kuule. Kaikista pareista ei todellakaan olisi tähän. Kylläpä ME ollaan erinomainen pariskunta, kun kestetään tämmöisetkin ajat.” Ehkä vähän lapsellista ja typerää, mutta toimii yllättävän hyvin heikoilla hetkillä tällainen yhteisen parisuhdeitsetunnon nostatus.
- Iske välietappeja. Se, että rakas muuttaa samaan maahan esimerkiksi vuoden päästä, voi tuntua aivan ikuisuusajalle. Mutta kun jakaa etäilyn etappeihin, on se helpompi käsitellä. Parhaat välietapit ovat tietysti ne, kun voidaan nähdä. Niiden avulla jaksaa aina seuraavaan tapaamisen ja lopulta koko aika kulkee eteenpäin paremmin. Mutta jos ei ole mahdollista nähdä kovin usein, täytyy etäilijöiden keksiä omassa elämässään etappeja. Kaverin synttäreitä, lomia, mökkiviikonloppuja.
- Tehkää niin paljon yhdessä asioita Skypen välityksellä, kuin mahdollista. Vaikka välimatka onkin monen maan päässä, voi silti tehdä ”yhdessä” ruokaa, katsoa netistä yhteistä lempiohjelmaa tai kävellä kaupungilla.
- Fiilistele ikävää. Joskus ikävähän on ihan paska ja ahdistava tunne. Mutta onpa siinä paljon hyvääkin. Miten ihanaa, että on ihminen, jota ylipäätään ikävöidä? Harvoin ainakaan monen monta vuotta yhdessä elänyt pari fiilistelee rakkautta niin kuin etäilijät. Ryve välillä ikävässä ja leiju rakkaudessa. Kirjoittele toisen nimeä vihkon reunaan ja kuuntele itkubiisejä. Nauti siitä, että rakkaus tuntuu.
- Ota kaikki ilo irti näkemishetkistä. Etäilijöiden näkemishetket ovat vähän sama kuin joulu: Vaikka itse pääjuhla on paras, tuntuu h-hetken odottelu lähinnä yhtä ihanalle. Ala suunnitella yhteisiä tapaamishetkiä, matkalaukkuun pakattavaa tavaraa ja kaikkea sellaista hyvissä ajoin. Minusta yksi parhaista hetkistä etäilyssä oli se, kun istuin lentokoneeseen, laitoin kuulokkeista siirappimusiikkia korviin ja matkasin kohti rakasta.
- Tee rakkaudentekoja, jotka ilahduttavat toista kaukana. Itse postittelin A:lle Saksaan kirjeitä ja paketteja. Pistin matkaan lempisuklaata ja jätin kämppään yllätyksiä, kun poistuin sieltä takaisin Suomeen. Minä puolestaan sain myös kirjeitä, mutta myös elämäni ensimmäiset kukkalähetykset kotiovelle. Ehkä kliseistä, mutta täytyy sanoa, että ovelle tuotu yllärikimppu sykähdyttävällä tekstillä pelasti parikin ihan kakkamaista päivää.
Jos etäsuhdeasiat kiinnostaa ja ovat ajankohtaisia, lue myös nämä:
Etäsuhde – voiko siinä oikeasti tutustua?
Etäsuhde – paras alku parisuhteelle?
Kuinka tehdä etäsuhteesta lähisuhde?
-Karoliina-
Kuva: Noora Näppilä
Asu: Pipo, Samsoe&Samsoe (INCH Store) // neule, Lindex // farkut, H&M
Kommentit (4)
Täällä yksi vanha konkari; vuosia on jo muutama takana Ehkä näin vanhoilla päivillä tämä luonnistuu paremmin. Kaikkein tärkein asia on keskittyä ja iloita siitä, mitä on sen sijaan, että murehtisi sitä, mitä ei ole. Ikävä ei aina ole negatiivinen asia.
Olipa ihana kirjoitus! Itselle tuli ihan kyynel silmään, kun mietin sitä kovan kaipauksen tuoman kivun ja rakkauden lämmön sekoitusta <3
Kiitos, todella. <3
Meillä kahdestoista yhteinen vuosi menossa, näistä 2 vuotta elettiin niin että mies oli töissä eri maassa. Just viime viikolla mietin että osaisiko toista arvostaa samalla lailla jos ei tuota etäaikaa (ja menneisyyden huonoja parisuhteita) olisi kokenut ? Kahdestoista vuosi ja edelleen on kiire töistä kotiin toisen luo ja kasvoille nousee hassu hymy joka kerta kun toinen soittaa 🙂 Vatsan pohjassa kihelmöi kuin vastarakastuneena vaikka toisen tuntee jo läpikotaisin ja tietää että vierellä on ”se oikea”…hauska kombo! <3